Ensimmäinen kohtaus.
Florensilaisten leirin edustalla.
(Ranskalainen ylimys ja viisi, kuusi soturia on väijyksissä.)
YLIMYS.
Hän ei voi tulla muuta tietä, kuin tästä, tämän pensas-aidan ohi. Kun
hyökkäätte hänen päälleen, niin puhukaa mitä kauheata kieltä tahansa;
se ei tee mitään, vaikka itse ette toisianne ymmärräkään; meidän tulee
vain olla häntä ymmärtämättä, kaikkein paitse yhden, jonka pitää olla
tulkkina.
1 SOTURI.
Kapteeni hyvä, antakaa minun olla tulkkina.
YLIMYS.
Etkö sinä ole hänen tuttaviaan? Eikö hän tunne ääntäsi?
1 SOTURI.
Ei, herra, sen takaan.
YLIMYS.
Mutta millaista rengonkieltä sinä aiot meille haastaa?
1 SOTURI.
Samanlaista kuin tekin minulle.
YLIMYS.
Hänen tulee luulla, että olemme ulkomaan joukkoa ja vihollisen palkoissa.
Hänellä on vähän hajua kaikista naapurikielistä; meidän täytyy siis
kunkin puhua omaa mongerrustaan, huolimatta siitä ymmärrämmekö mitä
toisillemme puhumme; kun vain näytämme ymmärtävän, se on pääasia: jotakin
kapulakieltä, jota hullunkurisempaa, sitä parempi. Teidän, joka olette
tulkki, tulee olla hyvin sukeva. Piiloon, piiloon! Tuossa hän tulee
kuluttamaan pari tuntia nukkumiseen, palatakseen sitten vannomaan
todeksi niitä valheita, joita mielessään hautoo.
(Parolles tulee.)
PAROLLES.
Kello on kymmenen; noin kolmen tunnin päästä on sopiva aika palata
kotiin. Mitä pitää minun sanoa tehneeni? Täytyy keksiä joku hätävalhe,
joka tepsii. He alkavat saada vainua minusta, ja iva on viime aikoina
liian usein kolkutellut ovellani. Huomaan, että kieleni on liian tuhman
rohkea, mutta sydämmeni elää Marsin ja hänen luontokappaltensa pelossa
eikä uskalla tehdä, mitä kieleni huutaa.
YLIMYS (syrjään).
Se on ensimmäinen totuus, mihin kielesi koskaan on vikapääksi tullut.
PAROLLES.
Mikä hitto minut panikaan ryhtymään tuon rummun takaisin voittamiseen,
kun tiesin sen mahdottomaksi ja ettei minulla semmoisia aikeita
ollutkaan? Täytynee kai lyödä itseeni muutamia haavoja ja sanoa, että
sain ne tappelussa. Mutta vähät haavat ei riitä; sanovat: "Noinko
vähällä pääsit?", ja suuria en uskalla lyödä. Miksi? Mikä oli pakottava
syy? Kieli, sinut minä pistän kaupusakan suuhun ja ostan itselleni
Bajazetin muulilta toisen, koska sinä lörpötyksilläsi saatat minut
tällaisiin vaaroihin.
YLIMYS (syrjään).
Onko mahdollista, että hän tietää mikä on, ja kuitenkin on mikä on?
PAROLLES.
Jospa pääsisin asiasta sillä, että leikkelisin rikki vaatteeni tai
taittaisin poikki espanjalaisen miekkani.
YLIMYS (syrjään).
Sillä sinä et pääse.
PAROLLES.
Tai leikkaisin pois partani ja sanoisin tätä sotajuoneksi.
YLIMYS (syrjään). Se ei auttaisi.
PAROLLES.
Tai heittäisin vaatteeni järveen ja sanoisin, että minut riisuttiin
puti puhtaaksi.
YLIMYS (syrjään).
Tuskin auttaa.
PAROLLES.
Mitä, jos vannoisin, että hyppäsin alas linnoituksen ikkunasta --
YLIMYS (syrjään).
Kuinka korkealta?
PAROLLES.
Kolmekymmentä syltä korkealta.
YLIMYS (syrjään).
Tuskin kolmekaan paksua valaa tekisi sen uskottavaksi.
PAROLLES.
Jos saisin edes jonkun vihollisen rummun, niin vannoisin, että sen
valloitin.
YLIMYS (syrjään).
Kohta saat kuulla yhden.
PAROLLES.
Haa! Vihollisen rumpu!
