huoneen.
ROUVA DREISZIGER
Mutta Wilhelm; Wilhelm!
DREISZIGER
Oletko järjiltäsi? Sinä tahdot suojella ihmistä, joka puolustaa
tuollaisia roistomaisuuksia kuin tuokin häväistyslaulu.
ROUVA DREISZIGER
Mutta rakas ystävä, eihän hän ollenkaan ole sitä— —
DREISZIGER
Herra pastori, onko hän puolustanut tai eikö hän ole puolustanut sitä?
KITTELHAUS
Herra Dreisziger, täytyy ottaa huomioon hänen nuoruutensa.
ROUVA KITTELHAUS.
Minä en ymmärrä — tuo nuorukainen on erittäin hyvästä ja
kunnioitettavasta perheestä. Hänen äitinsä oli niin onnellinen siitä,
että' hän sai niin hyvän paikan täällä, ja nyt — nyt hän ei ymmärrä
pitää sitä.
PFEIFER (riuhtaisee etehiseen vievän oven auki ja huutaa).
Herra Dreisziger, herra Dreisziger, he ottivat hänet kiinni. He ovat
ottaneet yhden heistä kiinni!
DREISZIGER (äkkiä).
Onko kukaan mennyt poliisia noutamaan?
PFEIFER
Täällä juuri tulee itse poliisimestari portaissa.
DREISZIGER (ovella).
Nöyrin palvelijanne, herra poliisimestari. Minua suuresti ilahuilaa
teidän tulonne.
KITTELHAUS (koettaa merkeillä selittää naisille, että he tekevät
parhaiten, jos poistuvat. Molemmat rouvat ja hän poistuvat salonkiin).
DREISZIGER (suurimmassa määrässä kiihtyneenä. Poliisimestarille, joka
on tullut sisään).
Herra poliisimestari, olen vihdoinkin antanut värjärieni nipistää
yhden noista laululinnuista. En voinut enään istua kädet ristissä.
Heidän hävyttömyytensä on todellakin rajaton. Se on aivan sietämätön.
Minulla on vieraita kodissani ja nuo hävyttömät uskaltavat — he
häpäisevät minun vaimoani, kun hän näyttäytyy ulkona, minun poikani
eivät enään ole varmat hengestään. Minä en voi mennä takaamaan etteivät
he vielä tarjoa vierailleni selkäsaunaa. Minä vakuutan teille, että
jos järjestetyssä yhteiskunnassa on luvallista kerta toisensa jälkeen
julkisesti ja rankaisematta häväistä moitteettomia yhteiskunnan
jäseniä, niinkuin minua ja minun perhettäni, niin — niin silloin —
silloin täytyy minun valittaa, että minulla sattuu olemaan toiset
käsitteet oikeudesta ja hyvistä tavoista.
POLIISIMESTARI (noin 40-vuotias, keskikokoinen, jykevä ja verevä. On
puettuna ratsuväen pukuun ja kannuksiin, sapeli vyöllä).
Ei suinkaan — ei — ei suinkaan, herra Dreisziger — Minä olen teidän
palvelukseksenne. Rauhoittukaa vain, minä olen aivan kokonaan teidän
palvelukseksenne. Se on aivan luonnollista; — Minä olen sitäpaitsi
hyvin tyytyväinen, että olette antanut ottaa kiinni yhden niistä
pahimmista kirkujista. Olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen, että
tästä vihdoinkin tulee loppu. Noitten rauhanhäiritsijäin joukossa on
muutamia, joita jo kauvan olen vaaninut.
DREISZIGER
Heissä on joitakuita sellaisia hulttioita ja renttuja, jotka eivät
halua tehdä työtä, laiskoja lurjuksia, jotka viettävät sikamaista
elämää, maleksien kaiket päivät kapakoissa, kunnes ovat saaneet
viimeisenkin roponsa alas kurkustaan. Mutta nyt olen minä lujasti
päättänyt tehdä lopun noiden renttujen alituisesta ulvomisesta —
ja tehdä sen perinpohjin! Ei ainoastaan minun itseni, vaan koko
yhteiskunnallisen rauhan vuoksi.
