He tarvitsisivat, rakkaani. Mutta epäilen, että sellainen suunnitelma
tulisi hyvin epäkäytännölliseksi. Luullakseni miehillä ei
ole paljoakaan kehittymiskykyä. Mies on päässyt niin pitkälle
kuin voi, ja se ei ole kaukana, eihän. Verraten naiseen, no niin,
te rakas Gertrud kuulutte nuorempaan sukupolveen, ja olen varma,
että myönnätte sen empimättä. Minun aikanani, kylläkään, ei
meitä opetettu mitään ymmärtämään. Se oli vanha järjestelmä,
ja ihmeen mielenkiintoinen se oli. Vakuutan teille, että se asiain
paljous, jota minä ja poloinen siskoni opetettiin olemaan ymmärtämättä,
oli aivan erinomainen. Mutta nykyajan naiset ymmärtävät
kaiken, niin sanotaan.
ROUVA CHEVELEY
Paitsi aviopuolisoaan. Se on ainoa asia, jota nykyaikainen nainen
ei koskaan ymmärrä.
LADY MARKBY
Ja se onkin hyvä asia, rakas, rohkenen sanoa. Moni hyvä koti
särkyisi, jos he sen tekisivät. Ei teidän, Gertrud, tarvitsee minun
tuskin sanoa. Te olette ottanut malliaviomiehen. Toivoisin, että
voisin sanoa samaa itsestäni. Mutta siitä lähtien kun sir John on
ottanut tavaksi seurata parlamentin keskusteluja säännöllisesti,
mitä hänellä ei koskaan ollut tapana tehdä hyvinä entisaikoina,
on hänen puhetapansa tullut aivan sietämättömäksi. Hän näyttää
aina ajattelevan puhuvansa Alahuoneelle, ja lopputulos on, että
milloin hän puhuneekin maanviljelystyöväestä tai Walesin kirkosta
tai muusta yhtä sopimattomasta aiheesta, on minun pakko lähettää
kaikki palvelijat pois huoneesta. Ei ole miellyttävää nähdä oman
hovimestarinsa, joka on ollut talossa kaksikymmentäkolme vuotta,
todella punastuvan tarjoilupöydän luona ja lakeijan nurkassa
vääristelevän kasvojaan kuin sirkusnäyttelijän. Vakuutan teille,
että elämäni menee aivan rappiolle, ellei Johnia pian lähetetä
Ylähuoneeseen. Hän ei harrastaisi silloin mitään politiikkaa eihän?
Lordien huone on niin viisas. Se on herrasmiesten yhtymä.
Mutta nykyisessä tilassaan sir John on tosiaan suuri koettelemus.
Niinpä tänä aamuna kesken aamiaista hän nousi lieden eteen matolle,
pisti kädet taskuihinsa ja piti kimakalla äänellä puheen maakunnalle.
Tarvitsee tuskin sanoa, että läksin pöydästä niin pian kuin olin juonut
toisen kupin teetä. Mutta hänen voimakas puheensa kuului yli koko
talon. Uskon, Gertrud, ettei Robert ole sellainen.
LADY CHILTERN
Mutta minulla on hyvin paljon mielenkiintoa politiikkaan, lady
Markby. Kuulen mielelläni Robertin siitä puhuvan.
LADY MARKBY
Niinpä niin, toivon, että hän ei ole niin uskollinen ikivanhoille
sinisille kirjoille kuin sir John on. En luule, että ne ovat
kenellekään aivan mieltäylentävää luettavaa.
ROUVA CHEVELEY
(Hitaasti.) En ole koskaan lukenut sinistä kirjaa. Pidän enemmän
keltakantisista kirjoista.
LADY MARKBY
(Tekeytyen tietämättömäksi.) Keltainen on iloisempi väri, eikö
olekin? Minulla oli tapana aikaisempina päivinä pitää enimmäkseen
keltaisia pukuja ja tekisin niin nytkin, ellei sir John olisi niin
kiusallisen omalaatuinen huomioissaan, ja mies on aina pukukysymyksessä
naurettava, eikö olekin?
