Edelliset. Heta. Salmela. Ananias.
_Heta_ (Juoksee hengästyneenä perältä). Auttakaa, auttakaa! varkaita!
_Ketonen_. Varkaita! Missä?
_Peltola_. Va-varkaita?
_Heta_. Hiljan huoneessa on varkaita!...
_Ketonen_ (Huutaa oikeanp. ovesta). Ananias! Tule sukkelaan!
_Peltola_ (Hiljalle). Nyt hän jo-joutui ki-kiikkiin.
(Ananias tulee oikealta).
_Ketonen_. Tule kanssani Ananias, otetaan varas kiinni.
(Menevät).
_Hilja_. Kyllä nyt täytyy saada isän suostumus!
(Ananias ja Ketonen kulettavat Einarin sisään).
_Ketonen_ (Hämillään). Mitäs teillä täällä on tekemistä? Aijotteko
minunkin talossani ruveta kiihoittamaan ja villitsemään rauhallisia
ihmisiä. Se on varma, että tästä talosta ette saa ketään villityksi,
joskin tytärtäni olette narranneet. Ole varoillasi, Ananias, tämän
miehen vehkeitä vastaan.
_Ananias_. En ole ollut hänen kanssaan muussa tekemisessä, kun vaan
"Työmies" lehden tilasin hänen kauttaan...
_Hilja_ (Ottaa pöydältä lehden ja antaa sen Ananiaalle). Tässä on
lehtesi!
_Ketonen_ (Ankarana). Mutta minä en salli...
_Hilja_. Isä!
(Ananias menee oikealle).
_Ketonen_. Vai hänenkin olette narranneet... paras työmieheni!...
_Einar_. En ole ketään narrannut, se on vaan totta, että olen
työväenyhdistyksen johtavia henkilöitä ja olen siellä pitänyt puheita
ja koettanut parhaan kykyni mukaan selittää lähimmäisilleni sosialismin
suurta aatetta, vaan se ei ole mitään villitsemistä, sen voivat nämä
läsnäolevat todistaa, sillä he ovat olleet kuulemassa.
_Ketonen_. Siitä sen nyt kuulee, olet vietellyt heidät seuraasi. Mutta
minun omaisuuttani ette tule jakamaan... olen minä vaan se mies...
_Einar_. Omaisuutta jakamaan!...
_Ketonen_. Sehän se teidän sosialistien päätarkoitus juuri on! Mutta ei
se vaan niin käy...
_Einar_. Se on turhaa puhetta, jota aatteemme vastustajat ovat
levittäneet ja jota jotkut ymmärtämättömyydessään uskovat.
_Peltola_. Ei mi-minunkaan o-omaisuuttani ku-kukaan ruvennut
jakamaan...
_Einar_. Se on kerrassaan aivan väärä luulo, sillä meillä on paljon
jalompi tarkoitus... Tarkoituksemme on kohottaa köyhälistö siitä
alennuksen ja sorron tilasta, jossa se tähän asti on ollut. Toivon
teidän nyt ymmärtävän... Mutta tarkoitukseni ei ollut tulla teille
mitään esitelmiä pitämään... tahdoin pyytää teiltä tytärtänne
vaimokseni... me rakastamme toisiamme... älkää kieltäkö!
(Ottaa Hiljan kädestä kiinni).
_Ketonen_. Minäkö, mestari Ketonen, antaisin tyttäreni,
sosialistille... ei, siitä ei tule mitään...
_Peltola_. E-e-eihän sinulla ole mi-mitään mu-muuta häntä va-vastaan ja
eihän ra-rakkauteen pi-pidä se-sekoittaa po-politiikkaa. Su-suostu
va-vaan heidän py-pyyntöönsä!
_Ketonen_. Se on mahdotonta!... parasta on siis että poistutte, herra
Salmela.
_Hilja_. Siis et suostu, isä?
_Ketonen_. En!
_Hilja_ (Kiivaasti). Silloin poistun minä myös. Lähdetään Einar, kyllä
me tulemme maailmalla toimeen...
_Heta_ (Erikseen). Kyllä nämä ovat maailman lopun enteitä!
(Menee perälle).
_Hilja_. Lähtekäämme; mutta sen minä tiedän, että tätä ei olisi
tapahtunut, jos äiti olisi elossa.
_Peltola_. Vo-voitko la-laskea ty-tyttäresi me-menemään. A-anna vaan
su-suostumuksesi. Mi-minä ta-takaan, että Hilja saa kelpo mi-miehen...
(Hilja ja Einar yrittävät lähteä.)
_Ketonen_ (Neuvotonna). Mitähän Briitta olisi tehnyt tässä asiassa?
_Hilja_. Ei hän vaan näin olisi antanut tapahtua.
_Peltola_. Ei Briitta o-olisi sa-sallinut sekoittaa ra-rakkautta
po-politiikkaan.
_Hilja_ (Avaa oven). Siis meidän täytyy lähteä...
_Peltola_. Ve-veli Ke-Ketonen!
_Ketonen_ (Heltyneenä). Ei, älkää menkö. Olenpa kummallisessa asemassa.
Mitä tehdä? (Ajattelee hetken) Hmh... hmh... No niin, eihän sille
mitään mahda! Ottakaa lapset toisenne ja olkaa onnelliset!
_Einar_. Kiitos! (Sulkee Hiljan syliinsä) Nyt olet minun!
_Peltola_. Py-pyydän saada to-toivottaa onnea!
(Kättelee).
_Hilja_. Kiitos, kiitos jalomielisyydestänne, setä Peltola.
(Keskustelevat hiljaa keskenään.)
_Ketonen_ (Erikseen). Luulenpa melkein, että Briittakin olisi
suostunut, jos hän olisi elossa, eikä hän olisi, kukaties, antanut
sekoittaa rakkauteen politiikkaa. (Ääneen) Mutta sinulle minä sanon,
veli Peltola, että sinä et tuolla tavoin toimien saa eukkoa kuuna
päivänä.
_Peltola_. Minä pä-päätinkin py-pysyä loppuikänikin va-vanhana
po-poikana. Mutta vä-vähät si-siitä! Hy-hyvilläni o-olen ku-kun a-asiat
nä-näin kä-kääntyivät, si-sillä va-vaarallista o-on se sekottaa
ra-rakkauteen po-politiikkaa!
(Esirippu alas.)