Ja onhan sinulla jo aika mennä naimisiin. Olet kolmenkymmenenneljän
vuotias, sir.
LORDI GORING
Aivan niin, isä, mutta minä myönnän olevani vain kolmenkymmenenkahden
-- kolmenkymmenenyhden ja puolen, kun minulla on täysin hyvä ruusu
napinlävessä. Tämä ruusu napinlävessä ei ole -- kyllin yksinkertainen.
LORDI CAVERSHAM
Sanon sinulle, että olet kolmenkymmenenneljän, sir. Ja huoneessasi on
sitäpaitsi vetoa. Se tekee käytöksesi pahemmaksi. Miksi sanoit minulle,
ettei täällä ole vetoa, sir? Tunnen vetoa, sir, tunnen sitä selvästi.
LORDI GORING
Niin minäkin tunnen, isä. On hirveä veto. Tulen huomenna
sinua tapaamaan, isä. Voimme puhella, mistä vain haluat. Anna
autan yllesi viitan, isä.
LORDI CAVERSHAM
Ei, sir. Olen poikennut tänä iltana määrätyssä tarkoituksessa
ja tahdon nähdä sen toteutuvan, vaikka se maksaisi minun henkeni
tai sinun. Pane pois viittani, sir.
LORDI GORING
Tietenkin, isä. Mutta menkäämme toiseen huoneeseen. (Soittaa
kelloa.) Täällä on kamala veto. (Phipps tulee.) Phipps, onko
tupakkahuoneessa hyvä tuli?
PHIPPS
Kyllä, herra lordi.
LORDI GORING
Tule sinne, isä. Sinä aivastat aivan sydäntäsärkevästi.
LORDI CAVERSHAM
Niinpä niin, sir, otaksun, että minulla on oikeus aivastaa, milloin
haluan.
LORDI GORING
(Puolustaen.) Aivan niin, isä. Minä vain ilmaisin osanottoa.
LORDI CAVERSHAM
Oh, kirottu osanotto. Tuota lajia tavaraa käytetään nykyään
suureksi osaksi liian paljon.
LORDI GORING
Olen yhtä mieltä kanssanne, isä. Jos maailmassa olisi vähemmän
osanottoa, niin olisi maailmassa vähemmän murhetta.
LORDI CAVERSHAM
(Mennen tupakkahuoneeseen päin.) Tuo on otaksuma, sir.
Minä vihaan otaksumia.
LORDI GORING
Jokainen jonka toinen kohtaa, on otaksuma. Se on sangen
kiusallista. Se tekee seuran niin silmäänpistäväksi.
LORDI CAVERSHAM
(Käännähtäen ja katsoen poikaansa tuuheitten kulmakarvojen alta.)
Ymmärrätkö sinä todella aina, mitä sanot, sir?
LORDI GORING
(Hetken aprikoituaan.) Kyllä, isä, jos kuuntelen tarkkaavasti.
LORDI CAVERSHAM
(Loukkaantuneesti.) Jos kuuntelet tarkkaavaisesti!... Oikullinen
nuori penikka! (Menee ryminällä tupakkahuoneeseen. Phipps tulee.)
LORDI GORING
Phipps, eräs lady tulee tapaamaan minua tänä iltana erityisen
asian vuoksi. Saata hänet saliin, kun hän saapuu. Ymmärrätkö?
PHIPPS
Kyllä, herra lordi.
LORDI GORING
Se on mitä tärkein asia, Phipps.
PHIPPS
Ymmärrän, herra lordi.
LORDI GORING
Ei niin ketään saa päästää sisään, ei millään muotoa.
PHIPPS
Ymmärrän, herra lordi. (Ovikello soi.)
LORDI GORING
Ah! Arvattavasti on se tuo lady. Menen itse häntä katsomaan.
(Juuri kun hän on menossa ovelle, tulee lordi Caversham
tupakkahuoneesta. )
LORDI CAVERSHAM
No, sir! Onko minun odotettava läsnäoloasi?
LORDI GORING
(Huomattavasti hämmentyneenä.) Hetken päästä, -- isä. Suokaa
anteeksi! (Lordi Caversham menee takaisin.) Hyvä on. Muista
ohjaustani, Phipps, tuohon huoneeseen.
