(Innokkaasti:) Oi! Pyydän, tehkää! Olen sitä odottanut koko
illan.
LORDI GORING
(Hiukan hämmästyksissään, mutta selviytyy siitä pian.) Elkää
ilmoittako kenellekään, että olen korjannut talteen tuon rintaneulan.
Jos joku kirjottaisi ja sitä vaatisi, niin antakaa minulle siitä heti
tieto.
MABEL CHILTERN
Sepä on kummallinen pyyntö.
LORDI GORING
Niin kyllä. Nähkääs, minä annoin tuon rintaneulan eräälle
vuosia sitten.
MABEL CHILTERN
Te annoitte?
LORDI GORING
Kyllä. (_Lady Chiltern_ lähestyy yksinään. Toiset vieraat
ovat menneet.)
MABEL CHILTERN
Sitten minun on varmaankin sanottava teille hyvää yötä. Hyvää
yötä Gertrud. (Poistuu.)
LADY CHILTERN
Hyvää yötä, rakas! (Lordi Goringille.) Te näitte, kenet lady
Markby toi tänne tänä iltana?
LORDI GORING
Kyllä. Epämiellyttävä yllätys. Mitähän varten hän mahtoi tulla?
LADY CHILTERN
Ilmeisesti yrittääkseen houkutella Robertia kannattamaan jotakin
petollista suunnitelmaa, josta hänellä on etuja. Itse asiassa
Argentinan kanavaa.
LORDI GORING
Hän on erehtynyt mieheen nähden, eikö olekin?
LADY CHILTERN
Hän ei pysty ymmärtämään rehellistä luonnetta, kuten miehelläni on.
LORDI GORING
Niinpä niin. Voin kuvitella, miten hän hävisi yrittäessään saada
Robertia ansaansa. On erinomaista, miten hämmästyttävästi
älykkäät naiset erehtyvät.
LADY CHILTERN
En kutsu tuollaisia naisia älykkäiksi. Kutsun heitä tyhmiksi.
LORDI GORING
Sama asia usein. Hyvää yötä, lady Chiltern.
LADY CHILTERN
Hyvää yötä!
SIR ROBERT CHILTERN
(Tulee.) Rakas Arthur, oletko lähdössä. Viivy vielä hieman.
LORDI GORING
Pelkään, etten voi. Kiitos. Olen luvannut mennä katsomaan
Hartlockiin. Luulen, että ovat saaneet kehnon unkarilaisen seurueen,
joka soittaa kehnoa unkarilaista musiikkia. Tapaan teidät
pian. Hyvästi! (Poistuu.)
SIR ROBERT CHILTERN
Kuinka kauniilta näytät tänä iltana, Gertrud.
LADY CHILTERN
Se ei ole totta, eihän ole! Ethän anna kannatustasi tuolle Argentinan
keinottelulle. Ethän saattaisi?
SIR ROBERT CHILTERN
(Säpsähtäen.) Kuka kertoi sinulle, että minä aikoisin sen tehdä?
LADY CHILTERN
Tuo nainen, joka juuri on mennyt ulos, rouva Cheveley, kuten
hän nyt itseään nimittää. Hän näytti ilkkuvan minulle sitä. Robert,
tunnen tuon naisen. Sinä et. Kävimme koulua yhdessä. Hän oli
valheellinen, kavala, ja vaikutti vahingollisesti jokaiseen, kenen
luottamuksen ja ystävyyden hän saattoi voittaa. Minä vihasin,
minä halveksin häntä. Hän varasti esineitä, hän oli varas. Hänet
erotettiin, kun oli varas. Miksi annat hänen itseesi vaikuttaa?
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud, tuo mitä kerrot minulle, saattaa olla totta, mutta se
tapahtui monta vuotta sitten. Se on parahiksi unohtunut. Rouva
Cheveley on voinut siitä lähtien muuttua. Ketään ei pitäisi täysin
tuomita hänen entisyytensä mukaan.
LADY CHILTERN
(Surullisesti.) Ihmisen entisyys on se, mitä hän itse on. Se on
ainoa tapa, jonka mukaan ihmisiä tulisi tuomita.