(Kummun pärrytystä näyttämön takana.)
YLIMYS (hyökkää esiin).
_Throca movousus, cargo, cargo, cargo_.
KAIKKI.
_Cargo, cargo, villianda par corbo, cargo_.
PAROLLES.
Armoa, armoa! -- Älkää sitoko silmiäni.
(Käyvät kiinni häneen ja sitovat hänen silmänsä.)
1 SOTURI.
_Boskos thromuldo boskos_.
PAROLLES.
Niin, Muskos-rykmentistä, kyllä tiedän;
Nyt surman saan, kun kieltänne en taida.
Tääll' eikö Saksan, Tanskan, Hollannin,
Tai Ranskan miestä, jolle ilmoittaisin,
Mitenkä kukistaa voi Florensin?
1 SOTURI.
_Boskos vahvado_. --
Sua ymmärrän ja puhun kieltäsi: --
_Kerelybonto_: -- lähtöön valmistaudu;
Jo kuusitoista tikaria tähtää
Sun rintaas.
PAROLLES.
Oo!
1 SOTURI.
Rukoile, rukoile! --
_Manka revania dulche_.
YLIMYS.
_Oscorbidulchosvolivorco_.
1 SOTURI.
Kenraali lupaa vielä henkes säästää;
Nyt, silmät sidottuina, sinut viedään
Pois tutkittavaks; tiedonanto ehkä
Pelastaa henkes.
PAROLLES.
Antakaa mun elää;
Kaikk' ilmi annan leirin salaisuudet,
Miesluvun, sotatuumat; kerronpa
Viel' ihmeitäkin.
1 SOTURI.
Puhutko vain totta?
PAROLLES.
Jos en, niin hirttäkää.
1 SOTURI.
_Acordo linta_. --
Pois tule, vielä aikaa saat.
(1 soturi ja Parolles menevät.)
YLIMYS.
Sa, mene
Ja kreiville ja veljelleni kerro,
Ett' ansaan saimme kurpan, jonka kätköön
Panemme toistaiseksi.
2 SOTURI.
Kyllä, herra.
YLIMYS.
Ja sano: meidät kaikki ilmi antaa
Hän meille itsellemme.
2 SOTURI.
Kyllä, herra.
YLIMYS.
Sen aikaa putkass' olkoon pimeässä.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Florens. Huone leskivaimon talossa.
(Bertram ja Diana tulevat)
BERTRAM.
Sanoivat, ett' on nimes Fontibella.
DIANA.
Ei, vaan Diana.
BERTRAM.
Nimi jumalan!
Sen ansaitset ja muutakin. Mut, armas,
Noin siross' eikö kuvass' asu lempi?
Jos poves nuoruuden ei tulta hehku,
Et ole tyttö, et, vaan kivipatsas.
Sun sopis olla kuoltuasi se,
Mik' olet nyt, niin jäykkä olet, kylmä.
Nyt sopis olla sun, mik' oli äitis,
Kun sulo-olennolles antoi hengen.
DIANA.
Siveä oli.
BERTRAM.
Niin myös sinä.
DIANA.
Ei,
Hän teki tehtävänsä, saman, jota
Olette tekin vaimollenne velkaa.
BERTRAM.
Vait siitä! Älä vastusta, kun vannon.
Hän mulle tungettiin; mut sua lemmin
Ma lemmen pakosta, ja iät kaiket
Sua palvelen.
DIANA.
Niin, palvelette meitä,
Siks kuin me teitä palvelemme. Ruusut
Pois poimitte, ja okaat vihlovat
Vain jätätte, ja lopuks ivailette
Alastomuuttamme.
BERTRAM.
Mut vannoinhan.
DIANA.
Ei uskollisuus valain paljoudessa,
Yks ainut vakaa vala kylläks on.
Ei sitä pyhää, johon emme vanno;
Vetoomme korkeampaankin. Sanokaa,
Zeun valtavaan jos nimeen vannon nyt,
Sydämmen pohjast' että lemmin teitä,
Mua uskotteko, lempeni jos pettää?
Ei hälle, jota lupaan rakastaa,
Käy vannominen, että hänet petän.
Valanne pelkkiä on sanoja,
Vain tyhjää vakuutusta, pontta vailla,
Mun mielestäni.
BERTRAM.
Muuta, muuta mieltä,
Pyhimys armoton! On lempi pyhä,
Ja petosta, jot' ajat miesten päähän,
Ei puhtauteni tunne. Heitä vastus!
