kankurien puutteista. Luulisi todellakin, että kaikki täällä ovat
puolikuoliaina. Mutta siltä ei näyttänyt äskeinen hautaussaatto, jossa
kulki torvisoittokunta, koulunopettaja oppilaineen, pappi ja suuri
paljous muita ihmisiä. Olipa saatto kuin Kiinan keisarilla. Jos kerran
kansa voi kustantaa tuollaista, niin — (Juo. Kysyy äkkiä veikeästi
ja kevytmielisesti). Eikö totta, neiti? Enkö ole oikeassa? (Anna
hymyilee hämillään ja jatkaa virkkaustaan). Siitä tulee kai mammalle
aamutohvelit, luullakseni?
ROUVA WELZEL
Sellaisia joutavuuksia minä en panisi jalkaani.
WIEGAND
Herra ei näy tuntevan täkäläisiä hautajaisia. Rouva kyllä voi todistaa,
että nämä on tavallista pienemmät.
MATKUSTAVA
Sitä en voi ymmärtää. Maksavathan sellaiset tavattomia summia. Mistä
siis kansa saa rahoja?
WIEGAND
Sen minä voin sanoa herralle. Köyhälistö on tässä suhteessa kovin
pimittynyttä. Heillä on kovin liioiteltu käsitys velvollisuuksistaan
kuolleita omaisiaan kohtaan. Hautajaisia varten tyhjentävät perilliset
ja sukulaiset ittensä puti puhtaiksi ja lainailevat naapureiltaan mitä
suinkin irti saavat, hankkien ittelleen sellaisen velkataakan, etteivät
eläissään sen alta nouse. Kunnia sukulaisuudelle ja kuolemalle,
mutta kyllä on liikaa, jos se kunnioitus pitää maksaa elinikäisillä
puutteilla ja kärsimyksillä.
'MATKUSTAVA
Eikö sitten papit kehoita luopumaan sellaisista tavoista?
WIEGAND
Jota komeimmiksi hautajaiset muodostuvat, sitä enemmän papit ja
lukkarit ja kelluritkin ansaittevat. Vastahakoisesti ja ainoastaan
pakosta toimivat papit vähäpätöisissä hautajaisissa. Se on tultu täällä
huomaamaan.
HORNIG (lumppujen kokooja, tulee. Pieni, vääräsäärinen äijä, vetohihnat
olkapäillä).
Päivää taas! Saanko sen tavallisen? No, onko rouvalla lumppuja? —
Neiti Anna! Kauniita palmikkonauhoja, sukkanauhoja, neuloja, kampoja,
pitsejä y.m. Lumpuilla saa kaikenmoista kaunista. (Mielistelevästi).
Lumpuista tehdään sitte kaunista, valkoista paperia, jolle sulhasenne
voi kirjoitella kauniita kirjeitä.
ANNA
Kiitos vainl En tahdo mitään sulhasta!
ROUVA WELZEL
Semmoinen tyttö se on. Ei salli puhuttavankaan sulhasesta.
MATKUSTAVA
Sittenhän me kaksi sovimme hyvin yhteen. Minäkin olen päättänyt pysyä
nuorena miehenä.
ROUVA WELZEL
Kai Anna sentään joskus — kun tulee tarpeeksi arvokas kosija.
MATKUSTAVA
Sellaistakin voi sattua. Onhan miljonääri Dreiszigerkin nainut köyhän
järjestysmiehen tyttären. (Ansorge ja Baumert tulevat lankapakkoineen
sekä istuvat arkoina ja nöyrinä Hornigin pöytään vasemmalle).
ROUVA WELZEL
Tervetuloa! Eipä vanhaa Ansorgea o' näkyny pitkään aikaan.
HORNIG
Kerran sinäkin olet ryöminy esiin pesästäs.
ANSORGE (hämillään).
Olen taaS kerran tullut hakemaan lankoja, minäkin.
BAUMERT
Hän aikoo työskennellä, vaikka palkat on alennettu kymmeneen grosseniin.
ANSORGE
En olsi aikonu, mutta korin punomisella ei enää ansaitte mitään.
