sitte niin että joka erityistä yskänkohtausta seuraa henqen ahdistus ja
omituinen hinkuääni, punasinertävillä kasvoilla ja rinnan kuristajalla.
Ryintäkohtausten tullessa ottaa lapsi mielellänsä kiinni mistä hyvänsä
peljäten lankeamansa, ylimennessä ryintäin oksettaa lasta moniaasti.
Tämä tauti kestää 4 taikka 6 viikkoa taikka kauemminki ja on vaikia
sitä ennen paranettaa. Jos mahdollinen pyytään parannusta eli kuitenki
helpotusta sillä, että kohta taudin alusta selkärankaa hieroillaan
2:desta osasta ihrasta ja 1:destä osasta laukasta eli sipulimehustä
tehdyllä voiteella useammat kerrat päivässä ja että lapsi vaatetaan
lämpimämmästi jota vastoin häntä ei kauniilla säillä pidä ulkoilmasta
kiellettää. Lapselle annetaan juoda nisuteetä hunajan eli maidon seassa
eli lämmintä sahtia vähällä tuoreella voilla, lääkitten siasta muutama
teelusikallinen voilaukaa (voisuolavettä) joka oamu. Loppupuolella
tautia on inkeväri-, salvia-, satalehti eli kangasjäkälä-tee
sirotettuna Malakaviinalla, terveellinen nautittaa. Watsa taudin aikana
pidetään lavemängilla eli purkaavilla aineilla pehmianä; jalkahauteet
lievittävät kohtauksia. Ehkä lapsilla tavallisesti on hyvä syöntihalu
pitää kuitenki ruokaa säästäen annettaa, eikä kun keviämpiä.
6:ksi. Kurkun kuristaja on pikatappava tauti ja vaatii lääkärin apua.
Esinnä alkaa se kun muuki röhkätauti, mutta pian kuullaan eriäänensä
jokasella sisäänhengittämällä, joka muuten käypi kyllä vaikiasti. Jos
lääkäriä hetimmiten ei saataisi pannaan 6 eli usiampia jos 10:nenki
iilimatoa kurkulle ja verestämisen jälkeen, reikäin esinnä tukittua,
rakkoplaastari samalle paikalle. Lavemankia ja haalioita juotavia ei
pidä unohdettaa.
7:ksi. Hengen ahdistaja kohtaa toisinaan, ehkä harvoinki,
huonokorjuisia lapsia. Tulee yhtääkkiä ja tavallisesti yöllä. Lapsi
herääpi säikähtyneenä ja hengittää kovin vaikiasti röhisimällä,
vaikeroipi puolinääntyneenä, kasvot punasinertävinä. Tavallisesti
ylimenee tuska ryinnällä, aivastamisilla eli oksulla, mutta tulee
jällen seuraavana yönä. Jos lääkäriä ei saataisi, koetetaan
seuraavaista apua: käet olkapäästä saakka pannaan lämpimään veteen,
sisälle annetaan aneksi eli inkeväriteetä hunajan kanssa, lievittäviä
lavemankeja laitetaan seotettuna pahalla pehvalla, tupakalla
eli tupakkaöljyllä ja rinnalle pannaan leviä pikiplaastarilappu
ripistettynä mustain pippurain jauhoilla. Muutamat liittävät hyväksi
kohtauksissa viedä lapsi ulkoilmaan ja ikänsä mukaan antaa hänelle
3:mesti eli 6:destiki päivässä vähä pahaa pihkaa sisään. Taudin lopussa
ovat ensiksi ja sitte kylmät kylpypesot ynnä parempi hoito lapselle
tarpeelliset.
8:ksi. Wesiaivo on kahtaki laatua, toinen pikasempi, toinen hitaisempi.
