Muutamana iloisena kevätpäivänä kutsui patruuni puukhollarin
puheilleen. Aurinko paistoi täydellä terällä ja linnut lirittivät
tehtaan puistossa.
Puukhollari siisti hiukan itseään. Tuonnekin takin selkään oli tainnut
lentää pölyä, ja puukhollari pyysi läheistä työmiestä puistamaan. Vielä
kerran silmäili puukhollari itseään kenkiin saakka ja otti pois
parkkipalasen, mikä oli takertunut housun lahkeesen. Tömisti sitte
jalkojaan ja lähti kävelemään. Tuli konttorin ovelle, pisti kätensä
avaimen ripasimeen ja astui sisälle. Pyyhkäsi tukkaansa, rykäsi ja
koetti saada patruunin häntä huomaamaan.
Tuossa täyteläisenä, toinen leuka alas rippuen, istui patruuni
tuolissaan. Ähkien kääntyi hän piirustuksen tarkastamisesta
puukhollarin puoleen. Otti pois silmälasinsa, laski ne pöydälle ja
kääntyi yhä enemmän puukhollarin puoleen.
-- Jasoo... Samassa naputti patruuni kädellään pöytään.
-- Patruuni oli käskenyt...
-- Niin minä kutsuin... hän siirsi tuoliaan likemmäs pöytää, otti
nuuskaa pöydällä olevatta laatikosta, pisti sitte nenään, kumpaseenkin
sierameen. Ainoasti sitte pyhki nenäliinalla ja näpsäytti
nuuskalaatikon kiinni sormellaan.
-- Niin minä käskin... Minulla on vähän puhuttavaa sinun kanssa...
Puukhollarin kasvot värähtelivät. Lyijynkarvaisiin kasvoihin pistäytyi
punaisia pilkkuja näkyviin, ja tummat silmänalustat saivat violetin
tapaisen värin. Tällainen oli aivan tavatonta... Olisikohan patruuni
saanut tietää... Oikein tahtoi vapisuttaa puukhollaria... Olipa jo
aikaa selvittää puolustusta, että ehkä on tainnut joku käydä
patruunille hänestä väärin kantelemassa, kun hän aina on koettanut
pitää niin talon puolta...
-- Minulla olisi... patruuni aivasti, pyyhkäsi nenäliinalla ja jatkoi:
-- Vähäinen tuuma sinulle...
Jo helpotti puukhollaria.
-- Ja luulen, että se on sinulle mieleen. Olen aikonut lähettää sinut
Siltakorven sahalle päällysmieheksi... Minä luotan sinuun... Olet
osottautunut sellaiseksi, että voin uskoa omaisuuttani sinun
hoidettavaksesi. Viisi vuotta olet palvellut minua tässä virassa ja
olet ollut kelpo... atshi... ätshi... puukhollari... Tulet nyt aivan
liikkeenhoitajaksi, ja se on paljon uskottu. Rupeatko tuohon toimeen?
-- Kiitoksia! Aivan mielelläni! Tuhansia kiitoksia!
-- Siis se on päätetty.
Patruuni käänsi itseään ja katsoi toiseen huoneesen.
-- Onko siellä Elli?
-- On.
-- Käskeppä piian tuota scherryä!
-- Maistetaan tässä lasi viiniä sen päälle.
Patruuni siirsi tuoliaan enemmän puukhollarin puoleen, joka istui
sohvalla. Näpäytti taasen auki nuuskalaatikon ja pisti nuuskaa
nenäänsä.
-- Saat kohta alkaa laittautua matkalle... Tuoppas, Maija, toinenkin
lasi! etköpä ensi viikolla jo joutune... maistetaanpa nyt... onnea
uuteen ammattiisi!
-- Kiitos! Kiitos!
Patruuni maistoi ja samoin puukhollari.
-- Kyllä joudun ensi viikolla, sanoi puukhollari, laskiessaan lasin
pöydälle.
-- Niin, ja pianhan yksinäinen mies siirtyy vaikka maailman ääreen...
Muutoin minä en pidäkään naimiselämästä, vetää vain pois työstä
kaikellaiset sivutoimet... tuskin olisin minäkään tämä mies, jos olisin
nainut... sittekun haluaa... no niin... kun jotkut pitävät naimista
välttämättömänä lasten kasvatusta varten... niin sittekuin on jo hyvin
rahoja ja haluaa kasvattaa lapsia, niin ottaa ottolapsen... se onkin
minusta paljon jalompaa, kun uhraa aivan vieraiden lasten kasvatukseen
varojaan... niinkuin minäkin olen tehnyt... minä aivoin juuri tästä
naimisesta puhua... sillä ehkä sinäkin nyt rupeat naimaan, kun saat
niin sopivan paikan... mutta et minua miellytä sillä... päin vastoin...
maistetaan nyt!
-- Eikö tuota pysyne poikamiehenä.
-- Se on paras... minä sanon paras.
-- Kyllä patruuni tietää.
-- En ole tosin kokenut, mutta olen jo eläissäni nähnyt kyllin yhtä ja
toista.
-- Se on tosi.
-- Mutta olin unohtaa pikku seikan. Sinä tarvitset siellä juoksupojan
ja minä luulen sinun helposti semmoisen löytävän. Kun saat sopivan,
niin ota se mukaasi!
-- Kyllä minä siitä pidän huolen. Onhan niitä poikanulikoita.
-- Niin, laita nyt sitte ensi viikolla itsesi valmiiksi matkalle.
-- Kyllä. Tuhannet kiitokset patruunille!
Samalla kumarsi puukhollari ja lähti pois.