—n. —r.
Satuja.
1. Hirvi ja Sarvensa.
Hirvi lähteen partaalla seisoen katseli kuvaansa ja sano: "voi
kuinka olenki kaunis! ja nuo julkiset sarvet; semmoisiapa ei ole
itsellä jalopeurallakan. Jalkani ainoastaan ovat vähä hoikkalännät
ja auttaisivatpa ne lyhempänäki." Samassa tuli jousimies koirinensa.
Hirvi juoksi pakoon ja ennättiki kuinka kauas koirilta, niin kauan kun
lakiata kesti, vaan metsässä estivät sarvet, ja koirat tavaten purivat
hänen kuoliaksi. Wähä ennen kuolematansa oli sillon hirvi lausunut:
"voi typeryyttäni! jalat, joita äsken moitin, minun pelastivat, sarvet,
joita kiitin, saattivat surman suuhun."
Kiitä huomenna hevoista, vuonna toissa morsianta.
2. Karhu ja Jalopeura.
Karhu ja jalopeura tapasivat hirven ja alkoivat niellä saaliistaan.
Waan heidän kiivahimmallaan riidellessä ja riidasta viimmen tappeloon
yhdyttyä juoksi hirvi tiehensä. Jonkun ajan tapeltuahan vasta
havatsivat, ettei hirveä enää ollut missänä.
Hyväpä, jos sillä tavalla useinki riiteliäin kä'visi!
Suomen kansan Arvutuksia.
1. Kaksi uppia merellä, toinen nousee, toinen laskee.
2. Lautta pyörii, salko vetää.
3. Wiipsinpuu Wirosta tuotu, alla aian käänteleksen.
4. Neljä kantaa, neljä antaa, kaksi katsoo, kaksi kuuntelee, kaksi
tietä raivaa, yksi koiria hosuu.
5. Mies merellä hakkaa, tänne lastut kimpuaa.
_Osviittoja_. 1. Kuu ja aurinko. 2. Käsikivi (jau- haissa). 3. Käärme.
4. Lehmä. 5. Lumisade.
Suomen kansan Sanalaskuja.
1. Kyllä syötävä kuluu, otettava onnahtaa.
Pahoin sentähden tekee, joka ei kuluvan siaan hanki uutta.
2. Joka tauloa tekee, monta vaivaa näkee, monta koivua kokee, pökkelöä
pönnistää.
Näillä sanoilla vertailee moniki toisilta pieniksi, mitättömiksi
katsotuita töitänsä.
3. Jolla vaimo, sillä vaiva; jolla lapsi, sillä kaksi.
Niinkö ainaki lienee?
4. Jo on suussa suksen voie, tallella talipalanen.
Niin sanoo köyhä kansa elämästään, joka ei juuri liene'kän paljon
maksavainen, koska suksen voide'ki on pitänyt ruoaksi menettää.
5. Itse kiitän itseäni, kun ei muut minua kiitä, itse mä tapani tunnen.
Älytön vaan ei ollut sekän, joka tämän sanalaskun jälkeen käyttihen.
Jopa muuten olisi tainnut saada peräti kiitoksetta elää.
6. Ei liikkuva vaihate liikkumattomaan.
Huvempi ja hyödyllisempi usein onki liikkeellä olla, kun yksien seinäin
sisässä asua.
7. Juoksevi hyvä hevonen uuen kellon toiviolla.
Palkinnon toivo muuttaa kevyiksi vaikiammatki toimitukset.
8. Kiertää ja kaartaa, kun lempo lautamiestä.
Emme tiedä, missä tilassa Lempo lautamiestä kiersi, vaan niin on tapa
sanoa, kun jolta kulta ei saa oikein rauhassa olla.
MEHILÄINEN W. 1837.
Kesäkuulta.
Tanssin Synty.
Ei oo Tanssi minun rotima,
Eikä toisen kumppalini;
Tanssi on tuotu tuolta maalta,
Kisa taampata taluttu:
Wienan päälliltä vesiltä, 5
Saksan salmilta syviltä.
