Synnyin liekkiin, synnyin myrskyyn,
sulin suureen itkun tyrskyyn
eessä elämän.
Vihurina, irtolehdin
tuulenteitä heittelehdin
puhki pimeän.
Sydämessä okaat, haavat,
päässä tuliseppel-laavat
hurmein säkenöi...
Kysyy kaikki: miksi, miksi?
Pilvilinnain ritariksi
kohtalo mun löi!
Muill' on lepo, lemmenkota,
mulla loppumaton sota,
vaara, vauhti vain!
Jolle syntymässä veri
suotiin levoton kuin meri,
tehköön veren lain!
Myrskyn myötä tahdon liitää,
korkealla hetken kiitää,
syöstä surmahan.
Tulen lapsi tahdon olla,
kuolla liekkiroviolla
tuskan hurmahan!