Uskonto vaikuttaa paljon naisen luonteen muodostumiseen. Katolisuus
luo tunne-, protestanttisuus järkivaltaisia luonteita; naisellisuus
on katolista, nais-asiallisuus protestanttista. Amerikatar,
järkivaltaisena, kerskuu aistillista tunneturtuuttaan; ranskatar
taas erikoisen tunnevaltaisena on tunneherkkyydestään turhakin,
jopa liioitteluun saakka: ellei hänellä ole temperamenttia, hän
tekee sen itselleen kuvittelemalla. Rakkaudessa on hänen ylpeytensä
ja hän riemuitsee voidessaan antaa onnea; amerikatar taas tahtoo
saada. Edelliselle on mies päämaali, jälkimäiselle välikappale. Tämä
tuntemistapa tekee heidät niin erilaisiksi kuin kaksi samanlajista
luomusta saattaa olla. Ne kaksi viikkoa, jotka seurasivat kreivi
Sant'Annan esittelyä, olivat Helenalle kuin ihana unelma, täynnä
viehättäviä retkiä vuorilla ja metsissä, sinisillä järvillä, suloisia
levähdyksiä, hilpeitä juttelulta, viattomia, mutta omituisen kiehtovia
kohtaelmia komean, jalorotuisen miehen kanssa, jolla oli lämmin
ja uudenkaikuinen ääni. Tätä unelmaa elvytti huumaava ilma, jonka
synnyttävät kaiho, ihailu, lemmenlämmin myötätunto, nuo näkymättömät
aineet, jotka kietovat naisen lämpöön ja valoon, jotka niin sanoakseni
»samppanjoivat» ilman, jota hän hengittää... Mutta rouva Ronald ei
siitä juopunut.
Lelo huomasi pian todeksi, mitä hänen ystävänsä Verga oli sanonut,
mutta ei siitä masentunut: rakkaudessa viehättää vastustelu
italialaista. Nuoren naisen ilmeinen keimailu häntä kuitenkin hämmensi.
Helena näytti lapsellisesti nauttivan siitä, että hän miellytti
ihailijaansa, jopa varsin koetti miellyttää: hän halusi vain ihailua
ja yhä vain ihailua. Hellyyden sanat, joita Lelo puheluunsa sovitti,
herättivät vain hilpeyttä, todella leikkisää hilpeyttä. Ensimäistä
kertaa tunsi kreivi olevansa ehdottoman naissiveyden edessä.
Todellakaan ei tämä viehättävä tuttavuus ollut herättänyt rouva
Ronaldissa ajatustakaan, joka olisi voinut häiritä hänen omaatuntoansa.
Nuori roomalainen herätti hänen mielenkiintoansa »eksoottina»,
ulkolaisena, joka oli toisenmoinen kuin hänen ennen tuntemansa miehet.
Hänen mielialansa vaihtelut, hänen tavaton herkkyytensä, alakuloisuuden
ja laiskuuden puuskat hämmästyttivät ja huvittivat Helenaa. Lisäksi
kuului kreivi-nimi hänen korvaansa kauniilta, se loi kantajaansa
jotakin erikoista hohdetta. Olipa vähällä, ettei Helena pitänyt häntä
jostakin jalommasta aineesta tehtynä oliona.
Kuten Dora oli olettanut, loukkaantui herra Ronald nähdessään,
että hänen puolisonsa aikoi rikkoa sanansa. Borgiain myrkyn
keksimismahdollisuus jätti hänet aivan kylmäksi. Hän vastasi Helenalle,
ettei hän missään tapauksessa saattanut viettää talvea Roomassa.
