Tällä tavoin taisteli kaksi suurinta sotapäällikköä keskenänsä; itse he
olivat toistensa vertaiset, mutta sotavoimilla oli eroitus. Sillä
Metellolla oli myötäistä sotilaiden urhoollisuus, vastaista paikka;
Jugurthalla oli kaikki muu etuisaa paitsi sotilaat. Kun Romalaiset
vihdoinkin älysivät, ett'ei heillä ollut mitään pako-paikkaa eikä
vihollinen tarjonnut tilapäätä tappeluun -- ja päivä oli jo iltaan
joutunut -- hyökkäsivät he ylös vastapäätä olevalle mäelle, kuten
käsketty oli. Numidialaiset menettivät asemansa, joutuivat lyödyiksi ja
pakoisalle; harvat saivat surmansa, enimmät varjeli heidän vikkelyytensä
ja viholliselle tuntematon seutu. Sillä välin vei Bomilcar, jonka
Jugurtha, niinkuin yllä sanoimme, oli pannut johdattajaksi elehvantille
ja osalle jalkaväestöstä, vähitellen väkensä alas lakialle, niin pian
kuin Rutilius oli käynyt hänen ohitsensa; ja legatin rientäessä
virralle, mihin edeltäkäsin oli lähetetty, järjesti hän hiljakseen
tapporivistön, niinkuin asianhaarat vaativat, eikä hellittänyt
tiedustelemasta, mitä vihollinen missäkin toimi. Kun oli kuullut
Rutilion jo asettuneen ja oleskelevan huolettomin mielin sekä huudon
Jugurthan taistelusta kasvavan, pelkäsi hän, että legati, asiasta tiedon
saatuaan, tulisi ahdingossa olevia omaisiansa auttamaan, ja venytti,
sulkeakseen vihollisilta tien, laveammalle tapporivistönsä, jonka hän,
epäillen sotilaiden urhoollisuutta, oli asettanut taajahan; ja sillä
tavoin hän kävi eteenpäin Rutilion leirille.