Syyskuu oli puolivälissä, ja Arvelinin herrasväellä oli Kallisissa
tapana viettää juhlallisesti Elisabetin päivää talon rouvan
kunniaksi, vaikka hänellä todellakin oli vähimmän iloa niin monen
vieraan kestitsemisestä. Nuoret viskelivät puutarhassa toisiaan
pihlajanmarjoilla, keski-ikäiset laskeskelivat markkoja pelipöydän
ääressä ja vanhat sekoittivat kortteja tai tekivät totia. Åkerströmin
rouva johti puhetta, kuten tavallisesti.
-- Loa viipyy hirveän kauan tänä iltana. Hän vaivaa itseään niin kovin
paljon pappilan lapsipahan tähden; minä en voinut kieltää häntä
pistäytymästä siellä, kun olimme niin lähellä. Kaikki se vähäinen
ihmisyys, mitä sillä lapsipahalla on, sen se on saanut Loalta, eikä
sitä kovin paljon lienekään, mutta saksaa hän on oppinut; on oikein
merkillistä, miten taitava Loa on saksankielessä, hän lukee sekä
Gillerit että Schötet, mutta hän onkin saanut kasvatuksen, se on
maksanut Åkerströmille sievoiset rahat. Niin, uskokaa vain, serkku, Loa
oikein itki, kun ne toiset raukat kesällä kuolivat niin ykskaks, mutta
sehän olikin heille parasta, kun olivat molemmat niin vaivaisia ja
hupsuja. Minä sanoin jo heti alussa, että niin käypi semmoisen
apointemangin, kun tahdotaan parantaa ihmisiä vain paljaalla vedellä ja
ilmalla; eihän kanarialintukaan tyytyisi semmoiseen elintapaan. Mutta
on sellaisia ihmisiä, jotka ovat olevinaan toisia viisaampia ja
tuomitsevat kaikkia muita, yksin Herran huoneessakin. Olisipa sopinut
kiittää onneaan, kun sai neuvoa lääkäriltä, joka taisi hieman enemmän
ja oli hovineuvos ja oli seurustellut ihmisten kanssa, mutta mitä
sellainen sivistymätön ihminen tietäisi? Mutta olihan se oikein kauhea
tapaus; sanotaan, että muuan tietty henkilö on lyönyt hiilihangon
poikki siihen ... minä en muista, mikä se hovineuvos olikaan nimeltään,
mutta Loa, joka on niin perehtynyt saksaan, puhui hänen kanssaan ihan
kuin kirjasta ... niin, nyt muistan, se oli Kopp tai Kropp,[16] jotakin
sinne päin. Tehän, herra nimismies, tiedätte sen asian parhaiten.
-- Kopfschmertz, virkahti kruununvouti; hän ei voinut olla vastaamatta,
mutta näytti kuin hän olisi mieluummin tahtonut olla kajoamatta
muistoihin, jotka eivät olleet varsin suloisia. -- Se oli vain vähän
kiivaanlainen sanakiista eikä mitään muuta, lisäsi hän.
-- Kaunis nimi ja hyvin sopiva lääkärille, puuttui puheeseen Jacquette
von Holbach ivallisesti. -- Tohtori Päänkivistys.
-- Meillä olisi aikoja sitten pitänyt olla provisionalilääkäri[17]
täällä Aulangossa, jatkoi laamanninrouva, ikäänkuin ei olisi ollenkaan
kuullut huomautusta. -- Kruunu lähettää kyllä lääkäreitä Lapinmaahan,
mutta täällä saa kuolla lääkärin avutta. Olettehan, serkku, kuullut,
että tuomiokapituli on laatinut vaaliehdotuksen?
-- Olen, vastasi Arvelin, Hannuksen kappelin anomus, että se pääsisi
eri pitäjäksi, on hylätty, eikä mikään estä enää asian laillista
kulkua. Orre on ensimmäisenä, Lysander toisena ja -- Antti! -- Idegran
kolmantena vaalissa, kun Herrelin -- aja kanat pois puutarhasta! --
luopui hänen tähtensä. Idegran pääsi ansioittensa tähden neljän
kirkkoherran ohi.
-- Kuulettekos, serkku! myönsi päätään nyökäyttäen rouva puheenjohtaja.
Semmoista pastoria kuin Idegran ei löydykään koko hiippakunnasta; hänen
vertaistaan maanviljelijää ja ihmisystävää! Hän saa kaikki äänet;
muistakaa mitä olen sanonut. Milloinka vaali on?
