perittynä, taikka imettäjältä, purettajalta eli muulla saastumalla.
Sentähden pitää varoa, ettei pahatautisia vaimopuolia päästetä lasta
imettämään eli purettamaan. Tauti sillä tamalla lapseen tullen
rikkoo esinnä suun; huuliin ja suuhun sisälle ilmautuu pieniä
näöltään vähäpätösiä rakkoja, jotka kuitenki rutosti syöpivät sekä
leveämmiksi että syviksi haavoiksi vaalevalla eli kellahtavalla
pohjalla ja punasilla, hellillä vierillä. Wähitellen tulee uusia
haavoja ensin lähimmäisiin paikkohin ja myöhemmin kaukasempiinki
erinomattain perävierille ja häpytienohin. Jos lapsi synnyttäessä
äitistä saastuu, saa se pian senlaisia haavoja muuallenki ruumiiseen,
kipiät, rokohtuneet, vuotavat luomet jne. Kumpasessaki tapauksessa,
joko synnyttäessä eli sittemmin saastunut, tulee lapsi levottomaksi,
unettomaksi, kimulaiseksi ja näimettyväiseksi.
Tämä tauti, jonka pahat seuruut ovat äärettömät ja joka kerran
taloon tullunna saattaa lukemattovat vaivat, huolet ja häpiät
ynnä alinomasen pahan luulon, pitää niin aikasin kun mahdollinen
ymmärtävälle lääkärille ilmotettaa ja ainoasti häneltä, ei muilta
tietäjiltä, parannettaa. Jos vainen luultavasti lapsi eli sen imettäjä
on saastutettu, pitää viivyttelemättä lääkärin katselo paikalle
toimitettaa.
13:ksi. Suumärkö, suuvieras tutaan pahoinhaisemista märättävistä
haamoista suupielissä, huulten ja poskien sisäpuolella eli ikenissä
ja toisinaan leukaluissasi. Tämä tauti joka ennenpitkää saattaa
palkitsemattomat vahingot, tulee välistä ilman sanottavia oureita,
välistä on lapsi edellä levoton, kuumalta ja vetelältä vaivattu,
välistä kieli ja suu liittaset, vatsa kova. Lääkäriä odottaessa, jonka
haltuun tämä tauti viipymättä pitää annettaa, saapi lapselle antaa
pehmittäväisiä aineita niink. raparperiviinaa, vähemmin mutta parempaa
ravintoa, tehdä ilma huoneessa raittiiksi ja pitää lapsi ja haavapaikat
hyvin puhtaana. Ilman sitä pidetään haavoilla muorutia, juuriskaa
(sinikkaa) eli potakkaa hienoksi kaavittuna ja 2:desti eli 3:masti
päivässä uudistettuna.
14:ksi. Ulkonaiset viat ja virhet lapsi-iällä ovat monenlaiset ja
monta niistä vaatii lääkärin hoitoa niink. rainot (luunmurrot,
taittumiset), nyrjähtymiset, hiveltymiset, väärät jalat, suljetut
luonnolliset reikäpaikat, luomat (syntymerkit), revenneet ja muut
virhet. Navanpuhkemia taitaan toki lääkärinki avutta auttaa jos
plyiypalanen taotaan kuperaksi ja, kuperan puolen napaa vasten pantua,
sidotaan kiini napasiteellä, jonka putoamista kahdella viilekkeellä
estetään. Taikka laitetaan lankakerä napaa painamaan ja pysytetään
sekä liiteplaastarilla että napasiteellä. Side pitää likaseksi tultua
uudistettaa eikä ennen heitettää, kun puhkema on parannut.
Luomia eli syntymerkkiä saadaan toisinaan sillä katoamaan, että niitä
haudotaan väkevällä etikalla taikka että rakkoja pannaan niiden
ympäristölle.
Ensimmäisenä vuonna tulee myös lapseen varjelusrokkoa pantaa, ison
rokon kulkiessa, millon hyvänsä, vaan muuten ei ennen kun lapsi on
päässyt 3:men tahi 4:jän kuukauden vanhaksi.
