-- Siitä sen näkee, Krankenhaus! Kiittämättömyys on maailman palkka, ja
oikeuden tieltä väistytään syrjään ihan yht'äkkiä vain. Kukapa olisi
voinut uskoa semmoista Rågbergistä? Luopua Idegranista ja ruveta
Stjernkorsin joukkion johtajaksi, se on aivan erikoista, Krankenhaus!
Holbach vannoo jokaiselle, ken vain tahtoo kuulla, että Stjernkors
pääsee kirkkoherraksi, vaikkei muun tähden, niin kiusaksi Idegranille.
Mutta minä olen saanut päähäni, että oikeuden pitää tapahtua ja
Idegranin tulee saada Aulanko. Minun mieheni ja Arvelin ajattelevat
aina samoin kuin minä, mutta talonpojat jakautuvat kahteen leiriin,
joista toinen on puolesta, toinen vastaan. Meillä on puolellamme
Pakkanen, Vikuri, Riitamaa, Viitala ja kaikki viisaat ihmiset, jotka
pitävät huolta omasta edustaan. Stjernkorsin puolella ei ole muita
merkittäviä kuin Sammen Simo, muuten vain rojua, semmoisia kuin Kiven
Matti, Lukku-Liisa ja muut juopporentut. Neljä lautamiestä taipuisi
Stjernkorsin puolelle, mutta he eivät uskalla Åkerströmin tähden, ja
muut, jotka supattelevat sen joukkueen kanssa, varovat kyllä kynsimästä
kissaa. He ovat kaikki aina kehtolapsiin saakka veloistaan kiinni
Idegranissa.
-- Te olette aivan oikeassa, armollinen rouva, myönsi käräjäkirjuri.
Puolen Aulangon lehmät ja lampaatkin ovat Idegranille pantatut. Hän
pääsee kirkkoherraksi.
--- Niin toivomme, Krankenhaus. Mutta siinä on jokin koukku, joka
pitelee vastaan -- jotakin, jota minä tahtoisin nimittää
obstinatsioniksi. Idegran oli ennen mitä hupaisin seurustelija, kuten
te, Krankenhaus, tiedätte; mutta viime kuukausina hän on aivan joutunut
pois tolaltaan. Ei hän enää saarnaa niin kauniisti eikä moraalisesti
kuin ennen eikä hän enää pelaa preferanssia. Hän hävitti viinapolttimon
lukkarin puustellilta; hän ei peri maksettaviksi langenneita
saataviaan. Hän mietiskelee varmaankin jotain uskonnollista, koska hän
laihtuu niin hirveästi. Kuulkaapas, Krankenhaus? Minä luulen, että hän
pyrkii pois Aulangosta.
-- Olisiko se mahdollista? huudahti kirjuri ilostuvin ilmein, sillä
hänkin oli velkaa Idegranille.
-- Niin, jos hän muuttaa pois, perii hän kaikki saatavansa aivan
viimeiseen kopeekkaan asti -- vastasi laamanninrouva tietäen hyvin,
kelle puhui -- ja senpä tähden lienee parasta, että velvoitamme hänet
pysymään täällä.
-- Tietysti.
-- Kuulkaas nyt, Krankenhaus. Ihmisten pitää saada tietää, ettei
Stjernkors ole mikään pyhimys. Eikö ole totta, että hän melkein joka
päivä käy pitäjän irstaimmissa paikoissa?
-- Valitettavasti se on totta.
-- No niin, Krankenhaus! Jospa Ödmark-vainaja, joka oli niin
ymmärtäväinen ja jumalinen mies, näkisi, miten nykyään eletään Aulangon
pappilassa! Ei siinä kylliksi, että palvelukseen pestataan rosvoja,
jotka ovat saaneet raippavitsoja selkäänsä, ja sakotettuja naisia,
jotka ovat olleet kuolemaisillaan nälkään lapsinensa, sentähden että he
muka ovat parantuneet, kuten sanotaan. Se vasta mahtaa olla elämää,
Herra varjelkoon meitä sellaisesta elämästä, kun ei edes kunnon mamseli
Apolloniakaan voinut viihtyä siellä kahta viikkoa sen jälkeen kun
Stjernkors oli sinne asettunut; siihen hän oli liian säädyllinen. Mutta
kylläpä nämä ovat aikoja, Krankenhaus! Häpeä kuljeksii kuivalla maalla;
kaavussa ja kauluksissa.
