Ensimäisessä kokouksessa, jonka yllä kerroin kuninkaiden pitäneen, oli
riitaisuuden vuoksi hyväksi katsottu, että itsekullenkin jaettaisiin
tavaransa ja määrättäisiin valtansa rajat. Siis pantiinkin määräaika
kumpaisellenkin toimelle, vaan aikaisemmin rahan jaolle. Kuninkaat
läksivät sillä välin tavarain lähisiin tienoisin, mikä mihinkin. Mutta
Hiempsal piti Thirmidan kaupungissa sattumaltaan majaa sen huoneessa,
joka lähisinnä lictorina ollen aina oli ollut Jugurthalle rakas ja
mieluinen; ja tälle sattumuksesta tarjoutuneelle palvelialle antaa hän
ylen määrin lupauksia ja houkuttelee häntä, että ikäänkuin käyvinään
kotoansa katsomassa te'ettäisi sala-avaimet huoneen portteihin, sillä
oikeat (avaimet) jätettiin Hiempsalille; muuten olisi hän itse tuleva
suurella sotajoukolla, kun asia niin vaatisi. Numidialainen toimittaa
tehtävänsä ja päästää, niinkuin hänelle neuvottu oli, Jugurthan sotilaat
yöllä sisähän. Nämäkös, kun huoneisin olivat täytäisseet, kuningasta
etsimään, yksi yhtäältä, toinen toisaalta, surmaamaan minkä maatessa,
minkä vastaan tullessa, hakemaan salapaikkoja, murtamaan auki lukituita,
pauhaten ja meluten hämmentämään kaikkia; vaan sillä välinpä
löydetäänkin Hiempsal piilemästä erään piikanaisen mökissä, johon alussa
pelästyksissään ja paikan tuntemattomuudessa oli paennut. Numidialaiset
vievät hänen päänsä Jugurthalle, niinkuin käsketty oli.