POLIISIMESTARI
Niinpä niih, niinpä tietenkin, herra Dreisziger! Se täytyy jokaisen
myöntää; Ja; niin paljon kuin' minun voimani riittävät —
(Welua ulkoa).
DREISZIGER
Pamppua pitäisi antaa tuolle saatanan roistojoukolle.
POLIISIMESTARI
Aivan oikein, aivan oikein. Varoittavaksi esimerkiksi pitäisi muutamia
heistä ruoskia.
KUTSCHE (tulee, tekee kunnian. Kun ovi etehiseen avataan, kuuluu
raskaita, meluavia askeleita rappusissa).
Herra poliisimestari, saan nöyrimmästi ilmoltaa: olemme ottaneet kiinni
yhden heistä.
DREISZIGER
Tahdotteko nähdä miehen, herra poliisimestari?
POLIISIMESTARI ‘
Tietysti, tietysti, Me tahdomme nähdä tuon miehen heti ja vieläpä hyvin
läheltä. Olkaa nyt hyvä ja luottakaa minuun, herra Dreisziger. Minä
hankin teille hyvitystä, niin totta kuin nimeni on Heide.
'DREISZlOER
Siihen minä en tyydy, mies on hetimiten asetettava yleisen
tuomioistuimen eteen.
JÄGER (tulee sisään neljän värjärin raastamana. Värjärit ovat
nähtävästi tulleet suoraan työstään, sillä heidän kasvonsa, kätensä
ja pukunsa ovat väriin tahratut. Vangilla on lakki vinossa, esiintyy
julkealla iloisuudella ja hiukan päihtyneenä).
Sellaisia alhaisia, viheliäisiä miehiä! ja te olette olevinanne
työmiehiä, ja tovereita? — Ennen minä antaisin käsieni mädäntyä,
ennenkuin hyökkäisin samanarvoisen toverini niskaan.
KUTSCHE (saatuaan merkin poliisimestarilta).
Päästäkää hänet!
JÄGER (seisoo vapaana ja julkeana. Värjärit asettuvat ovelle vahtiin).
POLIISIMESTARI (huutaa Jägerille).
Lakki päästä, lurjus!
JÄGER (ottaa hitaasti ja hätäilemättä lakin pois päästään, muuttamatta
ivallista, hymyhän).
POLIISIMESTARI
Mikä on sinun nimesi?
JÄGER
Milloin olen juonu veljenmaljan sinun kanssas? (Liikettä läsnäolevissa).
DREISZIGER
Sepä oli todellakin paksua!
POLIISIMESTARI (kalpenee vihasta, on vähältä hyökätä ylös, mutta
pakoittaa itsensä näennäiseen tyyneyteen).
No niin, siitä kyllä vielä selvitään. — Minä kysyn, mikä on sinun
nimesi?
JÄGER (ei vastaa).
POLIISIMESTARI
Vastaa, mies, tai annan minä sinulle viisikolmatta lyöntiä —
JÄGER (hauskalla tuulella ja välittämättä uhkauksista, rupeaa
puhuttelemaan kaunista palvelustyttöä, joka on ollut aikeessa
tarjota kahvia, mutta on hämmästyneenä seisahtunut katselemaan tätä
odottamatonta kohtausta).
Vai niin, sinäkin kuulut siis tähän seurueeseen, kulkuri-Emilie.
Laita ittesi ajoissa pois täältä, sillä täällä voi tulla tänä yönä
sellainen rajuilma, että joka nurkka voi rysähtää alas. (Tyttö
tirkistelee punastuen Jägeriä, huomattuaan että Jäger puhutteli häntä,
peittää kasvonsa käsillään ja juoksee pois, jättäen kahvitarjottimen
paikoilleen. Taaskin liikettä läsnäolevissa).
POLIISIMESTARI (melkein suunniltaan. Dreiszigerille).
Tähän ikääni en ole koskaan vielä kuullut moista hävyttömyyttä.
JÄGER (sylkäsee)
DREISZIGER
Mies, sinä et nyt ole missään karjapihassa — ymmärrätkö?