SIR ROBERT CHILTERN
Se on ankaraa puhetta Gertrud.
LADY CHILTERN
Se on toden puhumista, Robert. Ja mitä hän tarkoitti kerskuessaan,
että hän oli saanut sinut lupaamaan kannatuksesi ja nimesi
asialle, jonka sinä olet kuulteni kuvannut epärehellisimmäksi
ja kavalimmaksi yritykseksi, mitä koskaan valtiollisessa elämässä
on ollut.
SIR ROBERT CHILTERN
(Purren huultaan.) Olin erehtynyt ottamassani katsantokannassa.
Me kaikki voimme tehdä erehdyksiä.
LADY CHILTERN
Mutta kerroithan minulle eilen, että olit saanut tiedot toimikunnalta
ja että niissä täydelleen koko hanke tuomitaan.
SIR ROBERT CHILTERN
(Kävellen edestakaisin.) Minulla on nyt syytä uskoa, että toimikunta
on päättänyt ennakkoluulojen mukaan tai jollain tavoin tullut harhaan
johdetuksi. Sitäpaitsi Gertrud, julkinen ja yksityinen elämä ovat kaksi
eri asiaa. Niillä on eri lait ja ne liikkuvat eri suuntiin.
LADY CHILTERN
Niiden molempien tulisi kuvastaa ihmistä hänen parhaimmassa
olemuksessaan. En näe mitään eroitusta niiden välillä.
SIR ROBERT CHILTERN
Asian nykyisellään ollessa, käytännöllisen politiikan tähden
olen muuttanut mieltäni. Siinä kaikki.
LADY CHILTERN
Kaikki!
SIR ROBERT CHILTERN
(Tuimasti.) Kyllä.
LADY CHILTERN
Robert. Oi! On kauheaa, että minun täytyy kysyä tällaista
sinulta -- Robert, puhutko minulle koko totuuden?
SIR ROBERT CHILTERN
Miksi teet minulle sellaisen kysymyksen?
LADY CHILTERN
(Hetken vaitiolon jälkeen.) Miksi et sinä siihen vastaa?
SIR ROBERT CHILTERN
(Istuutuen.) Gertrud, totuus on hyvin sekava asia, ja politiikka
on hyvin pulmallinen tehtävä. Siinä on ratas rattaassa. Saattaa
olla ihmisille erikoisessa kiitollisuudenvelassa, joka on maksettava.
Varemmin tahi myöhemmin täytyy poliittisessa elämässä tinkiä.
Jokaisen täytyy.
LADY CHILTERN
Tinkiä, Robert. Kuinka puhut tänä iltana niin eri tavalla, kuin
olen sinun kuullut aina puhuvan? Minkätähden sinä olet muuttunut?
SIR ROBERT CHILTERN
En minä ole muuttunut. Mutta olosuhteet muuttavat asioita.
LADY CHILTERN
Olosuhteiden ei koskaan pitäisi muuttaa periaatteita.
SIR ROBERT CHILTERN
Mutta jos kertoisin sinulle. -- --
LADY CHILTERN
Mitä?
SIR ROBERT CHILTERN
Että se oli tarpeellista, välttämättä tarpeellista.
LADY CHILTERN
Ei voi koskaan olla tarpeellista tehdä sitä, mikä ei ole kunniallista.
Tai jos se tulee tarpeelliseksi, niin mitä olenkaan rakastanut.
Mutta eihän ole niin, Robert, sano minulle, ettei ole. Miksi olisi?
Mitä voittoa tulisit saamaan? Rahaako? Meillä ei ole siitä puutetta.
Ja raha, joka tulee saastaisesta lähteestä, on alentavaa. Valtaako?
Mutta valta ei ole mitään sellaisenaan. Kun on valtaa tehdä hyvää,
niin se on hienoa, ja sitä vain. Mitä se sitten on, Robert? Puhu
minulle, miksi ryhdyt tekemään tuon kunniattoman teon?
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud, sinulla ei ole mitään oikeutta käyttää tuota sanaa.
