Mutta siinä vaikeassa tilassa havaitsen Metellon yhtä hyvin kuin
vihollisen vastustamisessakin olleen suuren ja viisaan miehen, joka niin
suurella mielenmaltilla piti kohtuuden suosiota etsivän suopeuden ja
kovuuden välillä. Sillä ensiksi oli hän poistanut löyhyyden apukeinot
kieltämällä, ett'ei kukaan leirissä saisi myydä leipää taikka muuta
keittoruokaa, ett'ei kuormastoa saisi olla sotajoukon seurassa, ett'ei
sotamies leirissä eikä matkoilla ollessaan saisi pitää orjaa tai juhtaa.
Muulle vallattomuudelle oli hän (myös) viisaasti rajan asettanut. Sitä
paitsi muutteli hän joka päivä leiriä risti-marsseilla, linnoitti sen,
juurikuin olisivat viholliset olleet saapuvilla, vallilla ja
kaivannolla, asetteli vartioita tiheään ja kävi itse legatiensa kanssa
niitä katsastamassa. Samaten oli hän, kun sotajoukko marssi, milloin
ensimäisten, milloin jälkimäisten luona, useinpa keskelläkin, ett'ei
kukaan rivistänsä lähtisi, että kävelisivät tiheässä lippuinsa lähellä
ja sotamies kantaisi ruokansa ja aseensa. Näin vahvisti hän ennen pitkää
sotajoukon enemmän hairahduksista estämällä kuin rankaisemalla.