Djénane Andrélle.
Ramazanin 14 päivä 1322 (marraskuun 22 päivä 1905).
Ystävä hyvä, tiedätte kaiketi, että huomenna on Ramazan
puolivälissä, ja että silloin kaikki turkkilaisnaiset saavat
lähteä huviretkelle. Tahdotteko tulla kello kahden ja neljän
välillä Stambuliin, Bayazidin ja Shazadé-Bashén väliselle
kävelypaikalle?
Tällä haavaa iftar-kemumme tuottavat meille paljon työtä, mutta
panemmepa pian yhdessä toimeen hauskan karkuretken Aasian
rannikolle: tämä on Mélekin päähänpisto, ja saatte nähdä, kuinka
hyvin kaikki on suunniteltu!
_Djénane_.
Seuraavana päivänä puhalsi etelätuuli ja paistoi kaunis syysaurinko:
juuri sopiva ilma verhotuille kaunottarille, jotka ainoastaan pari
tai kolme päivää vuodessa saavat nauttia sellaisesta vapaudesta.
Ajelu tapahtui tietysti katetuissa vaunuissa, eunukki istumassa
ajurin vieressä, mutta heillä oli lupa nostaa vaunuikkunoiden
kiertokaihtimet, avata ikkunat ja _pysäyttää ajoneuvot pitkäksi
aikaa_, katsellakseen toisiaan, mikä muulloin on kielletty. He ajoivat
Bayazidista Shazsdé-Bashéhen, noin kilometrin pituisen matkan, keskellä
Stambulia, missä kaikki on aitoturkkilaista, pitkin vanhanaikaisia
katuja, jättiläismoskeijain, vainajien siimekkäiden tyyssijojen,
pyhien kaivojen ohi. Nämä tavallisesti niin hiljaiset kaupunginosat,
joihin niin huonosti soveltuu se uudenaikainen ylellisyys ja outo
ajoneuvojen jono, jotka puoli-Ramazan tänne kokoaa! Sadottain katettuja
ja avoimia vaunuja, joko pysähtyneinä tai hitaasti edeten; niitä oli
tullut jättiläiskaupungin kaikista osista, jopa siellä täällä pitkin
Bosporin rantoja olevista palatseista. Ajoneuvoissa istui ainoastaan
naisia, upeapukuisina; jakmak, joka verhoaa kasvot silmiin asti, on
niin läpikuultava, että saa käsityksen siitä, millainen kasvojen alaosa
on. Tänä päivänä melkein kaikki haaremin kaunottaret poikkeuksellisesti
ovat näkyvissä, vaaleatukkaiset, punaposkiset tsherkessittäret,
tummatukkaiset ja kalpeat turkkilaisnaiset. Aniharvoja miehiä liikkuu
avattujen vaunuikkunoiden ympärillä, niiden joukossa ei ole ainoatakaan
europpalaista: siltojen vastakkaisella puolella, Perassa, ollaan aina
välinpitämättömiä siitä, mitä tapahtuu Stambulissa.
André haki kolmea ystävätärtään, jotka arvatenkin olivat pukeutuneet
hienosti miellyttääkseen häntä; hän etsi heitä kauan, voimatta heitä
löytää, niin suuri oli tungos. Kun ajelevien naisten oli aika palata
ankaroihin haaremeihinsa, André poistui hiukan pettyneenä; mutta
kohdattuaan niin monien kauniiden silmien katseet, jotka hymyilivät
tyytyväisinä tämän suloisen päivän johdosta, kuvastaen lapsellista iloa
siitä, että kerran saivat näin vapaasti liikkua ulkona, hän entistään
paremmin käsitti kuinka kuolettavan ikävä näiden naisten eristetty
elämä oli.