POLIISIMESTARI
Nyt on kärsivällisyyteni loppu. Viimeisen kerran, mikä on nimesi?
KITTELHAUS (on avannut salongin oven, katsellut ja kuunnellut, tulee
esiin' Häneen on kovin koskenut näkemänsä ja kuulemansa, vapisee
mielenliikutuksesta).
Hänen nimensä on Jäger, herra poliisimestari — Eikö totta — Moritz? —
Moritz Jäger. (Jägerille). Sanohan Jäger, tunnetko minut vielä?
Kankuri! 5
JÄGER (vakavasti).
Olette pastori Kittelhaus!
KITTELHAUS
Niin, sinun sielunpaimenesi, Jäger! Hän, joka on vastaanottanut sinut
kristillisen seurakunnan yhteyteen, kasteen kautta, — ja jonka kädestä
ensikerran vastaanotit Herran pyhän ehtoollisen. Minä, joka olen työllä
ja vaivalla koettanut sydämellesi painaa jumalan kalliita sanoja. Onko
tämä kiitollisuutta, mielestäsi?
JÄGER (synkkänä kuin kuritettu koulupoika).
Annoinhan minä siitä taalerih tietääkseni!
KITTELHAUS
Rahoja, rahoja! — Luuletko ehkä, että minä halpamaisesta
voitonpyynnistä — Pidä sinä rahasi! — Mitä hulluutta tämä on? Ole
nyt uljas ja esiinny kristillisen ihmisen tavoin! Muista mitä olet
luvannut. Pidä jumalan käskyt ja ole hyvä ja hurskas! Rahoja, rahoja —
— —
JÄGER
Minä olen kveekari, herra pastori, enkä usko mitään.
KITTELHAUS
Mitä, kveekari? Älä lörpöttele! Koeta tehdä parannus, äläkä jaarittele
ajattelemattomuuksia! Kveekarit — tiedätkö edes mitä he ovat? He ovat
hurskaita ihmisiä eivätkä pakanoita kuten sinä! — Vai kveekari!
POLIISIMESTARI
Teidän luvallanne, herra pastori. (Astuu pastorin ja Jägerirt välille).
Kutsche, sitokaa hänen kätensä.
(Ulkoa kuuluu villi ulvonta).
"Jäger, Jägerin täytyy tulla ulos!"
DREISZIGER (astuu akkunan luo, säikähtyy vähäsen, kuten muutkin).
Mitä nyt taas?
POLIISIMESTARI
Minä ymmärrän kyllä, että heillä on aikomus saada tämä rakkari ulos
jälleen. Mutta tällä kertaa emme teekään heille mieliksi. Oletko
ymmärtänyt, Kutsche? Hän on vietävä arestiin.
KUTSCHE (nuora kädessä, viivytellen).
Kaikella kunnioituksella, herra poliisimestari, siellä on vallan
pirullinen pyykki tuolla alhaalla. Siellä on oikea helvetin liemi,
herra poliisimestari. Siellä on Bäcker ja tuo seppä ja — sitten —
KITTELHAUS
Suokaahan anteeksi! Eikö olisi parempi, herra poliisimestari, jos
koettaisimme rauhallista tietä, ettemme herättäisi yhä enemmän pahaa
verta? Ehkä Jäger lupautuu vapaaehtoisesti seuraamaan, tahi —
POLIISIMESTARI
Mitä te ajattelette?! Entäs minun vastuunalaisuuteni! Sellaiseen minä
en voi suostua. Eteenpäin, Kutsche, äläkä laahustele siinä!
JÄGER (ojentaa ivallisesti nauraen kätensä sidottaviksi).
Sido lujasti ny'. Lujemmin, niin lujasti kuin voit. Se on kuitenkin
vain hetkellinen huvi.
KUTSCHE (sitoo hänet värjärien avulla).
POLIISIMESTARI
Eteenpäin, mars! (Dreiszigerille). Jos olette levoton, voimme antaa
värjärien mennä mukana, he asettavat hänet keskeensä, minä ratsastan
edessä ja Kutsche kulkee takana. Joka uskaltaa vastustaa, hänet hakkaan
minä maahani.
(Kirkunaa ulkona).
