Sill'aikaa julistaa rahvaan tribuni C. Mamilius Limetanus Romassa
kansalle tehdyn sääntöehdoituksen, että pidettäisiin tutkintokäräjiä
niille, joitten neuvosta Jugurtha oli ylönkatsonut senaatin päätöksiä,
jotka lähetys- ja päällikköviroissaan häneltä olivat rahaa
vastaanottaneet, jotka olivat antaneet takaisin elehvantit ja
karkulaiset; samaten niille, jotka vihollisten kanssa olivat sovinnoita
tehneet rauhasta taikka sodasta. Tälle sääntöehdoitukselle valmistelivat
osittain ne, joilla oli paha omatunto, osittain ne, jotka lahkokuntain
vihasta pelkäsivät vaaroja tulevan, salaisesti ystäväin ja ollenkin
latinalaiseen kansakuntaan kuuluvain ihmisten ja Italialaisten
liittolaisten kautta, esteitä, kosk'eivät julkisesti voineet vastusta
tehdä, ilman tunnustamatta, että se ja muukin semmoinen oli heille
mieleen. Mutta sitä voisi tuskin uskottavana kertoa, miten rahvas oli
innoissaan, ja miten suurella kiivaudella se noudatettavaksi sääti
lakiehdoituksen, enemmän vihasta aatelistoa vastaan, jolle tätä haitaksi
hankittiin, kuin valtion edusta huolta pitäen. Niin suuri kostonhimo
vallitsi puolueissa. Muiden säikähyksissä ollessa, oli siis M. Scaurus,
jonka yllä sanoimme Bestian legatiksi, rahvaan iloitessa ja omien
lahkolaistensa paetessa ja valtion vielä silloin vavistessa, koska
Mamilion lakiehdoituksen mukaan kolme tutkiatuomaria tulisi
asetettavaksi, laittanut niin, että hän itse valittiin näiden joukkoon.
Mutta tutkimus toimitettiin ankarasti ja kovasti, kulkupuheiden ja
rahvaan kostonhimon vuoksi. Niinkuin ylpeys usein oli vallinnut
aatelistossa, niin oli siihen aikaan menestys paisuttanut rahvaan
mieliä.