PHIPPS
Kyllä, herra lordi.
(_Lordi Goring_ menee tupakkahuoneeseen. _Harald_, lakeija
saattaa _rouva Cheveleyn_ sisään. Hän on viheriässä, hopealla
koristetussa puvussa. Lamia-kukan näköinen. Hänellä on tumma
satiiniviitta, juovitettu ruusunkukkaisella silkillä.)
HARALD
Mikä nimi, rouva?
ROUVA CHEVELEY
(Phippsille, joka lähestyy häntä.) Eikö lordi Goring ole täällä?
Minulle ilmoitettiin, että hän on kotona.
PHIPPS
Hänen ylhäisyytensä on parast'aikaa lordi Cavershamin puheilla,
madam. (Silmää kylmästi ja jäykästi Haraldiin, joka heti poistuu.)
ROUVA CHEVELEY
(Itsekseen.) Kuinka kovin lapsenomaista.
PHIPPS
Hänen ylhäisyytensä käski minun pyytää teitä, rouva, olemaan
ystävällinen ja vartomaan häntä salissa. Hänen ylhäisyytensä
tulee luoksenne sinne.
ROUVA CHEVELEY
(Ihmettelevästi katsoen.) Odottaako lordi Goring minua?
PHIPPS
Kyllä, rouva.
ROUVA CHEVELEY
Oletteko aivan varma?
PHIPPS
Hänen ylhäisyytensä sanoi minulle, että jos eräs lady saapuu,
tulee minun pyytää häntä vartomaan salissa. (Menee salin oven
luo ja avaa sen.)
ROUVA CHEVELEY
(Itsekseen.) Kuinka harkitsevaisesti hän tekikään. Odottaa
odottamatonta osoittaa läpeensä nykyaikaista älyä. (Menee saliin
päin ja katsoo sinne.) Uh! Kuinka kauhealta näyttää aina poikamiehen
sali. Minä olen saava tämän kaiken muuttumaan. (Phipps tuo lampun
kirjoituspöydältä.) En välitä tuosta lampusta. Se on liian kirkas.
Sytyttäkää joitakin kynttilöitä.
PHIPPS
(Panee lampun takaisin.) Kyllä, rouva.
ROUVA CHEVELEY
Toivoakseni kynttilöillä on varsin sopivat varjostimet.
PHIPPS
Meillä ei ole vielä ollut mitään valittamista niitten suhteen.
(Menee saliin ja alkaa sytyttää kynttilöitä.)
ROUVA CHEVELEY
(Itsekseen.) Ihmettelen, ketä naista hän tänä iltana odottaa.
On hauska yllättää hänet. Miehet ovat aina niin hölmön näköisiä,
kun heidät yllätetään, ja aina he tulevat yllätetyiksi. (Katselee
huonetta ja lähestyy kirjoituspöytää.) Miten mielenkiintoinen huone!
Miten mielenkiintoinen kuva! On kummaa, millainen mahtanee
hänen kirjevaihtonsa olla. (Nostelee kirjeitä.) Oi! miten kovin
mielenkiinnoton kirjevaihto! Laskuja ja kortteja, velkoja ja
leskirouvia. Kuka maailmassa kirjoittaa hänelle käyttäen
vaaleanpunaista paperia. Kuinka typerää kirjoittaa vaaleanpunaiselle
paperille. Se muistuttaa keskiaikaisen lemmentarinan alkamista.
Lemmentarinan ei pitäisi milloinkaan alkaa tunteellisuudella.
Sen pitäisi alkaa järkiperäisyydellä ja päättyä avioehtoon. (Pistää
kirjeen pois, sitten ottaa sen jälleen.) Tunnen tämän käsialan. Se
on Gertrud Chilternin. Muistan sen selvästi. Kymmenen käskyä
joka kynänvedossa ja moraalin sääntöjä yli koko sivun. Ihmettä,
mitähän Gertrud hänelle kirjoittaa? Jotakin pöyristyttävää minusta,
luulen mä. Kuinka inhoankaan tuota naista. (Lukee.) "Luotan
teihin, kaipaan teitä. Tulen luoksenne. Gertrud." "Luotan teihin.
