Soi kaukaa se tuolta
pilvihuurujen toiselta puolta,
tunturin huipulta tuimimmalta,
auringon alta
huikea huuto korkeimman vaateen,
vaikeimman tien
kuin ruoskan sivallus taivahan paateen,
singahdus keihään loitto,
vingahdus ylpeä ylpeimmän mielen,
mut armaampi aistia kuin kotisirkun
nöyrän ja virkun
piipitys pien',
kauniimpi korville kuin satakielen
suloinen soitto...
— ei kaikkien, monten,
mut niiden harvojen taipumatonten,
jotk' ennemmin kuolevat ennenkuin taipuvat
ja vasta puhkotuin rinnoin vaipuvat,
mutta ei armoille taivaan, ei maankaan,
jotk' eivät tunnusta kuolemassaankaan:
teidän on voitto!