Kukkokiekuu — u! Vou — vou — vou!
POLIISIMESTARI (ravistaa uhkaavasti nyrkkiään akkunaa kohti).
Senkin kanaljat, minä opetan kyllä teidät kiekumaan! Eteenpäin, mars!
(Menee edellä, paljastettu sapeli kädessä, toiset seuraavat häntä
Jägerin kanssa).
JÄGER (huutaa mennessään).
Komppaniia, eteenpäin mars;'ma—ars! (Nauraa hurjasti).
DREISZIGER (äänettömyyden jälkeen, näennäisella tyyneydellä).
No, nyt kai ei meitä enään häiritä? (Sytyttää sikaarin). Tuo mies!
(Naurahtaa hermostuneesti). Se oli sanomattoman hassua!
(Ulkoa kuuluu huutoa).
KITTELHAUS
Kansahan pitää aivan hirveätä melua!
DREISZIGER
He tahtovat, että paistettujen varpusten pitäisi lentää heidän
avonaisiin suiliinsa. Saadaanpas nähdä! Vallanpitäjät ehkä tästä
huomaavat, että heidän on jotakin tehtävä.
PFEIFER (horjuu sisään kalpeana ja hengästyneenä).
Herra Dreisziger, herra Dreisziger!
DREISZIGER (kiivaasti).
No, Pfeifer, mitä nyt? Mitä on tekeillä?
KITTELHAUS
Tehän voitte peloittaa ihmisen ihan kuoliaaksi. Puhukaa toki!
PFEIFER (änkäten).
Sellainen tavaton — kauhea tapaus — järjestysmiehet — perii hukka!
DREISZIGER
Piruko teitä riivaa? Onko joku taittanut niskansa, vai —?
PFEIFER (parkaisee tuskasta, melkein itkien).
Ne vapauttivat Moritz Jägerin — antoivat selkään poliisimestaria,
rusikoittivat poliisia ja ajoivat heidät tiehensä. Sapeli poikki —
kypäri murskaksi — ai, ai, ai!
DREISZIGER
Oletteko kadottanut järkenne, Pfeifer?
KITTELHAUS
Sehän olisi suoranainen vallankumous!
PFEIFER (istuu tuolille, vapisee, päivittää ja voivottaa).
Herra Dreisziger, se alkaa tulla vakavaksi! Herra Dreisziger, se tulee
vakavaksi!
DREISZIGER
No, niin ollen voi koko pöliisivoima ryhtyä asiaan —
PFEIFER
Herra Dreisziger, siitä tulee tosi!
DREISZIGER
Äh, suu kiinni, Pfeifer!
ROUVA DREISZIGER (tulee salongista pastorin rouvan kanssa).
Oh, tämähän on ihan kauheata, rakas Wilhelm! Meidän hauska iltamme
on kokonaan pilattu. Nyt tahtoo pastorin rouva vihdoinkin vihdoinkin
päästä kotiin.
KITTELHAUS
Hyvä rouva Dreisziger, se lienee todellakin parasta tänään.
ROUVA DREISZIGER
Mutta Wilhelm, sinun pitäisi kerrankin oikein perinpohjin tehdä
ratkaisu heidän kanssaan.
DREISZIGER
Niin sinä sanot. Menepäs ja tee see, niin saat nähdä. — Olenko minä
tyranni? Olenko minä kansan nylkijä?
JOHANN (tulee).
Armollinen rouva! Minä olen varovaisuuden vuoksi valjastanut hevoset.
Pikku pojat istuvat jo vaunuissa. Jos hullusti käy, niin ajamme
tiehemme.
ROUVA DREISZIGER
Mikä kävisi hullusti?
JOHANN
Niin — en minä tiedä. Mutta tuonne alhaalle tulvaa väkeä myötäänsä. He
ovat jo ajaneet sekä poliisimestarin että Kutschen tiehensä.
PFEIFER
Siitä tulee tosi, herra Dreisziger! Siitä tulee tosi.
ROUVA DREISZIGER (kasvavalla tuskalla).
Mutta mitä he sitten oikeastaan aikovat? — Mitä he tahtovat? Eiväthän
he vaan aikone hyökätä tänne, Johann?
