Aulon tekemän sovinnon ja meidän sotajoukkomme häpeällisen paon jälkeen
olivat seuraavaksi vuodeksi nimitetyt konsulit Q. Metellus ja M. Silanus
keskenänsä jakaneet voittomaat, ja oli Numidia osaantunut Metellolle,
vilkasluontoinen mies, jolla, vaikka hän oli kansalaispuolueen
vastustaja, kuitenkin oli vakainen ja nuhteeton maine. Heti virkaan
astuttuansa kiinitti (hän yksinomaisesti) mielensä sotaan, jota hänen
piti käydä, arvellen kaikkien muiden toimien olevan yhteisiä hänen
virkaveljensä kanssa. Kun hän nyt ei voinut luottaa vanhaan
sotajoukkoon, hän alkoi kirjoittaa sotilaita, kutsua apujoukkoja
kaikkiaalta, hankkia puolto- sekä ryntö-aseita, hevoisia ja muita
sota-neuvoja, ynnä lisäksi vielä runsaasti muonavaroja, lyhyesti sanoen
kaikkia, mitä vaihettelevaisessa ja monia keinoja kysyvässä sodassa
tavallisesti tarvitaan. Muuten koettivat näiden asiain toimeenpanoa
auttaa senaati käskyillänsä, liittolaiset ja Lation kansa sekä kuninkaat
vapaehtoisesti apujoukkoja lähettämällä, ja vihdoin koko valtakunta
suurinta innollisuutta näyttämällä. Kun siis mielensä mukaan oli
valmistanut ja järjestänyt kaikki asiat, läksi hän Numidiaan, johon
häntä seurasivat kansalaisten suuret toiveet, sekä yleensä hänen hyväin
avuinsa tähden, että myöskin erittäin, koska hänellä oli rahaa vastaan
luja mieli, ja koska sitä ennen virkamiesten ahneuden kautta meidän
mahtavuutemme Numidiassa oli vähennyt, vihollisten sitä vastoin
kasvanut.