"Pienenä poikana, isätönnä, toivotonna, varatonna, otin sinun, Jugurtha,
valtakuntaani, arvellen, ett'en minä hyväin tekoini tähden olisi oleva
sinulle vähemmän rakas, kuin jos olisit oma poikani. Enkä siinä asiassa
pettynyt. Sillä jättääkseni mainitsematta monta muuta suurta ja
erinomaista tekoasi, olet vast'ikään Numantiasta tullessasi kaunistanut
minua ja valtakuntaani kunniallasi, ja urhoollisuudellasi tehnyt
Romalaiset meille ystävistä ylimmiksi ystäviksi; meidän heimokuntamme
nimi on uudistettu Hispaniassa; vihdoin -- mikä on kaikkein vaikein
seikka kuolevaisten kesken -- sinä olet kunniallasi saanut voiton
kateudelta. Koska nyt luonto tekee lopun elämästäni, manaan ja rukoilen
sinua tämän oikean käden ja valtakunnalle tulevan uskollisuuden kautta,
että pidät rakkainasi näitä, jotka synnyntäänsä ovat sukulaisiasi,
minun hyväin töideni kautta veljiäsi, ja ett'et ennemmin tahtone
yhteyteesi liittää vieraita kuin siinä pysyttää veren siteillä
yhdistetyitä. Ei sotajoukot eikä tavarat ole valtakunnan turva, vaan
ystävät, joita ei aseilla taida pakoittaa eikä kullalla hankkia
itsellensä: ne syntyvät avuliaisuudesta ja rehellisyydestä. Mutta kuka
voipi olla ystävällisempi kuin veli veljelle, tai kenenkä vieraan olet
löytävä uskolliseksi, jos omaisillesi olet vihollinen? Minäpä jätän
teille valtakunnan vahvana, jos hyvät olette, vaan jos kehnot, heikkona.
Sillä yksimielisyyden kautta kasvavat pienet vallat, eripuraisuuden
kautta hajoovat suurimmatkin. Muuten tulee sinun, Jugurtha, joka ijältä
ja älyltä olet etevämpi, näitä ennen katsoa, ett'ei mikään toisin käy.
Sillä kaikissa kiistoissa näyttää se, joka mahtavampi on, vaikkapa
kärsisikin vääryyttä, kuitenkin tekevän sitä, koska hänellä on enempi
voimia. Mutta te, Adherbal ja Hiempsal, pitäkäätte tätä tämmöistä miestä
kunniassa ja arvossa; ottakaatte hänen hyvät avunsa esikuvaksenne ja
ahkeroitkaatte sitä, ett'en minä näyttäisi parempia poikia saaneen
ottamalla kuin sijittämällä."