Seuraavana aamuna tuli sama kenraalin vanha palvelija Piotrin asuntoon
tuoden kirjelipun Tatjanalta. Rozlucki makasi vielä vuoteessaan. Silmät
unenpopperössä luki hän lyhyen kirjeen:
»Minäkin tiedän, mitä on tehtävä. Minäkään en voi tehdä toisin. Voi
hyvin, Piotruš! Minä kiitän sinua kaikesta.