(Lisää toiste).
Lähde.
(Saatu).
Oli muinen itäsellä maalla isä ja hänellä oli paljo lapsia. Näitä
rakasti kaikkia isällisellä helleydellä ja anto heille kaikenlaisia
hyödyttäväisiä neuvoja ja opetuksia, karkottava niillä osittain
lastensa keskinäistä hyvää, osittain kuuliaisuutta ja rakkautta
itsiansä kohti. Mutta kerran kutsu heidät kaikki eteensä ja lausu:
"minun aikani olento teidän keskellänne ei kestä kauan, sillä minun
pitää erota ja jättää teidät tänne. Woi kuinka soisin teidän aina
mielessänne pitävän, mitä teille monasti sanonut ja neuonut olen.
Mutta aika taitaisi lähestyä, jona ette minua enää muistaisi, ettekä
opetuksiani. Niin menisi rauha, suosio ja sovinko keskellänne ja
muistamatta, etkä kaikki oletka minun lapsiani, kaikki yhden isän
perillisiä, katsoisitta kuki omaa parastanne, vähä veljenne edusta
huolimatta. Ja keskinäisissä sodissa, riidoissa ja kapinoissa
hävittäisitte perintömaanne, jonka viimmen vieras käsittäisi, teidät
maakulkeuteen ajava. Pankaa sentähden tarkoin mieleenne, mitä teille,
kentiesi ehkä viimmesen kerran nyt olen sanova: rakastakaa toinen
toistanne samalla rakkaudella, jolla minua rakastaneet oletta ja
jolla itsiänne rakastatta ja muistakaa aina, että minä olen isä, joka
kaikkia teitä yhtäläisesti rakastan ja paremmin, kun itset, tiedän mikä
teidän onneenne sopii. Ja että vaan kaiken tämän tekisittä, niin annan
teille seuraaman neuon. Tuolla kukkulalla on kalliosta sikiävä lähde
makialla vedellä. Lähteitä kyllä muuallaki löydättä ja usiampia päältä
katsoen kauniimmillaki paikoilla, mutta se lähde, jonka jo nimetin,
on kaikista muista lähteistä hyvin erotettu. Kun sen vettä juotta,
niin ihmeteltävällä tavalla ruumiinne siitä virkenee, mieli ja muisti
selviäpi niin, että joka kerralla juotuanne olen kun paikalla tykönänne
ja muistatta kaikki muinaset opetukseni. Elkääte sentähden unohtakokan
useen tälle lähteelle käydä ja vettä siitä juoda, sillä niin kauan kun
sen teettä on onnenne seisova."
Tämän sanottua erosi lastensa silmistä isä. Waan lapsilla pysy
mielessä, mitä kuulleet olivat. Useinki kävivät lähteelle ja joivat
sen vettä. Ja tunsivat joka kerralla ruumiinsa voimat virkenevän ja
mielensä kirkastuvan, että oli, kun olisi paikalla isä heitä puhutellut
ja entisellä tavallansa opetellut. Näin tekivät kyllä kymmeniä ja
usiampiaki vuosia keskinäisessä suosiossa ja rakkaudessa sen ajan
kauniisti eläen. Waan viimmen alko muutamille käydä vaikiaksi tämä
yhtäläinen lähdematka. Toiset arvelivat, "olleeko tuosta kaukasesta
vedenjuonnista niin mitänä hyötyä, eikö olisi yksi, jos joisimma
kotilähteistä, koska janostumma?" Niin tekivät ja heiltä joutu pian
oikia lähde unhotuksiin. Ja kun eivät paremmin sen virvottavaista
luontoa enää tunteneet, nauroivat niille jotka kallioille kiipeilivät.