WIEGAND
Jotakin on sentään parempi kuin ei mitään. — Minä olen tuttava
Dreiszigerillä. Viikko takaperin olin siellä ottamassa pois
sisäikkunoita — ja juttelimme asiasta. Ainoastaan hyväntekeväisyydestä
hän antaa työtä.
ANSORGE
Niin kai — niin kai! —
HORNIG
Kyllä sinä osaat juoksut ja tuttavalliset hännänheilutukset — ja
kirstun sinä teet kankurille, vaikka hän vielä vaeltaiskin elävien
joukossa.
WIEGAND
Jos tahtoo pysyä pystyssä, niin täytyy tietää milloin jalkaansa
siirtelee.
HORNIG
Sinä kyllä sen tiedät — tiedätpä paremmin kuin lääkäri, milloin kankuri
parka on laatikon tarpeessa.
WIEGAND (raivostuu).
Ja sinä tiedät paremmin kuin mikään poliisi, kuka kankuri piilottelee
varastettua tavaraa ja lankoja puhaltelee. Sinä kyselet lumppuja —
mutta kelpaa sulle varastettu lankakin.
HORNIG
Sinun leipäsi kasvaa kirkkomaalla. Jota useamman kuolo korjaa, sitä
tyytyväisempi sinä olet. Kun sinä katselet hautaristien paljoutta,
taputtelet sinä vatsaasi ja huudahdat: hyvä vuosi — hyvä sato!
WIEGAND
En ainakaan o' silloin varastetun tavaran piilottaja. — Valehtelija
lumppuri!
HORNIG
Ruumlsnikkari!
METSÄNVARTIJA (tulee).
Hyvää päivää! (Menee tiskin luo).
Saanko naukun!
ROUVA WELZEL
Terve tuloa! (Kaataa pikariin. Pari vanhaa kankuria tulee Hornigin
pOytaän).
ROUVA WELZEL
No, mitä metsänvartija kirveellä tekee?
METSÄNVARTIJA
Otin sen parilta metsänvarkaalta.
BAUMERT
Käpyjenkin kokoominen pidetään nykyään metsänvärkautena. Me emme saa
ottaa pienintäkään viitaa, vaikka itte olemme herrojen viitottavina
henkirahoilla, kirkonmaksuilla, kruununveroilla, maanvuokrilla,
päivätöillä ja jos millä.
ANSORGE
Veroa ja päivätöitä muutamasta tuumasta soramäkeä.
METSÄNVARTIJA
Kylläpä te osaatte valitella. Saamme olla tyytyväisiä siihen mitä
Herramme meille antaa. Jos teille käy huonosti, niin olette itte siihen
syypäät, kun juotte ja pelaatte ansionne. Jos hyvinä aikoina olsitte
säästäny, niin olis teillä ny' huonojen aikojen varalta. —
HORNIG
Talonpojat vetävät yhtä köyttä herrojen kanssa.
BAUMERT (vihapäissä).
Yltympäriinsä on meillä kalvajoita ja imijöitä.
METSÄNVARTIJA (kiihkeästi).
Kyllä kai! Mihin luulisitte pystyvänne, te nälkäiset retkaleet.
Osaisitteko tarttua auran kurkeen? Pystyisittekö kyntämään ainuttakaan
vakoa tai niittämään ainuttakaan lakohista? Mitä vielä! Te ette kelpaa
muuta kuin makaamaan ja haukotteiemaan, lurjukset! (On tällä ajalla
maksanut. Menee. Welzelit, Wiegand ja matkustava nauravat. Hetken
hiljaisuus).
HORNIG
Tuollainen talonpoika on aivan kuin herraskartanon härkä. .
MATKUSTAVA (moittien).
Ei kuitenkaan voi kieltää, että mielipiteet tämän seudun hädästä ovat
jotenkin erilaisia. Sen kyllä huomaisitte jos osaisitte lukea. —
HORNIG
Kyllä — minä luen sanomalehteni yhtähyvin kuin tekin. Minä kyllä
mahdan tuntea asian tilan, kun myötäänsä liikun kansan parissa. Olen
jo vetäny vankkureitani 40 vuotta. Kuinka kävi Fullerinkin perheen?
Nälkäisinä tappelivat lapset naapurin porsaitten kanssa sikoruuhen
ympärillä. Vanhemmat kuolivat alastomina maaten mökkinsä kivilattialla.