ROUVA CHEVELEY
Oi, ei! Tietääkseni miehet ovat ainoat asiantuntijat pukujen
alalla.
LADY MARKBY
Todellakin? Eipä sitä saata sanoa sen perusteella, millaisia
hattuja he käyttävät, vai voiko?
(Hovimestari lakeijan seuraamana tulee. Tee on katettu pienelle
pöydälle lady Chilternin luo.)
LADY CHILTERN
Saanko luvan tarjota hieman teetä, rouva Cheveley?
ROUVA CHEVELEY
Kiitos! (Hovimestari ojentaa rouva Cheveleylle kupin teetä
tarjottimella.)
LADY CHILTERN
Hieman teetä, lady Markby?
LADY MARKBY
Ei, kiitos, rakas. (Palvelijat poistuvat.) Itse asiassa olen luvannut
poiketa kymmeneksi minuutiksi tapaamaan poloista lady Brancasteria,
jolla on hyvin suuri suru. Hänen tyttärensä, aivan hyvin
kasvatettu neitonen kylläkin, on täydellä todella kihlautunut
aikeessa mennä naimisiin erään Shropshiren kappalaisen kanssa.
Se on kovin surullista, tosiaankin kovin surullista. En käsitä tuota
nykyaikaista pappiskiihkoa. Minun aikanani me tytöt tietenkin
näimme heidän juoksentelevan seudulla kuin kaniinien. Mutta
tarvitsee tuskin mainita, ettemme koskaan välittäneet heistä niin
mitään. Mutta olen kuullut, että nykyään maan hienosto on aivan
mieltynyt heihin. Käsittääkseni tuo on mitä jumalattominta.
Ja sitten vanhin poika on riitaantunut isänsä kanssa, ja kerrotaan,
että kun he tapaavat klubilla, niin lordi Brancaster aina vetäytyy
The Timesin raha-asiain kirjotusten suojaan. Kuinka lieneekin,
niin uskon, että tuo on aivan tavallinen ilmiö nykyään ja että on
otettava erikoinen ylipainos The Timesistä kaikkia St. Jamesin
kadun klubeja varten. On niin paljon poikia, jotka välttävät joutua
minkäänlaiseen kosketukseen isiensä kanssa, ja paljon isiä, jotka
eivät halua puhutella poikiaan. Mielestäni täytyy tuota suuresti
valittaa.
ROUVA CHEVELEY
Niin minustakin. Isillä on nykyään niin paljon pojiltaan opittavaa.
LADY MARKBY
Todellakin, rakas? Mitä?
ROUVA CHEVELEY
Elämän taitoa. Ainoa todella hieno taide, jota nykyaikana
harjoitamme.
LADY MARKBY
(Ravistaen päätään.) Ah. Pelkäänpä, että lordi Brancaster
tuntee sitä melko paljon. Enemmän kuin hänen vaimoparkansa
milloinkaan tunsi. (Kääntyen lady Chilterniin.) Tunnetteko lady
Brancasterin, vai ettekö, rakas?
LADY CHILTERN
Jonkun verran ulkonäöltä. Hän asuskeli Langtonissa viime
syksynä, kun olimme siellä.
LADY MARKBY
Niinpä niin. Kuten kaikki voimakkaat naiset, on hän kuin itse
onnellisuus, jossa ei huomaa mitään varjoa. Kuitenkin hänen
perheessään on paljon murhenäytelmiä, lukuunottamatta tätä
pastorin juttua. Sisarensa, rouva Jekyllin elämä oli hyvin onneton
ilman hänen omaa syytään, täytyy ikäväkseni kertoa. Hän oli
kerrassaan niin murtunut, että hän meni erääseen luostariin tahi
jonnekin operanäyttämölle, olen unohtanut minne. Ei! Luullakseni
hän perusti koristeompeluliikkeen. Tiedän vain, että hän kadotti
kaiken halun elämän iloihin. (Nousten.) Ja nyt Gertrud, jos sallitte,
jätän rouva Cheveleyn huostaanne ja tulen hakemaan hänet
neljännestunnin perästä. Tai kenties, rakas rouva Cheveley, te
haluatte odottaa vaunuissa sillä aikaa, kun pistäydyn lady
Brancasterilla. Kun vierailuni tarkotus on vain osanoton ilmaisu, niin
en viivy kauvan.