Kaipaan teitä. Tulen luoksenne." (Riemun ilme läikähtää hänen
kasvoilleen. Hän on juuri varastamaisillaan kirjeen, kun Phipps
tulee sisään.)
PHIPPS
Salin kynttilät ovat sytytetyt, rouva, kuten määräsitte.
ROUVA CHEVELEY
Kiitos! (Nousee nopeaan ja luiskahduttaa kirjeen pöydällä olevan
suuren hopeakantisen imupaperisäiliön alle.)
PHIPPS
Toivon, että varjostimet ovat mieleisenne, rouva. Ne ovat sopivimmat,
mitä meillä on. Samoja käyttää hänen ylhäisyytensä itse pukeutuessaan
päivällisille.
ROUVA CHEVELEY
(Hymyillen.) Sitten olen varma, että ne ovat täysin hyvät.
PHIPPS
(Vakavana.) Kiitos rouva.
(_Rouva Cheveley_ menee saliin. _Phipps_ sulkee oven ja
poistuu. Sitten ovi avautuu hiljalleen ja _rouva Cheveley_ tulee
ja hiipii vainuten kirjoituspöydän luo. Äkkiä kuuluu ääniä
tupakkahuoneesta. _Rouva Cheveley_ kalpenee ja pysähtyy. Äänet tulevat
kovemmiksi ja hän pyörtää takaisin saliin, purren huultaan. _Lordi
Goring_ ja _lordi Caversham_ tulevat.)
LORDI GORING
(Vakavasti huomauttaen.) Rakas isä, jos menen naimisiin, varmasti
teidän tulee sallia minun valita aika, paikka ja henkilö. Erittäinkin
henkilö.
LORDI CAVERSHAM
(Itsepäisesti.) Se on minun asiani, sir. Sinä todennäköisesti
tekisit hyvin kurjan valinnan. Minun neuvojani siihen tarvitaan,
ei sinun. Siinä on varallisuus kyseessä. Se ei ole tunteen asia. Tunne
tulee myöhemmin avioliitossa.
LORDI GORING
Aivan niin. Avioelämässä tunne syntyy, kun ihmiset ovat perinpohjin
sietämättömiä toisilleen, isä eikö niin? (Nostaa _lordi Cavershamin_
ylle viitan.)
LORDI CAVERSHAM
Tietystikin, sir. Tarkoitan, tietysti ei, sir. Sinähän puhut perin
hassuja tänä iltana. Sanon, että avioliitto on terveen järjen asia.
LORDI GORING
Mutta tervejärkiset naiset ovat niin merkillisen jokapäiväisiä,
isä, eivätkö olekin? Luonnollisesti juttelen vain kuulopuheen mukaan.
LORDI CAVERSHAM
Ei kenelläkään naisella, olkoonpa jokapäiväinen tai hieno, ole
tervettä järkeä vähääkään, sir. Järkevyys on meidän sukupuolemme
erikoisoikeus.
LORDI GORING
Aivan niin. Ja me miehet olemme niin itseuhrautuvia, ettemme
koskaan käytä sitä, emmekö olekin, isä?
LORDI CAVERSHAM
Minä käytän sitä. En muuta käytäkään.
LORDI GORING
Niin sanoo äitinikin.
LORDI CAVERSHAM
Se on äitisi onnen salaisuus. Sinä olet kovin sydämetön, sir,
kovin sydämetön.
LORDI GORING
Toivottavasti en, isä. (Menevät ulos. Sitten palaa _lordi Goring_
näyttäen hämmästyneeltä _sir Robert Chilternin_ seurassa.)
SIR ROBERT CHILTERN
Rakas Arthur, miten mainio onni, että tapasin sinut kynnyksellä!
Palvelijasi kertoi juuri minulle, että et ole kotona. Kuinka
erinomaista!
LORDI GORING
Asia on siten, että minulla on hirveän paljon tehtävää tänä iltana,
Robert, ja annoin määräyksen, etten olisi kotona, tulkoonpa kuka
tahansa. Myös isälläni oli samanlainen kylmä vastaanotto. Hän
valitti vetoa koko ajan.
