7 _läksiäin_, -men = loismies, itsellinen.
8 _väleen_ = pian.
38. Sananlasku.
Hylkeen' on hyvää elä'ä: (III: 153.)
vie'en juopi vierestänsä,
kalan syöpi kaikellaisen. (III: 155.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 38.
Tois.: 7 Hylkeen' on hyvä meressä.
1 hylkeen' = hylkeenä.
2 vie'en, vrt. N:o 36: 18 ja selitys 20: 38]
39. Sananlaskun tapainen virsi.
Silloin siikanen kuteepi, (III: 157.)
lohen-poika pousuttaapi:
kons' on jäässä järven rannat,
meren rannat riittehessä;
5 ei silloin sika makaile,
sian toisen tonkiessa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 39.
Tois.:
4 ei silloin sika maka'a.
2 pousuttaa = loiskuttaa, uida niin että vesi pouskaa.
4 riite, -tteen = hieno jää veden pinnalla.
40. Liekkuvirsi
(Sananlaskun tapainen).
Kolme synkkää on saloa,
kolm' on vuorta korkeata, (III: 177.)
kolm' on koskea kova'a, (III: 175.)
ei oo Vuoksen voittanutta, (III: 181.)
5 ylikäynyttä Imatran; — (III: 182.)
melkein on meressä vettä,
sitä kaksi kauhallista,
kuin ois' oike'in mitata,
osa kolmatta tulisi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 40.
Tois.:
4 ylikäynyttä Imaran.
4; 5 selitettävä: ei ole (löydy) Vuoksen voittavaa eikä Imatran
ylikäyvää; perf. partic. käytetään joskus samassa merkityksessä kuin
pres. partic.
Virren on P. kuullut emoltansa.
41. Reki-virsi.
Nuu, nuu! — mun orosueni,
liiku liina-harjueni,
liiku liioitta sanoitta,
puhehitta puhtahitta,
5 ilman ruos'an roiskamatta,
nahka-siiman naukumatta;
oro, oro! — piä varasi!
musta-harja haltiaasi;
älä veä ylen veresi!
10 tähän pääll' on paljo pantu,
tähän liiaks' on lisätty:
kaksin hengin kaplahille,
liioin hengin liistehille; —
senhän kieletön vetääpi,
15 minkä mieletön paneepi; —
oro, oro! — piä varasi!
musta-harja haltiaasi,
etsi luontois sie lumesta,
haon alta haltiaasi,
20 synty'is syvästä maasta,
kuin määt maalle vierahalle,
jott' ei pistyis noian nuolet,
noian nuolet, verhan veitset,
eikä tietäjän teräkset;
25 tuoll' on maalla vierahalla,
siel' on notkot noitii täynnä,
verhoi on joka veräjät,
perä-penkit tietäjiä; —
mie syön noiat nuolinensa, (XII: 169.)
30 tietäjät teräksinensä, (XII: 172.)
verhot veitsi-rautoinensa, (XII: 171.)
mie oon noian nuorimpainen,
mie oon tietäjän tekemä,
tietäjän teräs-palanen; —
35 mull' on hiekkanen hipiä,
rauan-karvanen kamara,
ei minuhun piikit pisty,
terä-rauat tee mitäkään; —
se oro, joka sinulle,
40 ruplan makso häntä-rusto,
joka jouhonen kopekan;
se oro, joka sinulle,
rie'en päält' on riisuttava,
aialt' on satuloittava,
45 ve'en pilvestä vetääpi,
kakrat syöpi räystähältä;
se oro, joka sinulle,
sill' on lampi lautaisissa, (III: 404.)
kolo keski selkä-piissä, (III: 403.)