Toiset taas kyllä päättivät lähdettä avulliseksi, mutta ajattelivat,
"miksi vaivauisimma tuonne kukkulalle matkatessa, koska taidammaki
sieltä veden kotipihalle juontaa ja siinä tarpeemma juoda." Heki
tekivät niin ja laittelivat vesijohtoja, missä vaan sisään kaivaen,
missä kuurnissa ilmaa myöten juoksuttaen. Monta löyty joka tällä
tavalla vaan omaksi ja perehensä tarpeeksi pyysi tätä terveyden vettä
likemmältä ja runsaammasti saada. He olivatki hyvin huolellisia
vesijohtojansa puhtaana pitämään ja saivat työstänsä jommoisenki
hyödyn. Waan oli toisiaki, jotka laittelivat johtoja, niistä
korttelittain ja kannuttain ilman saamattomille läheläisillensä vettä
myödäksensä, sillä rikastuvansa toivoen. Sen teki moni niistäki, jotka
ilman ei luulleet vedellä minkäänlaista erityistä voimaa ja arvoa
olevan. He eivät katsoneet, minkä maan läpi kaivoivat, jos kohta
siinä oli veteen sulaavia vahinqollisia aineita. Eivätkä pitäneet
huolta johtoinsa ja kuurnainsa puhdastamisesta, eikä kattamisesta,
jonka tähden vesi liastu ja tuli ilman sateistaki paljo heikommaksi.
Waan siitä oli heillä suurin huoli saada laitoksillensa kaikenlaisia
kansan korvissa kuuluvia nimiä, silläki paremmin ostajia luoksensa
houkutellen. Niin nimitti muutama laitostansa Huutavaksi Koskeksi,
toinen Paradiisin Joeksi, kolmas Sionin Wirraksi, neljäs Hunajaojaksi,
muut muiksi. Kaikella tavalla kokivat kansalle uskottaa, olevan heidän
vetensä ei vähintäi huonomman alkulähteen perityistä. Ja ettei sitä
maultakan olisi tunnettu, jos muuten joku ostajista oisi oikiata
lähdevettä siltään juonut, niin pitivät varalla tätä jälkimmäistä,
millään seottamatta, jota maistattelivat nerokkaammille kysyjille.
Muita yksinkertasempia varten maustelivat muilla maustimilla vettänsä,
silläki paremmin ostajia saadaksensa. Mutta niinkun sanomma juoksivat
heidän kaivamansa paikkain läpi, joista veteen suli vahingollisia,
vaarallisia aineita. Näistä liikaaineista muutamat juotuansa tulivat
nöyräpäiksi, toisilla alko pää vetäytä jompaa kumpaa olkaa vasten,
toisissa loppu koko elämän ilo ja nautinto, maa näytti heille isoksi,
kamalaksi, kuoletten haudaksi ja he näivettyvät ja menivät ennen
aikojansa sihen varsinaiseen hautaan, toisille anto vesi erinomasen
ylpeyden ja omakauneuden, että itset korkiampia olentoja olevinaan
suurella ylenkatseella, piampa surkuttelemalla kohtelivat niitä, jotka
näistä ostokaivamista eivät juoneet, toisille saatti se kummanlaisen
kaunistelemisen vaatepuvusaan, teki toiset laiskoiksi, etteivät
kyenneet mihinkän kunnollisuuteen, toisille ahdisti rinnan ja saatti
alituisen huokausvian, kammellutti kielen toisille, ettei enää kenkän
heitä ymmärtänyt peräti juomattomalle... Niin tuli muutamia, jotka
pahaksuen näitä kaivanto- isäntäin petollisia juonia ja estääksensä
kansan peräti pilaumasta, sulasta rakkaudesta kanssaihmisiänsä kohti,
laittivat paremmin korjattavia johtoja lähteestä, niistä ilmaseksi
vettä saamattomille annettaa. Wielä parantelivat itseä lähdetietäki
sinnekulkeville huojennukseksi. Waan mikä ainaki lie syynä ollut, joko
seki, etteivät erityisillä aineilla vettä maustaneet, johon kerran oli
totuttu, suuri osa arveli myöntivettä maukkaammaksi ja paremmaksi ja
osti totuttuun tapaansa.