Mädäntynyttä liisteriä olivat syöneet kurjuudessaan. Samaten on käyny
sadoille muille.
MATKUSTAVA
Koska osaatte lukea, niin tiedätte kai, että hallituksen puolesta
tehdään tarkkoja tutkimisia ja —
HORNIG
Kyllä tunnetaan! Kylään tulee jöku hieno hallituksen herra, joka tietää
jo kaikki edeltäpäin ja muodon vuoksi kulkee kylän läpi tarkasti
varoen, ettei likaisi kiiltäviä kenkiään. Sitte matkustaa hän pois ja
antaa kertomuksensa hallitukselle, vakuuttaen, ettei o' mitään hätää.
Mutta jos hän olis käyny syvemmälle asiassaan ja pistäytyny noissa
vuorenkoloissa piileilevissä olkikatosrähjissä, niin olis hän voinu
saada kokoon toisenlaisen kertomuksen. Olsivatpa vain kysyneet minulta,
niin olsivat saaneet kuulla yhtä ja toista. — Minä kyllä oisin avannu
heidän silmänsä näkemään.
(Kankurilaulu kuuluu ulkoa).
ROUVA WELZEL
Jo taas laulavat tuota kirottua laulua!
WIEGAND
Panevat vielä koko kylän nurinniskoin.
ROUVA WELZEL
Tuntuu kuin jotain olisi ilmassa.
(Jäger ja Bäcker tulevat kasikoukkua ison joukon
seuraamana meluten ja laulaen).
JÄGER
Komppaniia seis! Hajaannus! (Hajaantuvat eri pöytiin).
HORNIG (Bäckerille).
Mitä on tapahtunu, koska noin joukoissa kuljette?
BÄCKER (tarkoituksella).
Voi olla jotain tekeillä. Eikö niin, Moritz?
HORNIG
Jospa oliskin! — Älkää vain tehkö mitään tyhmyyksiä?
BÄCKER
On jo vuotanu verta. Tahdotko nähdä? (Vetää ylös hihansa ja näyttää
veripilkkuja käsivarressaan. Muut sisääntulleet kankurit tekevät
samoin). Ei o' vallan tavallinen rokotusmerkki tää!
HORNIG
No, jo taisi tulla tupen rapinat, koska tuollaisia poikia on liikkeessä.
JÄGER (korskeasti ja kuuluvasti).
Kaksi pulloa heti paikalla, rouva Welzel. Minä maksan. Luuletteko
että rokunat puuttuu? Ei lopu vaikka vähenee, sanoi kauppamatkustaja.
(Naurua).
MATKUSTAVA (naurettavalla hämmästyksellä).
Minäkö sen sain?
JÄGER
Aina se, joka kysyy.
MATKUSTAVA
Anteeksi, nuori mies — asianne taitaa luistaa hyvin?
JÄGER
Ei voi moittia. Minä matkustan valmiilla tavaralla ja jaan voiton
tehtailijan kanssa. Jota enemmän kankuri näkee nälkää, sitä enemmän
minä lihon. Jota suurempi hänen kurjuutensa, sitä makeampi mun leipäni.
BÄCKER
Ny' sinä, kunnostit ittesi miehen tavalla! Maljasi Moritz.
ROUVA WELZEL (on tuonut pullot. Kääntyy mahtavana ympäri).
Jättäkää te herra rauhaan! Hän ei o' teille mitään tehuy!
USEAT KANKURIT
Emme mekään hänelle!
ROUVA WELZEL (vie matkustajan toiseen huoneeseen).
USEAT KANKURIT (nauravat ja alkavat laulaa "Verituomiota").
ROUVA WELZEL
Hiljaa, hiljaa! Laulakaa tuota laulua missä muualla tahansa, mutta
minun talossani en sitä siedä.
HORNIG
Hän on oikeassa — älkää laulako!
BÄCKER (kirkuen).
Mutta Dreiszigerin ohi kuljemme vielä kerran — vielä kerran saa hän
kuulla tämän laulun.
WIEGAND
Älkää vain menetelkö liian tyhmästi, taikka hän nujertaa teidät.
(Naurua).