Eipä vielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonempata,
Kisa taampata taluttu: 10
Alta Wiipurin vihannan,
Alta suuren Suomen linnan.
Eipä Wielä sieltäkänä,
Ei perän pereäkänä;
Tanssi on tuotu tuonempata, 15
Kisa taampata taluttu:
Takoa Tanikan linnan,
Uuen linnan ulkopuolin,
Pietarin pihoja myöten,
Kautta Wiipurin mihannan. 20
Winku Wiipurin veräjät,
Nauku Narman linnan portit,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Hevoset hikoveessä, 25
Warsat vaahessa samosi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Wesi tippu vempelestä,
Rasva rahkehen nenästä, 30
Tanssia kaluttaessa,
Nokasta tuotaessa.
Reki lautanen ratsasi,
Kapla patvinen patsasi,
Jalas koivunen kolasi, 35
Luokki tuominen tutisi,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Pyyhyet vihertelivät
Wesasilla vempelillä, 40
Oravat samoelivat
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryet kukertelivat
Korjan kirjavan kokalla,
Tanssia taluttaessa, 45
Ilokasta tuotaessa.
Kannot hyppi kankahalla,
Mäellä pelmusi petäjät,
Kivet rannalle rakosi,
Someret siottelihen, 50
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Lehmät partensa levitti,
Härät katko kytkyensä,
Naiset kaikki naurusuulla, 55
Emännät ilolla mielin,
Tanssia taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Herrat nosti hattuahan,
Kuninkaat kypäriähän, 60
Miehet mieli muutuksihin,
Pojat puoli pyörryksihin,
Tanssia, taluttaessa,
Ilokasta tuotaessa.
Jo Tanssi pihoille saapi, 65
Ilo alle akkunoien;
Uotas mie kysyn lupoa,
Talunko tanssini tupahan.
Kelta mä kysyn lupoa?
Isännältä pöyän päästä, 70
Emännältä lattialta,
Pojalta rahin nenästä:
"Talunko tanssini tupahan,
Ilolinnun ikkunalle?"
Isäntä sanansa virkki: 75
"Talu tanssisi tupahan,
Talu tanssi vierahasi;
Maholehmän tappanemma,
Tanssin taljoallaksenna,
Iloleikin lyöäksennä." 80
Jo tuli tupahan Tanssi;
Käen kääkähän sivalti,
Jalan polki kynnyksehen.
Kiukoa kivinen liikku,
Patsas patvinen järähti, 85
Silta soitti sorsanluinen,
Laki kultanen kulisi,
Tansin tullessa tupahan,
Ilolinnun astuessa.
"Täytyykö tätä tupoa, 90
Lainataanko lattiata,
Tanssia tasasten miesten,
Miesten nuorten notkustella? —
Kun ei täytyne tupoa,
Lainattane lattiata; 95
Talun Tanssini pihalle,
Sitte tansin tanhualla,
Keikun keskellä pihoa,
Joss' ei pää lakehen koske,
Otsa ei ortehen kolata, 100
Jalat sillan liitoksehen."
"Täytyypä tätä tupoa,
Lainataanpa lattiata,
Tanssia tasasten miesten,
Nuorten miesten notkustella." 105
"Suuri kiitos, kost' Jumala!
Kenpä tanssihin tulevi,
Sille poika syntyöhön,
Niin on viisas kun isonen,
Läpikäymähän keräjät, 110
Jutut julki jaksamahan;
Ken ei tulle tanssihini,
Sille tyttö syntyöhön,
Niin on laiska kun emonen,
Alla aian maattavaksi, 115
Lepikköön levättäväksi."
_Jälkimaine_. Tätä runoa lauletaan niin Wenäjän puolella, kun Suomenki
Karjalassa. Toisintoja. v. 5. W. väljiltä v. v. 18. U. l. liepehiltä.
v. 22. Suju sillat Suomen linnan. S. suilla S. l. v. 25, Heposet veti
hiessä. v. 28. Mierokasta t. v. 61, 62. Wanhat miehet vanttujansa,
Pojat polvensa kohotti, Siniset sukat jalassa, Heinänpäiset
sukkarihmat. v. 71. Emännältä sen sivusta. — Rotima (v. 1) s.o. tekemä,
synnyttämä; patvinen (v. 34), visanen.