SIR ROBERT CHILTERN
Sinun täytyy ottaa minut vastaan, Arthur. Olet parhain ystäväni.
Ehkä sinä huomispäivänä olet minun ainoa ystäväni. Vaimoni
on keksinyt kaiken.
LORDI GORING
Ah! Minä arvasin sen.
SIR ROBERT CHILTERN
(Katsoen häneen.) Todellako? Miten?
LORDI GORING
(Hetken aprikoituaan.) Oi! Yksistään kasvojesi ilmeestä, kun
tulit sisään. Kuka kertoi hänelle?
SIR ROBERT CHILTERN
Rouva Cheveley itse. Ja nainen, jota rakastan, tietää, että aloin
urani matalalla, epärehellisellä teolla, että rakensin elämäni häpeän
hiekalle -- että möin, kuten tavallinen kaupustelija salaisuuden,
joka oli uskottu minulle kunnian miehenä. Kiitän taivasta, että
poloinen lordi Radley kuoli, saamatta tietää, kuinka petin häntä.
Kiittäisin jumalaa, jos olisin kuollut ennenkuin jouduin noin kauheasti
vietellyksi tahi luisuin niin alas. (Peittää kasvonsa käsillään.)
LORDI GORING
(Hetken vaitiolon perästä.) Oletko kuullut vielä mitään Wienistä,
saanut vastausta sähkösanomaasi?
SIR ROBERT CHILTERN
(Katsoen ylös.) Kyllä, sain sähkösanoman ensimäiseltä sihteeriltä
tänä iltana kello 8.
LORDI GORING
Mitä niin?
SIR ROBERT CHILTERN
Ei tiedetä häntä vastaan mitään. Päinvastoin. Hänellä on melko
korkea arvoasema seurapiirissä. On eräänlainen julkinen salaisuus,
että parooni Arnheim jätti hänelle myötäjäisiksi suurimman osan
suunnattomista varoistaan. Paitsi tätä en voi tietää mitään.
LORDI GORING
Eihän hän sitten vain mahtane olla urkkija?
SIR ROBERT CHILTERN
Oi! Urkkijoita ei nykyään tarvita. Niiden ammatti on ohi.
Sanomalehdet sen sijaan tekevät niiden tehtäviä.
LORDI GORING
Ja pauhaavan hyvin ne sen tekevät.
SIR ROBERT CHILTERN
Arthur! Minä läkähdyn janoon. Saanko soittaa jotain juotavaa?
-- Viiniä tai seltterivettä.
LORDI GORING
Kernaasti. Anna minä soitan. (Soittaa kelloa.)
SIR ROBERT CHILTERN
Kiitos! En tiedä, mitä tehdä, Arthur, en tiedä, mitä tehdä, ja
sinä olet ainoa ystäväni. Mutta sinä oletkin ystävä ainoa, johon
voin luottaa. Voin luottaa sinuun täydelleen, enkö voikin?
(Phipps tulee.)
LORDI GORING
Rakas Robert, tietysti. Oi! (Phippsille.) Tuokaa viiniä tai
seltterivettä.
PHIPPS
Kyllä, herra lordi.
LORDI GORING
Tahdotko suoda minulle anteeksi, Robert? Tarvitsen hetken
antaakseni hiukan määräyksiä palvelijalleni.
SIR ROBERT CHILTERN
Mielelläni.
LORDI GORING
Kun tuo lady saapuu, sanokaa hänelle, minä en ole odotettavissa
kotiin tänä iltana. Kertokaa hänelle, että minut on äkkiä kutsuttu
pois kaupungista. Ymmärrättekö?
PHIPPS
Lady on tuossa huoneessa, herra lordi. Te käskitte minut saattamaan
hänet sinne, herra lordi.
LORDI GORING
Teitte aivan oikein. (Phipps poistuu.) Mihin sekasotkuun olen
joutunut! Ei! -- Käsittääkseni olen selviytyvä siitä. Annan hänelle
jotain luettavaa ovesta. Vaikea asia hoitaa, kuitenkin!
SIR ROBERT CHILTERN
Arthur, sano minulle, mitä minun olisi tehtävä. Elämäni näyttää
tuhoutuvan. Olen laiva vailla peräsintä tähdettömässä yössä.