Sanoin sinulle, että on kysymys järkiperäisestä sovittelusta. Se
ei ole mitään sen enempää.
LADY CHILTERN
Tuo kaikki on kylläkin sopivaa toisille miehille, miehille, jotka
yksinkertaisesti pitävät elämää halpamaisena keinotteluna, mutta ei
sinulle Robert, ei sinulle. Sinä olet toista maata. Kaiken ikäsi olet
ollut erilainen kuin muut. Sinä et ole koskaan antanut maailman tahrata
itseäsi. Ihmisille, kuten minulle itselleni, olet ollut ihanne. Oi,
pysy yhä tuona ihanteena. Tätä suurta perintöä elä työnnä luotasi --
tuota norsunluutornia elä hajoita. Robert, miehet voivat rakastaa sitä,
mikä on heidän alapuolellaan -- arvottomia, likaisia ja kunniattomia
asioita. Me naiset palvomme rakastaessamme ja kun me kadotamme
kunnioituksemme, katoaa meiltä kaikki. Oi, elä surmaa rakkauttani
sinuun, elä sitä surinaa.
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud.
LADY CHILTERN
Tiedän, että on miehiä, joiden elämässä on kauheita salaisuuksia,
miehiä, jotka ovat tehneet jonkin häpeällisen teon ja joiden jonakin
kohtalokkaana hetkenä täytyy siitä maksaa tekemällä joku muu
häpeällisyys -- oi, elä sano minulle, että olet sellainen kuin he ovat.
Robert, onko sinun elämässäsi joku salainen kunniattomuus tai
häpeätahra? Kerro minulle, kerro minulle heti, -- että -- --
SIR ROBERT CHILTERN
Että mitä?
LADY CHILTERN
(Puhuen hyvin harvaan.) Että elomme tie eroaisi.
SIR ROBERT CHILTERN
Eroaisi?
LADY CHILTERN
Että se kokonaan eroaisi. Se olisi parempi meille molemmille.
SIR ROBERT CHILTERN
Gertrud, ei ole menneessä elämässäni mitään, jota sinä et tietäisi.
LADY CHILTERN
Olin varma siitä Robert, olin varma siitä. Mutta miksi puhuit niin
kamalia asioita, asioita, jotka ovat niin päinvastaisia todelliselle
itsellesi? Elkäämme milloinkaan enää puhuko tuosta asiasta. Sinä
kirjotat, teethän sen, rouva Cheveleylle ja sanot hänelle, että et voi
tuota hänen häpeällistä suunnitelmaansa kannattaa. Jos olet antanut
hänelle jonkin lupauksen, on sinun se peruutettava, siinä kaikki.
SIR ROBERT CHILTERN
Täytyykö minun kirjoittaa ja sanoa hänelle tämä?
LADY CHILTERN
Varmasti, Robert. Mitä muuta on tässä tehtävä!
SIR ROBERT CHILTERN
Voisin tavata häntä henkilökohtaisesti. Se saattaisi olla parempi.
LADY CHILTERN
Sinun ei tule enään koskaan häntä tavata, Robert. Tuon naisen
kanssa ei sinun pitäisi milloinkaan puhella. Hän ei ansaitse, että
sinunlaisesi mies puhelisi hänen kanssaan. Ei! Sinun täytyy kirjoittaa
hänelle heti, nyt tässä hetkessä, ja näyttäköön kirjeesi
hänelle, että sinun päättäväisyytesi on aivan peruuttamaton.
SIR ROBERT CHILTERN
Kirjoittaa tällä hetkellä.
LADY CHILTERN
Niin.
SIR ROBERT CHILTERN
Mutta on niin myöhä. Posti on suljettu kello kaksitoista.
LADY CHILTERN
Se ei vaikuta asiaan. Hänen täytyy heti tietää, että hän on sinun
suhteesi erehtynyt ja että et ole mies, joka tekee mitään matalaa tai
ala-arvoista tai epäkunniallista. Kirjoita hänelle, Robert. Kirjoita,
että sinä kieltäydyt puolustamasta hänen suunnitelmaansa, koska pidät
sitä epärehellisenä yrityksenä. Niin, kirjoita sana: epärehellinen.
