KETTU-HEIKIN SAUNASSA

Hän on onnenpoikia, Kettu-Heikki, onnenpoikia tämän maan päällä.

Oma on tupanen ukolla kylän peltojen takana, vaaran laidassa, männikön

vieressä. Tupa on kallion kyljessä samalla kumpulalla, mutta sauna on

taempana notkossa, puron vieressä, joka juoksee lähteestä.

Paras sauna on Kettu-Heikin sauna näillä kulmilla, ja herttaisen löylyn

ukko lyökin.

Tuohon kun tupasensa Heikki laittoi nuorena ollessaan, niin silloin jo

saunalleen sijan katsoi ja väleen sen valmistikin. Sillä hänen saunansa

ei ole niinkuin on kylällä: katkera löyly ja hajanainen kiuas, vaan

hempeä on siinä kyly ja pehmoiset vihdat.

Se on minusta niin soma tuo Heikin sauna ja Heikki itsekin niin hauska,

punaposkinen ukko. Sinne Heikin tuvalle usein kyläläiset könttivät

saunomaan, kun eivät itse raskitse puita polttaa pakkasella. Ja lämmin

on Heikin sauna pakkasellakin, verraton saunasankari on Heikki.

Tässä tuonnoin, kun kovat pakkaset hätyyttelivät ihmisiä ja neniä ja

sormia paleltui, ei kylässä lämmitetty saunaa koko viikkoon. Mutta

näkyihän kylälle savu Heikin saunasta lauantai-iltana, vaikka oli

tulipalopakkanen.

Heikki ei ole saunomatta. Talvella joka lauantai-ilta saunansa

lämmittää ja suvella kolme neljä kertaa viikossa.

Näkeehän Heikki kylältä hiihtävän saunavieraita ja käy lisäämässä

koivuja, että löylyä riittää.

"Onko vieraan varaa?"

"Harvoin löyly loppuu. Tulkaa tupaan tupakalle, lämmittelemään, että on

jotakin pakkasen varalle."

Tuvan porrasten päästä lähtee kova polku alas saunalle. Polku on

tikattu vanhoilla vihdoilla saunan kynnykselle asti, ettei harhaan

juokse hankeen eikä lumeen astu. Sauna on kuostoista salvattu ja pihka

on valunut pitkin seiniä, jotka hohtavat tervankellertäviltä.

"Minkätähden ihan koivuilla lämmitetään?"

"Löyly on paljon puokeampaa ja kiuas kuumenee paremmin. Ei kuusi löylyä

saa mieleistä, vaikka viikon lämmittäisit."

Erityinen pino koivuhalkoja on saunan päässä sahattu yhtä pitkiksi ja

yhtäläisiksi holvattu. Ne on talven varalta siihen pantu sievään pinoon

eikä Heikki pirttinsä lämmitykseen niitä käytä.

"Saunapuu pitää olla tosikuivaa, muuten ei tule löyly mieleinen."

Kiuas on iso kiviläjä loukossa ja lauteet veistetyistä, pystyyn

kuivaneista kuusista.

"Minkätähden?"

"Senvuoksi, ettei pystyyn kuivaneesta kuusesta enää pihka kirise, joka

löylyyn katkua sekoittaa."

Heikki on itse keksinyt uuden kiukaantekomallin, ja hänen keksintöään

on kiuaskivetkin. Kiukaaseen on kiilattu rautapata pienillä kivillä,

että vesi lämpiää samassa kuin kiuaskin. Kiuaskivet ovat koskesta,

teräkivet nimittäin.

"Jos tavallisia maakiviä terään panet, niin pian palavat someroksi,

mutta valitseppa kosken rannalta sinervää pikkukiveä, ja niistä kun

kiukaan terän oikeinpäin teet, niin ei kuulu karvasta, ei katkua

kulloinkaan, vaan aina on kylysi herttainen ja lämmin, mieluinen."