-- Ettekö, armollinen rouva, ole kuullut Bredström mustalaisesta, jota
myöskin sanotaan Pamppuri Joosuaksi?
-- Mitä hänestä? Minä kuulin Stjernkorsin palkanneen rengikseen
mustalaisen ja luvanneen hänelle lukkarin toimen, kun kelpo Talvinen
pannaan viralta.
-- Niinpä niin. Se mies lie kolmasti tai neljästikin ollut Turun
linnassa irtolaisuudesta, ja kun saatiin selville, että hän on
syntyisin Aulangosta ja että hänet on nähty näillä seuduin, sai
toimitusvouti Mangel käskyn etsiä häntä ja tavatessa ottaa kiinni ja
lähettää vanginkyydillä lääninhallitukseen, häntä kun aika pahasti
epäillään hevosenvarkaudesta, murtovarkaudesta ja maantierosvouksesta.
-- Kuulepas sitä! Entä Stjernkors?
-- Saman miehen pestasi pastori Stjernkors viime keväänä rengikseen.
-- Mitä sanotte, Krankenhaus? Siitä tulee oivallinen juttu. Johan minä
aina olen sanonut, että kohtalo ja oikeus kulkevat kulkuaan. Kuulkaas,
Krankenhaus. Nyt vaeltelee arvattavasti Stjernkors, kuten tavallisesti,
ympäri pitäjää ja kokoilee ääniä kylistä, sillä, näettekös, hän tahtoo
kaikin tavoin substitueerata itsensä, hankkiutua neljänneksi vaaliin,
mutta entreteneeratkaa, toimittakaa nyt niin, Krankenhaus, että saatte
pari kolme luotettavaa ämmää, jotka Stjernkors on pakottanut
lopettamaan salakapakoimisen, ja lähettäkää heidät kertomaan juttua.
Ymmärrättekö?
-- Kyllä, armollinen rouva.
-- Hyvä, Krankenhaus. Se tapahtuu kansaraukan ja yhteiskunnan omaksi
eduksi. Hyve on oman itsensä palkinto, mutta tiedänhän, että te,
Krankenhaus, haette erivapautusta avonaista henkikirjurin tointa
varten. Te saatte erivapautuksen, ja kun Rågberg pyytää eroa, joka,
nähkääs, Krankenhaus, saattaa tapahtua, niin minä kyllä koetan katsoa,
mitä muuta saatan tehdä hyväksenne. Hyvästi, Krankenhaus; käykää
toistekin meillä.
Käräjäkirjuri lähti saatuaan armosta suudella rouvan kättä, ja
seuraavana päivänä koko Aulanko tiesi, että kirkkoherran sijaista,
maisteri Stjernkorsia, syytettiin osallisuudesta hevosvarkauteen,
murtoon ja maantieryöväykseen ja että hänet sitä paitsi oli haastettu
tuomiokapitulin eteen vastaamaan valituksiin, joita oli tehty hänen
kotona ja kylässä viettämänsä irstaan ja pahennusta herättävän elämän
johdosta.
Silloin oli maanantai; iltapäivällä sunnuntaina oli joukko talonpoikia
ja muutamia herroja ollut pitäjäntuvassa koolla keskustelemassa
anomuksesta, jolla aiottiin keisarilliselta majesteetilta ja
tuomiokapitulilta pyytää neljättä vaalipappia. Neuvottelu päättyi
siten, että heti lähetettiin kruununvouti Rågberg, Sammen Simo, Kiven
Matti ja pari muuta kirkkoherransijaisen Stjernkorsin luo kysymään,
suostuisiko hän pitäjäläisten pyyntöön.
Stjernkors kieltäytyi jyrkästi.
-- Kuinka? sanoi hän. Teillä on kolme vanhaa, ansiokasta pappia
ehdolla, ja te pyydätte neljänneksi minua, joka tuskin vielä olin
syntynyt, kun heillä jo oli kaapu ja liperit! Kyllähän tiedän, että
teette sen hyvää tarkoittaen, -- ette hankkiaksenne siten minulle
runsaasti leipää, vaan pikemmin sentähden, että Herra tähän asti on
siunannut työn, jota olen tehnyt teidän keskellänne. Mutta kyllä Herra
on sittenkin pitävä huolen teistä, kun minä joudun pois. Jos sillä
lailla kierrätte lain sanoja, on lain henki kuitenkin aina teitä
vastaan. Kuinka voisin minä itse ensimmäisenä ruveta rikkomaan lakia,
kun minun tulee joka päivä saarnata Jumalan ja ihmisten lain
kuuliaisuutta?