Hän tietää, mitä tuo sana tarkoittaa. (_Robert Chiltern_ istuutuu ja
kirjoittaa kirjeen. _Hänen vaimonsa_ ottaa ja lukee sen.) Niin, tämä
riittää. (Soittaa kelloa.) Ja nyt kirjekuori. (_Sir Robert Chiltern_
kirjoittaa hitaasti kirjekuoreen. _Mason_ lähestyy.) Toimittakaa,
että tämä kirje lähetetään heti Claridgen ravintolaan. Ei tarvitse
vastausta. (_Mason_ poistuu. _Lady Chiltern_ polvistuu miehensä viereen
ja kietoo käsivartensa hänen ympärilleen.) Robert, rakkaus synnyttää
vaiston asioihin nähden. Tunnen tänä iltana, että olen pelastanut sinut
sellaisesta, mikä olisi tullut sinulle vaaraksi, jostakin, joka olisi
vähentänyt ihmisten kunnioitusta sinua kohtaan. En usko sinun täysin
ymmärtävän, Robert, että sinä olet tuonut aikamme valtiolliseen elämään
ylevämpää ilmapiiriä, hienomman suhtautumisen elämään sekä puhtaamman
päämäärän ja korkeampien ihanteiden raikasta ilmaa. -- Minä tiedän sen
ja siksi sinua rakastan, Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
Oi, rakasta minua aina, Gertrud, rakasta minua aina.
LADY CHILTERN
Tahdon sinua aina rakastaa, koska sinä olet oleva aina rakkauteni
arvoinen. Sitä enemmän tarvitsemme rakkautta, mitä korkeammalle sen
asetamme. (Suutelee häntä, nousee ja poistuu. _Sir Robert Chiltern_
kävelee hetkisen edestakaisin, sitten istuutuu ja peittää kasvonsa
käsiinsä. Palvelija lähestyy ja alkaa sammuttaa tulia.)
SIR ROBERT CHILTERN
(Katsahtaa ylös.) Sammuta tulet, Mason, sammuta tulet! (Palvelija
sammuttaa tulet. Huone melkein pimenee. Ainoa valo tulee
suuresta kynttiläkruunusta, joka riippuu porraskäytävän yllä ja
valaisee seinäkoristetta "Rakkauden voittokulku".)
VÄLIVERHO.
TOINEN NÄYTÖS.
Näyttämö: Aamuhuone sir Robert Chilternin talossa.
(_Lordi Goring_ pukeutuneena hienoimman kuosin mukaan
loikoo nojatuolissa. _Sir Robert Chiltern_ seisoo tulisijaa
vastapäätä. Hän on ilmeisesti äärimmäisen sielullisen kiihtymyksen
ja tuskan vallassa. Näytännön alkaessa hän astelee hermostuneesti
edestakaisin huoneessa.)
LORDI GORING
Rakas Robert, se on hyvin tukala juttu, hyvin tukala todellakin.
Olisit puhunut vaimollesi koko asian. Salaaminen toisten miesten
vaimoilta on nykyaikaisessa elämässä välttämätön koriste. Niin
ainakin minulle ovat lausuneet klubilla henkilöt, jotka ovat kyllin
elähtäneitä paremmin ymmärtääkseen. Mutta ei kenenkään pitäisi
salata mitään omalta vaimoltaan. Hän aina sen keksii. Naiset
vaistoavat asioita ihmeellisesti. He voivat paljastaa kaiken paitsi
sen, mikä on selvää.
SIR ROBERT CHILTERN
Arthur, en voinut kertoa vaimolleni. Kuinka olisin voinut puhua
hänelle? En eilen iltana. Se olisi eroittanut meidät elinijäksi ja
olisin menettänyt ainoan koko maailmassa kunnioittamani naisen
rakkauden, ainoan naisen, joka on milloinkaan herättänyt minussa
rakkautta. Eilen illalla se olisi ollut aivan mahdotonta. Hän olisi
luopunut minusta kammolla -- kammolla ja inholla.