Lauteitten tikapuut on tehty leveästä männyn kelleksestä, johon on

kirveellä hakattu askeleet. Katto on kupeva, ja seinät ja muun

sisustuksen on savu aikain kuluessa niin mustuttanut, että kiiltelevät.

Kaksi on ikkunaa, toinen pirttiin päin ja toinen notkoon.

Mutta saunan porstuan ovet ovat täynnä isolehtisiä vihtoja, joista

lemuaa miellyttävä haju.

"Nyt pojat saunaan!"

Sauna-ilta on Heikin juhlailta eikä hän hätäilemällä sinne lähdekään.

Me muut juoksemme paitasillamme, kengät lapalta jalassa, pirtistä

saunaan, jossa tervehtii herttainen lämmin ja haiskahtaa savu ja

kostutettujen vihtojen tuores tuoksu.

Viimeisenä tulee Heikki itse, paitasillaan hänkin. Astelee verkalleen,

vaikka on kiljuva pakkanen.

"Se tuntuu paremmalta, kun ruumis vähän jähähtää ensin... sitten se

löyly oikein ihoon painuukin."

Heikillä on lauteilla oma valittu paikkansa, johon kuumuus karkaa

suoraan ja ensiksi. Hän on tuohiseen asettanut pitkän varren, joka on

lauteita vasten pystyssä. Sillä hän voi, loikoessaan paikallaan

lauteilla, mukavasti padasta ammentaa vettä kiukaalle minkä tuntuu

sietävän.

Nyt on Heikki saunavierasten kunniaksi peittänyt lauteet huhtaheinillä

ja seinänrakoihin pistellyt kanervankukkia ja hajuheiniä.

Jo on Heikki paikallaan, kuumimmassa nurkassa, vatsallaan loikoo, vihta

kyynärpäiden alla. Jo nousee tuohinen pataan... ja läiskähtää kiukaalle

monta kertaa perätysten... Kiuas kihisee vihassa, ja vinkumalla karkaa

kuuma löyly lauteille... Vielä kerran kaksi tuohikauhaa läiskähtää, ja

kiuas kiikkuu ja pihisee... Kuumuus enenee pelottavasti ja tuntuu jo

polttelevan...

Mutta Heikki ei ole vielä millänsäkään, katselee märäillen kiukaaseen

ja haastelee:

"Välisti kun viikon kaksi ketunpyynnissä hiihtelee ja sitten kun

saunaansa pääsee, niin jo pitää löylyä olla..."

"Elä helvetissä enää..."

"Mitäs tämä nyt on... pitäähän tästä päästä vertymään. -- Kerta kiellon

päälle."

Ja kiuas kihisee.

Jo pakenevat arimmat lauteilta, vannoen ja manaten.

"Eihän tämä vielä."

Heikki makaa tyytyväisenä myhäillen ja haastaa:

"Silloin tässä tarkenin minäkin, kun Känsä-Topias vainajan kanssa

kilpaa kylvettiin. Uuh! Oli löylyä. Vaaran Mooses ovelta löylyä löi,

kun me Topias vainajan kanssa täällä makailtiin."

Hän innostuu muistelemaan olleita saunasankareita ja kummastelee, ettei

nyt nuorempi polvi enää siedä semmoista löylyä kuin ennen vanhaan

kestettiin. Hän näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä, ja taas hän

heittää kauhallisen, suu surkeassa irvistyksessä.

"Tuo Mäkelän isäntä ei ole arimpia. Se mennä kesänä minullekin hätää

näytteli."

Jo ovat kaikki karanneet pois lauteilta ja liian on kuuma jo

lattiallakin. Säälien Heikki meitä silmäilee... Hänen poskensa

punottavat ja harmahtava tukka on epäjärjestyksessä. Todelliselta

sankarilta hän meistä näyttää tuolla lauteilla maatessaan, niin että

oikein ihmettelemme ja kunnioittavasti puhuttelemme häntä. Pärevalkea

valaisee hänen hiostunutta ruumistaan, joka hohtaa ja punottaa. Ja

saunasankari hän on.

