Hän on onnenpoikia, Kettu-Heikki, onnenpoikia tämän maan päällä.
Oma on tupanen ukolla kylän peltojen takana, vaaran laidassa, männikön
vieressä. Tupa on kallion kyljessä samalla kumpulalla, mutta sauna on
taempana notkossa, puron vieressä, joka juoksee lähteestä.
Paras sauna on Kettu-Heikin sauna näillä kulmilla, ja herttaisen löylyn
ukko lyökin.
Tuohon kun tupasensa Heikki laittoi nuorena ollessaan, niin silloin jo
saunalleen sijan katsoi ja väleen sen valmistikin. Sillä hänen saunansa
ei ole niinkuin on kylällä: katkera löyly ja hajanainen kiuas, vaan
hempeä on siinä kyly ja pehmoiset vihdat.
Se on minusta niin soma tuo Heikin sauna ja Heikki itsekin niin hauska,
punaposkinen ukko. Sinne Heikin tuvalle usein kyläläiset könttivät
saunomaan, kun eivät itse raskitse puita polttaa pakkasella. Ja lämmin
on Heikin sauna pakkasellakin, verraton saunasankari on Heikki.
Tässä tuonnoin, kun kovat pakkaset hätyyttelivät ihmisiä ja neniä ja
sormia paleltui, ei kylässä lämmitetty saunaa koko viikkoon. Mutta
näkyihän kylälle savu Heikin saunasta lauantai-iltana, vaikka oli
tulipalopakkanen.
Heikki ei ole saunomatta. Talvella joka lauantai-ilta saunansa
lämmittää ja suvella kolme neljä kertaa viikossa.
Näkeehän Heikki kylältä hiihtävän saunavieraita ja käy lisäämässä
koivuja, että löylyä riittää.
"Onko vieraan varaa?"
"Harvoin löyly loppuu. Tulkaa tupaan tupakalle, lämmittelemään, että on
jotakin pakkasen varalle."
Tuvan porrasten päästä lähtee kova polku alas saunalle. Polku on
tikattu vanhoilla vihdoilla saunan kynnykselle asti, ettei harhaan
juokse hankeen eikä lumeen astu. Sauna on kuostoista salvattu ja pihka
on valunut pitkin seiniä, jotka hohtavat tervankellertäviltä.
"Minkätähden ihan koivuilla lämmitetään?"
"Löyly on paljon puokeampaa ja kiuas kuumenee paremmin. Ei kuusi löylyä
saa mieleistä, vaikka viikon lämmittäisit."
Erityinen pino koivuhalkoja on saunan päässä sahattu yhtä pitkiksi ja
yhtäläisiksi holvattu. Ne on talven varalta siihen pantu sievään pinoon
eikä Heikki pirttinsä lämmitykseen niitä käytä.
"Saunapuu pitää olla tosikuivaa, muuten ei tule löyly mieleinen."
Kiuas on iso kiviläjä loukossa ja lauteet veistetyistä, pystyyn
kuivaneista kuusista.
"Minkätähden?"
"Senvuoksi, ettei pystyyn kuivaneesta kuusesta enää pihka kirise, joka
löylyyn katkua sekoittaa."
Heikki on itse keksinyt uuden kiukaantekomallin, ja hänen keksintöään
on kiuaskivetkin. Kiukaaseen on kiilattu rautapata pienillä kivillä,
että vesi lämpiää samassa kuin kiuaskin. Kiuaskivet ovat koskesta,
teräkivet nimittäin.
"Jos tavallisia maakiviä terään panet, niin pian palavat someroksi,
mutta valitseppa kosken rannalta sinervää pikkukiveä, ja niistä kun
kiukaan terän oikeinpäin teet, niin ei kuulu karvasta, ei katkua
kulloinkaan, vaan aina on kylysi herttainen ja lämmin, mieluinen."