JOHANN
Armollinen rouva, he ovat vihaiset — kuin koirat.
PFEIFER
Siitä tulee tosi, täysi, katkera tosi!
DREISZIOER
Suu kiinni, aasi!
KITTELHAUS
Minä olen tehnyt päätökseni. — (Johannille). Mitä kansa vaatii?
JOHANN
Isompaa palkkaa tietysti tahtovat, nuo hulttiot!
KITTELHAUS
No niin, hyvä! — Minä menen tuonne alas ja täytän velvollisuuteni, Minä
menen ja puhun heille järkeä.
JOHANN
Herra pastori, siitä ei ole apua, he eivät tyydy sanoihin.
KITTELHAUS
Hyvä herra Dreiszigér, yksi ainoa sana vain. Saanko pyytää teitä
asettamaan portin sisäpuolelle pari miestä, jotka voivat sulkea portin
heti minun jälkeeni.
ROUVA KITTELHAUS
Aiotko todellakin mennä ulos heidän luokseen?
KITTELHAUS
Aion, aion! Minä tiedän mitä teen. Ole aivan huoletta. Herra on minun
turvani!
ROUVA KITTELHAUS (pusertaa hänen kättään, väistyy poispäin ja pyyhkii
kyyneleitä silmistään. Melu ulkona yhä jatkuu).
KITTELHAUS
Minä olen menevinäni kaikessa rauhassa kotiin. Tahtoisinpa nähdä, eikö
minun hengellinen virkani — enkö minä vielä voi herättää respektiä
noissa ihmisissä. — Sitä juuri tahdon nähdä. — No, jumalan nimeen siis!
(Menee Dreiszigerin, Pfeiferin ja Johannin seuraamana).
ROUVA KITTELHAUS
Rakas rouva Dreisziger, (heittäytyy itkien hänen kaulaansa) ettei
hänelle vain tapahtuisi mitään onnettomuutta!
ROUVA DREISZIGÉR (omissa mietteissään).
Minä en ensinkään ymmärrä, hyvä rouva, minusta tuntuu niin kummalta —
en tiedä oikein — mutta minä melkein pelkään. — Mutta onhan sellainen
aivan mahdotonta — eihän sellaista voi — minusta tuntuu aivan kuin
rikkaus olisi rikos. — Tiedättekö, jos joku olisi sanonut sen minulle
ennemmin, niin minä varmaan mieluimmin olisin jäänyt entisiin
pikkuiloihini.
ROUVA KITTELHAUS
Rakas rouva Dreisziger, kaikellaisissa olosuhteissa voipi olla omat
ikävät puolensa.
ROUVA DREISZIGER
Niin, niin, niin minäkin arvelin. Jos meillä on jotain enemmän kuin
muilla ihmisillä, niin herrajumala, emmehän me ole sitä varastaneet. Se
on rehellisesti koottua, ropo rovolta. Eihän se voi olla mahdollista,
että he hyökkäävät päällemme.. Eihän mieheni voi mitään sille, että
liike käy huonosti.
(Kuuluu aivan hirveä melu ja huutaminen. Molemmat naiset
kalpenevat ja katsovat kauhistuen toisiinsa).
DREISZLGER (syöksyy sisään).
Rosa, heitä jotain päällesi, ja hyppää vaunuun; minä tulen heti
perässä! (Kiiruhtaa kassakaapille, aväa sen ja panee taskuihinsa useita
arvoesineitä).
JOHANN (tulee).
Kaikki on valmista! Mutta nyt täytyy kiiruhtaa, ennenkuin he ennättävät
takaportille.
ROUVA DREISZIGER (heittäytyy pelästyksissään kuskin kaulaan).
Johann, hyvä, rakas Johann! Pelastakaa meidät! Pelastakaa minun
lapseni, hyvä, hyvä'—
DREISZIGER
Mutta rauhoituhan nyt toki! Laske Johann irti!
JOHANN
Rauhoittukaa, herran tähden, hyvä rouva! Mustat ovat hyvin levänneitä,
ei kukaan saa meitä kiinni, ja jos joku yrittäisi estää meitä, niin
ajamme sen yli. (Menee).