"Onkos hyvä löyly, pojat? -- Lyömme lisää, että tasallaan pysyy."

"Hyvä on löyly. Ei ole karvasta!"

Nyt vasta Heikki on vertynyt, jo nousee istumaan, jalat riippuen alas

lauteilta hän nakkaa monta kauhallista yhtä kyytiä kiukaalle ja alkaa

hutkia ensin jalkoja ja sitä myöten yhä ylemmäs...

Eipä ole Heikki ruumiiltaan niinkuin Sasu Punainen, eivät ole hänen

jalkapohjansa tasaiset niinkuin Sasulla, eikä alkua ihravatsaan. Mutta

sankarilta hän meistä näyttää, kun roivii ruumistaan ja ähkii:

"Lyökää vielä, pojat!... Jopa... jopa... tämä nyt joltakin tuntuu... No

vielä kerran siihen padan viereen... ähäh... siinä onkin kuumin

paikka..."

Leikki on kaukana meillä lattiallakin, ja hädissään suorii joku tukon

ikkunasta pois...

"Elkää hemmetissä, menkää ulos jäähdyttelemään", huutaa Heikki.

Ja ulos porstuaan täytyy paeta... ja sitä Heikki on toivonutkin. Sillä

hänestä on suuri voitto, kun saa muut pakenemaan alas lauteilta, ja

vielä mainiompi, jos porstuaan häätyvät. Naurahtaa ja virnistelee

sieltä ja haastaa:

"Harvat ne tänä maailmanaikana tässä minun saunassani lauteilla

pysyvät... Mutta eläisipä vielä Känsä-Topias... ja minäkin vielä olisin

parhaassa miehuudessa, niin sitten te, pojat, kuuman tuntisitte."

"Entäs Mäkelän isäntä?"

"Lähtö sille tulee Mäkelälle vielä, vaikka vanhakin olen."

"Ei taida vertoja olla?"

"Ei ole kuulunut. Ja sauna olisi, jos kerran vielä kilpaa saunaan

pääsisi. Moni sen kovankin löylyn sietää, kun hiljaa makaa, mutta

vihdotaanpa, niin sitten nähdään, kuka kestää."

Jo saa Heikkikin lopulta kyllänsä ja laskeutuu lattialle ja sitten

suoraan saunan eteen jäähdyttämään... tulee takaisin, peseytyy ja

nousee uudelleen lauteille...

"Nyt pitää ottaa tuimasti lopuksi... niin sitten hikoilee pitkät

kotvat."

Me riennämme ennen tupaan, vihaista kyytiä, pitkin tikoitettua polkua,

ja kukin alkaa kuivailla tervastulen hohteessa. Hikeä vuotaen, raukeana

ja tyytyväisenä kukin kuivailee ja ihailee löylyn hyvyyttä.

Jo tulee lopuksi Heikkikin. Työntää liekkeihin ison

jalkaniekka-kahvipannunsa, sillä se on hänen taikansa, että

väkevä kahvi pitää saunottua ryypätä.

"Se kaiken taudin ajaa ulos."

"Yksin se Heikki täällä kahvinsa keittää ja saunansa lämmittää!"

"Ja niin. Mitäs tässä akalla tekisi torumassa. Saa kahvinsa juoda ja

saunansa lämmittää, milloin mieli tekee. En ole akkaa koskaan

kaivannutkaan."

"Juuri niin. Ja kulkea pyydyksillään, milloin haluttaa."

"Joo."

Onnenpoika se on tuo Heikki, onnenpoika tämän maan päällä ja kuuluisa

saunasankari, ja mainio on hänen musta saunakölsänsä. Luulenpa, että

saisi siellä Sasu Punainenkin loimeensa.

Niin minusta tuntuu.

Entä sinusta?

Kulmuja 1 · 第 7 / 22 题