LORDI GORING
Onko lady Chiltern täydelleen sellainen?
SIR ROBERT CHILTERN
Kyllä, minun vaimoni on täydelleen sellainen.
LORDI GORING
(Riisuen vasemman käden hansikkaansa.) Mikä vahinko! Pyydän
sinulta anteeksi, rakas veikko, en sitä aivan tarkoittanut. Mutta
jos se, mitä minulle kerrot, on totta, niin haluaisin kahden kesken
puhella elämästä lady Chilternin kanssa.
SIR ROBERT CHILTERN
Se ei hyödyttäisi mitään.
LORDI GORING
Saanhan yrittää?
SIR ROBERT CHILTERN
Kyllä. Mutta mikään ei saisi häntä muuttamaan katsantokantaansa.
LORDI GORING
Olkoonpa niin, pahimmassa tapauksessa se olisi yksinkertaisesti
sielutieteellinen kokeilu.
SIR ROBERT CHILTERN
Kaikki sellaiset kokeilut ovat hirveän vaarallisia.
LORDI GORING
Kaikki on vaarallista, rakas veikko. Jos ei sellaista olisi, ei elämä
olisi elämisen arvoinen. Niinpä niin. Minun täytyy sanoa, että
sinun olisi mielestäni pitänyt kertoa hänelle vuosia sitten.
SIR ROBERT CHILTERN
Milloin? Kun olimme kihloissa? Luuletko, että hän olisi ottanut
minut puolisokseen, jos hän olisi tietänyt, että menestykseni alkulähde
on sellainen, kuin se on, urani perustus sellainen kuin se on,
ja että olin tehnyt teon, jota oletan enimpäin ihmisten nimittävän
häpeälliseksi ja kunniattomaksi.
LORDI GORING
(Hitaasti.) Niin kyllä -- useimmat ihmiset kutsuisivat sitä
inhoittavilla nimityksillä. Sitä ei tarvitse yhtään epäillä.
SIR ROBERT CHILTERN
(Katkerasti.) Ihmiset, jotka itse joka päivä tekevät jotakin
samanlaatuista. Ihmiset, joista jokaisella on pahempia salaisuuksia
omassa elämässään.
LORDI GORING
Siinä syy, miksi he ovat niin hyvillään keksiessään muitten
ihmisten salaisuuksia. Se siirtää yleisen huomion pois heidän omistaan.
SIR ROBERT CHILTERN
Ja kaiken lopuksi, kenelle tuotin vääryyttä tekoni kautta. En
kenellekään.
LORDI GORING
(Katsoen häneen tiukkaan.) Paitsi itsellesi, Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
(Hetken vaitiolon jälkeen.) Luonnollisesti minulla oli yksityistieto
niinä päivinä tarkastamastani erinäisestä sopimuksesta ja minä
toimin sen mukaan. Yksityistiedot ovat käytännöllisessä elämässä
jokaisen nykyaikaisen menestymisen alkulähde.
LORDI GORING
(Naputtaen kenkäänsä kävelykepillään.) Ja julkiset häväistysjutut ovat
pysyväisenä seurauksena.
SIR ROBERT CHILTERN
(Astellen edestakaisin huoneen lattialla.) Ajatteletko, että
mitä tein lähes yksitoista vuotta sitten, se nousisi nyt minua
vastaan? Pidätkö kohtuullisena, että miehen koko ura raunioituisi
virheestä, joka on melkein poika-ijällä tehty? Olin siihen aikaan
kaksikymmentäkaksi-vuotias, ja minulla oli se kaksinkertainen
onnettomuus, että olin ylhäissyntyinen ja köyhä, kaksi kovaa seikkaa
nykyaikana. Onko oikein, että hulluus, nuoruuden synti, jos ihmiset
sitä suvaitsevat synniksi nimittää, murtaisi sellaisen elämän kuin
minun, naulitsisi minut häpeäpaaluun, särkisi kaiken, minkä hyväksi
olen tehnyt työtä, kaiken, mitä olen rakentanut. Onko se oikein, Arthur?
