I
"Mitä on tuolla hyvin kaukana metsien takana, äiti?"
"On toisia metsiä ja järviä taas."
"Ja järvien takana?"
"On vielä vuoria ja metsiä ja taloja vain."
"Mutta kun loppuu?"
"Taivaan ranta."
"Alkaako taivas?"
"Alkaa."
"Sielläkö alhaalla on tulinen järvi?"
"Siellä, siellä."
"Pääseekös sieltä pois?"
"Ei pääse."
"Pääseekö taivaasta?"
"Ei taivaastakaan."
"Äiti, ei mennä _milloinkaan_ sinne asti."
"Sinne on kerran kaikkien mentävä."
* * * * *
"Äiti!"
"No, lapseni?"
"Minua niin peloittaa."
"Mikä lapseni?"
"Jos Jumala on vihainen ja viskaa tuliseen järveen."
"Ei viskaa."
"Mutta jos viskaa, kun _suuttuu_?"
"Jumala on ankara ainoastaan niille, jotka pahaa tekevät."
"Viskaako _ne_ tuliseen järveen?"
"Viskaa."
* * * * *
"Äiti!"
"No, lapseni?"
"Minä en _tahdo_ taivaaseen."
"Miksi et?"
"Siellä täytyy olla hyvä ja hiljaa. Onko Jumala vanha?"
"Ei Hän vanhene koskaan."
"Eikö ole vihainen?"
"Ei, Hän rakastaa kaikkia hyviä lapsia."
"Eikö _pahoja_?"
"Ei."
"Mutta sinähän sanot, että pitää rakastaa pahojakin. Miksi _Jumalan_ ei
tarvitse?"
"_Jumala_ rakastaa _kaikkia_."
* * * * *
"Äiti!"
"No, lapseni?"
"Onko Jumalana hyvä olla?"
"On, Hänellä on hyvä, jos ihmiset tekevät hyvin, mutta jos tekevät
pahoin, itkee Jumala."
"_Ainako_ itkee -- -- äiti -- -- _minä_ en tahtoisi olla Jumala."
"Ei _saa_ sellaista puhua!"
"Miksi?"
"Se on _syntiä_ -- ja Jumala suuttuu."
* * * * *
"Äiti, kuinka Jumala pääsi taivaaseen?"
"Hän on aina ollut siellä, silloinkin kun maailmaa ei ollut."
"Eikö ihmisiäkään?"
"Ei mitään. Pimeys oli silloin syvyyden päällä ja Jumalan henki liikkui
vetten päällä."
"Lentikö Jumala?"
"Jumala on henki, ei Hän lentänyt. Hän oli kaikkialla."
"_Kaikkialla_?"
"Kuka Jumalan _loi_ kaikkialle?"
"Hän oli aina olemassa. Hän loi sitten maailman."
"Oliko Jumalalla ikävä yksinänsä?"
"En tiedä, ehkä oli."
"Eikö muita jumalia ollut?"
"Ei ollut."
* * * * *
"Äiti!"
"No, lapseni?"
"Jos olisi ollut _toinen suurempi jumala_, eikö hän olisi neuvonut
luomaan _parempaa_ maailmaa ja _parempia_ ihmisiä?"
"En tiedä, lapseni. Ei _sellaista_ saa ajatella!"
"Suuttuuko Jumala?"
"Suuttuu."
* * * * *
"Äiti, suuttuuko Jumala aina?"
"Suuttuu, jos puhutaan ymmärtämättömästi hänestä."
"Eikö milloinkaan synny toisia jumalia, jotka eivät suutu?"
"Ei synny."
* * * * *
"Äiti!"
"No, lapseni?"
"Eikö olisi ollut parempi olla _ilman_ Jumalaa?"
"Ei, ihminen tarvitsee _aina_ Jumalan, hyvä lapsi!"
"Äiti, en _minä_ Jumalaa _milloinkaan_ tarvitse!"
* * * * *
Äidin sydäntä kouristi.