Enempätä emme ole kuulleet tästä sadusta, vaan arvellaan isän vieläki
elossa olevan ja vaan ajaksi poikainsa luota lähteneen, heitä koetella
tahtova, jos voisivat kauanki hänen nevojansa ja oppejansa muistossa
pitää. Tiettävästi muuttuu elämä toiseksi, jos hän takasin tulee, vaan
miten johtokauppiain ja vesimausteliain sitte käypi, sitä emme osaa
arvata. Olisiko meille siitä tieto tuleva ja mehiläisemme vielä sillon
hengissä, niin viivyttelemättä antaisimma hänen sanan muillenki, vielä
tietämättömille, kuljettaa.
Satuja.
1. Akka, Klösa ja Hiiret.
Akka pelkäsi juustonsa hiiriltä syätävän ja pani kissan vartiaksi.
Kissa kyllä pitiki hiiret kaukana, vaan söi vähitellen omaan suuhunsa
juuston.
Pane pukki kaalimaan vartiaksi, poika piikain paimeneksi.
2. Kettu ja Kissa.
Kettu ja Kissa inttäsivät välillään, kumpi olisi monikeinollisempi.
Kettu sano itsellänsä kokonaisen keinopussin olevan. Samassa tuli
koirajoukko. Kissa kiipesi puuhun, vaan ketun söivät koirat, kun
ei voinut pakoon päästä. Sillon sano kissa: minun yksi keinoni oli
parempi, kun hänen koko keinopussinsa.
Ei kamaluus kauas auta.
Suomen kansan arvutuksia.
1. Yksi huone hongikossa, kaikki kamaritupia.
2. Puust' on tehty pulkottimet, petäjästä pelkottimet, kivestä
kitunatuset, ravasta rituratuset, keträn vieret kalliosta.
3. Wesilukku, puuavain.
4. Terävänenänen, kaksijalkanen, usiamman kerran käy yhestä kiinni ja
toisin kahesta.
5. Hepo meni talliin, häntä ei mahuka'na.
_Osviittoja_. 1. Mehiläispesä. 2. Mylly. 3. Myllynsulku. 4. Neula lanka
perässä. 5. Neulikko.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Luu lihan valitsialle, kuori leivän alkajalle.
Sanotaan kun joku omaa hyväänsä kovin katsoo. Pitäisiki semmoisille
vaikka ainaki luu lihasta, kuori leivästa palkinnoksi joutua. Niin
taitaisivat oppia, ei aina omaa etuansa, vaan muidenki ja yhteistä
hyödytystä kartuttamaan.
2. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi.
Niinpä kyllä taitaaki moni tyttö naidessa ei paljo lukua pitää,
mimmoisen saapi, kun vaan saapiki miehen.
3. Kun on kurja kumppalina, niin on karhu kantapäillä.
Hyvin muistossa pidettävä sanalasku kumppaleja valitessa.
4. Olkoon osa kokolla, kiekin saamista kaloista, ilman linnun
iskemistä, varpusen varustamista.
Kellä ei itsellänä ole suuresti tavarata, siltä ei pidä toisen anoa.
5. On hyvällä montaki nimeä, pahalta katoaa ainoaki.
Hyvää kuullaan kiitettävän, kehnosta ei mainita mitänä.
6. Siellä hyvä, miss' ei meitä.
Monella on tapa elikkä luonto, ei olla missänä tytyväinen, vaan aina
kehua ja ylistää toisen elämätä. Tästä tavastaan on hänellä itsellä
enemmin pahaa, kun kellänä toisella.
7. Yksin ruoalla parempi, kahden työssä kaunihimpi.
Siitä että yksin on ruoalla parempi, pitää monen työssäki yksin olla.
8. Äiän tikka puita puipi, ei saa pitkiä pinoja.
