XXX.

Minä tunturilla poraan. Kristallin kirkas syysilma ympärillä, lyönnit

poraani helähtelevät tasaisesti ja tahdikkaasti, Aesopus katselee minua

kummastunein silmin. Tyytyväisyyden tunne tulvahtaa silloin tällöin

rintaani; kukaan ei tiedä, että olen täällä autiolla tunturilla.

Nyt ovat muuttolinnut menneet; onnea matkalle, tervetuloa takaisin!

Tiitiset ja talitintit ja joku varpunen vain elelee raunioissa ja

viidakoissa; pip-pip! Niin kummallisesti on kaikki muuttunut,

vaivaiskoivu hurmehtii punaisena harmaalla kivikolla, sinikello siellä

ja kielokukka täällä keinuu kanervikossa ja suhisee lauluaan hiljaa;

hys! Mutta tunturin yllä leijailee kalalokki kurotetuin kauloin, pyrkii

tunturin mannerpuolelle.

Ja ilta tulee ja minä panen porani ja paljan kiven koperoon ja levähdän.

Maailma uinuu, kuu liukuu pohjoisessa taivaalle, vuoret luovat

jättiläisvarjoja. Se on täysi kuu, se on kuin hehkuva saari, se on kuin

pyöreä messinki-arvoitus, jota minä kiertelen ja kummastelen. Aesopus

nousee levottomana ylös.

Mikä sinulla on, Aesopus? Mitä minuun tulee, minä olen väsynyt suruuni,

minä tahdon sen unohtaa, hukuttaa. Minä käsken sinua olemaan hiljaa,

Aesopus, minä en siedä levottomuutta. Eeva kysyy: ajatteletko sinä

joskus minua? Minä vastaan: Aina vain sinua. Eeva kysyy jälleen: Ja

ajatteletko sinä iloiten minua? Minä vastaan: Aina vain iloiten, en

koskaan muuten. Sitten sanoo Eeva: Sinun tukkasi harmentuu. Ja minä

vastaan: Se alkaa harmentua. Mutta Eeva kysyy: Se harmentuu siksi, että

sinä ajattelet jotakin? Ja siihen minä vastaan: Ehkäpä. Lopuksi sanoo

Eeva: Et sinä siis ajattele pelkästään minua... Aesopus, ole hiljaa,

minä kerron sinulle mieluummin jotain muuta...

Mutta Aesopus seisoo ja vainuaa jännityksessä laaksoon päin, se haukkuu

ja kiskoo minua vaatteista. Kun minä viimein nousen ja lähden sen

perästä, menee se minkä ikinä pääsee. Punertava hohde näkyy taivaalla

metsän harjoitse, minä käyn ripeämmin, se näyttää minusta nuotiolta,

hirvittävältä roviolta. Minä pysähdyn ja tuijotan, astun askelen ja

tuijotan, -- majani on tulessa.

Pan(#46290) · 第 35 / 50 题