Lokakuun kahtena loppuviikkona, joiden aikana Mélek kamppaili kuoleman
kanssa, oli ilma melkein muuttumatta kaunis, auringon paistaessa
himmeän surumielisesti. Koulupoikien tavoin André joka ilta pyyhki
kuluneen päivän numeron almanakastaan, jossa lokakuun 30 päivä oli
merkitty ristillä. Hän oleskeli enimmäkseen Stambulissa, nauttiakseen
niin kauan kuin suinkin turkkilaiselämästä, joka niin pian oli päättyvä
häneltä. Mutta täällä, samoin kuin Bosporin rannalla, syksyn synkkyys
lisäsi hänen matka-ajatustensa herättämää alakuloisuutta; nyt olikin
jo melkein liian kylmä istua taivasalla, uneksimassa nargilen ääressä,
paljasoksaisten puiden juurella, pyhien moskeijain edustalla.
Luonnollisesti hän ei enää tavannut ystävättäriänsä, sillä Djénane
ja Zeyneb eivät poistuneet kuolevan äärestä. Lopun lähestyessä he
kiinnittivät ikkunaristikkoihin niin pienen valkoisen merkin, että
sitä tuskin huomasi; se merkitsi: hän elää vielä; oli sovittu siten,
että sininen merkki tietäisi: kaikki on lopussa. Joka aamu ja sitten
pari kertaa päivän kuluessa meni hän, Jean Renaud tai kamaripalvelija
Khassim-Pashan hautausmaan ohi, levottomina katsellen tuota ikkunaa.
Tällä ajalla siinä talossa, missä kuoleva nuori nainen lepäsi, vallitsi
harras hiljaisuus, ja vanhojen perheenjäsenten pyynnöstä imanit
rukoilivat lakkaamatta. Tuo Islam, vanha Islam, joka tuudittaa kuolevat
taivaalliseen lepoon, sulki yhä likemmin syliinsä tuon kapinallisen
lapsen, joka asteittain alistui sen vaikutukseen ja nukahti pelotta;
epäily ei muuten hänessä ollut parantumaton, vaan oli veres oksastus
ammoisista ajoista periytyneen rauhallisuuden ja uskon rungossa. Ja
lopulla eivät lapselliset uskonnolliset menot, jotka suhtautuvat
koraaniin samoin kuin Lourdes'issa noudatetut hartausmenot, eikä
molempien perheen kunnianarvoisien vanhusten taikauskokaan eivät enää
loukanneet tuota vielä äsken niin epäuskoista nuorta naista, sillä nyt
hän salli, että häneen kiinnitettiin taikaesineitä, ja että dervishit
lukivat loihtuja hänen vaatteidensa yli; siunautettiinpa Eyoubin
moskeijassa hänen Parisin muotiliikkeestä tilatut hienot paitansa,
tai lähetettiin ne vielä kauemmaksi, aina Skutariin asti, ulvovien
dervishien luo, joiden hengityksellä on parantava voima niin kauan kuin
he ovat haltioissaan, kauan avuksi huudettuaan Allah'ta.
Lokakuun lopulla Mélek oli kaksi päivää ollut ääneti ja todennäköisesti
tajuttomana ja vaipuneena raskaaseen kuumenneen, jonka lääkärit
sanoivat merkitsevän kuoleman lähestymistä.