Mielettömästä, jos uutterastaki työstä ei ole suurta apua.
9. Öillä päivät jatketahan, virsillä Jumalan vilja.
Köyhääki elantoa pitää jollai huvittaa.
MEHILÄINEN W. 1837.
Heinäkuulta.
Repo.
Repo juosta reyätteli,
Pitkin vuorta voivotteli.
"Riu rau, repo rukka!
Miss' olit tämän kesyen?"
"Jumalalla paimenessa, 5
Luojalla kasakkatyössä."
"Saitko paljo palkastasi,
Jumalassa oltuasi?"
"Kuusi poikoa, Polonen,
Sikiöitä seitsemisen." 10
"Kuss' on poikasi, polosen,
Missä laiton lapsuesi?"
"Tuoll' on poikani polosen,
Tuolla laiton lapsueni:
Kaikki kettuna Kemissä, 15
Tukhulmissa turkkiloina,
Pispan pitkinä hioina,
Papin paian kaulusuksina,
Sotiherrojen sopina,
Miesten vaino vaattehina, 20
Herrasväen heitaleina,
Waltamiesten vaattehina.
Taianpa itseki tulla,
Itse onneton osata,
Tuomarin turkin hioiksi, 25
Nimismiehen niskan päälle.
On sitä minullai mieltä,
Mutt' on surma sukkelampi:
Millon viskopi vipuhun,
Konsa saa satimehensa, 30
Millon rauat rapsahtavi.
Pahat sangat paukahtavi."
_Toisintoja_. v. 1,2. Kettu itki poikiansa, kiven päällä kyykyllänsä,
kahen kaupunnin kesellä, Noilla tapporantereilla, Wainovaivoilla
sioilla. R. j. reilitteli, Päässa vaaran vaapotteli. v. 14. Kaikki
tyyni tyttäreni.
Kettu ja Hämähäkki.
Hämärikkö tietä kulki,
Kettu maita matkaeli,
Tulit tiellä vastatusten.
Niin repo sanoiksi virkki:
"Hämärikkö höyrötyinen, 5
Keräikkö köyrötyinen!
Mitä sie kuletki surma,
Tulet tielläni etehen?"
"Minä laiton luojan langan,
Keträsin kerän Jumalan," 10
"Miksis laitot luojan langan,
Keträsit kerän Jumalan?
Mie sun nylen nyrkilläni,
Piirrän peukaloisellani;
Wien nahkasi Wiipurihin, 15
Kannan kaupungin oville,
Sieltä saan sataset markat,
Tuhantiset tukkoelen,
Wiisi Wiipurin rahoja,
Kuusi kultapenninkiä. 20
Niin ostan ison orihin,
Hiirenkarvasen hevosen,
Meren jäätä juoksemahan,
Somerta sirottamahan;
Jonk' ei jälki jäällä tunnu, 25
Kynnen isku iljankolla,
Jonk' on lampi lautasilla,
Wesi selvä selkäluilla,
Josta velhot vettä juovat,
Tulikulkut tuioavat." 30
_Toisintoja_. v. 1. Hämähäkki kurja k. v. 5. H. huoran poika
(höyrytyinen, heuretuinen), v. 6. Keräperse keurutuinen (keuretuinen).
v. 10. Kerän Kiesuksen keräsin, v. 12. Kerän Kiesuksen kirosit. v. 15.
W. n. Wenäihelle. v. 16. Saatan Saksan kaupunkihin v. 21,22. Tuolla
ostanen o., Hernevartisen h.
_Jälkimaine_. Tämmöisiä, kun nämät kaksi pientä lorua, laulelevat
lapset usiammissa paikoissa niin meidän maassa, kun Venäjän puolellaki
Suomalaisissa kansoissa.
Talkkousruno.
Täss' on ihan Istun määllä,
Keskellä pitkän pitäjän
Wanha taarosti talossa,
Jok' on suullansa sulonen
Talonpoikien tavalla, 5
Hyvin hellä herroillenki.