Haluni sairaan parannat, jos sille
Nyt antaut. Sano, että olet minun,
Niin minä nyt ja aina olen sinun.
DIANA.
Miest' auttaa köysi jyrkässä, mut nainen
On turvaton. Tuo sormus antakaa.
BERTRAM.
Vain lainaks, armas; mull' ei ole valtaa
Sit' antaa pois.
DIANA.
Siis ette anna, kreivi?
BERTRAM.
Se kunnian on muisto perheessämme
Ja monen sukupolven perintöä;
Ois iki-häpeä se hukata.
DIANA.
Mun kunniani tuommoinen on sormus;
Perheemme kalleus puhtauteni on
Ja monen sukupolven perintöä;
Ois iki-häpeä se hukata.
Näin oma viisautenne minulle
Tuo turvaks turhaa hyökkäystänne vastaan
Tuon urhon: kunnian.
BERTRAM.
Tuoss', ota sormus.
Sukuni, kunniani, henkenikin
On sinun; sinun käskettäväs olen.
DIANA.
Kesk'yöllä koputtakaa ikkunaani;
Ma laitan niin, ett' äitini ei kuule.
Uskollisuuden nimess' yhtä vaadin:
Ett' impivuoteen valloitettuanne
Vain tunnin viivytte ja ette puhu.
Syyt mull' on tärkeät; ne saatte tietää,
Kun tämä sormus tuodaan takaisin.
Yöll' annan teille toisen sormuksen,
Jott' oisi menneisyyden toimintamme
Myös vastaisuudess' yhä muistossamme.
Hyvästi siksi! Vaimon teille hankin,
Vaikk' itse kaiken toivon kadotankin.
BERTRAM.
Maan päällä taivaan sinussa ma sain.
(Menee.)
DIANA.
Niin, taivasta ja mua kiitä vain.
Ja lopulla sen teetkin. -- Tarkalleen
Kuvasi äiti hänen kosintansa,
Niinkuin ois hänen sydämmessään ollut.
"Noin kaikki miehet vannovat", hän sanoi.
Mun naida lupaa, vaimonsa kun kuolee;
Siis hänen olen vasta haudassa.
Ovela Ranskan mies! Saa toiset huolla;
Ma tahdon elää tyttönä ja kuolla.
Ei luvatonta liene sitä pettää,
Ken tahtoo vääryydellä toista kettää.
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Florensilaisten leiri.
(Kaksi ranskalaista ylimystä Ja pari kolme sotamiestä tulee.)
1 YLIMYS.
Ettekö vielä ole hänelle antanut hänen äitinsä kirjettä?
2 YLIMYS.
Tunti on siitä kuin sen annoin; siinä on varmaan jotakin, joka käy
luonnolle, sillä sitä lukiessaan hän muuttui melkein toiseksi ihmiseksi.
1 YLIMYS.
Hän on tullut hyvin ansaitun moitteen alaiseksi, kun on hyljännyt niin
hyvän vaimon ja niin rakastettavan naisen.
2 YLIMYS.
Vallankin on hän ikipäiviksi menettänyt kuninkaan suosion, joka paraikaa
viritti mieltään laulamaan hänelle onnea. Sanon teille erään asian,
mutta teidän tulee se kätkeä sydämmenne syvimpään pohjukkaan.
1 YLIMYS.
Kun se on sanottu, on se kuollut, ja minä sen hauta.
2 YLIMYS.
Hän on vietellyt nuoren, mitä hyvämaineisimman naisen täällä
Florensissa, ja tänä yönä hän tyydyttää himoaan raiskaamalla hänen
kunniansa. On hänelle antanut perintösormuksensa ja luulee paljonkin
hyötyvänsä tässä likaisessa kaupassa.
1 YLIMYS.
Jumala meitä varjelkoon kapinoimasta? Mitä olemmekaan olennoita, kun
olemme omassa vallassamme!
2 YLIMYS.
Vain omia kavaltajiamme; ja niinkuin tavallisesti aina kavaltajat
itsensä paljastavat, ennenkuin ovat inhottavan tarkoituksensa
saavuttaneet, niin hänkin, joka tällä teollaan vehkeilee omaa
aateluuttaan vastaan, upottaa itsensä omaan tulvaveteensä.
1 YLIMYS.
Ja eikö ole vietävän häpeällistä, että itse noin toitotamme julki
luvattomat aikeemme? -- Emme siis saa häntä tänä yönä seuraamme?