ROUVA KITTELHAUS (tuskassa).
Mutta minun mieheni, minun mieheni? Herra Dreisziger, minun mieheni?
DREISZIGER
Hyvä rouva, hänelle ei ole mitään tapahtunut, olkaa aivan huoletta,
hänellä ei ole mitään vaaraa!
ROUVA KITTELHAUS
Hänelle on tapahtunut jotain. Te ette vain sano sitä.
DREISZIGER
Älkää nyt ottako sitä niin vaikeasti! He saavat sitä vielä katua.
Minä näin kyllä, kutka ottivat osaa siihen. Niin sanomattoman hävytön
julkeus ei jää rankaisematta. Seurakunta rääkkää sielunpaimentaan, hyi
saakeli! Hulluja koiria, mielettömiä hirviöitä, joita täytyy kohdella
ansion mukaan, (Rouva Dreiszigerille, joka on melkein tajuton pelosta).
Etkö kuule, että roskaväki on tullut hulluksi! (Alhaalta kuuluu
rikkuvain ikkunain helinää). Roskajoukko on saanut vesikauhun. Nyt ei
ole muuta neuvoa kuin joutua kiireesti pois täältä.
Ulkona huudetaan:
Toimitsija Pfeifer ulos! Toimitsija Pfeiferin täytyy tulla ulos!
ROUVA DREISZIGER
Pfeifer, Pfeifer, he tahtovat Pfeiferiä ulos!
PFEIFER (syöksyy sisään).
Herra Dreisziger, takaportilla on jo kansaa. Ovi ei kestä enää kolmea
niinuuttia. — Seppä Wittich hakkaa sitä rautasangolla kuin hullu!
Huuto ulkoa yhä selvemmin:
Toimitsija Pfeiferin pitää tulla ulos!
(Rouvat Dreisziger ja Kittelhaus juoksevat kauhistuneina ulos).
PFEIFER (kuuntelee kalpeana ja joutuu mielenvikaisen kauhun valtaan.
Hän itkee, rukoilee, ulvoo ja valittaa vuorotellen — tuhlaa
Dreiszigerilé lapsellisia hyväilyjä — silittelee hänen poskiaan ja
käsiään. Takerluu häneen kuin hukkuva).
Voi rakkahin, parhain, armollisin herra Dreisziger! Älkää jättäkö mua
pulaan! Olen aina palvellu teitä uskollisesti — olen kohdellu työväkeä
hyvästi. Mutta suurempaa palkkaa kuin, minkä te olitte määränny, en
tietysti voinu maksaa; Älkää mua jättäkö — he tappavat mun — jos
löytävät, niin murhaavat! Herra jumala — jumala sentään — vaimoni, ja
lapseni! —
DREISZIGER (pyrkien irti Pfeiferlstä).
Irtaudu minusta, ihminen! Kyllähän me pääsemme pakoon! Kyllähän me
pakoon pääsemme! (Ulos Pfeiferin kanssa).
(Muutaman sekunnin on huone tyhjänä. Salista kuuluu ikkunan
särkeminen. Voimakas rymy vapisuttaa koko rakennusta. Sitten valtavat
eläköönhuudot, joidenka jälkeen ihan hiljaista. Sitten alkaa kuulua
hiljaisia ja varovaisia askeleita sekä ääniä käytävässä).
JÄGER
Vasemmalle — ylös — hiljaa — älä ammu!
WITTICH
Hornaan — ne pyövelit! Me menemme häihin. Mene edellä!
BÄCKER
Ei! Mene sinä!
(Muutamia nuoriä poikia ja tyttöjä ilmestyy arkoina ovelle, tunkien
toinen toistaan edelleen. Ujous pian kuitenkin katoaa ja laihtuneet,
kituneet, risaiset olennot täyttävät huoneen. Uteliaina katselevat he
ympärilleen, uskaltamatta koskea mihinkään: Lopulta istuvat tuoleille,
ottavat tauluja seiniltä ja katselevat peileihin).