LORDI GORING
Elämä ei ole koskaan oikeudenmukaista, Robert. Ja kenties
on hyvä asia useimmille meistä, että se sitä ei ole.
SIR ROBERT CHILTERN
Jokaisen kunnianhimoisen miehen tulee taistella vuosisadan
omilla aseilla. Tämä vuosisata kunnioittaa rikkautta. Tämän
vuosisadan jumala on rikkaus. Menestymiseen tarvitaan rikkautta.
Kaiken maksamiseen täytyy omata varoja.
LORDI GORING
Sinä arvostat liian vähäiseksi itsesi, Robert. Usko minua, ilman
rikkautta olisit voinut onnistua yhtä hyvin.
SIR ROBERT CHILTERN
Vanhana, kenties. Kadotettuani intohimoni saada valtaa, tai
kun sitä en olisi voinut käyttää. Väsyneenä, kuluneena, pettyneenä.
Minä halusin menestymistäni, kun olin nuori. Nuoruus on onnistumisen
aikaa. En voinut odottaa.
LORDI GORING
Totta kyllä, sinä olet menestynyt, vaikka olet vielä nuori. Ei
kenelläkään nykyään ole ollut sellaista loistavaa menestystä.
Ulkoasiain alisihteeri neljänkymmenen ijällä, se olisi jo kyllin hyvä
vaikka kenen osana -- uskon ma.
SIR ROBERT CHILTERN
Ja jos se kaikki joutuu minulta nyt pois? Jos menetän kaiken
tuon hirvittävän häväistysjutun vuoksi? Jos minut potkitaan
pois julkisesta elämästä?
LORDI GORING
Robert, kuinka saatoit myydä itsesi rahasta?
SIR ROBERT CHILTERN
(Ärtyisästi.) En myynyt itseäni rahasta. Ostin menestyksen
suurella hinnalla. Siinä kaikki.
LORDI GORING
(Vakavana.) Niin, sinä tosiaan maksoit suuren hinnan siitä.
Mutta mikä ensin sai sinut ajattelemaan sellaista asiaa?
SIR ROBERT CHILTERN
Parooni Arnheim.
LORDI GORING
Kirottu roisto!
SIR ROBERT CHILTERN
Ei! Hän oli mies, jolla oli mitä terävin, hienostunein äly. Mies,
jolla oli sivistystä, loistoa ja asemaa. Hän oli älykkäin mies, mitä
koskaan olen tavannut.
LORDI GORING
Ah, minä arvostan aina enemmän yksinpä rehellistä hölmöä.
Olla tyhmyriksi mainittuna merkitsee paljon enemmän kuin ihmiset
kuvittelevat. Puolestani ihailen suuresti tyhmyyttä. Siinä luullakseni
on eräänlaista toveruustuntoa. -- Mutta kuinka hän sen teki?
Kerro minulle koko asia.
SIR ROBERT CHILTERN
(Vetäytyy tuolille kirjoituspöydän luokse.) Eräänä iltana päivällisen
jälkeen lordi Radleyn luona parooni alkoi puhua menestymisestä
nykyaikaisessa elämässä, kuvaten sen joksikin, jota voitiin selittää
varman ja paikkansapitävän tieteen kannalta. Hillityn äänensä
ihmeellisellä lumousvoimalla hän esitti meille mitä hirvittävintä
filosofiaa, mahdin filosofiaa, saarnaten meille kaikkein omituisinta
evankeliumia, kullan evankeliumia. Uskon hänen huomanneen, minkä
vaikutuksen hän oli minuun tehnyt, sillä joitakin päiviä myöhemmin hän
kirjoitti kutsuen minua luokseen. Hän asui silloin Lane-puistossa,
talossa, joka nyt on lordi Woolcombilla. Muistan niin hyvin, kuinka
hän outo hymy kalpeilla, puristetuilla huulillaan saattoi minut läpi
ihmeellisen taulukokoelmansa, näyttäen minulle kirjailtuja verhojaan,
emaljiteoksiaan, jalokivikoristeitaan, norsunluuleikkauksiaan, saattaen
minut ihmettelemään ympäröimänsä loiston tavatonta viehättäväisyyttä.