Huoliruno.
Huoliruno elaissään kunniallisen ja toimellisen talon isännän, _Mathias
Remeksen_ Kiuruvedeltä, autuaallisesta täältäerosta, v. 1765. Wainajan
veljeltä, Paavali-Remekseltä kokoonpantu.
[Tästä runosta luetaan muutamia paikkoja tutkintolaitteessa: Dissert.
de Poësi Fennica H.G. Porthaanilta, emmekä tiedä, jos lienee vaikka
kokonansaki ennen präntätty. Meidän on pitänyt seurata Kieruvedeltä
saatua kehnoa kirjotusta, jonka kaikista paikoista oli vaikia selväkään
saada.]
Sanomatt' en saata olla,
Enkä pääse puhumatta,
Waikka suru suun avapi,
Huoli virren valmistapi.
Kuitenkan en kuikuttele, 5
Lasken laulua vähäsen,
Wirren virsin veikolleni,
Laitan laulun vainajalle.
Jalo läpitse lukia,
Eli ilman kuuntelia! 10
Elä laulua pahastu,
Elä katso karsahasti,
Ellei mene mahtavasti,
Eikä taivu taitavasti;
En saanut opissa olla, 15
Tulla Turussa tutuksi,
Upsalassa uutetuksi.
Enkä kiitä kyllin päältä
Tätä miestä merkillistä;
Se vaan olkohon sanottu 20
Sulle tieoksi vähäksi,
Laitan lauluni Matista,
Remeksestä teen runoni.
Ah, ah, armoton isäni,
Aivan tuima Tuonen voima! 25
Woipa kuoria kovia,
Kuollon kovan kämmeniä,
Jotka murtavat muruksi,
Lyövät maahan murtahaksi,
Ihmisetki ilman alla; 30
Sekä nuoret, että vanhat,
Ylimmäiset, alimmaiset,
Kaikki kaatuvat käsissä.
Joll' on alku Aatamista,
Eevasta sitäi enemmän, 35
Että käärmehen kavalan,
Julman saatanan sanoilla,
Ottiki omenan puusta,
Anto siitä Aatamille;
Josta sitte syötyänsä 40
Kaksi kaksosta sikesi:
Synty Synti, kasvo Kalma,
Kuollo kauhia sikesi.
Niinpä ain' ajasta siitä
Ihmisen elo vajava; 45
Synty synnissä suruhun,
Tuonen tielle tiettävälle,
Wähäsen ajan eläpi,
Levotonna lentelepi,
Täynnä ristin tähkäpäitä, 50
Täynnä huolta, huokausta,
Niinkun kukkanen katoopi,
Kasvamasta kuivettupi,
Niinkun varjo vaeltapi
Näillä Kalman kankahilla. 55
Mutta vaikka vanha liitto
Wielä pystössä pysypi,
Waikka Kalma kaatelepi,
Ruumihita runtelepi,
Maikka varsi mätänepi, 60
Ruumis raukepi tomuksi;
Kuitenk' itse kuolemassa
Säilyvät siviät miehet,
Elävät eron perästä
Kautta armon korkehimman, 65
Lupauksien lujinten.
Hurskasten hyvä elämä,
Hyvä huuto hurskahista,
Muille muistossa pysypi;
Ei se kuole kuolemassa, 70
Eikä mullassa murene,
Waan se kauan kukostapi,
Wiheriässä vihottapi.
