Muudan mies sanoi:
"Te ette ammu enää? Aesopus on jälillä metsässä, se ajaa jänistä."
Minä sanoin:
"Menkää ja ampukaa se minulle."
Kului joku päivä, herra Mack tuli luokseni, hän näytti onttosilmäiseltä,
kasvonsa olivat harmaat. Minä ajattelin: Näenköhän minä ihmissieluihin
vai enkö näe? Empä tiedä.
Herra Mack puhui vieremästä, turman tapauksesta. Onnettomuus se oli,
surkea sattuma, minä en ole syypää siihen.
Minä sanoin:
"Jos joku tahtoi, maksoi mitä maksoi, erottaa Eevan ja minut
toisistamme, niin hän onnistui. Kirotkoon häntä Jumala."
Herra Mack luihuili epäluuloisesti minuun. Hän mutisi jotain komeista
hautajaisista, ei oltu kitsasteltu.
Minä ihmettelin hänen mainiota notkeuttaan.
Hän ei tahtonut korvausta veneestä, jonka vieremäni oli särkenyt.
"Vai niin", sanoin minä, "ettekö Te tosiaan tahdo maksua veneestä ja
tervapöntöstä ja tervasudista...?"
"En, luutnantti hyvä", vastasi hän, "mitä Te ajattelettekaan!" ja hän
katsoi vihaten minuun.
Kolmeen viikkoon en nähnyt Edvardaa. Ei, näin kerran, tapasin hänet
ryytipuodissa, minne olin mennyt ostamaan leipää, hän seisoi tiskin
takana ja selaili kangaspakkoja. Paitsi häntä oli vain nuo kaksi
kauppapalvelijaa puodissa.
Minä tervehdin äänekkäästi ja hän katsahti puuhistaan, mutta ei
vastannut. Päähäni pälähti, etten tahtoisi pyytää leipää hänen
kuullessaan, käännyin kauppapalvelijain puoleen ja pyysin haulia ja
ruutia. Niitä mitattaessa tarkastelin Edvardaa.
Harmaa, liian ahdas puku, jonka napinlävet olivat risaiset; matala rinta
nousi ja laski rajusti. Miten hän oli kasvanut viime kesänä! Otsansa
aatoksia aprikoiva, nuo merkillisesti kaartuvat kulmakarvat olivat kuin
kaksi arvoitusta hänen kasvoissaan, liikkeensä näyttivät kypsyneemmiltä.
Minä katselin hänen käsiään, hänen pitkien, hienojen sormiensa lumo
kiihdytti minua kovin ja minä aloin vavista. Hän selaili yhä
kangaspakkoja.
Minä siinä toivoin, että Aesopus hypähtäisi tiskin taa, hänen luokseen,
ja tuntisi hänet, silloin minä kutsuisin sen heti takaisin ja pyytelisin
anteeksi; mitähän hän vastaisi?
"Olkaa hyvä", sanoo kauppapalvelija.
Minä maksoin, otin pakettini ja hyvästelin. Hän katsoi jälleen
puuhistaan, mutta ei vastannut nytkään. Hyvä! ajattelin minä; hän on kai
jo paroonin morsian. Ja minä läksin ilman leipää.
Ulkona vilkaisin puodin akkunaan. Kukaan ei minua katsellut.