ROUVA CHEVELEY
(Nousten.) Enpä halua odottaa vaunuissa ensinkään, on mahdollista, että
joutuu jonkun katseltavaksi.
LADY MARKBY
Niinpä kyllä! Olen kuullut, että tuo pastori hiiviskelee aina
talon ympärillä.
ROUVA CHEVELEY
Pelkäänpä, että en ole huvitettu tytön ystävistä.
LADY CHILTERN
(Nousten.) Oi! Toivon, että rouva Cheveley viipyy täällä vähän.
Haluaisin jonkun minuutin puhella kanssanne.
ROUVA CHEVELEY
Kuinka ystävällistä, lady Chiltern! Uskokaahan, ei mikään
tuottaisi minulle suurempaa iloa.
LADY MARKBY
Ah! Epäilemättä teillä molemmilla on paljon hupaisia kouluaikain
muistoja, joista voitte keskenänne jutella. Hyvästi Gertrud!
Saanko tavata teitä Bonarin luona tänä iltana? Hän on keksinyt
uuden ihmeellisen neron. Hän toimii -- eipä niin mitään, luulen
ma. Se on suuri elvytys, eikö olekin?
LADY CHILTERN
Robert ja minä aterioimme kotona tänä iltana, ja enpä luule
lähteväni minnekään sen jälkeen. Robertin tietysti on oltava
Alahuoneessa. Mutta siellä ei ole mitään mielenkiintoista.
LADY MARKBY
Syötte päivällistä kotona? Onko tuo nyt viisasta? Ah, unohdin,
teidän miehenne on poikkeus. Minun on tavallinen sääntö, ja
mikään ei vanhenna naista niin nopeaan kuin naimisissa olo tavallisen
säännön kanssa. (Poistuu.)
ROUVA CHEVELEY
Ihmeellinen nainen tuo lady Markby, eikö olekin! Puhuu enemmän ja sanoo
vähemmän kuin kukaan, jonka milloinkaan olen tavannut. Hän on luotu
julkiseksi puhujaksi paljon enemmän kuin miehensä, vaikka tämä on
perikuvallinen englantilainen, aina hölmö ja tavallisesti voimakas.
LADY CHILTERN
(Ei vastaa, vaan jää seisomaan. Hetken vaitiolo. Sitten molempain
naisten katseet kohtaavat toisensa. _Lady Chiltern_ on tuiman
ja kalpean näköinen. _Rouva Cheveley_ näyttää päinvastoin
huvitetulta.) Rouva Cheveley, käsittääkseni on oikein sanoa teille
aivan avoimesti, että jos tiesin, kuka te todella olitte, en olisi
kutsunut teitä kotiini eilen illalla.
ROUVA CHEVELEY
(Nenäkkäästi hymyillen.) Todellako?
LADY CHILTERN
En olisi voinut sitä tehdä.
ROUVA CHEVELEY
Näen, että kaikkien näitten vuosien jälkeen ette ole niin hiventäkään
muuttunut, Gertrud.
LADY CHILTERN
En koskaan muutu.
ROUVA CHEVELEY
(Kohottaen kulmakarvojaan.) Sillä elämä ei ole teille mitään
opettanut.
LADY CHILTERN
Se on opettanut, että henkilö, joka kerran on ollut vikapää
epärehelliseen ja kunniattomaan tekoon, saattaa sitä olla toistekin,
ja tulee häntä karttaa.
ROUVA CHEVELEY
Tulisitteko sovittamaan tuon säännön jokaiseen?
LADY CHILTERN
Kyllä jokaiseen, ilman poikkeusta.
ROUVA CHEVELEY
Sitten olen pahoillani puolestanne, Gertrud, hyvin pahoillani
puolestanne.
LADY CHILTERN
Varmaankin huomaatte nyt, että monesta syystä enempi tuttavuus meidän
välillämme sinä aikana kun Lontoossa viivytte, on mahdoton.