LORDI GORING
Robert, sinä rakastat vaimoasi, eikö niin?
SIR ROBERT CHILTERN
Rakastan häntä enemmän kuin mitään maailmassa. Pidin kunnianhimoa
suurena asiana. Se ei ole mitään. Rakkaus on suuri asia maailmassa. Ei
ole muuta kuin rakkaus, ja minä rakastan häntä. Mutta olen häpäisty
hänen silmissään. Olen alhainen hänen silmissään. Välillämme on nyt
avara kuilu. Hän on saanut minusta selvän.
LORDI GORING
Eikö hän milloinkaan elämässään ole tehnyt jotakin hulluutta
-- jotakin varomatonta -- että hän antaisi sinulle anteeksi syntisi?
SIR ROBERT CHILTERN
Minun vaimoni! Ei koskaan! Hän ei tiedä, mitä heikkous tahi kiusaus on.
Minä olen tomua, kuten muutkin miehet. Hän on aivan toista, ja kuten
hyvät naiset ovat, säälimätön täydellisyydessään -- kylmä ja ankara
ja armoton. Mutta minä rakastan häntä, Arthur. Olemme lapsettomat,
ja minulla ei ole ketään muuta, jota voisin rakastaa, ketään, joka
minua rakastaisi. Kenties, jos Jumala olisi antanut meille lapsia, hän
olisi voinut olla lauhkeampi minulle. Mutta Jumala on antanut meille
yksinäisen kodin. Ja hän on lävistänyt sydämeni. Elkäämme puhuko siitä.
Olin raaka häntä kohtaan tänä iltana. Mutta luulen, että kun syntiset
puhelevat pyhille, ovat he aina raakoja. Sanoin hänelle asioita, jotka
olivat hirveän tosia, minun puoleltani, minun näkökannaltani, miesten
näkökannalta. Mutta elkäämme siitä puhuko.
LORDI GORING
Vaimosi on antava sinulle anteeksi. Kenties tällä hetkellä hän
antaa sinulle anteeksi. Hän rakastaa sinua Robert. Miksikä hän
ei antaisi anteeksi.
SIR ROBERT CHILTERN
Jumala suokoon sen! Jumala suokoon sen! (Peittää kasvonsa
käsillään.) Mutta minulla on enemmänkin sinulle sanottavaa, Arthur.
(Phipps lähestyy, tuoden juomaa.)
PHIPPS
(Tarjoaa viiniä ja seltterivettä _sir Robert Chilternille_.)
Viiniä ja seltteriä, sir.
SIR ROBERT CHILTERN
Kiitos.
LORDI GORING
Ovatko ajopelisi täällä, Robert?
SIR ROBERT CHILTERN
Ei, tulin jalkaisin klubilta.
LORDI GORING
Sir Robert ottaa minun rattaani, Phipps.
PHIPPS
Hyvä, herra lordi. (Poistuu.)
LORDI GORING
Robert! Ethän välitä vaikka lähetän sinut pois?
SIR ROBERT CHILTERN
Arthur! Sinun täytyy sallia minun viipyä viisi minuuttia. Minä
olen päättänyt mitä tulen tänä iltana tekemään Alahuoneessa.
Keskustelu Argentinan kanavasta alkaa tänään yhdeltätoista.
(Tuoli kaatuu salissa.) Mitä se on?
LORDI GORING
Ei mitään.
SIR ROBERT CHILTERN
Kuulin tuolin kaatuvan viereisessä huoneessa. Joku on kuunnellut.
LORDI GORING
Ei, ei! Siellä ei ole niin ketään.
SIR ROBERT CHILTERN
Siellä on joku. Siellä on valoa huoneessa ja ovi on raollaan. Joku
on kuunnellut elämäni kaiken salaisuuden. Arthur, mitä tämä
tarkoittaa?
LORDI GORING
Robert! Sinä olet ärtynyt, hermostunut. Sanon sinulle, siellä
huoneessa ei ole ketään. Istu, Robert!
SIR ROBERT CHILTERN
Vakuutatko sanallasi, että siellä ei ole niin ketään?
LORDI GORING
Kyllä.
SIR ROBERT CHILTERN
Kunniasanallasi? (Istuutuu.)