Ensimmäinen kohtaa toisinaan lihavampia lapsia 2:sen ja 13:nen vuoden
välillä ja tutaan siitä että lapsella on pää kuuma, iho kuiva,
liiemmaltä unta, jonka ohessa hän välistä syyhyttelee nenäänsä
kiristelee hampaita ja toisinaan herääpi ja parkasee kuni säikähtänyt;
lasta janottaa, kuoituttaa, vatsa on epätasanen usiammin hidas ja
tarpeenteko vedenjuoksu. Wiimmesillään tulee lapsi pian tunnottomaksi,
ruumista puistellehtaa, sitte kuolee. Sitä ennen pitää lääkäri
noudettaa, ellei mahdollinen, pannaan kuitenki usiampia iilimatoja
lapsen ohimoille, pää veitsellä ajetaan eli saksilla keritään paljaaksi
ja haudellaan kylmällä vedellä. Lapsille pannaan lavemankia ja annetaan
juoda haaliahkaa vettä seotettuna vähällä sokurilla ja happamella
marjavedellä. Apu ja parannus seuraa enimmiten sitä myöten, miten kohta
taudin alussa iilimatoja saatiin ohimoille tarpeeksi.
Jälkimmäistä vesiaivon laatua osittaa kasvoin kalveus, liikuntoin
hitaisuus, ja ruumiin laihtuminen. Merkeilleen tuleva ja alkunsa saava
joko muista taudeista eli ylen lämpimistä pääpeitteistä eli luonnon
erinäisistä syistä antaa tämä tauti ainaki aikaa lääkäriä kysyä.
9:ksi. Sarventotauti kohtaa toisinaan 3:menki vuoden nuorempia lapsia.
Lapsi käypi vaperasti, hiivistellen, jalat kankiana ja kipua polvissa
valitellen. Kivun puolimmainen jalka näyttää alusta pitemmältä,
vaan tulee sitte yhtä äkkiä toista lyhemmäksi ja vaivaspuoli alussa
ulospäin kääntynyt, mäännäksen nyt sisällepäin. Kantapää ulottuu tuskin
maahan ja jalka alkaa kuivettua. Syy tähän tautiin on erikivulaisuus
sarventojäsenessä, joka paisuttaa ja ajetettua sarventopaikan.
Ymmärtämättömät luulevat reiden eli polven olevan sioltaan ja
kokevat vetämisillä ja vääntämisillä saada vikaa paratuksi, josta
se vaan pahenee, eikä parane. Jos lääkäriä ei saataisi, pannaan
kohta taudin alussa molemmin puolin kupeille, ronkkaluun viereen,
usiampia iilimatoja ja kahden, kolmen päivän päästä samalla tavalla
toisesti ja kolmannestiki. Taikka kupataan paikka ja pidetään sitte
rakkoplaastarilla kauan aikaa avoinna. Erittäin tarpeellinen on lapsen
maata kovalla vuoteella, matalalla päänalasella (taikka peräti ilman)
ja niin liikkumatonna kun mahdollinen. Senlainen moniviikkonen makuu
kohta taudin alusta vaarinotettuna on toisinaan ilman mitänä muuta
lääkettä tuonut avun ja ilman sitä tauti ei parane millonkan.
10:ksi. Ryyhdyntä, tartunta, syyhy ja muut senlaiset ihotaudit tulevat
enimmiten ruokottomuudesta ja siivottomuudesta, toisinaan tarttumalla,
parataan puhtaudella ja haalioilla ammekylvyillä.
11:ksi. Risakko, risatauti. Tältä taudilta vaivatuilla lapsilla
on kasvot kalviat, pöhevännäköset, hyvä syöntihalu, iso maksa ja
ylähuuli paksumpi, risat eli rauhaset kaulassa ja muuallaki ruumiissa,
erinomattain kainaloissa ja kupeissa, ajettuneet ja toisinaan markääki
vuotavaiset. Märjille tulleet, joka vasta tapahtuu myöhemmin, paranevat
haavat usein syksyllä umpeen ja aukiavat kevään joutuessa uudelleen.
Jäsenpaikat ajettuvat ja voimat raukeavat vähitellen.