ROUVA CHEVELEY
(Nojaten tuoliinsa.) Tehän tiedätte Gertrud, että en halua teidän
puhuvan moraalia hituistakaan. Moraali on aivan yksinkertaisesti tapa,
miten suhtaudumme ihmisiin, joista emme henkilökohtaisesti pidä. Te
ette pidä minusta. Olen täysin tietoinen siitä. Ja minä olen aina
teitä inhonnut. Ja kuitenkin olen tullut tänne tekemään teille erään
palveluksen.
LADY CHILTERN
(Halveksien.) Samanlaisen palveluksen kuin se, minkä halusitte
tehdä miehelleni eilen illalla, otaksun. Taivaan kiitos, pelastin
hänet siitä.
ROUVA CHEVELEY
(Kavahtaen pystyyn.) Tekö saitte hänet kirjottamaan tuon
julkean kirjeen minulle? Tekö saitte hänet purkamaan lupauksensa.
LADY CHILTERN
Niin.
ROUVA CHEVELEY
Sitten on teidän saatava hänet se pitämään. Annan teille aikaa
huomenaamuun, en enempää. Jos ei miehenne sen ajan kuluttua
vakavasti sitoudu auttamaan minua tuossa suuressa suunnitelmassa, josta
minulla on etuja...
LADY CHILTERN
Tuossa kavalassa keinottelussa...
ROUVA CHEVELEY
Kutsukaa sitä kuinka haluatte. Teidän miehenne kohtalo on
minun käsissäni, ja jos te olette viisas, niin saatatte hänet tekemään,
mitä vaadin.
LADY CHILTERN
(Nousten ja kävellen häntä kohti.) Te olette sietämätön. Mitä
miehelläni on teidän kanssanne tekemistä? Teidänlaisenne naisen?
ROUVA CHEVELEY
(Katkerasti naurahtaen.) Tässä maailmassa vertaiset tapaavat toisensa.
Sentähden, että miehenne itse on petollinen ja epärehellinen, sovimme
niin hyvin yhteen. Teidän ja hänen välillään on ammottava kuilu. Hän
ja minä olemme läheisemmät kuin ystävät. Olemme viholliset, jotka ovat
yhteenkietoutuneet. Sama rikos solmii meidät.
LADY CHILTERN
Kuinka rinnastatte miestäni itsenne kanssa? Kuinka rohkenette
uhitella häntä ja minua. Menkää talostani. Te olette sopimaton
täällä.
(_Sir Robert Chiltern_ tulee takaapäin. Hän kuulee vaimonsa viime sanat
ja näkee, keneen ne ovat kohdistetut. Hän muuttuu kuolon kalpeaksi.)
ROUVA CHEVELEY
Teidän talonne! Talo, joka on ostettu kunniattomuuden hinnalla.
Talo, missä kaikki on maksettu petoksella. (Kääntyy ja katsoo
Robert Chilterniin.) Kysykää häneltä, mikä on hänen menestyksensä
alkulähde. Antakaa hänen kertoa, kuinka hän myi virastosalaisuuden
pörssihuijarille. Kuulostakaa häneltä, mistä saatte kiittää asemaanne.
LADY CHILTERN
Se ei ole totta! Robert! Se ei ole totta!
ROUVA CHEVELEY
(Osottaen Robert Chilterniä ojennetulla sormellaan.) Katsokaa
häntä! Voiko hän sen kieltää? Uskaltaako hän sen?
SIR ROBERT CHILTERN
Menkää! Menkää heti kohta! Nyt olette tehnyt pahimman
tekonne.
ROUVA CHEVELEY
Pahimmanko? En ole kuitenkaan lopettanut teidän kanssanne, teidän
kummankaan kanssa. Annan teille molemmille aikaa huomiseen keskipäivään
saakka. Jos ette siihen mennessä suostu tekemään, mitä teiltä pyydän,
niin tulee koko maailma tietämään, millainen on Robert Chilternin
alkuperä.
(_Sir Robert Chiltern_ soittaa kelloa. _Mason_ tulee.)