WITTICH (harmaapäinen seppä on tullut sisään suoraan työstään, avopäin,
seisoo tiskin vieressä ja odottaa ryyppyä).
Anna heidän vähän pelata teatteria. Haukkuva koira ei pure.
BAUMERT, BÄCKER, JÄGER ja ANSORGE
Wittich, Wittich! Wittich täällä! — Tule tänne Wittich, meidän
luoksemme! — Tule-tänne Wittich!
WITTICH
Minä kyllä kartan sellaisten junkkarien seuraa.
JÄGER
Tule juomaan lasi kanssamme!
WITTICH
Juo itte viinas! Jos juon, niin maksan itte! (Istuu Ansorgen pöytään
ja lyö häntä vatsalle). Mitä saa kankuri ruuaksi? Virran vaahtoa ja
sääsken sääriä.
BAUMERT (innolla).
Mutta jos ei enää tyydytä siihen ravintoon?
WITTICH (tekeytyy hämmästyneeksi, tuijottaa tyhmänä Baumerttia).
Sinäkö, pikku Heinrich? (purskahtaa nauramaan). Hyvät ihmiset, minä
kuolen naurusta. Vanha Baumert tekee kapinan. On tämä sitä siivoa,
ensin alkavat räätälit, sitten muuttuvat karitsat kapinallisiksi ja
lopuksi tulevat hiiret ja rotat. Herra varjelkoon sitä peliä kun siitä
syntyy. (Hyllyäa naurusta).
BAUMERT
Huomaapas, Wittich, että minä en o' enää sama kuin ennen. Sanon sentään
vieläkin, että parempi olis jos kaikki kävis hyvällä.
WITTICH
Loruja! — Kyllä se käy, mutta ei se hyvällä käy. Koska sellainen on
hyvällä käyny. Kävikö ehkä Ranskassa hyvällä? Ojensiko siellä Ropespir
ystävän käden rikkaille? Ei, vaan huuto kuului: "Kukistakaa heidät!
Ylös mestauslavalle!" Sillä tavalla käy "allong sangfang." Paistetut
varpuset eivät koskaan lennä suuhun.
BAUMERT
Olispa edes puoletkaan tarpeista. —
ANSORGE
Olemme jo ihan upoksissa, Wittich.
BAUMERT
Ei voi enää kotiakaan mennä. On sama jos ahertaa tai makaa — nälkää
näkee yhtä hyvin. Kotona aivan kadottaa järkensä.
ANSORGE.
Mulle samantekevä — käy min tai näin.
HORNIG
Monta järkensä kadottanutta juoksentelee jo ilkisten alastomana
kallioilla ja metsissä.
ANSORGE (nousee, puhuu intoisesti ja nostaa uhaten kätensä).
Tuomiopäivä on tuleva! Älkää luottako mailman mahtaviin! Tuomiopäivä on
tuleva! Herra Zebaot — (Painetaan istumaan, jotkut nauravat).
ROUVA WELZEL
Yhdestä lasista kadottaa hän järkensä!
ANSORGE (nousee taas).
He eivät usko mitään jumalaa —
WIEGAND
Olkaa vaiti!
BÄCKER
Antaa hänen puhua! Onpa yks ja toinen jolle se tekee sangen hyvää!
USEAT KANKURIT
Vapaus puhua! Puhevapaus!
ANSORGE
Helvetin portit ovat selkiseljälleen avattuina ottamaan vastaan kaikkia
niitä, jotka väärentävät puutteellisten asian ja väkivaltaa käyttävät
kurjain oikeutta kohtaan, sanoo herra. (Istuu).
(Melua).
BÄCKER
Ja herrat sanovat, että syököön kankuri heiniä! (Melua).
KAIKKI
Kuka on niin sanonu?
BÄCKER
Dreisziger!
USEAT KANKURIT
Hirteen Dreisziger! Hänet pitäs hirttää!
JÄGER
Kuulehan Wittich! Sinä ölet puhunu niin leveästi Ranskan
vallankumouksesta. Kohta saat ehkä tilaisuuden näyttää oletko tyhjä
kerskailija tai seisotko sanojes takana?
WITTICH (nousee suuttuneena).
