Siihen aikaan tärisyttivät tribunien riitaisuudet Romassa hirveästi
valtiota. Rahvaan tribunit P. Lucullus ja L. Annius kokivat edespäin
pitää virkaansa, vaikka heidän virkaveljensä olivat sitä vastaan; ja
tämä eripuraisuus esti koko vuoden vaalikokoukset. Se viivykki saatti
Aulon, jonka edellä sanoimme jätetyn praetorin-siaiseksi leiriin,
toivomaan, että voisi joko lopettaa sodan, tai sotajoukolla peloittaen
ottaa rahaa kuninkaalta. Hän kutsui siis Tammikuulla sotamiehet
talvimajoistaan sotaretkelle, ja tuli pitkillä marssilla, kovalla
talvisäällä, Suthulin kaupunkiin, jossa kuninkaan tavarat olivat. Vaikka
tätä sekä vuodenajan kovuuden että paikan lujuuden vuoksi ei voitu
valloittaa eikä piirittää, -- sillä muurin ympärille, joka oli
rakennettu jyrkän vuoren äyräälle, oli lietteinen lakeus talvisadetten
avulla tehnyt lammikon, -- rupesi hän kuitenkin, joko valeh-vehkeitä
pitääkseen, että niiden kautta peloittaisi kuningasta, tai himostansa
sokeana, suojakattoja lykkimään, vallia luomaan ja joutuun toimittamaan
muuta, joka hänen yritykseensä oli tarpeen.