SIR ROBERT CHILTERN
Osoittakaa rouva Cheveley ulos. (_Rouva Cheveley_ nousee,
kumartaa eräänlaisella liioitetulla kohteliaisuudella _lady
Chilternille_, joka ei tee mitään liikettä vastaukseksi. Kun hän
sivuuttaa _Robert Chilternin_, joka seisoo oven likellä, pysähtyy hän
hetkiseksi ja katsoo häntä suoraan kasvoihin. Sitten hän menee ulos;
palvelija seuraa ja sulkee oven hänen perässään. Aviomies ja vaimo
jäävät yksikseen. _Lady Chiltern_ seisoo ikäänkuin kamalan
unen vallassa. Sitten hän kääntyy ja katsoo miestään. Hän katsoo
Robertia oudoin katsein, aivan kuin näkisi hänet ensi kertaa.)
LADY CHILTERN
Sinä myit virastosalaisuuden rahasta! Aloit elämäsi petoksella.
Rakensit urasi häpeälle. Oi, sano, että se ei ole totta. Valehtele
minulle! Valehtele minulle! Sano, ettei se ole totta.
SIR ROBERT CHILTERN
Mitä tuo nainen sanoi, on aivan totta. Mutta Gertrud, kuuntele
minua. Sinä et käsitä, kuinka minua houkuteltiin. Anna kerron
sinulle koko asian. (Menee häntä kohti.)
LADY CHILTERN
Elä lähesty minua. Elä koske minuun. Minusta tuntuu, että
sinä olet tahrannut minut ainiaaksi. Oi. Millaista naamiota olet
käyttänyt kaikki nämä vuodet. Möit itsesi rahalla. Oi, tavallinen
varas olisi parempi. Sinä asetit itsesi kaupaksi korkeinta tarjousta
vastaan. Myit itsesi markkinoilla. Valehtelit koko maailmalle.
Ja kuitenkaan et tahdo valehdella minulle.
SIR ROBERT CHILTERN
(Syöksyen häntä kohti.) Gertrud, Gertrud!
LADY CHILTERN
(Torjuen hänet takaisin ojennetuin käsin.) Elä puhu! Elä sano
mitään! Äänesi herättää kauheita muistoja -- muistoja asioista,
jotka saivat minun sinua rakastamaan, muistoja sanoista, jotka
saivat minut sinua rakastamaan, -- muistoja, jotka nyt ovat minulle
hirveitä. Ja kuinka minä arvostin sinua! Sinä olit mielestäni
jotakin erikoisempaa kuin tavallinen elämä, puhdas, ylevä, rehellinen,
ilman tahraa. Maailma näytti minusta hienommalta, koska
sinä olit siinä, ja hyvyys oli todellisempaa senvuoksi, että sinä elit.
Ja nyt -- oi, -- kun ajattelen, että tein sinunlaisesta miehestä
ihanteen -- elämäni ihanteen!
SIR ROBERT CHILTERN
Siinä oli erehdyksesi. Siinä oli virheesi. Sen virheen kaikki naiset
tekevät. Miksi te naiset ette voi meitä rakastaa virheinemme,
kaikkinemme? Miksi asetatte meidät luonnottomalle jalustalle? Meidän
kaikkein jalat ovat tomussa, niin hyvin naisten kuin miesten; mutta
kun me miehet rakastamme naisia, me rakastamme tuntien heidän
heikkoutensa, heidän hulluutensa, heidän vajavaisuutensa, sitä
enemmän rakastamme ehkäpä juuri tästä syystä. Ei täydellisyys,
vaan puutteellisuus tarvitsee rakkautta. Silloin kun olemme omain
käsiemme tai toisten käsien haavoittamat, olisi rakkauden tultava
parantamaan meitä, -- mitä merkitystä rakkaudella muuten ollenkaan
on? Kaikki synnit, paitsi synnin itseämme kohtaan tulisi rakkauden
antaa anteeksi. Kaiken elämässä paitsi rakkaudettoman elämän antaisi
uskollinen rakkaus anteeksi. Tällainen on miehen rakkaus. Se on
avarampi, suurempi, enemmän ihmisystävällinen kuin naisen. Naiset
ajattelevat tekevänsä miehestä ihanteen. Minkä he tekevät, on vain
pelkkä pettävä epäjumala. Sinä teit väärän epäjumalasi minusta, ja
minulla ei ollut rohkeutta laskeutua alas, näyttää sinulle haavojani,
kertoa sinulle heikkouksistani. Pelkäsin, että menetän rakkautesi,
kuten sen nyt olen kadottanut. Ja niinpä eilen illalla sinä murskasit
minun elämäni, -- niin sinä murskasit sen! Se mitä tuo nainen vaati
minulta, ei ollut mitään siihen verraten, mitä hän minulle tarjosi.
