(Puhelimessa ruokapaikasta erääseen hotelliin)
"Halloo, onko se hotelli Francessa?"
"Olisiko mahdollisuus saada puhutella edeskäypä herra Aksel
Lundqvistia?
"Jahaa, se on Lundqvist, kuin puhuu. Se on myös Ekbomin maatsalongista,
kuin puhutaan. Minä olen Hilda Husso. Ja nyt minä kysyisin -- -- Se on
niin, että tahdotteko te vapaaehtoisesti maksaa siitä lapsestanne?"
* * * * *
"Vielä tuota viitsitte kysyä ja heittäytyä, niinkuin minä vierasten
jälistä teidät maksulle panisin. Omanne se on. Kyllä se saadaan toteen,
varokaa te vain. Jos ei muuten selvitä, niin minä otan poliisin mukaan
ja tulen huomenna sinne. Niin teen ja katsokaa te vain päällenne!"
* * * * *
"Lapsi on teidän, kyllä minä sen näytän toteen."
* * * * *
"Maksakaa hyvällä lapsesta, ja silloin se on minun puoleltani sovittu.
Minä olen antanut sen ulos eräälle muijalle ja olen itse täällä
maatsalongissa sisäkkönä. Jos Lundqvist maksaa lapsen edestä, niin minä
painan koko asian, eihän se riidalla parane."
* * * * *
"Jos Lundqvist tahtoo. Onhan se mulle sitten samantekevä, jos lapsi on
mulla tahi ei. Vaan ei minun palkkani riitä vieraan lapsen
eläkkeeseen."
* * * * *
"Enhän minä toki kielläkään, ettei se minunkin olisi, vaan enhän minä
sitä olisi tahtonut olemaan, kuten Lundqvist kyllä ymmärtää."
* * * * *
"Ettekä sitä tekään. Kukapa sitä nyt osasi arvata. Enkä minä puolestani
asiasta pahastu, sattuuhan sitä aina sellaista. Mikäpä tuossa sitten.
Vaan ei mulle tuota ennen ole tapahtunut. Ensi kertaa se oli."
* * * * *
"Enhän minä nyt liikaa melua siitä nostakaan. Eikä täällä ketään nyt
ole kotona, ei Lundqvistin tarvitse pelätä, että joku syrjäinen kuulis.
Ja vähäinen asiahan se on, jos vain tyynesti maksatte."
* * * * *
"Mitä tuumimista siinä on, ei se tuumimalla enää parane, laki on minun
puolellani."
* * * * *
"Elkää nyt pahastuko, enhän minä ole sanonutkaan, ettei Lundqvist
asioitaan maksaisi. Enhän minä toki. Eikähän tämä nyt niin suuri
tapaus, ei tapaus eikä mikään, tavallistahan se on, ymmärtäähän sitä,
ainahan sitä sellaista sattuu."
* * * * *
"En minä puolestani välitä, mutta lapsen tähden, ymmärtäähän
Lundqvist."
* * * * *
"Niin, kyllähän parempi paikkakin olisi saatava."
* * * * *
"Kyllähän se hyvä, jos Lundqvist saisi paremman. Ei nyt Lundqvist
vaivaannu eikä huolesta liikaa minun tähteni. Ainahan minä toimeen
tulen."
* * * * *
"Voi-voi teitä, hyvä Lundqvist. En toki vihainen vähääkään. -- Vai niin
Lundqvist ajattelee vain vielä. En minäkään toki ole unohtanut."
* * * * *
"Ihanko se totta nyt, Lundqvist? Joudanhan minä, aamupuoleen yötä, kun
Lundqvist on vapaa. Eikä nyt muistele tätä."
* * * * *
"Juu, kyllähän minä muistan ennestään. Vai lupaa Lundqvist olla
kohtelias ja kestitä."
* * * * *
"Voi sinua sentään, luuletko saavas ha-ha-ha-haa -- --"