Kun hän, näiden vastusten keskelle joutununna, näki, ett'ei väkivallalla
eikä väijymällä voisi sortaa kansalaisillensa niin otollista miestä,
niin päätti hän, koska Jugurtha oli urhoollinen ja sotakunnian himoinen,
panna hänen vaaroille tarjoksi ja sillä tavoin onnea koetella. Sentähden
asettikin Micipsa hänen päämieheksi niille Numidialaisille, jotka
laittoi Hispaniaan, kun lähetti hevois- ja jalka-väkeä avuksi Roman
kansalle, toivoen hänen helposti surmansa saavan joko urhoollisuuttansa
näyttelemällä tai vihollisten julmuuden kautta. Vaan sepä asia
päättyikin peräti toisin, kuin hän oli ajatellut. Sillä koska Jugurtha,
ripeä ja terävä kun oli järjeltään, oli tullut tuntemaan P. Scipionin
luonnon-laadun, joka silloin oli sota-päällikkönä Romalaisilla, ja
vihollisten sota-tavan, niin oli hän suurella ahkeruudellaan ja
tarkkuudellaan ja sitä paitsi nöyrimmällä kuuliaisuudellansa ja usein
vaaroja kohti käymällä ennen pitkää tullut niin kuuluisaksi, että
meikäläisille oli hyvin rakas, Numantialaisille suurimmaksi
kauhistukseksi. Ja tosiaan olikin hän -- joka seikka on erinomaisen
vaikea -- sekä tappelussa miehuullinen että neuvottelussa kunnollinen,
joista omaisuuksista toinen enimmiten tuottaa pelon
ennältä-tietäväisyydestä, toinen malttamattomuuden uskaliaisuudesta.
Senpätähden toimittikin päällikkö melkein kaikki vaikeimmat asiat
Jugurthan kautta, piti häntä ystäväinsä joukossa ja suosi häntä päivä
päivältä enemmin ja enemmin. Sillä ei mikään hänen neuvonsa eikä
hankkeensa rauennut turhaan. Tähän tuli lisäksi mielen suopeus ja neron
sukkeluus, joilla lahjoillaan hän kiinnitti itseensä monta Romalaista
läheisimmän ystävyyden siteillä.