Peritty luonto, sopimaton ravinto, siivoton ruokko ja hoito, nuohkiat
huoneet, liikkumattomuus j.n.e. ovat useimmiten tämän taudin syynä ja
pitäisi, miten mahdollinen, ojettaa ja vältettää. Sitte kylvetetään
lasta useen (kerran päivässä) kylmässä suolavedessä, jonka jälkeen
ruumista hierotaan kuivilla, hietasilla paikoilla, ravitaan enemmin
liharuoilla, kun jauho ja juuriaineilla. Muuksi lääkkeeksi annetaan
humalateetä kylmänä 3 kertaa päivässä ruokalusikallinen eli vähemmin
kullaki kerralla taikka poltetaan laihempata raavan lihaa tavallisessa
kahvipolttajassa mustaksi ja jauhetaan, josta sitte monet viikot
perätysten illoin aamuin annetaan teelusikallinen eli vähemmin
kerrassaan veden eli maidon seassa lapselle; taikka poltetaan samalla
tavalla tammen terhoja, keitetään kahveksi ja nautitaan. Lihan poltto
menestyy paremmin sen esinnä palasiksi hakattua. Haavapaikoilla
pidetään merivedessä taikka muussa suolavedessä taikka suokanerva-
(pursu-) teessä taikka pelkkä puhtaassa vedessä kastettuja kääreitä,
miten näyttää sopivammalta ja vanhempia haavoja saadaan paremmin
paranemaan jos niitä sitoessa piditään niin lähellä valkiatulta,
kun suatsee ja kärsii jonka ohessa valkiata puhalletaan paremmin
palamaan. Ajettuneita raukasia sulautetaan suolavedellä eli lämpimällä
hautelemalla ja hieromalla.
Yhteisiä nevoja sairasten korjuusta ja holhomisesta.
Sairasten hoitajan pitää olla raittiin, vahman ja siivollisen, silmän
valpaan, kärsivällisen, vähäpuheliaan, rehellisen ja taitaean ihmisen.
Wähintäi tulisi jokasen sairaan holhojan näissä tavoissa harjotellate
ja päällisiksi ymmärtää miten lavemankia ja iilimatoja pannaan, verta
kupataan ja haavoja korjataan. Joka kylällä pitäisi senlainen ihminen
olla, kaupungeissa usiampia.
Kulkutaudeissa ovat iälliset vaimot sairasten hoitajiksi muita
otollisemmat, sillä harvoin tauti heihin tarttuu. Paras varjelus
tarttuvaisissa taudeissa sairasten luona kulkevillä on olla rohkia, ei
alakulosna, usiasti pestä kasvot ja kätensä, viruttaa suunsa vedellä
ja etikalla, ei lainota suuhun kokounutta sylkeä, ei sisällensä vetää
sairaan henkeä, ei kauan paastoa eikä valvoa, vaan erihuoneessa nukkua
tarpeensa ja aamusilla ennen sairaan luoksi eli ulkoilmaan mentyä juoda
puhdasta vettä, taikka lämmitettyä sahtia, olutta eli maitoa. Wielä
tulee hänen usiasti tuulettaa ja muuttaa vaatteet, olleti'ki paita,
välimmiten käydä ulkosalla puhtaassa, raittiissa ilmassa ja samanlaista
ilmaa sairaanki huoneeseen, oven, lakeisin ja akkunain aukasemalla
viriästi toimitella. Ei ainoasti kerta ja kahdesti päivässä, vaan
joka tiima pitäisi raitista, viliähkää, ulkoilmaa sairaan huoneeseen
laskettaman, sillä se ei ainoasti ole sairaalle terveellinen, vaan
estää taudin muualle levenemästä, koska sen tartunta aineet ei
koskaan pääse sihen voimaan yhdessä kohti paisumaan. Kaikki, josta
nämät aineet voisivat lisäytä, pitää sairaan luota korjattaman niin
tarvetastiat, jotka tyhjennetään, ei likelle asunhuoneita, vaan etäämmä
kuoppihin, jälestä tuhalla, sannalla eli kalkilla peitettävihin.