-- Tuossa joulun paikkeilla. Heidän on ensin saatava määräykset ja
sitten saarnattava vaalia.
-- Saarnatkootpa tai riehukoot, miten mieli tekee, Idegran kuitenkin
kaikki äänet saa, se on aivan varma asia. Hän on ollut niin alakuloinen
viime aikoina, kiltti, herttainen, kunnon pastori Idegran raukka.
Hänellä on niin paljon tekemistä seurakunnassa, hän tekee työtä ja
puuhaa ihmiskunnan ja skotlantilaisen auransa hyväksi, mutta mitä hän
saa muuta kuin kiittämättömyyttä Jumalalta ja ihmisiltä; kävihän
vaivaishoito ja Parkkosen suon viljelys aivan päin mäntyä. Mitäs siitä
sanotaan, että Idegranin tahtoessa myydä Seppälän neljä köyhää lasta
enimmän tarjoavalle ei Stjernkors siihen suostunut; niinhän asia oli,
serkku Arvelin?
-- Aivan niin, aivan niin, vähimmän vaativalle. Niin tehtiin aina
Ödmark-vainajan aikana, ja se onkin helpoin keino -- huuti Polle! --
pitää huolta pitäjän köyhistä.
-- Niin, eikö olekin? Ja kuitenkin oli maisteri Stjernkors, joka tietää
kaikki asiat paremmin kuin muut, sanonut sitä ihmishuutokaupaksi.
Kaikkia sitä saakin kuulla! Ikäänkuin ei armeliaisuus olisi
kunnallis-institutsioni ... assosiatsioni... inkvisitsioni ...
rekreatsioni,[18] saavathan ne ruokaa, vaatteita ja asunnon!
-- Mitä hemmettiä -- keskeytti jahtimestari von Holbach remahtaen aika
nauruun -- jos armeliaisuus on inkvisitsioni, niin enpä ollenkaan
kummastele, että Idegranista on tullut suurinkvisiittori. Se pahus
myötti viime maanantaina korpraali Skottilta ruiskuhilaan pellolta ja
lehmän kytkyestä.
-- Ei, hyvä isä, armeliaisuus on kommunikatsioni ... kollisioni ...
konfusioni[19] ... ja sentähden on kuin ollakin pitää, että lapset
myydään huutokaupalla, passionin tähden, konsideratsionin tähden ja
muntratsioniksi,[20] ivaili neiti Jacquette ollen mitä terävimmällä ja
pisteliäimmällä tuulella. -- Olisipa vahinko, ellei Idegran pääsisi
kirkkoherraksi.
--- Mitä sanotte? kysyi laamanninrouva tapansa mukaan turvatonna
pistopuheita vastaan.
-- Minä kuulin kerrottavan -- vastasi neiti Jacquette vahingoniloisena
voitostaan -- että Sammen Simo ja monet muut pitäjäläiset aikovat
pyytää maisteri Stjernkorsia neljänneksi vaaliin.
-- Se ei käy päinsä -- terveydeksenne, rouva Åkerström! -- ennenkuin
hän suorittaa pastoraalitutkinnon, väitti Arvelin vastaan.
-- Ei, ei se saata mitenkään käydä päinsä, jatkoi laamanninrouva avusta
kiitollisena. -- Hänen täytyy ensin suorittaa pastoraalitutkinto. Ja
siihenpä tarvitaankin hyvä joukko tietoja. Entä ansiot sitten!
-- Kyllä kai, puuttui puheeseen Jacquette, siihen tarvitaan sen verran,
että mies vanhoilla päivillään lukee uudelleen entiset koululäksynsä ja
menee kaikkein nöyrimmän näköisenä tuomiokapitulin nuorten lehtorien
eteen ja pyytää heitä hyväntahtoisesti tutkimaan, voisiko hän ehkä
ansaita pastorin viran, kun hän jo on puolen ikäänsä kunnialla hoitanut
sellaisia toimia. Jos herrat lehtorit vastaavat: voitte -- tai: varsin
hyvin -- tai: aivan erinomaisesti -- silloin anoja saa kirjallisen
todistuksen siitä, ettei hän ole _aasi_, joka olikin todistettava, ja
sitten hän saa oikeuden etsiä itselleen lauman, kun kirkko on hänet jo
paljoa aikaisemmin vihkinyt paimeneksi. Mutta jos lehtorit vastaavat
kieltävästi -- niin, silloin ei N.N. ansaitse kunniasauvaa, ja kirkko
on saanut sinetöidyn vahvistuksen siitä, että se on sellaiselle
kelvottomalle antanut papinkauluksen, sakramentit ja ihmissielut --
mutta ei tuloja. Muuten kysyin äskettäin huvikseni Stjernkorsilta,
joko hän on suorittanut tutkinnon, ja hän sanoi tehneensä sen viime
vuonna, ynnä suorittaneensa kaikki metkut, mitä siihen kuuluu:
väittelyt, saarnat ja hikoilemiset. Turussa näkyy olevan kaksi
vesiparannuslaitosta; toinen Kupittaan lähteellä ja toinen lähempänä
tuomiokirkkoa.
