"Monta seikkaa on, jotka kehoittavat minua luopumaan teistä, Qviritat,
jos vaan ei hartauteni valtion asioissa olisi kaikkea muuta valtavampi,
nimittäin: aatelispuolueen mahtavuus, teidän kärsivällisyytenne ja
mitätön oikeutenne, sekä ollenkin se seikka, että rehellisyydellä on
enemmin vaaraa kuin kunniaa tarjona. Sillä tosiaankin harmittaa sanoa
sitä, kuinka te näinä viimeisinä viitenätoista vuotena olette olleet
muutamien harvain ylpeydellä ivana, kuinka häpeällisesti ja kuinka ilman
kostamatta teidän puolustajanne ovat saaneet surmansa, ja kuinka teidän
noloutenne ja velttoutenne on turmellut mielenne, kosk'ette nytkään,
vihollistenne rikoksen alaisina ollessa, nouse ylös, ja koska nytkin
pelkäätte niitä, joille teidän tulee olla kauhuna. Vaan vaikka tämä
tämmöistä on, pakoittaa kuitenkin mieleni minua käymään aatelispuolueen
valtaa vastustamaan. Ainakin tahdon koettaa vapauttani, jonka isäni on
jättänyt minulle; vaan teenkö sitä turhaan vai hyödyksi, se on teidän
kädessänne, Qviritat. Enkä kehoitakaan minä teitä, kuten esivanhempanne
usein ovat tehneet, aseilla käymään vääryyttä vastaan. Ei väkivaltaa, ei
poislähtöä tarvita tässä; tarpeen on vaan, että itse omalla tavallaan
menevät nurin niskoin. Tiberius Gracchon tapettua, jonka sanoivat
valmistavan yksivaltaisuutta, pidettiin tutkintokäräjiä Roman rahvasta
varten. C. Gracchon ja M. Fulvion murhan jälkeen surmattiin samoin monta
teidän säädystänne vankihuoneessa. Kummallenkaan surmalle ei pannut laki
rajaa, vaan heidän mielivaltansa. Mutta annappa vaan omansa
takaisin-antaminen rahvaalle olisi yksivaltaisuuden valmistamista; mitä
ei ilman kansalaisten verettä voida kostaa, se olkoon oikein tehty.
Edellisinä vuosina katselitte äänettömällä mieliharmilla, miten
valtiorahastoa varastettiin, miten kuninkaat ja vapaat kansat maksoivat
veroa muutamille aatelisille miten samain hallussa oli korkein kunnia ja
suurin rikkaus. Kuitenkin pitivät he sitä vähänä, että näitä tämmöisiä
tekoja olivat saaneet rankaisematta harjoittaa. Sentähden ovat viimein
la'it, teidän korkeutenne ja kaikki taivaalliset sekä maalliset heitetyt
vihollisille. Eivätkä ne, jotka ovat sen tehneet, häpee tai kadu sitä,
vaan kävelevät rehevästi silmäinne edessä, näytellen pappis- ja
konsuli-virkojaan, osa voitto-riemujaankin, juurikuin nämät olisivat
heillä kunniana eikä ryöstösaaliina. Rahalla ostetut orjat eivät kärsi
la'ittomia käskyjä isänniltään; kärsittekö te, Qviritat, jotka olette
käskemään syntyneet, tyynellä mielellä orjuutta? Mutta ketkä ovat nämä,
jotka ovat ottaneet valtion hallitakseen? Rikoksenalaisimmat miehet,
verisillä käsillä, julman ahneet, suurimmat konnat ja samalla kopeimmat,
joilla rehellisyys, kunnia, velvollisuuden tunto, sanalla sanoen
säädyllisyys ja säädyttömyys, kaikki on voittoa varten. Muutamilla onpi
turvanansa, että ovat tappaneet rahvaan tribunin, toisilla, että ovat
pitäneet la'ittomia tutkintokäräjiä, enimmillä, että ovat toimittaneet
surmatöitä teitä vastaan. Kuta enemmän kukin harjoittaa pahuutta, sitä
turvallisempi on hän. He ovat muuttaneet pelon omasta rikoksestaan
teidän velttouteenne, joita kaikkia se ajaapi yhteen, että halaatte
samaa, vihaatte samaa, pelkäätte samaa. Mutta tämä on hyvien kesken
ystävyyttä, pahojen kesken lahkokunnallisuutta. Vaan jos te niin
pitäisitte huolta vapaudestanne, kuin heidän mielensä hehkuu valtaan,
niin eipä todentotta hävitettäisikään valtiota niinkuin nyt, ja teidän