(Jäger, Bäcker, Baumert ja Wittich, jolla on rautasanko kädessä,
hyökkäävät sisään aivan kuin etsien jotain, huutaen käheällä äänellä),
JÄGER
Mihin hän joutui?
BÄCKER
Missä on Ihmiskiduttaja?
WITTICH
Jos me syömme heiniä, niin syö sinä höylänlastuja! Jos saamme hänet
kiinni, niin hirtämme hänet!
JÄGER (tulee).
Hän on tiessään!
KAIKKI
Kuka?
JÄGER
Dreisziger.
BÄCKER
Entä Pfeifer? — Etsikää Pfeifer — etsikää Pfeifer!
KAIKKI
Etsikää, etsikää Pfeifer!
JÄGER
Ellemme saa käsiimme Dreisziger-lurjusta, niin köyhäksi ainakin teemme
hänet!
WITTICH
Köyhäksi kuin kirkon rotta — köyhäksi! (Kaikki aikovat hyökätä saliin).
BÄCKER (estää heitä).
Kuulkaa miehet! Kun ensin täältä selviydymme, niin sitten vasta oikein
alamme. Täältä menemme Bielauhun hävittämään Dittrichin konekutomon.
Tehtaista tulee koko kurjuus!
ANSORGE (tulee, katselee epäillen ympärilleen, pudistaa päätään ja lyö
otsaansa).
Kuka minä olen? Kankuri Anton Ansorge! Onko Ansorge tullu
mielipuoleksi? — Mitä hän täällä tekee? Mikä on Ansorge? (Lyö useita
kertoja otsaansa). Minä en o' viisas! En varmaankaan o' viisas! Menkää
tiehenne, menkää tiehenne, kapinoitsijat! Jos sinä otat mun taloni,
niin otan minä sun! (Syöksyy ulvoen saliin, toiset seuraavat riemuiten
ja nauraen).
ESIRIPPU.
VIIDES NÄYTÖS
HENKILÖT:
BÄCKER.
MORITZ JÄGER.
BAUMERT.
HORNIG.
WITTICH.
HILSE, kankuri.
MUORI HILSE, hänen vaimonsa.
GOTTLIEB, heidän poikansa.
LUISE, hänen vaimonsa.
MIELCHEN, heidän tyttärensä.
SCHMIDT, välskäri.
Nuoria ja vanhoja mies- ja naiskankureita.
Bielaussa. Vanhan Hilsen mökki. Vasemmalla akkuna, jonka edessä pöytä.
Samalla seinällä sänky. Oikealla uuni pankkoineen, kangastuoli ja
pesupunkka. Pöydän ympärillä istuvat penkillä, sängyllä ja jakkaralla
vanha Hilse, hänen vanha, sokea ja melkein kuuro vaimonsa, hänen
poikansa Gottlieb ja tämän vaimo Luise, pitämässä aamurukoustaan.
Puolarukki ja kerinpuut pöydän ja sängyn välissä. Nauloilla roikkuu
lankavyyhtejä. Kaikenlaista rojua vähän kaikkialla. Perällä ovi, joka
johtaa pieneen eteiseen, jossa näkyy repaleisia vaatteita kuivamassa.
Valo tulee vasemmalta.
HILSE (roteva, vaikka työn ja kärsimysten köykistämä, toiskätinen
sotilas-vanhus, terävänenäinen, harmaaihoinen, ja silmät kuten
muillakin kankureilla syvällä päässä. Kaikki paitsi muori Hilse
seisovat).
Sinua, hyvä herra jumala, emme voi tarpeeksi kiittää siitä, että
sinä myöskin tänä yönä armossas ja hyvyydessäs olet suojellu meitä,
niin ettei mitään pahaa o' meille tapahtunu. Herra, sun hyvyytes on
loppumaton — ja me olemme köyhiä, kurjia — syntisiä ja viheliäisiä me
olemme. Mutta sinä, hyvä isä, käännät kasvos meidän puoleemme, kalliin
poikas, meidän herramme ja vapahtajamme, Jesuksen Kristuksen tähden.
ja jos me usein kärsimysten ja koettelemusten ahjossa epäuskoisiksi
tulsimme, niin älä lue sitä meille virheeksi, vaan anna anteeks meidän
syntimme. Anna meille kärsivällisyyttä, taivaallinen isämme, niin, että
me näiden kärsimysten jälkeen pääsisimme osallisiksi sinun ikuisesta
autuudestas, amen.