LORDI GORING
Kyllä.
SIR ROBERT CHILTERN
(Nousee.) Arthur, anna itse katson.
LORDI GORING
Ei! Ei!
SIR ROBERT CHILTERN
Jos siellä ei ole ketään, niin miksi en katsoisi tuohon huoneeseen?
Arthur, sinun täytyy antaa minun mennä tuohon huoneeseen
rauhoittaakseni itseni. Salli minun tietää, ettei kukaan salakuuntelija
ole kuullut elämäni salaisuutta. Arthur, sinä et käsitä,
mitä minun on kestettävä.
LORDI GORING
Robert, tämän täytyy päättyä. Olen sanonut, että siinä huoneessa ei ole
niin ketään -- se riittää.
SIR ROBERT CHILTERN
(Ryntää huoneen ovelle.) Se ei riitä. Minä vaadin päästä siihen
huoneeseen. Sanoit, ettei siellä ole ketään, siis mitä syytä sinulla
on minua kieltää.
LORDI GORING
Jumalan tähden, elä mene! Siellä on joku. Joku, jota sinä et
saa nähdä.
SIR ROBERT CHILTERN
Ah, minä aavistin sitä!
LORDI GORING
Kiellän sinua menemästä siihen huoneeseen.
SIR ROBERT CHILTERN
Väisty! Elämäni on pelissä. Ja minä en takaa, kuka siellä on.
Tahdon tietää, kuka se on, jolle olen puhunut elämäni salaisuuden
ja häpeäni. (Lähestyy huonetta.)
LORDI GORING
Taivas sentään! Hänen oma vaimonsa! (Sir Robert Chiltern
peräytyy ylenkatseen ja vihan ilme kasvoillaan.)
SIR ROBERT CHILTERN
Minkä selityksen voit antaa minulle tuon naisen läsnäolosta täällä?
LORDI GORING
Robert. Vannon sinulle kunniani kautta, että tuolla naisella
ei ole mitään vihaa sinua vastaan, siitä on hän puhdas ja syytön.
SIR ROBERT CHILTERN
Hän on halpamainen, hävytön olento!
LORDI GORING
Elä sano niin, Robert. Sinun asiassasi hän tuli tänne. Puhdistaakseen
ja pelastaakseen sinut hän tänne tuli. Hän rakastaa sinua
eikä ketään muuta.
SIR ROBERT CHILTERN
Olet mieletön. Mitä minulla on tekemistä siihen, mitä hän kanssasi
juonittelee? Pysyköön hän valtiattarenasi! Sovitte kovin
toisillenne. Hän turmeltunut ja hävytön -- sinä viekas ystäväksi,
petollinen yksin vihamieheksi -- --
LORDI GORING
Se ei ole totta, Robert. Taivaan tähden, se ei ole totta! Hänen
ja sinun läsnäollessasi tahdon selittää kaiken.
SIR ROBERT CHILTERN
Anna minun mennä, sir. Olet valehdellut kyllin kunniasanaasi
vastaan. (Menee ulos.)
(_Lordi Goring_ törmää salin ovelle,
kun _rouva Cheveley_ tulee sieltä katsellen säteilevänä ja hyvin
huvitettuna.)
ROUVA CHEVELEY
(Ivallisesti kumartaen.) Hyvää iltaa, lordi Goring!
LORDI GORING
Rouva Cheveley! Pyhä taivas! -- Saanko kysyä, mitä te teitte
salissani?
ROUVA CHEVELEY
Ainoastaan kuuntelin. Minulla on oikein intohimo kuunnella
avaimenlävistä. Niitten läpi kuulee aina niin ihmeellisiä asioita.
LORDI GORING
Tuohan kuulostaa melkein sallimuksen kiusaamiselta.
ROUVA CHEVELEY
Oi! Varmaankin sallimus nykyään voi vastustaa kiusausta.
(Viittaa _lordi Goringia_ riisumaan hänen vaippansa, minkä tämä
tekee.)
LORDI GORING
Olen iloinen, että tulitte. Olen antava teille joitakin hyviä ohjeita.
ROUVA CHEVELEY
Oi! Pyydän, elkää antako. Naiselle ei tule koskaan antaa mitään
muuta kuin mitä hän iltasin voi käyttää puvussaan.