Lauteitten tikapuut on tehty leveästä männyn kelleksestä, johon on
kirveellä hakattu askeleet. Katto on kupeva, ja seinät ja muun
sisustuksen on savu aikain kuluessa niin mustuttanut, että kiiltelevät.
Kaksi on ikkunaa, toinen pirttiin päin ja toinen notkoon.
Mutta saunan porstuan ovet ovat täynnä isolehtisiä vihtoja, joista
lemuaa miellyttävä haju.
"Nyt pojat saunaan!"
Sauna-ilta on Heikin juhlailta eikä hän hätäilemällä sinne lähdekään.
Me muut juoksemme paitasillamme, kengät lapalta jalassa, pirtistä
saunaan, jossa tervehtii herttainen lämmin ja haiskahtaa savu ja
kostutettujen vihtojen tuores tuoksu.
Viimeisenä tulee Heikki itse, paitasillaan hänkin. Astelee verkalleen,
vaikka on kiljuva pakkanen.
"Se tuntuu paremmalta, kun ruumis vähän jähähtää ensin... sitten se
löyly oikein ihoon painuukin."
Heikillä on lauteilla oma valittu paikkansa, johon kuumuus karkaa
suoraan ja ensiksi. Hän on tuohiseen asettanut pitkän varren, joka on
lauteita vasten pystyssä. Sillä hän voi, loikoessaan paikallaan
lauteilla, mukavasti padasta ammentaa vettä kiukaalle minkä tuntuu
sietävän.
Nyt on Heikki saunavierasten kunniaksi peittänyt lauteet huhtaheinillä
ja seinänrakoihin pistellyt kanervankukkia ja hajuheiniä.
Jo on Heikki paikallaan, kuumimmassa nurkassa, vatsallaan loikoo, vihta
kyynärpäiden alla. Jo nousee tuohinen pataan... ja läiskähtää kiukaalle
monta kertaa perätysten... Kiuas kihisee vihassa, ja vinkumalla karkaa
kuuma löyly lauteille... Vielä kerran kaksi tuohikauhaa läiskähtää, ja
kiuas kiikkuu ja pihisee... Kuumuus enenee pelottavasti ja tuntuu jo
polttelevan...
Mutta Heikki ei ole vielä millänsäkään, katselee märäillen kiukaaseen
ja haastelee:
"Välisti kun viikon kaksi ketunpyynnissä hiihtelee ja sitten kun
saunaansa pääsee, niin jo pitää löylyä olla..."
"Elä helvetissä enää..."
"Mitäs tämä nyt on... pitäähän tästä päästä vertymään. -- Kerta kiellon
päälle."
Ja kiuas kihisee.
Jo pakenevat arimmat lauteilta, vannoen ja manaten.
"Eihän tämä vielä."
Heikki makaa tyytyväisenä myhäillen ja haastaa:
"Silloin tässä tarkenin minäkin, kun Känsä-Topias vainajan kanssa
kilpaa kylvettiin. Uuh! Oli löylyä. Vaaran Mooses ovelta löylyä löi,
kun me Topias vainajan kanssa täällä makailtiin."
Hän innostuu muistelemaan olleita saunasankareita ja kummastelee, ettei
nyt nuorempi polvi enää siedä semmoista löylyä kuin ennen vanhaan
kestettiin. Hän näyttää niin onnelliselta ja tyytyväiseltä, ja taas hän
heittää kauhallisen, suu surkeassa irvistyksessä.
"Tuo Mäkelän isäntä ei ole arimpia. Se mennä kesänä minullekin hätää
näytteli."
Jo ovat kaikki karanneet pois lauteilta ja liian on kuuma jo
lattiallakin. Säälien Heikki meitä silmäilee... Hänen poskensa
punottavat ja harmahtava tukka on epäjärjestyksessä. Todelliselta
sankarilta hän meistä näyttää tuolla lauteilla maatessaan, niin että
oikein ihmettelemme ja kunnioittavasti puhuttelemme häntä. Pärevalkea
valaisee hänen hiostunutta ruumistaan, joka hohtaa ja punottaa. Ja
saunasankari hän on.