Itse astiat pestään puhtaalla vedellä ennen uudelleen huoneeseen
vietyä. Huolimattomuus tässä asiassa on sangen vahingollinen, eikä
auta yksin niitä ulosviemättä vaatteilla peitellä, sillä niistä
höyryvävä saastaisuus tungeksen läpi helposti. Etikka höyryä kiitetään
tarttumista vasten hyväksi. Kohtuus lienee siinäki paras. Jolla siksi
on huoneitä laittakoon sairaille erityiset, sitä parempi, jos ne ovat
avarat, valkiat, iloset, ei matalat. Niitä tulee pitää aina hyvin
puhtahina, vaan ei erittäin lämpiminä.
Sairaan vuodet laitettakoon ei muurin likelle, vaan ulommaksi ja niin
että sille taitaan joka puolelta lähestyä. Tehtäköön se kaksilla
lakanoilla, pehmiällä ei ylen lämpimällä ja raskaalla, eikä kylmällä
peitteellä. Lakanat vähänkän liastuneet muutetaan toisilla, puhtailla,
kuivilla ja edellä lämmitetyillä. Samati pitää muita vaateneuoja,
paitoja, sulkia, röiyjä, käsiliinoja aina puhtaina pitää. Wuodetta
korjatessa muutetaan sairas sitä varten tehdylle toiselle. Polstaria,
tyynyjä, peitteitä ja muita makuuvaatteita piestäköön joka kertaa
ulkosalla ja lämmitettäköön ennen sairaan uudelleen niille ruvettua.
Sairaan kupit, tuopit, lasit, lusikat ja pikarit pitää usein pestämän,
puhdasta vettä ja saipuata muiksiki tarpeeksi aina sairaan huoneessa
löytymän.
Sairaan kasvot ja kädet pestään joka päivä ja hiotessa annetaan
hänelle puhdas, lämmin paita, ruumiin esinnä hiestä lämpimällä
villasella vaatteella kuivaksi pyhittyä ja keviästi hierrettyä. Paitaa
muutettaissa sairasta ei pidä hiessä ollen istutettaman; muina aikoina
häneltä ei ole kielty istua, min voipi. Wiriällä liikuttamisella ja
toisinaan istuvalla estetään makuuhaavat tulemasta, jotka alkavat
ristiluun ensin punottumisella ja jälestä visvoittumisella. Ennen
märille eli visvoille menemistä paranevat nämät viat usein, jos
sairasta välimmiten liikutellaan ja käännettään, ristiluuta eli
tulehtunutta paikkaa etikalla ja viinalla haudettaan. Taikka pidetään
plyiyvedessä kastetulta riepuja paikalla eli tuoksutetaan sille
hienoa plyiyjauhoa. Jos kuitenki haava ilmautuisi korjaellaan sitä
plyiymoiteilla, liinan nukalla eli untuvalle levitettynä ja päälle
sidottuna.
Toimitetuita lääkkeitä pitää lääkärin määrämistä, vaan ei sairaan
mielen mukaan nautittaman. Moni luulee pikemmin paranevansa jos ottaa
enemmän lääkkeitä sisälle, kun määrättiinkän, vaan tämä luulo on
kovin tuhma ja väärällinen. Usiampia lääkkeitä löytyy, jotka sillä
tavalla veisivät hengen ja toiset eivät vaikuta runsaammissa annoissa
yhellä tavalla kun pienemmissä. Kaikenlaiset lääkkeet varjellaan
tomusta, kylmästä ja lämpimästä, tarkkaan katsoen, ettei niitä toista
toisen siasta vahingosta nautita. Lasit ja putellat pidetään hyvin
suullittuna. Lääkejauhot (pulverit) varjellaan tomulta ja märkyydeltä,
kaikki vetelät aineet, keittamät, seottamat, liottamat j.n.e.
jäätymästä, happanemasta ja homehtumasta, jonkalaisiksi pilautuneina
niitä enää ei pidä nautita. Lääkemarjat (pillerit) juoksevat helposti
yhteen, voiteet ja plaastarit sulavat muuten eli eltaantuvat, jos niitä
lämpimässä pidellään.