Vaikene sinä nulikka! Oletko sinä ollu kuulasateessa? Oletko kulkenu
etuvartiona vihollisessa maassa?
JÄGER
Älähän suutu! Tovereita ollaan. En tarkottanu pahaa.
WITTICH
Minä annan palttua sun toveruudellesi.
(Poliisipalvelija Kutsche tulee).
USEAT KANKURIT
Hss! Hss! Poliisi! (Vähitellen tulee täydellinen hiljaisuus).
KUTSCHE (asettuu keskipOydän ääreen).
Pikku haarukka mulle! (Vielä äänettömyyttä).
WITTICH
Kutschen kai pitää valvoa meidän järjestystämme täällä?
KUTSCHE (kuulematta Wittichiä).
Hyvää päivää, Wiegand mestari!
WIEGAND (istuu edelleen nurkassaan tiskin vieressä).
Jumal' antakoon, Kutsche!
KUTSCHE
Kuinka kannattaa liikkeenne?
WIEGAND
Kiitos kysymästä!
BÄCKER
Poliisimestari pelkää meidän turmelevan vatsamme niillä liiallisilla
palkoilla, joita saamme. (Naurua).
JÄGER
Kuulkaapas, rouva Welzel! Ny' kun olemme täyttäneet vatsamme
kaikellaisilla lihavilla herkuilla, juomme kai slamppankaljaa
päälliseksi. (Naurua).
ROUVA WELZEL
Kyllä — ylihuomennä!
KUTSCHE
Vaikkapa te saisittekin sekä paistit että slampankaljat, niin ette
sentään olisi tyytyväisiä. Ei mullakaan o' mikään slampankaljaa ja
kuitenkin saa tämä elämä kelvata.
BÄCKER (tarkottaa Kutschen nenM).
Hän istuu täällä kastelemassa punaista nauristansa viinalla ja oluella.
Mutta kylläpä se näkyykin kypsyvän.
WITTICH
Tuollaisella poliisilla on raskas elämä: hänen täytyy kuritella
nälkäisiä kerjäläiskakaroita — sitte on hän pahoitettu viettelemään
jonkun kauniin kankuritytön — sitte täytyy hänen juoda ittensä
tukkihumalaan ja antaa akalleen selkäsaunan — sitte täytyy hänen
päättää päivänsä, nukkumalla höyhenilleen — siinä on sentään hyörimistä.
KUTSCHE
Velmua sinä vain! Vielä kerran velmuat pääsi paulaan, kyllä
sinut, tunnetaan. Maaneuvoskin jo tuntee paremmin kuin hyvin sun
vallankumouksellisen kieles. Tunnenpa minäkin erään henkilön, joka
ennen pitkää juopottelee vaimonsa ja lapsensa köyhäinhuoneelle ja
ittensä linnaan — ellei hänen alituinen kiihoittelemisensa jo sitä
ennen lopu johonkin vielä kauhistuttavampaan.
WITTICH (katkeralla naurulla).
Kuka tietää mitä tulee tapahtumaan. Tuossa viimeisessä voi olla hiukan
perää. (Puhkee raivoon). Mutta jos niin pitkälle jouduttaisiin,
niin tiedän kyllä ketä siitä saan kiittää ja kuka on mua panetellu
tehtailijoille ja talonpojille ja herrasväille, niin etten enää saa
minkäänlaista työtä, en hevosen kengitystä, enkä kärrynraudoitusta.
Minä tiedän kuka sen on tehny. Minä estin hänet kerran
pahoinpitelemästä erästä pientä poikaraukkaa, joka oli tehny jonkun
viattoman poikamaisuuden. Mutta minä sanon sulle — tiedät kyllä, että
minä pidän sanani — jos sinä toimitat mun linnaan, niin tee silloin
myös testamenttis. Jos kuulen vähintäkään vihjausta sinnepäinkään,
niin isken sua sillä, minkä ensiksi käteeni saan — vaikka rautaisella
sangolla minä muserran sun kallosi — vaikka naisesi vieressä sun
tapaisin lojumassa — niin totta kuin nimeni on Wittich! (Aikoo hyökätä
Kutschen kimppuun).
KANKURIT (estävät häntä)
Wittich, Wittich! Tule järkiisi!