MUORI HILSE (on etukumarassa yrittänyt kuulla, itkien).
Niin, niin — kauniisti sinä rukoilet, isä? Sen sinä teet! (Luise menee
pesemään vaatteita. Gottlieb kutomaan).
HILSE
Mutta missä tyttö viipyy?
LUISE
Hän on menny Peterswaldauhun — Dreiszigerille —
HILSE (lujaa).
No, äiti, annanko sulle rukin ny?
MUORI HILSE
Anna ny, isä!
HILSE (asettaa rukin hänen eteensä).
Kyllähän minäkin sen tekisin sun edestäs —
MUORI HILSE
Ei, ei — millä saisin aikannikaan kulumaan.
HILSE
Annahan kun pyhkiän vähän sormias, ettei lanka tule rasvaiseksi. —.
(Pyyhkii muorin kädet rätillä).
LUISE
Koska meillä on ollu muka rasvaisia ruokia käsillä?
HILSE
Ellei meillä o' rasvaisuutta, niin syömme kuivaa leipäämme —, ellei o'
leipää, niin syömme perunoita — ja perunain puutteessa kuivia iiseitä.
LUISE (uhmaten).
Ja ellei meillä o' liseitä, niin teemme kuin Wenglerit tuossa
vastapäätä — kaivamme ylös jonkun kuolleen hevosen raadon ja elämme
siitä pari viikkoa.
GOTTLIEB
Voi hyvänen aika, millaista kieltä sinä käytät!
HILSE
Älä puhu noin jumalattomia! (Istuu rukkinsa ääreeu).
HORNIG (tulee).
Onnea vain työllenne!
HILSE
Kiitoksia, Hornig! Milloin sinä oikeastaan nukut? Aina olet sinä
liikkeellä.
HORNIG
Nykyään minä en voi nukkua —
LUISE
Terve tuloa, Hornig!
HILSE
Mitä uutisia kuuluu?
HORNIG
Kauniita uutisia, mestari. Peterswaldaulaiset ovat kerrankin päästäneet
pirun irti, ja ajaneet Dreiszigerin perheineen pois pesästään.
LUISE (innostuu vähitellen).
Hornigin ei pitäisi valhetella heti kun on silmänsä auki saanu!
HORNIG
En tällä kertaa, tyttöseni, en tällä kertaa. Tämä on täyttä totta.
Dreisziger on karkoitettu. Eilen illalla tuli hän Reichenbachiin, mutta
ei uskaltanu jäädä sinnekään, vaan jatkoi heti matkaansa Schweinitziin.
HILSE
Lopeta ny' jo, Hornig!
HORNIG
Kaikki on totta, vaikka tuohon paikkaan jäisin. Jokainen lapsikin sen
jo tietää. Minä en puhuis mitään, ellen omin silmin olis nähny. Ja
nähny kuten teidät tässä. Tehtailijan talo hävitettiin kivijalasta aina
katon harjaan asti. Kiviseen katuun heitettiin lasit ja porsliinit
akkunoista — jokeen upotettiin kankaita ja kaluja niin paljon, että
vesi juoksee ny pitkin rantoja ja on muuttunu vallan siniseksi siitä
sinivärin paljoudesta, joka siihen ajettiin. Jumalattoman suuret
väripilvet peittävät koko ilman. Voi, sitä hävityksen kauhistusta
asunnossa, makasiineissa ja värjäyslaitoksella — seinäverhot ja lattiat
revittiin -- peilit lyötiin murskaksi — oviverhot, huonekalut — kaikki
leikelliin, revittiin, rikottiin murskaksi, jauhettiin pieniksi
muruiksi. Se oli kauheampaa kuin sodassa, saatte uskoa.
HILSE (ravistelee epäilevästi päätänsä).
Meikäläiset kankuritko ölsivat niin tehneet?
(Muutaniia naapureita on tullut ovelle).
HORNIG