Hän tarjosi huolettomuuden, rauhan, varmuuden. Nuoruuteni synti, jonka
olin luullut haudatuksi, nousi vastaani hirveänä, kamalana, pitäen
kättään kurkullani. Olisin voinut sen ainiaaksi surmata, karkoittaa sen
hautaansa, hävittää sen luettelon, polttaa ainoan todistuskappaleen
vastaani. Sinä minut estit. Ei kukaan, paitsi sinä, sinä sen tiedät. Ja
nyt, mitä on edessäni muuta kuin julkinen epäsuosio, rauniot, kauhea
häväistys, maailman pilkka, syrjään syösty kunniaton elämä, syrjään
syösty kunniaton kuolema mahdollisesti jonakin päivänä. Älkööt naiset
tehkö enään ihanteita miehistä, älkööt nostako heitä enään alttareille,
joiden edessä he kumartavat, tahi he saattavat raunioiksi toisten
elämät yhtä perinpohjin kuin sinä -- sinä, jota olen niin paljon
rakastanut -- olet tuhonnut minun elämäni. (Hän menee huoneesta. _Lady
Chiltern_ syöksyy häntä kohti, mutta ovi on suljettu, kun hän tavottaa
sitä. Kalpeana tuskasta, hämmentyneenä, avuttomana, hän huojuu kuin
kasvi vedessä. Hänen ojennetut kätensä näyttävät vapisevan ilmassa kuin
kukat tuulessa. Sitten hän heittäytyy maahan sohvan viereen ja peittää
kasvonsa käsillään. Hänen nyyhkytyksensä on kuin lapsen nyyhkytys.)
VÄLIVERHO.
KOLMAS NÄYTÖS.
Kirjasto lordi Goringin talossa, huone Adamsin tyyliä. Oikealta
johtaa ovi saliin. Vasemmalla tupakkahuoneen ovi. Pari taiteovea
taustalla, avautuen salonkiin päin. Tuli palaa. Phipps, hovimestari,
järjestelee sanomalehtiä kirjoituspöydällä. Phippsistä katsojan
saama päävaikutus on tunteettomuus. Intoilijat ovat määritelleet
häntä ihanne-hovimestariksi. Sfinksi ei ole niin ilmeetön. Hän
on naamio, jolla on käytöstapaa. Hänen henkisestä ja tunne-elämästään
ei tiedetä mitään kertoa. Hänessä kuvastuu muodollisuuden valta-asema.
Lordi Goring tulee, yllään seurustelupuku, jossa on kukka
napinlävessä. Hänellä on silkkihattu ja viitta, jossa on riippuva
päähinesuojus. Käsissään valkeat käsineet ja Ludvig kuudennentoista
ajan kuosinmukainen kävelykeppi. Hän on täydellisesti muodinmukainen
keikari. Näkyy, että hän on välittömässä suhteessa nykyaikaiseen
elämään, hän elää sitä, edustaa sitä. Hän on ensimmäinen hyvin puettu
filosofi ajattelun historiassa.
LORDI GORING
Tuotteko minulle toisen kukan napinläpeen, Phipps!
PHIPPS
Kyllä, lordi. (Ottaa hänen hattunsa, keppinsä ja viittansa sekä
ojentaa uuden kukan tarjottimella.)
LORDI GORING
Hyvin omalaatuinen esine, Phipps. Minä olen Lontoossa ainoa
vähimmän tärkeä henkilö, joka käyttää kukkaa napinlävessä.
PHIPPS
Niin, lordi. Olen sen huomannut.
LORDI GORING
(Ottaen pois vanhan kukan napinlävestä.) Nähkääs, Phipps.