KUTSCHE (on pelästyneenä noussut. Pakenee vähitellen oveen päin. Huutaa
viimeiset sanat oven raosta).
Mitä sinä minusta tahdot? Sun kanssas ei mulla o' mitään tekemistä.
Kankureille mulla on asiaa. Sinusta en välitä! Kankureita kieltää
poliisimestari laulamasta tuota loilotusta. — Ellette lopeta sitä
kaduilla laulamasta, niin pitää hän kyllä huolta siitä, että saatte
levon vankilassa. Siellä saatte veisata vedellä ja leivällä, niin
kauvan kuin teitä huvittaa, (Menee).
WITTICH (huutaa hänen jälkeensä).
Hän ei voi mitään meiltä kieltää, vaikka me huutaisimme niin, että
tehtailijalla asunnot kukistuisivat ja kaikkien poliisimestarien
korvakalvot halkeaisivat!
BÄCKER (on noussut ja antanut merkin kankureille, jotka yhtyvät hanen
alkamaansa lauluun).
"Kas meillä ilkeä istuin on,
ja sillä on sorron kalpa.
Se vääryydessä on voittamaton,
sen uhri on kansa halpa."
(Emäntä koettaa hillitä, mutta ei kukaan kuule. Seuraavan värsyn aikana
nousevat kaikki ja seuraavat sitten Witlichiä ja Bäckeriä, jotka ovat
antaneet merkin yhtymiseen).
"Ja henget valjuilta vangeiltaan
tuo kiskovi mahti musta.
Voi, muurit täällä ne kertovat vaan
kidutettujen kauhistusta."
(Seuraavan varsyn aikana tyhjentyy huone, niin että vieraista jää
jälelle Hornig ja Baumert).
"Niin, verikoirat ja konnat te
sen hulttiot helvetistä;
Haa, kaikki me teidät kiroomme,
me sairahat syvyyksistä!"
ROUVA WELZEL (tyhjentää pöytiä).
Tänään ovat he ihan hulluja.
BAUMERT (tekee lähtöä).
HORNIG
Sanos Baumert, mitä on tekeillä?
BAUMERT
He aikovat Dreiszlgerille, vaatimaan häneltä vähän palkankorotusta.
ROUVA WELZEL
Otatko sinäkin osaa tuollaisiin hassutuksiin?
BAUMERT
Enhän minä tässä suuriakaan paina. Nuorten tehtävä on toimia ja vanhat
saavat vähän väin autella. (Menee hiukan hämillään).
HORNIG (nousee).
Ihmettelisinpä, ellei tää menisi päin mäntyä.
ROUVA WELZÉL
Aivan järkensä ovat kadottaneet!
HORNIG
Jokaisella ihmisellä on omat mielitekonsa.
ESIRIPPU.
NELJÄS NÄYTÖS.
BÄCKER.
MORITZ JÄGER.
BAUMERT.
ANSORGE.
DREISZIGER.
PFEIFER.
WITTICH.
KUTSCHE.
ROUVA DREISZIGER.
KITTELHAUS, pastori.
ROUVA KITTELHAUS.
WEINHOLD, jumaluusopin kandidaatti, kotiopettaja Dreiszigerillä.
HEIDE, poliisimestari.
JOHANN, kuski.
KANSAA, nuoria ja vanhoja.
Peterawaldaussa. Tehtailija Dreiszigerin yksityisasunnossa. Loistavasti
kalustettu huone, kylmään ja kankeaan tyyliin, tämän vuosisadan
alkupuoliskolta. Katto, muuri ja ovet valkoiset; tapeetit ovat
raitaiset ja kukalliset, kylmällä lyijynharmaalla pohjavärillä.
Mahonkiset huonekalut, päällystetyt punaisella kankaalla ja koristetut
kauniilla veistoksilla, kaappi ja tuolit samoin. Kaikki järjestetty
seuraavasti: Oikealla, kahden akkunan välissä kirjoituspöytä, akkunat
ovat verhotut kirsimarjanpunaisilla verhoilla. Vastakkaisella seinällä
sohva, pöytineen ja nojatuolineen. Sohvan yläpuolella seinällä
kuvastin kullattuine rococo kehyksineen. Jokseenkin lähellä sohvaa
rautainen kassakaappi. Peräseinällä metsästys- ja ampuma-aseita.