Waikkapa vaipu kuolemassa,
Muutti mustahan majahan, 75
Se Mathias mainittava,
Se Remes Remekselästä,
Kuitenki on kuulusalla
Nimi niienki seassa,
Joien ei joukossa asunut; 80
Muisto hältä muuttumatta
Tähen raskasten runojen,
Tähenpä vielä virttensäki,
Joita teki taitavasti,
Warsin somasti sovitti. 85
Eikös paljoa paremmin
Hänen muisto merkillinen
Seisova seassa niien,
Joien joukossa eleli,
Jotka tunsit tuntevaksi, 90
Äkkäsit älyäväksi!
Waikk' on halvasta suvusta,
Miran puolesta vähänen,
Waikk' ei koulua kokenut,
Ollut luona oppinuiten; 95
Oli oppi suuri hällä
Saanut Jumalan sanasta,
Jota halas hartahasti,
Luki varsin viriästi.
Oli miesi merkillinen, 100
Talonpoika taitavainen,
Joka vakasti vaelsi,
Aina kulki kunnialla;
Oli ukko uskon vuoksi,
Wahva vuori toivon vuoksi, 105
Avujen asumasia,
Kaiken kansan kiitettävä.
Kaunis kanssakäymisessä
Ylimmäisten, alemmaisten,
Miehen toimi, miehen mieli, 110
Miehen järki, miehen kieli.
Tämä oli tuttu tuomarille,
Paras ystävä papille,
Esivaltojen valittu,
Aina nähty Aminoilta, 115
Kapteinilta kuulusalta,
sotaherralta somalta,
Joka on suuresta suvusta,
Ruotsin riikin aatelista.
Tämä herra hänen tunsi, 120
Piti arvossa isossa
Tähän vakan vaelluksensa,
Tähen tunnon Kristillisen.
Wilhelm Laato, laatu miesi,
Ruotsin riikin ritareita, 125
Joll' on suotu miekan merkki, —
Lausu hänen lauluistansa,
Wirsistänsä viisahista;
Sano myös sanoilla näillä:
"Kuka laulun laittelepi 130
Kuka rustaisi runosi,
Tämän miehen kuolemasta?"
Hyvä herra komisarjus,
Kunniallinen Kumerus,
Wielä viikon muistelepi 135
Tätä miestä toimellista,
Jok' oli hälle juuri tuttu
Weropenningin vetäjä.
Niin että, niinkuin sanonki,
Hänen kunnianimensä 140
Kyllä muistossa pysypi,
Eikä kuole kuolemassa.
Tokkohan sanon sanalla,
Muistuttelen muutamalla,
Kuink' oli aina ristin alla, 145
Aina vaivoissa valittu?
Tosin tunsi tuimat vaivat,
Kivut kiintiät piteli;
Häll' oli surusta lakki,
Huivi huolesta rakettu, 150
Paita päivistä pahoista,
Housut huolen kankahasta,
Sukat suuresta surusta.
Tokkos ymmärrät asian,
Mitä sanat merkitsivät? 155
Tulet tämän tuntemahan,
Kun sa kuuntelet vähäsen:
Sairas oli syämestä,
Koko ruumis runneltuna,
Sihen surut päälliseksi, 160
Surut suuret, vaivat vahvat;
Surma tappo lapset kaikki,
Perilliset multa peitti.
Oli muustaki muretta,
Jot' en ennätä jutella, 165
Saata kaikkia sanella.
Ei ollut iso iältä,
Wahva varren kasvannolta,
Koska aikana kovana,
Wainoaikana pahana, 170
Piti olla piilosalla
Metsän korvessa kovassa,
Sutten, peurain seassa.
Wielä nälkä vierahana,
Karhut kanssa kumppalina, 175
Kovin ryskäsi kotona,
Joukko julma kartanolla,
Wielä metsässä melusit,
Sotasankarit salossa;
Jotka kääntyivät käsihin, 180
Niitä poltti, niitä paisto.
Monta muuta murhan työtä
Teki tämä tuima vieras,
Kaikki käypi karvoilleni
Muistuessa mieleheni; 185
Silmät kyllä kyyneleitä,
Wuotavat vesiä paljo,
Kieli käypi kampelaksi,
Kurkku kuivaksi kurupi.