Ompa poikaki ukolla
Jok' on tainnunna talossa,
Rahakopeikan kokoilla.
Ei ne kaikki kauppiatkan 10
Ole konstissa ovelat
Kiviä kereämähän,
Tuomahan Turusta niillä
Suuren voiton voinsa kanssa,
Pormaria pettämähän, 15
Niinkun kuuluvat sanovan
Saman saksan tehneheksi.
Tällä miehellä samalla
Wiel' on virkoja enemmän,
Se on julma juoksemahan, 20
Monen pitäjän pioissa,
Naimamäissä huutomiessä.
Tuleehan tuostai hyvyyttä,
Sukkiasi, kintaitaki,
Kaikki tarpeeksi talossa. 25
Sill' on rehki rintapieli,
Jalat sukkelat sujuvat,
Ompa keisti kenokaula,
Ihan niinkun isänsäki;
Sukunsa on suopetäjä, 30
Tekiänsa tervaskanto.
Siinä samassa talossa
On se poika oivallinen,
Kahvin kauppias väkevä,
Ei se kauan kählästele, 35
Kun on riksit reivattuna,
Haueveellä veivattuna.
Aivan aamulla varahin
On jo ukot orningissa,
Miesten turpa tahroksessa, 40
Kahvin karnusta murassa.
Mitäpä siitä millänsäkän,
Jospa sitte päivän päällä
Onki ukot uuvuksissa,
Kunhan louvut luiskahtapi. 45
Niip'on riistoa talossa,
Että kyllä kykenepi
Talo talkkouven pitohan
Kerran kesässä hyvässä.
Tuoss' ol' kuonossa kesänä 50
Paljon pellolla perettä,
Yli kymmenen yheksän.
Leikkasivat liukkahasti,
Kun on tapa talkouessa,
Kehuvatpa kelpolailla 55
Ruokiaki runsahiksi.
Söivät kolmasti kovasti,
Wielä tilkan viinoaki
Saivat aamulla anojat;
Ujot oli umpisuuna, 60
Leivän kantoa kalusit
Ihan moni eineheksi.
Annas tulla huommenaamun,
Jopa juomahan rupesit;
Suju palkat suukkosehen, 65
Saivatpa samalla lailla
Kohtapyynnillä hyvällä
Wiinaryypyn raittihisti,
Olut tuli ostamatta,
Tuli tutuille hyville. 70
Oispa tainnut ouompiki
Saaha sahtia rävästä,
Waanpa tuotaki varoivat,
Jos se joumuttaa pahasti.
Suurusjuoma survasepi, 75
Ett' on kohta köntyllänsä,
Pyhäpänä pyllyllänsä.
Päätä tuo nyt pyörryttäpi.
Jotka siinä paljo joivat.
Kohta kaivolle käpäsit 80
Wirvottamahan veellä,
Ett' ei ruoka ruumihista
Kaulan kautta katkottaisi.
Köyhärukat kaikki tyyni
Tuohon talkkouteen tulivat, 85
Joss' ol' keitot kelvolliset,
Pässin kaula kaiketiki
Oli paiskattu patahan,
Olipa rokka oivallinen.
Jos hän oli ottavia, 90
Olpa tuossa ottamista,
Sian kinkku kokonainen,
Joka juoksi joka pöyän,
Waikka vissin viisi niitä,
Jossa joukko einehellä. 95
Ei se ennen elävänä
Sika rukka singotellut,
Kuin se kuoltuna köpäsi,
Että joutu joukon suuhun.
Rieska tehty rikennelle, 100
Kyrsä kyhätty kokohon,
Aika mämmeä mäkätty,
Uunna uunista otettu,
Että joukko juutuksissa,
Wesisilmin sitä nieli, 105
Kun ol torvet tukkehissa.