Kaikki seinät ovat osaksi peitetyt arvottomilla tauluilla, kullattuine
kehyksineen. Vasemmalla yksipuolinen ovi etehiseen, perällä avonainen
kaksoisovi salonkiin, joka on kalustettu samalla, vastenmielisellä
ylenpalttisella loistolla. Rouvat Dreisziger ja Kittelhaus katselevat
tauluja salongissa. Pastori Kittelhaus on kandidaatti Weinholdin kanssa
innokkaassa keskustelussa.
KITTELHAUS (pieni, ystävällinen, hyväntahtoinen herra, tulee salongista
etumaiseen huoneeseen poltellen ja jutellen kandidaatin kanssa, joka
myöskin tupakoi; katseltuaan ympärilleen ja huomattuaan ettei muita ole
huoneessa, ravistaa hän hämmästyneenä päätään).
Ei ensinkään voi ihmetellä, herra kandidaatti, olettehan te nuori.
Teidän ijässänne on meillä vanhoillakin ollut — minä en juuri tahdo
sanoa — samat mielipiteet, mutta kuitenkin jotain sinnepäin, ja onhan.
nuoruus niin sanomattoman kaunis — kaikkine kauniine ihanteineen. Ikävä
vain, että ne ovat niin hetkellisiä — ja vaihtelevia, kuin huhtikuun
aurinko. Odottakaahan, kunnes tulette minun ikääni! Kun kokonaisen
kolmenkymmenen vuoden ajan — viisikymmentä kaksi kertaa vuodessa,
juhlapäiviä lukuunottamatta — on' saanut saarnatuolista julistaa
ajatuksensa kansalle, niin kyllä totisesti on ennättänyt rauhoittua.
Muistakaa minua, kun pääsette niin pitkälle, herra kandidaatti.
WEINHOLD (yhdeksäntoistavuotias, kalpea, laiha, nopeasti kasvanut.
Hänellä on pitkä, sileä, vaalea tukka. Liikkeet levottomia ja
hermostuneita).
Kaikessa nöyryydessä, herra pastori — mutta minä en tiedä — löytyyhän
kuitenkin niin monenlaisia eri luonteita.
KITTELHAUS
Rakas kandidaatti, te voitte olla miten levoton luonne tahansa —
(moittivalla äänellä) ja se te olette, — te voitte iskeä kuinka
tulisesti ja kuinka ajattelemattomasti tahansa vasten olevia olojamme,
niin taltutte te kuitenkin. Niin, niin, minä myönnän kyllä, että meillä
on virkaveljiä, jotka vielä hyvinkin ijäkkäinä miehinä antautuvat
kaikenlaisiin poikamaisuuksiin. Yksi saarnaa väkijuomia vastaan ja
perustaa raittiusyhdistyksiä, toinen kirjailee, kiihoituskirjasia,
jotka kieltämättä voivat olla sangen mieltä kiinnittäviä lukea.
Mutta mitä voittavat he sillä? Sillä ei lievitetä kankurien kesken
mahdollisesti vallitsevaa hätää. Mutta sitävastoin häiritään
koko yhteiskunnallinen rauha. — Ei, voitaisiin todellakin miltei
sanoa: suutari pysyköön lestissään! Sielunhoitaja älköön ruvetko
vatsanhoitajaksi. Saarnatkaamme jumalan puhdasta sanaa ja jättäkäämme
kaikki muu hänen huomaansa, joka pitää huolen taivaan linnuista
ja kedon kukkasista. Mutta minne on rakastettava isäntämme joutunut?
ROUVÄ DREISZIGÉR (tulee sisään rouva Kittelhausin kanssa. Hän on
kaunis, voimakas ja roteva, noin kolmenkymmenen vuotias. Hänen
käytöksensä ja puhetapansa on silmiinpistävässä ristiriidassa hänen
hienon ja kallisarvoisen pukunsa kanssa).
Olette aivan oikeassa, herra pastori. Wilhelm käyttäytyy aina tällä
tavalla. Jos hänen päähänsä pistää jotain, niin juoksee hän tiehensä ja
jättää minut istumaan yksin. Olen usein puhunut hänelle siitä, mutta ei
mikään pysty häneen.