Sairain juoma pidetään puhtaissa, usein pestämissä astioissa, eikä
nautita kylmenpänä eli lämpimänpänä, kun siitä joka taudissa erittäin
määrätään. Jos sairas ei itsestänsä kysyisi juomista, pitää häntä siitä
muistutetteman ja juoma laitettaman maukkaaksi. Ilman puhdas mesi on
paras juoma sairaallenki, jota kuitenki soveliaasti maustetaan marja
eli omenamehulla, hunajalla, sokuritta eli siirapilla, jos liiatenki
sairasta paljo janottaa ja tepsivampätä juomaa tarvitaän, vaikkei
sillon pidä antaakan, kun vähä (jumprun verta) kerrallansa. Leipävesi,
poltetusta leivästä vedessä liotettuna, on kaikenlaisissa taudeissa
otollinen juoma. Sarlataudissa (Scarlatina), tuhkurissa ja kinotaudissa
seotetaan lämmitettyä maitoa juomaan ruumiin huovunnan auttamiseksi,
nervipoltoissa isoa viinaa, sappi- ja vatsapoltoissa marjamehua,
verijuoksuissa etikkata eli vihtriöljyvettä, kuivataudeissa, yskässä,
keuhkotaudissa sokuria eli mantelisiirappia.
Ruokaa ei pidä sairaalle tyrkytettävän semminki ei polttotaudeissa.
Ymmärtämätön hyväntahtosuus on liialla ruoalla monen sairaan
kuolettanut. Palatessa eli tervehtyessä himotsee sairas enemmän ruokaa,
kun hänelle vielä sopii antäa. Hänelle pitää paratessaanki vähemmin
ruokaa annettaman, ku terveenä ja sitä mähemmin, mitä hän vielä on
voimattomampi. Wetelat ryynivellit, kuorittu maito, laiha rasvaton
lihaliemi ovat tässä tilassa terveelliset ja vasta myöhemmin nautitkoon
hän vähvempia ruokiä niikun vehnäleipää, lieväkeittosia munia, tuoretta
lihaa ja kalaa. Wieläki ovat kaikki rasvaset, voisekaset ja jauhoset
ruoat epäterveellisiä ja samati ryytikasvut ja juuriaineet, kaikki
suolaset, kuivatut ja palvatut aineet, joita vasta vatsan entisellensä
tultua mahdetaan nautita.
Kaikki huolettavaiset asiat pitää sairaalta salattaman ja katsottaman,
ettei hän mistään säikähdä. Rutot, äkilliset, mielenliikunnot ovat
terveellenki, saati sairaalle, vaaralliset. Häntä ei saa taudistansa
huoletuttaa, vaan pikemmin uskottaa hänen jällen pian termeeksi
tulevan. Parahat sairasta levottavaiset aineet ovat huolellinen korjuu,
kanssakärsiväisyys, lohduttavaiset puheet, lääkärin ja papin katsomassa
käymiset. Heikon sairaan luotsi ei kuitenkan pidä vieraita laskea
ja houraavaisten kanssa täytyy toisinaan elää kovemmasti, etteivät
vahingoitsisi itsiänsä ja muita, eli paraneva syöpi syököön mähä
kerrallansa, iltasella parempi, jos ei vähääkän.
Ilmasta terveyttä suhten.
Joka hengittämällä kulkee ilma keuhkohin, ja on veren muuttamiseksi eli
uudistamiseksi välttämättömästi tarpeellinen. Tämä uudistus tapahtuu
seuraavalla tavalla: Yhä ja lakkaamatta liikkuu veri ruumiissa.
Tämä liikunto toimitetaan kahdenlaisilta suonilta. Toiset, laskimot
(laskusuonet, verisuonet, venae) nimeltänsä, juontavat kaikesta
ruumiista veren keuhkohin. Keuhkoissa tavataan veri äskihengitetyltä
ilmalta; joku osa ilmasta yhtyy vereen ja mikä ei yhdy, hengitetään
jällen. Ilmasta vereen yhtynyt aine tekee sen punasemmaksi ja
raittiimmaksi, jonkalaisna se sitte valtimoita (valtasuonia,
henkisuonia, sydänsuonia; arteriae) myöten jäljen jakaupi yli kaiken
ruumiin, jatkain itsekullenki paikalle mitä sen ravinnoksi tarvitaan.