Sammen Simo alkoi liikuttavasti kuvailla Idegranin jumalatonta
koronkiskomista ja kysyi kyynelsilmin, tahtooko Stjernkors jättää
heidät semmoisen sielunpaimenen käsiin.
-- Valitkaa sitten Orre, vastasi Stjernkors.
Rågberg huomautti olkapäitään kohauttaen, että Orre oli
seitsemänkymmenen ikäinen, lapseton leskimies ja että hänestä ovat
tulot aina olleet pääasiana virassa, ja sentähden hän oli jo
neljättäkymmentä vuotta hakenut kaikkia paikkoja, joissa vain oli
parikymmentä tynnyriä enemmän tuloja kuin hänen omassa pitäjässään.
-- No, valitkaa Lysander!
Kiven Matti oli vähää ennen ollut viemässä rahtikuormaa S:iin, jossa
Lysander oli kirkkoherrana. Hän raapaisi korvansa taustaa ja arveli,
että rovasti kyllä on siivo, mutta että asiassa kuitenkin on muutamia
mutkapaikkoja.
-- Rouvako kenties? virkkoi Stjernkors hymyillen, sillä hän tiesi
hyvin, mitä anojat olivat miehiään.
-- Aivan niin, vastasi Matti.
Ja sitten kerrottiin yhtäläisten huhujen mukaan, että ruustinna oli
ahne ja paha, että hän punnitsi voit ja juustot hyvin tarkkaan, ettei
hän koskaan antanut rengeille eikä työmiehille viinaa, että hän kaatoi
vain puoli kuppia kahvia muijille y.m. samanlaisia arveluttavia huhuja,
joita usein saa jotenkin syyttömästi niskoilleen.
-- Mutta minä muistelen -- väitti Stjernkors vastaan -- että rouva
Lysander, vaikka hänellä on itsellään kahdeksan lasta, kuitenkin
elättää suuren joukon köyhiä lapsia ja on perustanut S:iin koulun
tytöille, ja se kuuluu olevan oikea siunaus sille paikkakunnalle.
-- Niin, mutta siinä saavatkin tytöt tehdä enemmän työtä kuin lukea. He
saavat istua puolet päivästä kehräämässä hienointa lankaa ja kutomassa
parasta palttinaa rovastin rouvalle, nurisi Kivi.
-- Sitä mieluummin pitäisi teidän valita Lysander, että hänen rouvansa
opettaisi teidän tyttäriänne kehräämään ja kutomaan, huomautti
Stjernkors.
Lähetystö lähti onnistumatta yrityksessään. Seuraavana päivänä levisi
huhu Stjernkorsista kuin linnun siivillä yltympäri Aulankoa, ja
käräjäkirjuri meni armollisen suojelijansa luo velvollisuutensa mukaan
antamaan raporttinsa.
-- Stjernkors on lyöty laudalta, kuului ilmoitus. -- Rågberg ei saanut
haalituksi kokoon enempää kuin pari kolme pitäjän huonointa, ja kun
Stjernkors siten ei saanutkaan palkintoa vehkeilyistään, pantiin näön
vuoksi lähetystö menemään hänen luokseen, ja hän oli vapaaehtoisesti
hylkäävinään koko ehdotuksen. Stjernkorsin sanotaan neuvoneen
talonpoikia äänestämään Orrea, ja siihen hänellä on omat syynsä, sillä
Orre tuntee hänen vaikutusvaltansa ja on kirjallisesti luvannut maksaa
hänelle viisisataa ruplaa, jos pääsee tänne. Mutta Idegran puolestaan
perii saamisensa kaikilta, jotka eivät äänestä häntä; minä tarjouduin
antamaan heille haasteen...
-- Siitäpä saatte sievoiset sivutulot, Krankenhaus.
-- Ei tulojen tähden. Mutta te, armollinen rouva, käskitte, ja minä
tottelen.
-- Hyvä, Krankenhaus, kaikki käy hyvin. Te saatte viran.