LORDI GORING
Huomaan, että olette edelleen yhtä siekailematon kuin tapanne
oli aikaisemminkin.
ROUVA CHEVELEY
Paljon enemmän! Olen suuresti kehittynyt. Minulla on ollut
enemmän kokemusta.
LORDI GORING
Liian paljon kokemusta vaarallisessa asiassa. Suvaitkaa savuke.
Puolet Lontoon miellyttävistä naisista tupakoi. Henkilökohtaisesti
minä pidän enemmän noista toiseen puoleen kuuluvista.
ROUVA CHEVELEY
Kiitos. En ensinkään polta. Ompelijattareni ei pitäisi siitä,
ja naisella on ensimäinen velvollisuus elämässä ompelijatarta kohtaan,
eikö olekin? Toista velvollisuutta ei kukaan vielä ole keksinyt.
LORDI GORING
Olette saapunut tänne myydäksenne minulle Robert Chilternin
kirjeen, ettekö olekin?
ROUVA CHEVELEY
Luovuttamaan sen ehtoja vastaan. Kuinka sen arvasitte?
LORDI GORING
Koska ette maininnut asiaa. Onko se mukananne?
ROUVA CHEVELEY
(Istuutuen.) Oi, ei! Hyvin valmistetussa puvussa ei ole taskuja.
LORDI GORING
Mikä on hintanne siitä?
ROUVA CHEVELEY
Kuinka tavattoman englantilainen olettekaan. Englantilaiset
luulevat, että shekkikirja voi ratkaista jokaisen pulmallisen
kysymyksen elämässä. Kuitenkin, rakas Arthur, minulla on paljon
enemmän rahaa kuin teillä on ja aivan yhtä paljon kuin mitä Robert
Chiltern omistaa. En minä tahdo rahaa.
LORDI GORING
Mitä te sitten tahdotte, rouva Cheveley?
ROUVA CHEVELEY
Miksi ette kutsu minua Lauraksi?
LORDI GORING
En pidä siitä nimestä.
ROUVA CHEVELEY
Teillä oli tapana ihailla sitä.
LORDI GORING
Kyllä, niinpä niinkin! (Rouva Cheveley viittaa häntä istumaan
viereensä. Hän hymyilee ja istuu.)
ROUVA CHEVELEY
Arthur, te rakastitte minua kerran.
LORDI GORING
Kyllä.
ROUVA CHEVELEY
Ja pyysitte minua tulemaan vaimoksenne.
LORDI GORING
Se oli luonnollinen tulos siitä, että teitä rakastin.
ROUVA CHEVELEY
Ja te hylkäsitte minut, koska näitte tai sanoitte nähneenne, että
poloinen vanha lordi Mortlake yritti kovin liehitellä minua Tenbyn
kasvihuoneella.
LORDI GORING
Minulla on se käsitys, että lakimieheni sopi tuon asian kanssanne
erikoisista maksuehdoista, jotka te itse määräsitte.
ROUVA CHEVELEY
Siihen aikaan olin köyhä; te olitte rikas.
LORDI GORING
Aivan niin. Senvuoksipa teeskentelittekin rakastavanne minua.
ROUVA CHEVELEY
(Kohauttaen olkapäitään.) Poloinen, vanha lordi Mortlake, jolla oli
vain kaksi keskustelun aihetta, hänen leininsä ja vaimonsa. En koskaan
ollut tarkoin selvillä, kummasta hän puhui. Hän käytti mitä hirveintä
kieltä niistä molemmista. Niinpä niin, te olitte hyvin yksinkertainen,
Arthur. Eihän lordi Mortlake ollutkaan koskaan minulle enempää
kuin huvin aihe. Eräs noita äärimmäisen ikäviä huvituksia, joita
tapaa ainoastaan englantilaisissa maaseututaloissa englantilaisena
maaseudun sunnuntaina. En käsittääkseni voi pitää ketään siveellisesti
vastuunalaisena siitä, mitä hän tekee englantilaisessa maalaistalossa.
LORDI GORING
Niin, niin. Tunnen paljon ihmisiä, jotka ajattelevat noin.
