Näin puhuttuansa, laski hän hänen menemään, kirjeellä varustettuna, joka
hänen piti jättää Micipsalle. Sen sisältö oli seuraava: "Sinun
Jugurthasi kunto Numantian sodassa on ollut mitä suurin, jonka asian
varmaan tiedän olevan sinulle iloksi. Hän oli meille rakas ansioittensa
vuoksi; että hän samoin onpi oleva senaatille ja Roman kansalle, sitä
koemme kaikin mokomin toimittaa. Sinulle toivotan onnea meidän
ystävyyteemme. Kah, tässä on sinulla mies, sinun ja isonisänsä
Masinissan vertainen." Kun siis kuningas sotapäällikön kirjeestä näki
sen totta olevan, minkä kulkupuheiden kautta oli kuullut, muutti hän
sekä miehen kunnollisuuden että armauden takia mielensä, rupesi
voittelemaan Jugurthaa hyvillä töillä, otti hänen kohta pojaksensa ja
sääti testamentin kautta hänen ynnä omain poikainsa kanssa
perillisekseen. Mutta kun hän muutamia vuosia senjälkeen, taudista ja
ijästä riutuneena, havaitsi elämän lopun lähenevän itseänsä, sanotaan
hän ystäväin ja heimolaisten sekä poikainsa Adherbalin ja Hiempsalin
läsnä ollessa pitäneen seuraavan puheen Jurgurthalle: