Sodan uudistettua, kuljettaa sillä välin Albinus kiireimmittäin Afrikaan
muonavaroja, palkkarahaa ja muuta, joka sotilaille oli tarpeen; ja kohta
lähtee hän itsekin sinne, että ennen vaalikokousta, joka aika ei ollut
kaukana, aseilla tai heittämyssovinnolla tai millä tavalla tahansa saisi
sodan lopetetuksi. Mutta Jugurtha sitä vastoin venyttää kaikkia asioita,
ja tekee milloin mitäkin syitä viipymiseensä; lupaa heittämystä, ja on
sitten pelkäävinään, pakenee päälle käyvän edestä, ja käypi vähän
jälkeen päälle, ett'ei hänen sotilaansa epätoivoon heittäytyisi. Näin
pitää hän konsulia pilkkanansa, viivyttäin milloin sotaa, milloin
rauhaa. Ja oli niitä, jotka silloin eivät pitäneet Albinoa kuninkaan
tuumille vieraana, ja jotka eivät luulleet sodan, niin suuren kiireen
perästä, niin helposti tulleen pitkitetyksi pikemmin velttouden kuin
kavaluuden kautta. Mutta kun, ajan kuluttua, vaalikokous-päivä läheni,
läksi Albinus Romaan, jätettyään veljensä Aulon propraetoriksi leiriin.