Hän toivoi, ettei Helena anna Vergain vietellä itseään, ja oletti,
että hän palaa lokakuussa, niinkuin oli luvannut. Ehkä tietämättään
käytti herra Ronald ankaraa, käskevää sävyä. Helena ei ollut siihen
tottunut. Lisäksi oli tämä ensimäinen kerta, jolloin rouva kohtasi
vastassaan kiellon. Suuttumuksen tai jonkun vielä hämärän tunteen
vallassa kirjoitti hän tuollaisen pahantuulen yllyttämän kirjeen,
joita jälkeenpäin pahoittelee ja mielellään peruuttaisi, ja joista
on odottamattomia seurauksia: — hän oli päättänyt käyttää hyväkseen
tilaisuutta, joka tarjoutui miellyttävään oleskeluun Roomassa; jos
Henrik rakasti häntä enemmän kuin laboratoriotansa, mitä hän aina oli
epäillyt, tulisi hän häntä tapaamaan; ellei, niin eihän ollut väliä,
vaikka hän, Helena, hiukan pitensikin Euroopassa oloansa.
Kun rouva Ronald ilmoitti päätöksensä veljelleen ja tädilleen,
kauhistuivat nämä ja moittivat häntä ankarasti. Charley Beauchamp,
joka oli pelkkää hyväntahtoisuutta, oli ensi hetkestä tuntenut syvää
vastenmielisyyttä kreivi Sant' Annaa kohtaan. Hän huomasi heti, että
uusi tulokas kosieli hänen sisartansa. Hän oli aina nähnyt sisarensa
ihailijain ympäröimänä, mutta syystä tai toisesta olivat nuoren
roomalaisen huomaavaisuudet hänelle vastenmielisiä ja hänestä tuntuivat
ne ikäänkuin persoonalliselta loukkaukselta.
— Ole varuillasi, sanoi hän eräänä päivänä Helenalle, tuo kreivi
ei herätä minussa luottamusta. Muukalaiset luulevat, että kaikki
on luvallista mielistelevän naisen suhteen, — ja sinä olet sitä
hirvittävässä määrässä.
— Älä pelkää, kukaan ei milloinkaan tule laiminlyömään kunnioitusta
minua kohtaan! vastasi rouva Ronald varmana, kuten aina.
— Toivottavasti; mutta silti olisi viisasta olla yllyttämättä. Sinä et
aavista kuinka suuressa määrässä toisenlaisia italialaiset ovat kuin
amerikkalaiset. Minä en olisi milloinkaan sitä tiennyt, ellen olisi
oppinut niin hyvin tuntemaan markiisi Vergaa. Olkaa varuillanne, minä
toistan sen.
Muutamia päiviä myöhemmin sai Charley sähkösanoman, joka kutsui hänet
kiireesti takaisin New Yorkiin. Usein ennenkin oli hänen matkansa näin
keskeytynyt, mutta milloinkaan ennen ei se ollut tuntunut hänestä näin
kiusalliselta.
— Minusta on sangen ikävä jättää sinut, sanoi hän sisarelleen. Jos
yksin omat etuni olisivat kysymyksessä, en lähtisi. Lupaa minulle,
mieleni rauhoittamiseksi, että palaat lokakuussa!
— Minä en lupaa mitään! vastasi rouva Ronald kuivalla äänellä.
— Olisi sydämetöntä tuottaa Henrikille pettymystä. Sitäpaitsi antaisit
Doralle huonon esimerkin... Jos sinä menet Roomaan, tulee hän mukaan:
Jack suuttuu, ja seurauksena kukaties on kihlauksen purkaminen.
— Dody on kyllin suuri tietääkseen itse, mitä hänen tulee tehdä. Minä
en ole vastuussa hänen teoistaan.
Herra Beauchamp ei halunnut väitellä enää, hän tiesi, että oli
vaarallista ajaa Helena lausumaan tahtonsa, sillä sitten ei hän siitä
enää peräytyisi.
Ennen lähtöänsä pyysi hän kuitenkin Sofia-tätiä tekemään voitavansa,
jotta Helena luopuisi Rooman-matkastaan. Tekipä hänen mielensä
ilmoittaa pelkonsa kreivin suhteen, tai ainakin herättää tädin
epäluuloa; mutta veljellinen vilpittömyydentunne ehkäisi sen.
Kun veli hyvästeli asemalla sisartaan, oli hänen sydämensä sangen
huolestunut.
— Näkemiin — kuuden viikon kuluttua! huusi hän Helenalle vaunun ovesta.
Helena kääntyi pois, eikä vastannut.