Wielä viisahat sanovat;
Laihemmille laskettavat:
"Elkäte pahaksi panko,
Ett' on uutta eesänne; 110
Sitä vasten sit' on tehty,
Kaitakasvoille kyhätty,
Että kaitasuus katoisi,
Leuka tulis leviäksi,
Posket punapulliaksi. 115
Uuella sika lihoipi,
Ehkä ihminen samate."
_Jälkimaine_. Tämä runo on Juhana Ihalaiselta Rautalammin pitäjästä
tehty. Niinkun monessa muussaki runossa, näyttää tassäki hänellä huoli
olevan kotipitäjänsä karttumisesta hyvissä tavoissa, jonka tähden hän
ei ilman syytä osota'kan niitä muillen naurettaviksi, jotka kieltyllä
viinan myönnillä ja muulla semmoisella surkialla konnuudella kokevat
yhteisiä tapoja turmella itse siitä rikastuaksensa.
Lapsen vioista ja taudeista.
(Lisää ja loppu).
Moninaiset muutki taudit kohtaamat lapsiikää erittäin, nimittäin:
1:ksi. Rokkotauti, rupuli, iso rokko. Tämä vaikia tauti panorokon
kautta nykyjään joksiki hälvennyt, kohtaa kuitenki muutamia ja alottaa
päänkimulla, väreillä, kuumalla, nukuttamisella, vetislävillä silmillä,
kuoittamisella, oksulla ja vavahtelemilla eli hypähtämillä. Kolmannella
päivällä ilmautuu pieniä pilkkuja esinnä kasvohin, sitte käsiin ja
muuhun ruumiiseen, jotka vähitellen nousevat ja täytyvät valkialla
visvalla. Kuudennella vuorokaudella asettuvat näpyt usein uuden
kovemman kuumeen ohessa, 11:nellä alkavat ne jällen kuivaa.
Jos lääkäri olisi saatavissa, pitää hän kohta noudatettaa, ellei saada,
pidettäköön lapsi ensimmäisinä 3:mena vuorokautena, mainituin pilkkuin
vielä ilmaumatta, kylmänvoittamassa huoneessa ja käytettäköön eli
kanneltakoon välistä ulkoilmassa, ei kuitenkan kovin kylmässä taikka
kostiassa. Hänen ainoa ruokansa tällä vaiheella olkoon vetelät jollai
happamella niink. esimerkiksi marjavedellä seotetut kryyniliemet
ja juomansa raitis, kylmähkä vesi. Jos kieli on likanen, annetaan
pehmittämiä aineita ja lavemankia pannaan kuuman ja hourailemisen
aikana joka päivä estämiseksi maksan kovettumista. Nokkopilkkuin
ilmauttua pidetään vieläki sairas 3 päivää kylmänvoittamassa, ehk' ei
juuri niin kylmässä huoneessa kun ensimmäisinä päivinä. Wasta 7:tenä
eli 8:tena muorokautena rokkoin ajettuessa tehdän huone lämpimämmäksi,
kuitenki raitista ilmaa usein sisälle laskien; samate pitää juomat
tehtää haalioiksi ja runsaammin nautittaa. Paras juoma on haaliahko
vesi, seotettuna maidolla taikka hiukalla sokurilla. Suurempia rokkoja
taitaan neulalla eli saksilla puhkasta. Puhdas ja siivo menetys on
nyt kovin tarpeellinen; silmät ja kasmot pitää haaliahkalla vedellä
pestää; paita ja lakanat joka päivä muutettaa. 11:nellä ja 12:nellä
vuorokaudella, pitää kuivuvia rokkoja usein liotella kauraliemellä ja
hellittyänsä pois pestä. 14:nellä eli 15:nellä vuorokaudella menköö
sairas haaliaan veteen pestää ja nautitkoo tarvetta myöten vähän
liharuokaaki, joka tähän asti koko taudin aikana on ollut sopimaton ja
kiellettävä; vähitellen totutettakoo ulkoilmaaki kärsimään. 3:men ja
4:jänki viikon aikoin taudin alusta lueten sairaan ei pidä asua yhdessä
huoneessa tervetten kanssa ja ennen kun häntä niiden sekaan viimmenkän
lasketaan pitää kaikki hänen vaatteensa visusti tuuleteltaa ja pestää.