-- Niin, siitä nyt näkee -- sanoi laamanninrouva -- mihin joudutaan,
kun taitamattomat saavat ryhtyä asioihin, joita eivät ymmärrä. Saatan
kyllä hyvin käsittää, miten Stjernkors on saanut semmoista kannatusta
tässä pitäjässä. Onhan nähty, miten hän päivät päästänsä käy
töllipahasissa kurjimman roistoväen luona, mitä Aulangossa on.
Sentähden on nyt sellaista joukkoa, joka pyytää häntä neljänneksi
vaaliin, mutta luullakseni on pitäjässä sen verran edukatsionia,[21]
sen verran suppositsionia,[22] että roskaväeltä saadaan äänestetyksi
suu tukkoon.
-- Minä puolestani -- sanoi kruununvouti varovasti puheen lomaan --
pitäisin Stjernkorsia sangen sopivana. Hän on hyvin uuttera, tosin
hiukan yltiöpäinen ja liian vähän muodollisuuksista huoliva, mutta hän
on kuitenkin taistellut ankarasti salapolttimoita ja salakapakoita
vastaan. Tänä vuonna on meillä Aulangossa paljon vähemmän
kruununrästejä, ja kansa on tullut ahkerammaksi.
-- Minua ei ollenkaan kummastuta, että te, herra nimismies, niin hyvin
tunnette maisteri Stjernkorsin, herrat kun kesällä olivat niin
likeisissä tekemisissä toistensa kanssa, jatkoi rouva Åkerström
voitollisen pilkallisesti. -- Mutta luullakseni olettekin te ainoa
Aulangon ymmärtävistä ihmisistä, joka äänestätte pappia sillä
perusteella, että saisitte kruununrästit vähenemään.
-- Ei, p--u vieköön, minä rupean kuin rupeankin toiseksi, armollinen
rouva! -- kiroili jahtimestari, nauraa hohottaen -- ja minä äänestän
Stjernkorsia, jollen muun vuoksi, niin saadakseni oikein kiukustuttaa
pappia vanhan sotamiehen kunnon naukuilla ja tuhattulimmaisilla.
Sellainen kuin Idegran ei tartu onkeen; matelija, sammakko hän on,
luikertelee taivaan ja helvetin välillä ja kokee pysyä sovinnossa
kummankin kanssa. Miehen pitää olla joko toinen tai toinen, joko munkki
kuten Stjernkors, tai muhamettilainen kuin ukko von Holbach. Mitä
helkkaria minä hänestä huolin, minua hän ei pääse sivelemään
siirappisanoillaan, mutta siitä minä pidän, että mies sanoo suoraan,
mitä maata hän on, ja kun kysyn häneltä: kukas olet? vastaa hän:
profeetta. Hyvä on. Mutta jos kysyn Idegranin laiselta mieheltä, vastaa
hän: nöyrin palvelijanne, tänään koronkiskuri, huomenna anekauppias.
Huuti, herra, sanon minä; älkää tulkokaan pyrkimään pastoriksi kunnon
ihmisten joukkoon!
-- Näyttääpä siltä kuin maisteri Stjernkors olisi saanut montakin
käännytetyksi, jatkoi laamanninrouva. Ennemmin olisin uskonut teidän,
von Holbach serkku, ratsastavan kannukset saappaissa sakastiin kuin
siirtyvän pietistien puolelle. Eikö serkku Arvelin ole samaa mieltä?
-- Minä olen aina samaa mieltä kuin te, armollinen serkku, kuului
vastaus. Stjernkors näyttää saavan valtit ja Idegran muut arvolehdet.
Nyt riippuu kaikki vain siitä, kumpi -- hiljaa, Polle! -- saa enemmän
silmiä.
-- Sittenpähän nähdään.