2 YLIMYS.
Vasta jälkeen keskiyön: hänen tulee ottaa tunnista vaari.
1 YLIMYS.
Ja se lähestyy nopeasti. Oikein soisin, että hän näkisi seurakumppaninsa
paljastettuna, jotta oppisi arvioimaan omaa älyään, johon on niin
huolellisesti tuon valhehelmen kiintänyt.
2 YLIMYS.
Älkäämme puuttuko häneen ennenkuin kreivi tulee, sillä toisen läsnäolon
tulee olla toisen ruoskana.
1 YLIMYS.
Sillä välin sanokaa, mitä olette kuullut sodasta.
2 YLIMYS.
Olen kuullut, että hierotaan rauhaa.
1 YLIMYS.
Ei, rauha on jo päätetty, uskokaa pois.
2 YLIMYS.
Mitä silloin aikoo kreivi Roussillon tehdä? Matkatako edemmäksi vai
palata Ranskaan?
1 YLIMYS.
Huomaan kysymyksestänne, ett'ette ole vallan hänen uskotuitaan.
2 YLIMYS.
Jumala siitä varjelkoon! Silloinhan olisin suuressa määrin osallinen
hänen tekoonsa.
1 YLIMYS.
Hänen vaimonsa pakeni noin kaksi kuukautta sitten kodistaan; tekosyynä
oli toivioretki Sanct Jagoon; ja tämän pyhän hankkeen hän pani toimeen
ankarimmalla itsensä-kurittamisella. Hänen siellä ollessaan hänen hento
luontonsa joutui surun saaliiksi; hänen viimeinen henkäyksensä oli
huokaus, ja nyt hän laulaa taivaissa.
2 YLIMYS.
Mikä tuon kaiken vahvistaa?
1 YLIMYS.
Etupäässä hänen omat kirjeensä, jotka takaavat kertomuksen oikeaksi
kuolinhetkeen saakka; itse kuoleman, joka ei ollut hänen kerrottavissaan,
todistaa varmaksi paikkakunnan pappi.
2 YLIMYS.
Onko kreivillä tästä kaikesta tieto?
1 YLIMYS.
On, ja yksityistodistuksia, kohta kohdalta, jotka täydelleen vahvistavat
asian totuuden.
2 YLIMYS.
Oikein sydäntäni kirveltää se, että hän tuosta tulee iloiseksi.
1 YLIMYS.
Kuinka ylenmäärin toisinaan iloitsemme tappioistamme!
2 YLIMYS.
Ja kuinka ylenmäärin toisinaan upotamme kyyneliin voittomme! Sitä
suurta mainetta, jonka hän täällä on urhoudellaan hankkinut, kohtaa
kotona varmaan yhtä suuri häväistys.
1 YLIMYS.
Elämämme kudelma on sekalaista lankaa, hyvää ja huonoa yhdessä. Hyveemme
ylpistyisivät, jos paheemme eivät niitä ruoskisi ja vikamme joutuisivat
epätoivoon, jos eivät hyveemme niitä sukoilisi.
(Palvelija tulee.)
No, mitä? Miss' on herrasi?
PALVELIJA.
Hän kohtasi kadulla herttuan ja heitti hänelle juhlalliset jäähyväiset.
Hänen armonsa aikoo huomenaamulla lähteä Ranskaan. Herttua tarjosi
hänelle suosituskirjeen kuninkaalle vietäväksi.
2 YLIMYS.
Se tulee olemaan hyvinkin tarpeen, vaikka olisi suositus suurempikin,
kuin mitä se olla voi.
I YLIMYS.
Se ei voi olla kyllin makea kuninkaan karvauteen nähden. Tuossa hänen
armonsa onkin.
(Bertram tulee.)
No, herra kreivi, eikö jo ole puoliyö mennyt?
BERTRAM.
Olen tänä iltana onnellisessa summakaupassa suorittanut kuusitoista eri
asiaa, jotka kukin vaatisivat kuukauden: olen jättänyt herttuan hyvästi,
sanonut jäähyväiset hänen seuralleen, haudannut vaimon, surrut häntä,
kirjoittanut äiti-armolleni että tulen kotiin, hommannut matkaseuraa,
ja näiden kiireellisten pääasiain ohella toimittanut senkin seitsemän
pikku-tehtävää; viimeinen oli tärkein, mutta se ei ole vielä lopussa.
2 YLIMYS.
Jos asiassa on vastuksia ja teille huomenaamulla tulee lähtö, niin
saatte pitää kiirettä, herra kreivi.