Mitä tällä kerralla ruumiin tarpeeksi ei kelvannut, imetään uuhelleen
laskimojen, pienemmiltä, silmin keksimättömiltä, tuhat haaruisilta
pailtä ja kootaan kun ennenki keuhkoissa uuhistettavakssi. Tämä
uudistus tapahtuu 25 kertaa minutittain eli 100 kertaa neljässä
minutissa ja tiimassa 1500 kertaa.
Koska mainittu veren alituinen uudistus on juuri välttämättömästi
kaikille eläville maan päällä tarpeellinen ja se ei taida ilmatta
tapahtua, niin on helppo ymmärtää kuinka suuri ja ehdoton tarve ilma
onki kaikille maalla eläville. Ilma on meille yhtä tarpeellinen kun
vesi kaloille; ikäskun kalat näivettyvät ja kuolevat, jos vesi ei
ole selvä ja raitis, samati meki kehnossa ilmassa menehdymmä. Siitä
seuraa että meidän aina tulee ahkeroida, saada puhdasta, raitista ja
kelvollista ilmaa asuaksemme ja hengittääksemme. Senlaisna saadaan
ilma olemaan, jos asunpaikaksi valitaan kuiva, ylänen paikka, huoneet
rakennetaan vähintäin kyynärän korkioilla kivijaloilla ja muuten
laeltasi korkioiksi ja aukastavilla akkunoilla. Asunhuonet on la'astava
joka päivä; ilma ovien ja akkunain aukasemalla uudistettava; lattian
taikka permannon, pöydän, penkien ja muiden paikkain peseminen
aamulla, huoneen lämmitysajalla, toimitettava; eikä ennen savunreikiä
suljettava, kun kaikkein pesosten kuivettua. Yhdessä huoneessa ei
pidä ylen monta henkeä maata, eikä makuuhuoneessa kapaloriepuja eli
muita märkiä kuivattaman, ei happanevia, käymiä, väkevän hajullisia
aineita eikä ruokia pidettämän, vielä vähemmin porsaita, hanhia,
kanoja, eikä muita senlaisia eläviä, sallittaman yhdessä ihmisten
kanssa asua. Sitäi pahempi on talveksi peräti navettaihin taikka
eläinten lämpimän vaiheille asumaan muuttauta. Häkä, häyry ja savu
hiilloksista, lampuista, päreistä ja mistä palavasta aineesta hyvänsä
pitää kerkiämiseen akkunoista ja ovista laskettaman.
Kauan suljettu ilma pilautuu hengittämiselle ja terveydelle
vaaralliseksi. Kaikki paikat niinkuin kirkot, keräjähuoneet,
ruununpuodit ja muut huoneet ja paikat, joissa ilma on tullut kauemmin
seisomaan, pitäisi päivällä ennen kun niitä viljellään puhdistettaa
ja raittiilla ilmalla uudistettaa. Umpinaissa ollehin hautohin,
kellarihin ja muihin maanalasiin kuoppiin kokoupi toisinaan rutosti
kuolettava, erilaatunen ilma taikka kaasu. Sentähden pitää semmoisia
kauan käymättömiä paikkoja visusti ennen niihin mentyä tutkittaman.
Jos palava kynttilä, hiljalleen maata lähemmä laskettua, yhä palaa,
niin ei ole pelkäämistä, vaan sammuisiko kynttilä, niin ei ole sisään
menemistä, ennenkun paikka on puhtaalla vedellä, kalkkivedellä,
palavilla oljilla, ruutilla eli muilla senlaisilla aineilla puhdistettu.
Usvasessa, sumusessa, vetisessä, saastaisessa ilmassa pitää varoin
liikuttaman, liiatenki aamu ja iltakylmillä. Tautiaikoina on hyvä,
ennen aamusilla ulos mentyä, juoda lämmitettyä maitoa, kaljaa eli
olutta. Sillon pitää myös kaikki paikat hyvin siivoina ja puhtaina
pidettämän, taikka etikalla valettaman ja tuoreella kuusenhavulla usein
havutettaman. Muutamat kastelevat puhtaita pellavaisia riepuja etikalla
ja ripustavat niitä kulkutautien aikana seinille ja orsille, joka onki
hyvä ja hyödyllinen tapa. Waan etikan valeleminen kuumetuille kiville
on yhtä mitätön kun katajahavun, kukkien, sokurin, pihan, tervan ja
lakanki polttaminen, jotka pikemmin pahentavat, kun parantamat ilman.