"Onkos hyvä löyly, pojat? -- Lyömme lisää, että tasallaan pysyy."
"Hyvä on löyly. Ei ole karvasta!"
Nyt vasta Heikki on vertynyt, jo nousee istumaan, jalat riippuen alas
lauteilta hän nakkaa monta kauhallista yhtä kyytiä kiukaalle ja alkaa
hutkia ensin jalkoja ja sitä myöten yhä ylemmäs...
Eipä ole Heikki ruumiiltaan niinkuin Sasu Punainen, eivät ole hänen
jalkapohjansa tasaiset niinkuin Sasulla, eikä alkua ihravatsaan. Mutta
sankarilta hän meistä näyttää, kun roivii ruumistaan ja ähkii:
"Lyökää vielä, pojat!... Jopa... jopa... tämä nyt joltakin tuntuu... No
vielä kerran siihen padan viereen... ähäh... siinä onkin kuumin
paikka..."
Leikki on kaukana meillä lattiallakin, ja hädissään suorii joku tukon
ikkunasta pois...
"Elkää hemmetissä, menkää ulos jäähdyttelemään", huutaa Heikki.
Ja ulos porstuaan täytyy paeta... ja sitä Heikki on toivonutkin. Sillä
hänestä on suuri voitto, kun saa muut pakenemaan alas lauteilta, ja
vielä mainiompi, jos porstuaan häätyvät. Naurahtaa ja virnistelee
sieltä ja haastaa:
"Harvat ne tänä maailmanaikana tässä minun saunassani lauteilla
pysyvät... Mutta eläisipä vielä Känsä-Topias... ja minäkin vielä olisin
parhaassa miehuudessa, niin sitten te, pojat, kuuman tuntisitte."
"Entäs Mäkelän isäntä?"
"Lähtö sille tulee Mäkelälle vielä, vaikka vanhakin olen."
"Ei taida vertoja olla?"
"Ei ole kuulunut. Ja sauna olisi, jos kerran vielä kilpaa saunaan
pääsisi. Moni sen kovankin löylyn sietää, kun hiljaa makaa, mutta
vihdotaanpa, niin sitten nähdään, kuka kestää."
Jo saa Heikkikin lopulta kyllänsä ja laskeutuu lattialle ja sitten
suoraan saunan eteen jäähdyttämään... tulee takaisin, peseytyy ja
nousee uudelleen lauteille...
"Nyt pitää ottaa tuimasti lopuksi... niin sitten hikoilee pitkät
kotvat."
Me riennämme ennen tupaan, vihaista kyytiä, pitkin tikoitettua polkua,
ja kukin alkaa kuivailla tervastulen hohteessa. Hikeä vuotaen, raukeana
ja tyytyväisenä kukin kuivailee ja ihailee löylyn hyvyyttä.
Jo tulee lopuksi Heikkikin. Työntää liekkeihin ison
jalkaniekka-kahvipannunsa, sillä se on hänen taikansa, että
väkevä kahvi pitää saunottua ryypätä.
"Se kaiken taudin ajaa ulos."
"Yksin se Heikki täällä kahvinsa keittää ja saunansa lämmittää!"
"Ja niin. Mitäs tässä akalla tekisi torumassa. Saa kahvinsa juoda ja
saunansa lämmittää, milloin mieli tekee. En ole akkaa koskaan
kaivannutkaan."
"Juuri niin. Ja kulkea pyydyksillään, milloin haluttaa."
"Joo."
Onnenpoika se on tuo Heikki, onnenpoika tämän maan päällä ja kuuluisa
saunasankari, ja mainio on hänen musta saunakölsänsä. Luulenpa, että
saisi siellä Sasu Punainenkin loimeensa.
Niin minusta tuntuu.
Entä sinusta?