Ainoasti oikein toimitetulla panorokolla voidaan iso rokko
estää. Waiherokot sikiävät toisinaan isosta rokosta ja kohtaavat
rokonpantujaki, mutta ovat keviämpilaatuset eivätkä kuolettavaiset,
jos kohta yhtä tarttuvaisetki ja samoin hoidettavaiset kun isorokko.
Rokonpano pitää, siis armollisten Asetusten jälkeen toimitettaa
kaikkiin lapsiin, johon myös Esivallan huolenpidosta hyvä tilasuus aina
on tarjona koska määräämistä myöten rokonpaniain kerran vuodessa pitää
kuleksella halki joka pitäjän Suomen maassa.
2:si. Wesi-, poltto-, petos ja valherokot ovat peräti toista ja
helpompaa laatua, ilmautuvat päivän oiretten ja kuumevaihetten perästä
tavallisesti esinnä hartioihin, rintaan ja vatsalle ja sitte muihinki
osiin punasilla pilkuilla, jotka vuorokaudessa kohoavat selviksi,
rokoiksi ajettuvat ja kuivavat rypelälle, toisinaan mustasella
kuorella. 2:den vuorokauden sisässä ovat nämät läpikäyneet yhdet
vaiheet, kun iso rokko 12:nen sisässä. Harvoin niille mitään lääkkeitä
tarvitaan, kun vaan lapsi sisällä pidetään ja rokkoin kuivattua
pestään, eli kylvetetään. Näitä vasten ei auta panorokko.
3:ksi. Tuhkuri, tuhkarokko on myös tarttuva ja alkaa melkein
samalla tavalla, kun iso rokko, vaan rinta ja silmät tulevat alussa
enemmin vaivatuksi. 4:nellä eli 5:nellä vuorokaudella nähdään
ihossa kirpunpureman näkösiä rahkoja, jotka aikansa oltua kuivuvat
jauhomaiseksi kehnäksi ja katoovat. Tauti on tavallisesti niin keviä,
ettei tarvitse kun hyvää korjuuta, pimiänvoittavaa huonetta, haaliaa
juotamaa öitä vasten ia vilusta varjelemista, liiatenki paranevaisen
aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiasta sokurin
eli hunajan kanssa tehtyä liemittävää mehua haalianlampösen vierteen
eli mallaskeiton seassa. Wielä maikiampi yskä vaatii suonenaukoa
vanhemmilta lapsilta ja nuoremmille iilimatoja rinnalle, jonka ohessa
rinta pidetään rakkoplaastarilla avoinna.
4:ksi. Tulirahko, sarlakuume, vaikka alkaissansa helpompi tulee useen
sila seuraavasta kurkkupoltosta kovinki vaaralliseksi. Rahkot ovat
tulipunaset. Liiatenki jos kuumuus ja kurkkupoltto ovat kovemmat, pitää
kurkulle ja leuan alle pantaa iilimatoja, jotka tässä taudissa, kun
tuhkurissaki tekevät suuren hyödytyksen ja harvoin ilman kaipuuta ja
vahinkoa taitaan heitettää semminki keväillä tulirahkon kulkuaikona.
Muuten oletellaan sairas kun tuhkurissai. Kovin voimattomia sairaita
ja pahan löyhän kurkkukipua ja kuumetta seuratessa, pidellään kun
polttokuumeessa ja annetaan, jos mahdollinen lääkärin halttuun.
Taudista paratessaan ovat lapset kovin hellät vilustumaan, paljoa
aremmat kun tuhkurissa, ja siitä seuraa pahoja, vaarallisia pöhöja
ajetus-tauteja. Tarpeellinen on siis varoa heitä 3:na ja 4:näki
viikkona taudin jälkeen ulkona käymästä.