hyvät työnne olisivat paraimmilla, ei rohkeimmilla. Hankkiaksensa
itselleen oikeutta ja vahvistaaksensa korkeuttaan, ovat esivanhempanne
kahdesti, aseilla varustettuina, vetäyneet erilleen ja valloittaneet
Aventinus vuoren; ettekö te siis täyttä väkeänne taistelisi vapauden
edestä, jonka heiltä olette perineet, ja sitä kiivaammin, jota suurempi
häpeä on menettää, mikä kerta hankittuna on, kuin ett'ei ollenkaan ole
hankittu? Joku sanoo varmaankin: "mitäs mietit siis?" -- Niitä onpi
rankaiseminen, jotka ovat heittäneet valtakunnan viholliselle, ei
kädellä eikä väkivallalla, joka teiltä tehtynä on sopimattomampaa kuin
heille tapahtuneena, vaan tutkimuksilla ja itse Jugurthan ilmoitusten
johdosta. Ja jos hän heittämykseen menee, niin hän tosiaankin on
kuuliainen teidän käskyillenne; vaan jos hän niitä ylönkatsoo, niin
voitte luonnollisesti arvostella, minkä veroinen tuo rauha ja heittämys
on, josta Jugurthalle on tullut rikosten rankaisemattomuus, muutamille
mahtaville suurimmat tavarat, valtiolle vahinkoa ja häpeää. Tottahan
kuitenkin jo olette kyllänne saaneet heidän vallastansa, ja eihän
kumminkaan ne ajat liene teille nykyisiä enemmän mieleen, jolloin
valtakunnat, voittomaat, la'it, oikeudet, tuomioistuimet, sodat, rauhat,
sanalla sanoen kaikki jumalalliset ja inhimilliset asiat olivat
muutamien hallussa. Mutta te, se on Roman kansa, joita eivät viholliset
ole voittaneet, ja jotka olette kaikkien kansain käskiöitä, katsoitte
sen kylläksi, että säilytitte henkenne. Sillä kukapa teistä olisi
orjuutta evännyt? Ja vaikka minä puolestani pidän suurempana häpiänä
miehelle, että kostamatta on vääryyttä kärsinyt, niin sallisinpa
kuitenkin tyynellä mielellä teidän antavanne anteeksi syynalaisimmille
ihmisille, koska ovat kansalaisia, jos ei sääliväisyys olisi turmioksi.
Sillä heillekään, vallattomia kun ovat, ei ole siinä kyllä, että
rankaisematta ovat pahaa tehneet, jos ei heiltä oteta pois tilaisuutta
sen tekemiseen, ja teille on jäävä ikuinen levottomuus, kun havaitsette,
että teidän onpi orjina oleminen tai vapautenne käsivoimilla
säilyttäminen. Sillä eihän toki mitään toivoa ole rehellisyydestä ja
sovusta? He tahtovat hallita, te olla vapaat, he tehdä vääryyttä, te
estää sitä; vihdoin he kohtelevat teidän liittolaisianne niinkuin
vihollisia, vihollisianne niinkuin liittolaisia. Voipiko niin
erilaisissa mielissä olla rauhaa ja ystävyyttä? Sentähden neuvon ja
kehoitan minä teitä, ett'ette heittäne niin suurta rikosta
rankaisematta. Ei ole valtiovarain varkaus tapahtunut eikä
liittolaisilta väkisin otettu rahaa, joita rikoksia, vaikka ovat suuret,
tottumuksesta enään ei pidetä minään. Vihaisimmalle viholliselle on
alttiiksi pantu senaatin arvoisuus, alttiiksi pantu teidän valtanne.
Kotona kuin sodassakin on valtakunta ollut kaupan. Ja jos ei tätä
tutkita, jos ei syynalaisia rangaista, mitä muuta on neuvoksi kuin elää
kuuliaisina niille, jotka sen ovat tehneet. Sillä rankaisematta tehdä
mitä hyvänsä, se on olla kuninkaana. Enkä minä kehoita teitä, Qviritat,
nyt ennemmin tahtomaan, että kansalaisenne olisivat tehneet väärin kuin
oikein, vaan siihen, ett'ette kehnoille anteeksi antamalla saattaisi
hyviä tuhoon. Paitsi sitä on valtion asioissa paljoa parempi unhottaa
hyviä kuin pahoja töitä. Hyvä tulee vaan hitaammaksi, jos hänestä et
huoli, mutta paha käypi vilpillisemmäksi. Paitsi sitä, jos vääryyttä ei
ole tapahtunut, et tarvinne usein apuakaan sitä vastaan."