Mutta kuules, kuinka kaikki 190
Waivat kanto kärsivästi;
Ei hän suuttunut suruissa,
Eikä nurjasti nurissut;
Pani poikansa Jopiksi
Nimitti nimellä sillä, 195
Että muistasi paremmin,
Kuinka kärsiä pitäisi,
Alan uuesta asian,
Lähen toisen läksyn päälle,
usta kotvan muistetahan 200
Miestä tätä mainitahan.
Jo on kirkko Kiuruveillä,
Kaunis kappeli rakettu,
Tehty temppeli koria,
Jot' oli aina aikonunna, 205
Monta miestä mielistelly.
Waan ei aikohin asia
Tullut meiän miehiltämme,
Ennenkun herätti Herra
Tämän vainajan varusti, 210
Miehen toisen toimellisen
Hälle antava avuksi,
Jok' on koskelta kotosin
Lakikunnan lautamiesi,
Saman kirkon kirkkomäärti, 215
Aivan Antti Hyvärinen,
Muutamia muita kanssa,
Joit en muista muistutella.
Pani kirjan kiitämähän,
Reivin reisuhun lähetti, 220
Konsistorjumin kotihin,
Maaherran majan sisälle.
Kohta käsky korkiampi,
Saattihen sanoma uusi,
Päätöskirjat kiiruhusti, 225
Jopa joutua pitäisi
Tekemähän tempeliä.
Kohta kiinni kirkkotyöhön
Tarttuvat tavalla miehet,
Saivat aikohin asian, 230
Teit kirkon kiitettävän.
Ole kiitetty Jumala,
Ylistetty ylimmäinen,
Auttamasta asiassa,
Asiassa aivan tässä. 235
Ei ole oma tekomme;
Herran teko, Herran huone,
Herran henki lähe tänne,
Sanasi juurita, Jumala,
Hyötyisen heelmän kanssa, 240
Syvältä syämihimme!
Usko uuista jalosti,
Paranna pahat syämet!
Anna, ainoa Jumala,
Hyvät päivät päällisiksi! 245
Kosk' oli kirkko päätöksessä,
Kiinni saatu saarnastuoli,
Saatu myöski sakaristo;
Tuli Tuonelta sanoma,
Pisti kuollon pistoksilla. 250
Sillon tulit tutut herrat,
Alammaiset astuit luoksi,
Kaikki toivolla toella,
Wielä hänen virkistyvän;
Ei olis suotu surman suuhun, 255
Rikeneltä rientäväksi.
Waan ei auttanut mitänä
Tosin tässä toivotukset,
Kävi käsky taivahasta,
Kaiken luonnon kantajasta: 260
"Tule tänne, tultavani,
Astu armas, ystäväni,
Astu armahin tyköni,
Muuta murhesta majasi!
Kyll' on jo osasi ollut, 265
Kyll' on ollut kyyneleitä,
Walitusta, voivotusta,
Nyt on päälle pääsin päivä,
Pääsi päivistä pahoista,
Waivoista vapaus suuri, 270
Rauha rientäpi tykösi."
Näinpä läksi luoksi luojan,
Kulki poies kunniahan,
Riensi riemuhun jalohon,
Wapautehen vaelsi, 275
Elämästä surkiasta,
Näistä maailman majoista.
Yksi paras ystävistä,
Rakas rannien seassa,
Teki kirstun kiitettävän: 280
Kosken rautio rakensi.
Itse ennen hauan hankin
Iinsalmessa samassa.
Jää nyt Herrassa hyvästi,
Sinä siunattu Jumalan! 285
Esimerkki merkillinen
Olit täällä ollessasi,
Elämäsä eillä muita,
Nöyrä ystävä Jumalan,
Ristin alla kärsiväinen, 290
Kiivas Kristillisyyessä.
Oh jos opiksi olisi,
Muille muistoksi tulisi,
Kuinka olla kunnialla,
Kuinka tulla Tuonelahan, 295
Tulla tuomion etehen
Kaiken kuitenki pitäpi;
Että huolella hakisit
Kaikki iästä iloa!