BERTRAM.
Tarkoitan, että asia ei ole lopussa, koska pelkään saavani siitä vielä
myöhemmin kuulla. Mutta emmekö nyt pane toimeen tuota näytelmäkohtausta
narrin ja soturin välillä? Tuokaa tänne se valhejäljennös; hän on minut
pettänyt niinkuin kaksikielinen profeetta.
2 YLIMYS.
Tuokaa hänet tänne. (Sotureita menee.) Hän on koko yön istunut
jalkapuussa, uljas mies-parka.
BERTRAM.
Ei haittaa; se tekee hänen kantapäilleen hyvää, ne kun ovat niin kauan
kannuksia väärin käyttäneet. Millä kannalla hän on?
1 YLIMYS.
Niinkuin teille jo kerroin, herra kreivi, hän on jalkapuun kannalla.
Mutta vastatakseni kysymyksenne henkeen: hän itkee niinkuin tyttö, joka
on kaatanut maahan maitonsa. Morganille, jota hän luulee munkiksi, on
hän tunnustanut syntinsä aikaisemmista muistin ajoistaan alkaen aina
siihen onnettomaan hetkeen asti, jolloin joutui jalkapuuhun; ja
arvatkaapas, mitä hän on tunnustanut!
BERTRAM.
Eihän vain mitään minusta? Eihän?
2 YLIMYS.
Tunnustus on pantu paperille ja on julkiluettava hänen kuullen. Jos
teidän armoanne siinä mainitaan, niinkuin luulen, niin on paras malttaa
mieltään ja kuunnella.
(Soturit palaavat, Parolles heidän mukanaan.)
BERTRAM.
Hitto hänet periköön! Silmätkö peitossa? Hän ei voi mitään minusta
puhua. Vait! vait!
I YLIMYS.
Sokko tulee. -- _Porto tartarossa_.
1 SOTURI.
Hän vaatii kidutusta. Puhutteko ilman?
PAROLLES.
Tunnustan mitä tiedän, ilman pakkokeinoja; vaikka minua vanuttaisitte
kuin piirakkataikinaa, en voi sen enempää puhua.
1 SOTURI.
_Bosko chimurcho_.
2 YLIMYS.
_Boblibindo chicurmurcho_.
1 SOTURI.
Olette armollinen päällikkö. -- Päällikkömme käskee teidän vastata
niihin kysymyksiin, joita teen teille tästä paperista.
PAROLLES.
Totta puhun, niin totta kuin elää tahdon.
1 SOTURI.
"Ensiksi, kysykää häneltä, kuinka monta herttualla on hevosmiestä."
Mitä vastaatte siihen?
PAROLLES.
Viisi- tai kuusituhatta, mutta sangen heikkoja ja palvelukseen
kelvottomia; ratsuparvet ovat kaikki hajallaan ja päälliköt vaivaisia
raukkoja, kunniani ja arvoni kautta ja niin totta kuin elää tahdon.
1 SOTURI.
Merkitsenkö vastauksenne näillä sanoin?
PAROLLES.
Merkitkää; vannon sen vaikka sakramentin kautta, miten ja kuinka vain
tahdotte.
BERTRAM.
Kaikki on hänelle yhtä. Mikä kirottu konna!
1 YLIMYS.
Erehdytte, herra kreivi: se on monsieur Parolles, se karski sotataituri
-- se on hänen oma sanansa -- jolla on koko sotataidon säännöstö
vyöhikkönsä solmussa ja käyttö tikarinsa kantimessa.
2 YLIMYS.
Minä en enää koskaan luota kehenkään siksi, että pitää miekkansa
kirkkaana, enkä usko, että kellään on mieltä päässä siksi, että
ulkokuori on siisti.
1 SOTURI.
Hyvä, se on kirjassa.
PAROLLES.
Viisi- tai kuusituhatta miestä, sanoin, -- totuuden tahdon sanoa -- tai
niille paikoin; kirjoittakaa niin; -- sillä totta minä tahdon puhua.
1 YLIMYS.
Siinä hän on hyvin lähellä totuutta.
BERTRAM.
Mutta minä en anna hänelle kiitosta siitä tavasta, millä hän sen sanoo.
PAROLLES.
"Katalia raukkoja", kirjoittakaa niin.
1 SOTURI.
Hyvä, se on kirjassa.
PAROLLES.
Suur' kiitos, hyvä herra, paljon kiitoksia. Tosi on tosi: ne katalat
ovat oikein viheliäisiä raukkoja.
i SOTURI.