Sitten hän puhui minulle, kuinka loisto on vain pelkkä tausta,
koristemaalaus näytelmäkappaleessa, ja miten valta, valta toisten yli
on ainoa arvokas, ainoa korkein, tuntemisen arvoinen nautinto, ainoa
ilo, johon ei koskaan väsy ja että meidän vuosisadallamme se on vain
rikkailla.
LORDI GORING
(Syvästi harkiten.) Kauttaaltaan pintapuolinen uskontunnustus.
SIR ROBERT CHILTERN
(Nousten.) En ajatellut silloin niin. En ajattele nytkään niin.
Rikkaus on tuottanut minulle suunnattomasti valtaa. Se antoi
minulle jo elämäni alussa riippumattomuutta, ja riippumattomuus
sisältää kaiken. Et ole koskaan ollut köyhä, etkä koskaan tuntenut,
mitä kunnianhimo on. Et voi ymmärtää, minkä ihmeellisen käänteen
parooni tuotti minulle. Sellaista mahdollisuutta tapahtuu vain
harvoille ihmisille.
LORDI GORING
Onneksi heille, jos tuomitaan tulosten mukaan. Mutta kerro
minulle tarkoin, kuinka parooni lopulta suostutti sinut -- no niin --
tekemään tekosi.
SIR ROBERT CHILTERN
Kun olin poistumaisillani, hän sanoi minulle, että jos jolloinkin
voisin toimittaa hänelle yksityisiä todenmukaisia tietoja, hän
tekisi minusta hyvin rikkaan miehen. Minua häikäisi se näköala,
minkä hän loi eteeni, ja kunnianhimoni sekä vallanhaluni oli siihen
aikaan rajaton. Kuusi viikkoa myöhemmin kulki eräitä yksityisiä
asiakirjoja kätteni kautta.
LORDI GORING
(Tähystäen tiukkaan mattoa.) Valtion asiapapereita?
SIR ROBERT CHILTERN
Niin! (Lordi Goring huokaa, sitten painaa kädellä otsaansa ja
katsoo ylös.)
LORDI GORING
Minulla ei ollut mitään aavistusta, että kaikista maailman ihmisistä
sinä Robert saattaisit olla niin heikko, että tarttuisit sellaiseen
ansaan, minkä parooni Arnheim sinulle viritti.
SIR ROBERT CHILTERN
Heikko? Oi, minua etoo kuulla tuota lausepartta. Etoo kuulla
käytettävän sitä ja muita. Heikko? Sinä todellakin siis ajattelet
Arthur, että heikkous saattaa suostumaan kiusaukseen? Sanon
sinulle, että on hirveitä houkutuksia, joihin suostuminen vaatii
voimaa ja lujuutta. Panna peliin yhtenä hetkenä koko elämänsä,
uskaltaa kaikki yhden heiton varaan, -- pelottakoon joko vallasta
tai nautinnosta, vakuutan, siinä ei ole heikkoutta, siinä. Siihen
tarvitaan hirveä, ankara rohkeus. Minulla oli tätä rohkeutta.
Istuuduin samana iltana ja kirjoitin parooni Arnheimille sen kirjeen,
joka nyt on tuon naisen hallussa. Hän ansaitsi liikeyrityksessä
kolmeneljäsosaa miljoonaa.
LORDI GORING
Entä sinä?
SIR ROBERT CHILTERN
Minä sain paroonilta 110,000 puntaa.
LORDI GORING
Sinä olisit ollut enemmän arvoinen, Robert.
SIR ROBERT CHILTERN
Ei, tuo raha tuotti minulle juuri sen, mitä toivoin: valtaa toisten
yli. Pääsin heti Alahuoneeseen. Parooni antoi minulle raha-asioissa
ohjausta yhtenään. Ennen viittä vuotta olin lähes kolminkertaistuttanut
varallisuuteni. Siitä pitäen kaikki, mitä olen koskettanut,
on tuottanut menestystä. Kaikissa raha-asioissa on minulla ollut
niin erinomainen onni, että usein se on minua melkein peloittanut.