Kuule Herra huokaukset, 300
Wiimmesensä jäähyvästi:
"Elä, vaimoni, valita,
Mari parkani murehi,
Minun entinen iloni,
Kaunis kanssakumppalini! 305
Elä huolella rupia,
Piä pitkältä surua;
Huoli huonoksi tekepi,
Mure muita mustemmaksi.
Wast' on meillä varsin täällä, 310
Täällä yhessä elämä;
Tääll' ei rakkaus tee rajoa,
Puhas syän puutoksia;
Täällä kaunihin karitsan
Piämmä hyviä häitä. 315
Woi jos joutusit sinäki
Näkemähän näitä häitä,
Saisit suurehen salihin,
Yljän Jesuksen parihin;
Kohta kuulet, kuinka täällä, 320
Herran harput helisevät.
Jouvu tänne, tule tänne,
Jouvu veikko joukkonesi,
Jouvu Jopi poikinesi!
Kaksi kaunista tytärtä, 325
Kaksi kaiketi vävyä,
Kaksi kaunista sisarta;
Toivoisin tulevan muita,
Avara asunto täällä:
Eipä täällä noiat noua, 330
Kiro kiukkuisten lähene,
Eipä tänne peot pääse,
Jalopeurat jaksa tulla,
Ei ole synnillä sioa,
Kyyneleillä tietä täällä. 335
Ilo oli eilen täällä,
Wielä huomenna hyvempi,
Tääll' on herkut hengelliset,
Täällä taivahan tavarat.
Empä luullut ennen siellä 340
Toisen sanalla teeksi,
Ennen kun nyt itse työssä
Ilmestyin tähän ilohon,
Johon tuokohon toella
Teitä korkein Jumala, 345
Uskon kautta Kristuksessa!"
_Jälkimaine_. Tätä runoa on meidän ikimuistettava Porthaani hyvästi
kiittänyt. Onki siinä mielenjuoksu silmä ja ylevä, sanat valitut,
kauniit, paitsi juuri muutamissa värsyissä. Kokekaatpa, jotka tämän
runon Remeksestä luetta, muutki' tulla samalla tavalla jälkisiltänne
muistettavaksi ja kokekaatpa yhtä selvästi, kauniisti, ja jumalisesti
saada muutki rahvaasta ajatuksianne runoissa eli muussa puheessa
juoksemaan, kun vainajan Remeksen veli Paavali Remes tässä on saanut.
Lapsen vioista ja taudeista.
Lapsi ymmärtäväisellä hoidolla tavallisesti kasvaa ja pysyy terveenä.
Muutamat erinäiset taudit taitavat kuitenki kohdata häntä ja vaatia
erityistä huolenpitoa. Senlaisia tautia ja vikoja ovat:
1:ksi Sierottuminen (ihoaminen, verestäminen, poimuaminen) tulee
useemmiten huolimattomasta korjuusta ja autetaan viriällä pesolla
kylmässä vedessä, hienoin nisu- eli potakkajauhoin eli nihdin päälle
pirostelimisella.
2:ksi. Napaviat eli haavat vitkaan paranevaiset antavat alun
verestämiselle, ajetukselle eli liikalihalle. Werestämistä vasten
pidetään navalla rieputilkoja kasteltuna veteen, johon on sulattu
vähä valkiaa vihtrilliä (puolansuokaa) eli alunaa; ajettumista vasten
lievittävää moidetta; liikalihalle ripistellään poltettua alunaa ja sen
jälkeen äskennimitettyä voidetta.
3:ksi. Nikka, oksettaja, vatsan vääntäjä, kova ja pehmiä vatsa,
pöhö tulevat tavallisesti sopimattomasta eli ylellisestä ravinnosta
ja autetaan sillä, että lapselle annetaan soveliasta ruokaa ja
niukemmalta, eikä useammin kun joka 4:nellä tiimalla. Ellei siitä
yksin tule apua, niin annetaan veitsen kärjellinen magnesiaa
teelusikallisessa vettä illoin aamuin ja vatsan turpuudessa koetetaan
lavemankia.