Se on muodinmukaisesti, mitä itse käytämme. Muotia vastaan on
se, mitä toiset käyttävät.
PHIPPS
Niin, lordi.
LORDI GORING
Yhtä selvästi on myös toisten ihmisten käytös kömpelöä.
PHIPPS
Niin, lordi.
LORDI GORING
(Pannen paikalleen toisen kukan.) Ja valhetta, mitä toiset pitävät
totena.
PHIPPS
Niin, lordi.
LORDI GORING
Toiset ihmiset ovat ihan kauhistuttavia. Ainoa sopiva seura
on oma itsemme.
PHIPPS
Niin, lordi.
LORDI GORING
Itsensä rakastaminen on alku elämän pituiseen tarinaan, Phipps.
PHIPPS
Niin, lordi.
LORDI GORING
(Katsoo itseään kuvastimessa.) Luullakseni en oikein pidä tästä
kukasta, Phipps. Se tekee minut vähän liian vanhan näköiseksi.
Näytänkö, niinkuin olisin jokseenkin parhaassa ijässä, katsohan
Phipps.
PHIPPS
En huomaa mitään muutosta teidän ylhäisyytenne ulkonäössä.
LORDI GORING
Ettekö, Phipps?
PHIPPS
En, herra lordi.
LORDI GORING
Olen aivan varma. Varustakaa vastaisuudessa yksinkertaisempi
kukka napinläpeen Phipps -- torstai-illaksi.
PHIPPS
Tahdon puhua kukkaiskauppiaalle, herra lordi. Hänen perheessään on
ollut äskettäin kuolemantapaus, mikä on ehkä syynä siihen
kukan yksinkertaisuuden puutteeseen, jota teidän ylhäisyytenne
valittaa.
LORDI GORING
Erikoinen ilmiö Englannin alaluokkalaisissa on, että sukulaisia
aina kuolee.
PHIPPS
Niin, herra lordi! He ovat erittäin onnellisia tässä suhteessa.
LORDI GORING
(Käännähtää ja katsoo häneen. Phipps jää tunteettomaksi.)
Hm! -- Onko kirjeitä, Phipps?
PHIPPS
Kolme, herra lordi. (Ojentaa kirjeet tarjottimella.)
LORDI GORING
(Ottaa kirjeet.) Toimittakaa ajopelini kuntoon kahdenkymmenen
minuutin kuluttua.
PHIPPS
Kyllä, herra lordi. (Menee ovelle.)
LORDI GORING
(Pitelee vaaleanpunaisessa kirjekuoressa olevaa kirjeitä.) Hm!
Phipps, milloin tämä kirje tuli?
PHIPPS
Se tuotiin juuri kun teidän ylhäisyytenne oli mennyt klubiin.
LORDI GORING
Riittää. (Phipps poistuu.) Lady Chilternin käsialaa, kirjotettu
lady Chilternin vaaleanpunaiseen kirjekuoreen. Tämähän on suorastaan
kummallista. Luulin Robertin kirjoittavan. Ihme, mitähän
lady Chilternillä on minulle sanottavaa. (Istuu kirjoituspöydän
luo, avaa kirjeen ja lukee sen.) "Kaipaan teitä. Luotan teihin.
Tulen luoksenne. -- Gertrud." (Pudottaa kirjeen, tullen ymmälleen.
Sitten ottaa sen ja lukee jälleen hitaasti.) "Kaipaan teitä. Luotan
teihin. Tulen luoksenne." Niinpä siis hän on päässyt kaiken perille.
Poloinen vaimo. Poloinen vaimo! (Ottaa kellon ja katsoo sitä.)
Mutta millaiseen aikaan hän saapuu! Kello on kymmenen! Minun
täytyy luopua menosta Berkshireen. Samapa se, onhan aina mukavaa
olla odotettu, eikä saapua. Minua ei odoteta Bachelorilla, siispä
menenkin sinne. Niinpä niin, minä pidätän hänet pysymään miehensä
luona. Se on ainoa, mitä hänen on tehtävä. Se on ainoa,
mitä jokaisen vaimon on tehtävä. Naisten siveellisten tunteitten
laatu juuri tekee avioliiton niin toivottomaksi, yksipuoliseksi
laitokseksi. Kello on kymmenen. Hänen pitäisi piakkoin olla täällä.
