Hilja. Peltola. Ketonen.
_Ketonen_ (Tulee perältä). Kas täällähän sinä oletkin veliseni ja minä
kun kävin sinua etsimässä kotoasi. Olikin hyvä, että tulit. Hilja,
meneppäs puuhaamaan kahvia!
_Hilja_. Käskin jo Hetan keittää, kyllä se kohta joutuu.
_Ketonen_. No mitenkäs ne asiat hurisevat, mitä sinulle kuuluu,
veliseni.
_Peltola_. E-eihän tä-tässä mitään e-erinäisiä, tu-tulin vaan
ta-tapaamaan ty-tytärtäsi, kosimapuuhissa o-olen.
_Ketonen_ (Hyvillään). Ja tyttäreni suostuu?... Johan sen sanoin...
_Peltola_. E-ei su-suostu.
_Ketonen_. Mitä? Paneeko hän vastaan.
_Hilja_. Emmehän me sovi toisillemme ja minä kun...
_Peltola_. Me pä-pä-päätimmekin, e-ettemme me-menekään na-naimisiin.
_Hilja_. En voi, sillä rakastan toista. Olen, kuten jo sanoin, luvannut
mennä Salmelalle.
_Ketonen_. Hiljaa, tyttö! En kärsi kuulla puhuttavan tuosta
Salmelasta...
_Peltola_. Mi mi-mitäs sinulla o-on oikeastaan si-sitä mi-miestä
vastaan. Minä hu-huomasin, vaikka my-myöhään, e-että e-ei minun so-sovi
mennä na-naimisiin nuoren ty-tytön kanssa...
_Ketonen_. Mutta ei sittenkään hän mene Salmelalle...
_Peltola_. Mu-mutta ky-kyllähän se mies ja-jaksaa vaimonsa e-elättää on
hä-hänellä siksi hy-hyvät tu-tulot. Hänet o-olen tu-tuntenut ka-kauvan,
hän on hy-hyvä mies... mitäs sinulla si-sitten o-on hä-häntä vastaan.
_Ketonen_. Hän on sosialisti... hän villitsee ihmisiä koettaa
kiihoittaa ihmisiä laiskureiksi... sanalla sanoen en kärsi
sosialisteja...
_Peltola_. Minäkin ku-kuulun ty-työväen yhdistykseen...
_Hilja_. Minä myös!
_Ketonen_. Mitä? Oletteko tulleet hulluiksi... onko Salmela saanut
kaikki villityksi?...