4:ksi. Sammas eli sampaat (trusku, suuvalkia) tutaan valkioista
pilkoista ja rehneistä suussa, vatsan pukeista ja vetelästä
viheriännäkösestä jäljestä; tulee yksistä syistä kun edellisetki 3:ksi
mainitut viat, niink. happamista velleistä, sarvella, natulla eli
tilalla syöttämisestä taikka sopimattomista purkamista aineista. Jos
nämät syyt estetään vaikuttamasta, paranee useen tautiki, eli annetaan
magnesiaa, kun äsken nimitetyissä vioissa ja suun sisusta voidellaan
puuraksimedellä (Borax).
5:ksi. Levottomuus, unettomuus ei ole tauti itsessään, vaan seuraa jota
kuta vaikuttavaista syytä joka on etsittävä ja autettava.
6:ksi. Silmäkipiät tulevat usein kovasta päivän eli valkian valosta.
Silmät punastuvat, ajettuvat, kuumivat ja märkivät. Parantamista
vasten pitää valo huoneesta vähettää, huonet pidettää raittiina,
kylmänvoittavana, märjät eli räämeet silmistä pestään haalialla
vedellä, jonka jälkeen äiti kielellänsä nuolee luomia siksi
että aukenevat ja saattaa nisästänsä illoin aamuin vähän maitoa
nenäpuolimaiseen silmäkulmaan.
7:ksi. Hammaskivut. Ensimmäiset hampaat ilmauvat useen lapsen
kuolastamisella, kuumuudella, levottomuudella, pehmeellä,
unettomuudella, vavahtelemilla ja muulla semmoisella. Näissä kivuissa
on luonto oma auttajansa, kun vaan lapsi muuten pidetään korjuussa,
huone raittiina ja puhtaana ja lapselle juotetaan sokurilla seotettua
maitoheraa. Hyvä on myös aikasin taivuttaa ienystä kihnuttamista vasten
joko sormella niitä sivuellen eli sillä että lapsen annetaan pureksella
jotai ei aivan kovaa ainetta niink. leivän kannikkaa, lihakamaraa eli
muuta senlaista. Mutta jos ikenet ovat kovin punastuneet, kuumat ja
ajettuneet, pitää tulevan hampaan kohti ienliha jotai syvältä ristin
leikattaman. Wavahtelemissa eli puistelmissa ovat haalianlämpimät
ammekylvyt ja lavemangit tarpeellisia.
8:ksi. Puistelia, kouristaja, vavahtelemat saavat monestai syystä
alkunsa niink. hammaskivuista, madoista, säikähtämisistä, äitin eli
imettäjän äkillisistä vimmoista eli mielenliikutuksista, sopimattomista
ruoista ja muistai. Jos apua ei ole haalianlämpimästä ammetkylvyistä,
lavemangeista ja erinäisten syiden estämisestä vastaki vaikuttamasta,
niin pitää lääkäriä neuoteltaa.
9:ksi. Maitokerni. Runsaammasti ravittuin imeväisten lasten rohtuu
toisinaan kasvot keltakuorisilla pienillä pisamoilla. Ne katoamat
tavallisesti lapsen rinnalta vierotettua. Sitä ennen tulee lasta
ja sen kasvoja usein pestä haalialla, puhtaalla, joki- taikka
sadetvedellä, taikka kaura liemellä kasvoja ja rohtumaa. Kovemmissa
tiloissa voidellaan pisamia suolaamattomalla voilla ja liotetaan sitte
lämpimällä vedellä, jotta heltivät, jonka jälkeen lapsi kerran päivässä
pestään haalianlämpimässä vedessä, johon on edellä sulattu luoti
apoteikistä saatavaa rikkimaksaa (Hepar Sulphuris) ja 4 luotia suolaa.