Minun täytyy virkkaa Phipps'ille, etten ole kotona, tulipa kuka
tahansa. (Lähestyy soitinkelloa.)
PHIPPS
(Tulee.) Lordi Caversham.
LORDI GORING
Oi, miksi vanhemmat aina ilmestyvät väärällä ajalla? Se on
vallan erikoinen erehdys luonnossa, luulen mä. (_Lordi Caversham_
tulee.) Hauskaa nähdä sinua, rakas isä. (Astuu häntä tervehtimään. )
LORDI CAVERSHAM
Ota pois vaippani.
LORDI GORING
Maksaako se vaivaa tuokion vuoksi, isä?
LORDI CAVERSHAM
Totta kai se maksaa vaivan, sir. Mikä on mukavin tuoli?
LORDI GORING
Tämä tässä, isä. Sitä tuolia käytän itse, kun minulla on vieraita.
LORDI CAVERSHAM
Kiitos! Eihän ole vetoa, toivon mä, tässä huoneessa?
LORDI GORING
Ei, isä!
LORDI CAVERSHAM
(Istuutuen.) Hauskaa kuulla. En siedä vetoa, -- en mitään
vetoa kotona.
LORDI GORING
Vaan joitakin pieniä myrskyjä, isä.
LORDI CAVERSHAM
Ohoh! En ymmärrä, mitä tarkoitat. Tahtoisin vakavasti puhella
kanssasi, sir.
LORDI GORING
Rakas isä! Tälläkö hetkellä?
LORDI CAVERSHAM
Niin juuri, sir! Kello on vasta kymmenen. Mitä sinulla on tätä
aikaa vastaan. Minusta on aika erittäin sopiva.
LORDI GORING
Kyllä niin, mutta asia on niin, isä, että tänä päivänä en keskustele
vakavasti. Pyydän anteeksi, mutta tänään ei ole sellainen päivä.
LORDI CAVERSHAM
Mitä tarkoitat, sir?
LORDI GORING
Huvikauden aikana, isä, puhun vakavasti ainoastaan joka kuukauden
ensimäisenä tiistaina kello neljästä seitsemään.
LORDI CAVERSHAM
Hyvä! Tee se tiistaina, sir, tee se tiistaina.
LORDI GORING
Mutta isä, tämähän on seitsemän jälkeen, ja lääkärini sanoo,
että minä en saa keskustella mitään vakavaa kello seitsemän jälkeen.
Siitä seuraa, että puhun unissani.
LORDI CAVERSHAM
Puhut unissasi, sir? Mistä se johtuu? Sinä et ole naimisissa.
LORDI GORING
En, isä, en ole naimisissa.
LORDI CAVERSHAM
Hm! Juuri siitä tulin keskustelemaan kanssasi, sir. Hyvänen
aika, kun minä olin sinun ikäisesi, sir, olin ollut kolme kuukautta
sureva leskimies ja aloin jo kosia sinun ihastuttavaa äitiäsi. Tuhat
tulimaista, sir, sinun velvollisuutesi on mennä naimisiin. Ethän
aina voi elää huvitusta varten. Jokainen vakavarainen mies on
nykyään naimisissa. Vanhatpojat eivät enään ole muodissa. He
ovat joutavaa joukkoa. Heistä tiedetään liian paljon. Sinun tulee
ottaa vaimo, sir. Katsohan ystävääsi Robert Chilterniä, hän on
tarttunut rehellisesti kovaan työhön, sekä on järkevissä naimisissa
hyvän naisen kanssa. Miksi et seuraa häntä, sir. Miksi et ota häntä
esikuvaksesi?
LORDI GORING
Luullakseni tulen sen tekemään, isä.
LORDI CAVERSHAM
Toivon, että sen tekisit, sir. Silloin voisin olla onnellinen. Nykyään
teen äitisi elämän viheliäiseksi sinun tähtesi. Olet sydämetön, sir,
aivan sydämetön.
LORDI GORING
Toivon, että en olisi, isä.