"Kysykää häneltä, kuinka paljo heillä on jalkaväkeä." Mitä sanotte
siihen?
PAROLLES.
Totta totisesti, herra, vaikka tämä olisi viimeinen hetkeni, niin totta
tahdon puhua. Antakaas kun lasken: Spurion joukossa sataviisikymmentä;
Sebastianin yhtä monta; Corambuksen yhtä monta; Jaques'n samoin;
Guiltianon, Cosmon, Ludovikon ja Gratiin, kaksisataa viisikymmentä
kunkin; oma komppaniani, Chitopherin, Vaumondin, Bentiin, kaksisataa
viisikymmentä kukin: niin että koko katselmusluettelo, terveet ja
sairaat, niin totta kuin elän, ei nouse viiteentoista tuhanteen, joista
toiset puolet eivät tohdi varistaa lunta leväteistään, pelosta että
itse varistuisivat muruiksi.
BERTRAM.
Mitä meidän tulee tehdä hänen?
1 YLIMYS.
Ei mitään muuta kuin kiittää eikä välittää. -- Kysykää häneltä minun
suhteistani ja mitä herttua minusta pitää.
1 SOTURI.
Hyvä, se on kirjassa. "Teidän tulee kysyä häneltä, onko siellä leirissä
erästä ranskalaista, kapteeni Dumainia; missä arvossa häntä herttua
pitää; millainen hänellä on miehuus, kunto ja sotataito; ja eikö hän
luule, että olisi mahdollista vahvalla rahasummalla houkutella tätä
miestä kapinaan." Mitä sanotte siihen? Mitä siitä tiedätte?
PAROLLES.
Pyydän, suokaa minun vastata joka kysymykseen erikseen: yksi kysymys
erältään.
1 SOTURI.
Tunnetteko tätä kapteeni Dumainia?
PAROLLES.
Tunnen oikein: hän oli paikkaräätälin opissa Pariisissa, mutta ajettiin
sieltä ruoskalla pois, kun oli maannut maavoudin heikkopäisen holhotin,
mykän raukan, joka ei kyennyt kieltämään.
(Dumain kohottaa vihapäissään nyrkkiään.)
BERTRAM.
Olkaa hyvä, hillitkää kättänne, vaikka kyllä tiedän, että hänen
aivokoppansa on ensimmäisen tiiliskiven oma, mikä katolta putoaa.
1 SOTURI.
Hyvä; onko tämä kapteeni Florensin herttuan leirissä?
PAROLLES.
Mikäli tiedän, on hän siellä, se täitakki.
1 YLIMYS.
Älkää noin katsoko minuun; kohta tulee teidän vuoronne, herra kreivi.
1 SOTURI.
Missä arvossa häntä herttua pitää?
PAROLLES.
Herttua ei tiedä hänestä muuta, kuin että hän on viheliäinen upseeri
minun komppaniassani, ja kirjoitti minulle tässä tuonnoin, että ajaisin
hänet matkoihinsa; luulenpa, että se kirje vielä on taskussani.
1 SOTURI.
Haetaan se esille.
PAROLLES.
Totta puhuakseni, en oikein tiedä; joko se on siellä tai rihmassa
teltassani herttuan muiden kirjeiden joukossa.
1 SOTURI.
Tässä se on; tässä on paperilappu. Luenko sen teille?
PAROLLES.
En tiedä, onko se oikea vai ei.
BERTRAM.
Tulkkimme tekee toimensa hyvin.
1 YLIMYS.
Erinomaisesti.
1 SOTURI (lukee.)
"Diana, kreivi hupsu on ja rikas --"
PAROLLES.
Hyvä herra, se ei ole herttuan kirje; se on varoitus eräälle sievälle
tytölle Florensissa, Diana-nimiselle, että karttaisi kreivi Roussillonin
houkutuksia, erään typerän poika-vetelyksen, joka siitä huolimatta on
perin kiimainen. Olkaa hyvä, pistäkää se takaisin sinne.
1 SOTURI.
Ei, ensin luen sen, jos sallitte.
PAROLLES.
Vakuutan, että tarkoitukseni oli rehellinen mitä tyttöön tulee; sillä
tiedän, että se nuori kreivi on vaarallinen ja irstas poika-nulikka,
oikea valaskala mitä neitsyyksiin tulee, joka hotkii kaikki alveet,
mitkä tapaa.
BERTRAM.
Senkin kirottu, kaksikielinen konna!