KlTTELHAUS
Rakas, armollinen rouva, hän on liikemies.
REINHOLD.
Ellen minä erehdy, niin tuolla alhaalla on jotain hullusti.
DREISZIGER (tulee tulisena ja kiihoittuneena).
No, Rosa, saako pian kahvia?
ROUVA DREISZIGER (happamasti).
Aina sinä olet pakoitettu juoksemaan tiehesi.
DREISZIGER (kevyesti).
Sinä et ymmärrä sitä!
KITTELHAUS
Suokaa anteeksi, mutta teillä on varmaankin taas ollut jotain
ikävyyksiä, herra Dreisziger.
DREISZIGER
Ikävyyksiä minulla on joka jumalan päivä, hyvä herra pastori. Siihen
olen tottunut. No Rosa? Saammeko pian kahvia?
ROUVA DREISZIGER (menee tyytymättömänä vetämään kellon nuorasta).
DREISZIGER (käveltyään muutaman kierroksen).
Juuri nyt, herra kandidaatti, olisi teidän pitänyt olla tuolla
alhaalla. (On mennyt akkunan luo, työntää akkunaverhon syrjään ja
katselee ulos. Huudahtaa tahtomattaan). Sellaisia lurjuksia!! — Tulehan
tänne Rosa! — Sanopas minulle — tuo pitkä, punatukkainen mies tuolia
alhaalla?
KITTELHAUS.
Eikö hän ole tuo, niinkutsuttu puna-Bäcker.
DREISZIGER
Sanopas minulle, onko se mahdollisesti hän, joka häpäsi sinua toissa
päivänä? Muistathan, mitä kerroit minulle, kun Johann auttoi sinua
vaunvihin.
ROUVA DREISZJGER (pitkäveteisesti).
En muista niin tarkkaan.
DREISZIGER
Älä nyt ole olevinasi. Minun täytyy saada se tietää. Olen jo saanut
tarpeekseni heidän hävyttömyyksistään. Jos se on tuo tuolla, niin panen
minä hänet syytteeseen. ("Verituomiota" lauletaan ulkona). Kuulkaahan!
Kuulkaahan vain!
KITTELHÄUS (aivan harmistuneena).
Eikö tästä rähinästä siis todellakaan tule loppua? Minä puolestani
luulen, että nyt vihdoinkin olisi aika poliisin sekaantua asiaan.
(Menee akkunan luo). Tulkaahan katsomaan, herra Weinhold! Nyt ei
ole ainoastaan nuoriso liikkeellä — siellä juoksee myöskin vanhoja
kankureita tuossa joukossa. Miehiä, joita minä monet vuodet olen
pitänyt erittäin, rehellisinä ja jumalaapelkääväisinä. He juoksevat'
mukana. — He ottavat osaa tähän ennenkuulumattomaan rähinään. He
polkevat jumalan lain jalkainsa alle. Puolustatteko nytkin noita
ihmisiä?
WEINHOLD
Niin, herra pastori — nuo ihmiset ovat nälkiintyneitä, ymmärtämättömiä,
kurjia raukkoja. He päästävät tyytymättömyytensä ilmoille ymmärryksensä
mukaan. Sellaisilta ihmisiltä ei: voi odottaa —
ROUVA KITTELHAUS (pieni, lailta ja kuihtunut, on enemmän vanhan neidin
kuin rouvan ndkOinen).
Herra Weinhold, minä pyydän teitä.
DREISZIGER
Herra kandidaatti, valitan suuresti — mutta minä en ottanut teitä
luokseni pitämään esitelmiä humaanisuudesta. Teidän ainoa tehtävänne on
kasvattaa minun lapsiani. Pyydän teitä jättämään minun asiani minulle
itselleni. Yksin ja ainoastaan minulle! Ymmärrättekö?
WEINHOLD (seisoo hetkisen kankeana ja kuolonkalpeana, hymyilee sitten
pakoitetusti ja vieraasti. Hiljaa).
Niin, niin! minä olen ymmärtänyt teidät. Minä olen aavistanut tämän;
tämä vastaa täysin minun toiveitani. (Menee).
DREISZIGER (karkeasti).