Olutjästi on myös hyvä moide maitokerniä vasten. Ruvet voidellaan sillä
3 kertaa päivässä ja lapsi pestään äskenmainitulla tavalla. Jästin
kaipuussa otettakoon pehmiätä saipuaa eli suopaa. Lempikukista (Viola
trivolor) keitettyä lientä kiitetään myös hyväksi sillä rupia voidella
ja maidon seassa sisäänki antaa.
10:ksi. Eltta eli vilustaja kohtaa tavallisesti lapsia, jotka asuvat
ahtaissa, hikosissa, alhaisille paikoille raketuissa huoneissa, taikka
joita pidetään huonossa, siivottomassa korjuussa. Näiden syiden, jos
mahdollinen, hävitettyä ja lääkärin kaipuussa, annetaan väliajalla
lapselle oksetin ja purkuaineita, jonka jälkeen, sitte kuin kieli on
puhtaampi, 9 vuorokautta perätysten vatsaa ja sen alapuolta voidellaan
elttasalvalla, jota tehdään tervasta ja laakerinöljystä, puoli jumprua
kumpastai ja 5 kynsilaukaa, kaikki hyvästi yhteen seotettuna, illoin
aamuin, talvisaikana valkian edessä, jonka ohessa purkauvia aineita
joka toinen päivä annetaan. Muutamat lapset näyttävät liiatenki
hampaamisen ajalla lihaviksi ja liikavereviksi. Niille tulee ennen
elttalääketten viljelemistä panna 3, 4 eli 5 iilimatoa niskaan
hiusrajan paikoille, joka estää kovemmat taudit lasta kohtaamasta.
Jos tällä lapsi ei paraneisi, annetaan oksettimen ja purkuainetten
perästä raparperiviinaa seotettuna muutamilla tipoilla valkoista
Hohmannin viinaa väliajoilla kerran eli kahdesti päivässä ja sitä
paitsi lihalientä taikka munan ruskiaa ja valkiaa, seotettuna kanelilla
ja sokurilla, kahdesti päivässä.
Watsan pöhöttymisessä, joka toisinaan eltan jälkeen ilmautuu, on
mainittu elttamoide avullinen.
11:ksi. Riisi, Englantin tauti, kuivatauti. Sen tuntomerkit ovat
kalviat kasvot, laihtuminen lapsen runsaastiki syödessä, löysä, pehmiä
vatsa, voimattomuus, hervottomuus, jäsenpaikkain ajettuminen, iso pää,
koukku selkä, terävä rinta. Tavallisesti ovat huono, puuttuvainen
korjuu, saastanen ilma, ruokottomuus ja kehno, sopimatoin ravinto tämän
taudin syynä. Tähän vikaan kysytään useammiten akkain nevoja, jotka
voiteillansa ja rohdoillansa eivät hyödytä vähääkään, vaan enemmin
vahingoitsevat. Wasta vihdoin taudin oikein juurruttua ja voimaan
päästyä etsitään lääkäriltä apua, koska jo pian kaikki avut ovat
tyhjät ja voimattomat. Wiheliäisyys, kyhyrä, kässäeli kupulaselkäsyys,
kykenemättömyys ja näivehtyminen seuraavat, josta lopulta monimuotisten
kipuin ja kärsimisten jälkeen kuolema tulee välttämättömästi. Sen
tähden pitäisi heti kohta taudin alussa lääkäriltä neuoa etsiä ja
sitä vielä odottaessa laittaa lapselle parempaa ruokaa, lihalientä
maidolla seotettuna taikka munaruskoa veden ja maidon kanssa joka
4:nellä tiimalla, vaan harmoin ja vähä, taikka ei ollenkan, jauhoja
leipäruokaa, jotka riisi taudissa ovat sopimattomia. Samoin pestään
lasta usein kylmässä suolavedessä, ruumista hierotaan kuivalla
villasella vaatteella, lapsi pidetään hyvin puhtaana ja käytetään
ulkoilmassa. Jos imättäjä on kivulainen, pitää toisen terve ja raitis
imettäjä laitettaman, eli ruokitaan lasta ilman rintamaidotta.