Muistan lukeneeni joskus jossakin vieraassa kirjassa, että kun jumalat
tahtovat rangaista meitä, niin he kuulevat meidän rukouksemme.
LORDI GORING
Mutta kerro minulle Robert, eikö sinua koskaan tekosi kaduttanut.
SIR ROBERT CHILTERN
Ei! Tunsin, että olin taistellut vuosisadan omilla aseilla ja
voittanut.
LORDI GORING
(Alakuloisena.) Sinä luulit voittaneesi?
SIR ROBERT CHILTERN
Niin luulin. (Pitkän vaitiolon perästä.) Arthur, halveksitko
minua sen jälkeen, mitä olen kertonut?
LORDI GORING
(Syvästi liikutetulla äänellä.) Suren tähtesi Robert, olen todella
hyvin suruissani.
SIR ROBERT CHILTERN
En saata sanoa, että minulla olisi ollut varsinaista tunnontuskaa.
Ei ollut. Ei tunnontuskaa tavallisessa sanan yksinkertaisessa
merkityksessä. Mutta olen maksanut omalletunnolleni rahassa
monta kertaa. Minulla oli hurja toivo, että voisin riisua aseet
kohtalolta. Summan, jonka parooni Arnheim antoi minulle, olen siitä
pitäen kaksinkerroin jaellut julkiseen hyväntekeväisyyteen.
LORDI GORING
(Silmäten ylös.) Julkiseen hyväntekeväisyyteen? Rakkaani!
Miten, paljon pahaa oletkaan mahtanut tehdä, Robert?
SIR ROBERT CHILTERN
Oi, elä sano sellaista, Arthur, elä puhu sillä tapaa.
LORDI GORING
Suo anteeksi, mitä sanoin Robert. Aina puhun sellaista, mitä
ei pitäisi. Itse asiassa aina sanon, mitä todella ajattelen. Se on
suuri virhe nykyään. Siitä joutuu niin väärin ymmärretyksi. Katsoen
tähän kamalaan asiaan, tahdon sinua auttaa, missä vain voin.
Tottahan sinä sen tiedät.
SIR ROBERT CHILTERN
Kiitän sinua Arthur, kiitän sinua. Mutta mitä on tehtävä? Mitä
voi tehdä?
LORDI GORING
(Nojaten taaksepäin kädet taskuissa.) Niinpä niin! Englantilaiset eivät
voi sietää miestä, joka aina sanoo olevansa oikeassa, mutta he pitävät
paljon miehestä, joka myöntää erehtyneensä. Se on heidän hyvä puolensa.
Kuitenkin sinun asiassasi, Robert, ei tunnustaminen auttaisi. Raha, jos
saan luvan niin sanoa, on inhoittavaa. Sitäpaitsi, jos paljastaisit
koko asian, et enään koskaan voisi puhua moraalia. Ja Englannissa mies,
joka ei voi puhua moraalia kaksi kertaa viikossa suurelle, julkiselle
ja moraalittomalle yleisölle, on aivan mennyttä julkisena politiikkona.
Hänelle ei jäisi muuta alaa kuin kasvitiede tai kirkko. Tunnustaminen
ei hyödyttäisi mitään. Se saattaisi sinut perikatoon.
SIR ROBERT CHILTERN
Se tuhoaisi minut, Arthur. Ainoa, minkä voin tehdä, on taistella
asiaa vastaan.
LORDI GORING
(Kohoten tuoliltaan.) Odotin sinun tuota sanovan, Robert.
Se on ainoa, mitä nyt voi tehdä. Ja sinun on alettava kertomalla
vaimollesi koko tapahtuma.
SIR ROBERT CHILTERN
Sitä en tee!
LORDI GORING
Robert, usko minua, olet väärässä.
SIR ROBERT CHILTERN
En voisi sitä tehdä. En voisi surmata hänen rakkauttaan minuun.
Ja nyt, mitä tulee tuohon naiseen, rouva Cheveleyhin! Kuinka voin
puolustautua häntä vastaan? Sinähän tunnet hänet, Arthur, nähtävästi.
LORDI GORING
Kyllä.