Samati kun veteenki, taitaa ilmaan moninaisia saastasia aineita
sekauta, vaikkei niitä ilmassa niin silmä selitä. Sairasten huoneessa
on ilma sillä tavalla pian sairasten ruumiin höyrystä ja muista
aineista täytyvä, ja tulee sangen vaaralliseksi tervetten hengittää.
Sentähden on peräti tarpeellinen asia, saada ilma senlaisissa
huoneissa raittiimmaksi ja puhtaammaksi, joka tapahtuu niiden usiammin
lämmittämällä, akkunain eli henkiluukuin ja ovien aukasemilla,
liiatenki ennenkun terveet sairaita lähestyvät.
Satuja.
1. Jänikset ja Sammakot.
Jänikset kaikilta vainottuna päättivät kerrassa kaiken surkeutensa ja
kärsimisensä lopettaa sillä, että nimipuuttoon hukuttaisivatse veteen.
Sillä tuumalla lähtivät keräjäpaikasta laukkaamaan lähelliseen lampeen.
Waan kun tulivat ruohostoon lammenrannalla säikähtyivät tätä äkkinäistä
juoksua ruohostossa elelevät sammakot ja pakenivat veteen. Silloin
seisottu jänisten päämies ja sano toisille: "pidättäkää, toverini, ompa
muitaki onnettomia, emme yksin; niin mintäpä yksin hukuttauisimma."
Toisten osallisuus tekee onnettomuudenki kärsittävämmäksi.
2. Pukki ja Kettu.
Pukki ja kettu olivat kumpanenki syvään kuoppaan pudonneet, josta eivät
voineet ylös päästä. Waan viimmen kettu, aina viekas ja kavala, keksi
seuraavan neuen. Sano pukille: "jo nyt tiedän, kuinka ylös pääsemmä."
"Kuinka?" kysy pukki. "Niin, vastasi kettu, että kohoat takajaloillasi
pistöön kuopanlaitoa vasten, minä nousen sarvillesi, hyppään siitä ylös
ja sitte vedän sinunki jälkeeni." Pukki ihastui sen neuon kuultua ja
teki, kun kettu oli pyytänyt. Waan kettu itse ylös päästyä ei ollenkan
huolinut pukista, irvisteli vaan kun toinen häntä petoksesta soimasi
ja sano: "jos sinulla, pukki raukka, olisi mieltä, kun parta, niin
semmoiseen kuoppaan et olisi joutunutkana."
Hulluilla herrat kyntävät.
Suomen kansan Arvutuksia.
1. Talonpoika maahan nakkaa, herra taskuunsa pakkaa.
2. Pistä, pistä, tunge, määtä (menetä), kun ei mahu nuole päätä.
3. Mies tuvassa, kivikontti selässä, seipäät silmissä.
4. Hevonen tallissa, häntä oven päällä.
S. Musta kun pappi, ei ole pappi; kiiltää kun nappi, ei ole nappi,
lentää kun lintu, ei ole lintu; menee maahan kun mato, ei ole mato.
_Osviittoja_. 1. Nenän niistäntä. 2. Neulan langottama. 3. Patsas,
kiuas ja orret. 4. Tuli ja savu. 5. Sontiainen.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Elä neuo neuottua, elä seppeä opeta.
Ei pidä kehnon parempatansa neuoa.
2. Yksin työllä tyttäretön, yksin pojiton pinolla.
Köyhäin vertaus, kun täytyy omalla työllä ja vaivalla kaikki hankkia.