ROUVA CHEVELEY
Rakastan teitä, Arthur.
LORDI GORING
Rakas rouva Cheveley, olette aina ollut aivan liian ovela,
ymmärtääksenne mitään rakkaudesta.
ROUVA CHEVELEY
Rakastan teitä. Ja te rakastitte minua. Tiedätte, että rakastitte
minua, ja rakkaus on ihmeellinen asia. Oletan, että kun mies on
kerran rakastanut naista, hän tekee kaiken hänen hyväkseen,
paitsi sitä, että jatkaisi hänen rakastamistaan. (Panee kätensä
lordi Goringin kädelle.)
LORDI GORING
(Ottaen pois kätensä, rauhallisesti.) Niinpä kyllä -- paitsi tuota.
ROUVA CHEVELEY
(Hetken vaitiolon perästä.) Olen väsynyt elämään ulkomailla. Haluan
tulla takaisin Lontooseen. Haluan saada loistavan kodin täällä. Tahdon
saada salongin. Jos vain joku voisi opettaa englantilaisille, miten on
puhuttava ja irlantilaisille, kuinka on kuunneltava, niin seurapiiri
täällä tulisi aivan sivistyneeksi, Sitäpaitsi, olen saavuttanut
romanttisen ikäasteen. Kun näin teidät viime yönä Chilternien luona,
tunsin, että olitte ainoa henkilö, josta koskaan olen välittänyt,
jos kenestäkään koskaan olen pitänyt, Arthur. Niinpä siis sen päivän
aamuna, kun te menette kanssani naimisiin, olen antava teille Robert
Chilternin kirjeen. Se on minun tarjontani. Annan teille sen nyt, jos
lupaatte mennä kanssani naimisiin.
LORDI GORING
Nyt?
ROUVA CHEVELEY
(Hymyillen.) Huomiseen mennessä.
LORDI GORING
Minä olen teille hyvin paha aviomies.
ROUVA CHEVELEY
En usko pahoja aviomiehiä olevan. Minulla on ollut kaksi. Ne
ovat huvittaneet minua suunnattomasti.
LORDI GORING
Tarkotatte, että te huvititte itseänne suunnattomasti, niinhän?
ROUVA CHEVELEY
Mitä te tiedätte avioelämästä?
LORDI GORING
En mitään, mutta voin lukea sitä kuin kirjaa.
ROUVA CHEVELEY
Mitä kirjaa?
LORDI GORING
(Nousten.) Numerojen kirjaa.
ROUVA CHEVELEY
Onko mielestänne aivan kaunista, että olette karkea naista kohtaan
omassa kodissanne.
LORDI GORING
Kun on kysymys hyvin viehättävistä naisista, niin sukupuoli
ärsyttää sellaiseen, eikä ole suojana.
ROUVA CHEVELEY
Otaksun, että tuo on tarkotettu kohteliaisuudeksi. Rakas Arthur,
naiset eivät koskaan joudu onnettomiksi kohteliaisuuksilla. Miehet
sensijaan aina. Sellainen on kahden sukupuolen erilaisuus.
LORDI GORING
Naisia ei voi koskaan millään tehdä onnettomiksi, mikäli minä
heitä tunnen.
ROUVA CHEVELEY
(Hetken vaitiolon jälkeen.) Te siis sallitte parhaan ystävänne,
Robert Chilternin tuhoutua ennemmin kuin menette naimisiin
sellaisen kanssa, jolla tosiaan on jälellä melkoinen vetovoima.
Luulin teidän kohonneen korkealle itseuhrautuvaisuuden tasolle,
Arthur. Mielestäni teidän tulisi siellä olla. Ja lopun elämäänne
voisitte kuluttaa tarkastelemalla omaa täydellisyyttänne.
LORDI GORING
Oi! Minä teen sitä näinkin. Ja itseuhrautuvaisuus on ominaisuus,
mikä olisi lailla kiellettävä. Se turmelee ihmiset, joille joku itsensä
uhraa. He aina antautuvat pahuuteen.
ROUVA CHEVELEY
Ikäänkuin mikään voisi turmella Robert Chilternin! Näytätte
unohtavan, että minä tunnen hänen todellisen luonteensa.