3. Yhtyy juokseva johonki, kunnei käypä kohtoaksen.
Koko elämältä ei taida kun juoksuksi eli käynniksi vertoa,
sillä pysyväistä olentoa täällä ei ole'kan. Ihme'kö siis, jos
elämänjuoksussaki usiasti eräisempiinki seikkohin yhdytään.
4. Yhtä kaikki yksinäisen: teki työtä eli makasi.
Niin sanotaan, vaikka väärin; sillä ihminen ei ole luotu tänne aivan
itsensä tähden, vaan muillenki hyvää kartuttamaan.
5. Wälttää pilkka pienenipiki (vähemmältäi), ei korennossa kannettava.
Pienistä leikkipuheista ei toki pitäisikän suuttua; vaan paha ja
sopimaton on ketänä oikein rupeamalla pilkata.
6. Ei väkeä puntarilla, mieltä kauhalla jaeta.
Sentäpä ei pidä siitä tuskauta, jos ensimmäiset kokeet ei aina
onnist'kan, vaan toivoa, vähitellen voittaa, mitä kerralla ei saa.
Tietäantaminen.
Koska Mehiläiselle tänä vuonna ei ole ilmautunut, kun 150 ottajata,
elikkä joku päälle — ja siltä ottajaluvulta ei lähde, kun ylehensä 450
ruplaa präntin ja muiden kulujen palkinnoksi, jotka nykysenä vuonna,
paitsi omaa, vähää, mitättömäksi luettavaaki vaivaani, tekevät kaikki
yhteenlaskettuna vähintäki 800 ruplaa — niin saan minä nöyrimmästi
pyytää niitä maamiehiäni, liiatenki muinasia lukutovereitani ja muita
tuttavia, jotka, jos olkoon kuinka kelvoton ja mitätön tahansa toimemme
saman Mehiläisen kanssa, kuitenki ehkä soisivat sen vielä jonkun vuoden
edespäin elelevän, että he kukin likimmäisillä tienoillansa kokisivat
laittaa sille joitakuita ottajia lisäksi. Muulla ehdolla en kuitenkan
taida sitä enää tulevana vuonna kirjottaa, kosken luule'kan sopivaksi,
osotella omaa saamattomuuttani, tuhmuuttani ja typeryyttäni niin
suurella kululla maailman nähtämäksi. Aina tämän vuoden loppuun asti
saadaan Mehiläinen postin kautta 3:lla ruplalla, 45:llä kopeikalla ja
anojat saavat myös sen täydellisnä vuoden alusta alkain. Kajaanista 30
p. Toukokuuta 1837.
E. Lönnrot.
MEHILÄINEN W. 1837.
Elokuulta.
Pieniä Runoja.
1.
Anna luoja luokosäätä,
Jumala jyväkeseä,
Herra heinän kuivautta;
Saisi orjaki olutta,
Kasakatki kaljavettä.
Anna Herra, suo Jumala,
Anna rauniot rahaksi,
Kimet pienet penningiksi,
Wiisin piikoa piteä,
Kuusin käskynkuulioa,
Oluessa tuopin olla,
Maljan maiossa mahia;
Niin joisin joka oluen,
Joka kannun kaateleisin.
Waan en tieä tihmalleni,
Tällä inhalla iällä,
Katovalla kannikalla;
Raha on Kurssin kukkarossa,
Olu Kirstin kellarissa.
2.
Pitäisinpä mieki piian,
Orjan ottaisin minäi,
Kun ois rauniot rahana,
Kivet pienet penninkinä;
Kun se syömättä eläisi,
Tarkeneisi maattehetta.
3.
Tuumitte emo minua,
Waapotteli vanhempani;
Tuuvitteli turviksensa,
Waroiksensa vaapotteli.
Hyv' oli minun eleä
Hyvän vanhemman varoissa;
Oisi mulla onni ollut,
Etu muutenki eleä,
Waan ma jouvuin juomariksi,
Ratkesin kyläratiksi;
Sikuna minun seotti,
Savuviina siksi saatto.
4.
En minä elä elotta,
Asu ilman ammatitta,
Ennen teltojen tekiä,
Waskivaippojen vanuja,
Kultakangasten kutoja,
Hopiaisten huolittaja.
5.