50 lähe länkien välissä; —
ei ole joka orolla,
ei oo lampi lautaisissa,
lähe länkiin ei välissä,
kolo keski selkä-piissä; —
55 ei juokse joka oronen,
jok' ei tamma tallaele,
jok' ei liiku liina-harja,
jok' ei ruuna rumpoittele,
kuin juoksee tämä oronen,
60 tämä tamma tallajaapi,
tämä liikkuu liina-harja; —
sie oot vaalinut vasiten,
vaalin't vasten itseäsi,
sie oot syöttänyt orosi,
65 lestyin leivin, pestyin kauroin,
heinät syötit helmastasi,
hatullasi kakrat kannoit;
sie oot syöttänyt orosi,
jaloilellut jaarikkasi;
70 sie oot juottanut orosi,
Jorttanaisella joella,
heraisista lähtehistä; —
juokse, juokse! — musta ruuna!
kolkuta kova-kapia!
Toisinnuksia ja selityksiä: 41.
Rekivirsiä lauletaan kun ajetaan re'ellä eli "livutaan", jonkatähden
niitä myöskin sanotaan "liuku-virsiksi" (vrt. myös selityksiä N:ot
3 ja 19).
Tois.:
6 nahka-ruos'an naukumatta
70 tähän on paljo päälle pantu
71 kovin kuorma on lisätty
25 siel on maalla vierahalla
41 joka jouhenen kopekan
48 (52) sil' on lampi [kl lammi] lautaisilla.
5 _ruoska_, ruos'an = (v. розга [rozga] = vitsa) piiska.
8 _haltias_, -aan = haltia; P:n mukaan löytyy mies- ja nais-haltiaita;
ne ovat erilaatuisia, niinkuin maan-, veden-, kartanon-, saunan- ja
raha-aarre-haltiaita; kaikista pahimmat ovat kirkkomaan-haltiaat; kaksi
haltiasta oli P:n kotitalossa.
13 _liisteet_ = irtonainen liistepohja työ-re'essä.
19 kl hoa'on alta haltiaasi; hako, hoa'on; sata, soa'an (saa'an
30: 25); reki, rie'en (41: 43, 42: 4).
21 _määt_ = menet. — 22 pistyy = pystyy.
23 verha = "uhri", esim. lepän-oksia ja vettä, joka viskataan uhriksi,
jotta ilman, veden tahi maan haltiaat lepytettäisiin (vrt. toim. kirj.
Suomi, III jakso, 4 osa s. 113—115).
27 _verhoi_ = velhoja; joka veräjä_t_, (vrt. selitys N:o 23).
35 _hipiä_ = iho, pinta.
41 _jouhonen_ = jouhi.
49 kolo keski = keski-kolo.
62 _vaalia_ = hoitaa; vasiten = hyvästi.
65 _lestyin_; lesen, lestä; kun otraa tahi kauraa puidaan katkeavat
ensin oljet, jotka otetaan pois; sitten "lessään" eli puidaan tähkät
uudestaan niin, että ripsit ja tähkänkannat karisevat pois. Kl lessyin
leivin, pessyin kauroin.
69 _jaloitella_ = juoksutella, — _jaarikka_ = pötkö.
71 kl Juorttanaisella juoella; vrt. siv. 42.
72 _heranen_ = tyyni ja kirkas, jotta läikkyy niinkuin hera eli sulattu
rasva; sanotaan myöskin puhekielessä että vedenpinta on "hera-tyyni". —
74 _kapia_ = kavio.
Tämä runo näkyy olevan kolmesta eri pätkästä kokoonpantu: 1-15,
16-38 ja 39-74, mutta ne ovat lauletut yhdistettynä. — Säkeet 21-37
esiintyvät myöskin eräässä häävirressä, joka lauletaan tuliaishäissä.
42. Rekivirsi.
Sutte-lutte, suotta laulan,
suotta laulan suuren virren,
pitkän virren pilkallani; —
mie suotta rikoin rie'eini, (III: 495.)
5 kiusen katkoin kaplahani;
leppänen minun rekeni,
syän-puiset kaplahani; —
suitin-luitin, suotta poltin,
suotta poltin porstuvani,
10 eestäin on esi-tuvaini,
jos tuo olkinen olikin,
katajain' oli katto päällä,
havu-katto kartanoni; —
tulkaa nyt suku tukkuhun,
15 ak' viel' saatais' sammumahan; —
pahoin tein, poloinen poika,
pahoin tein, pahoin käkesin,
löin isoni, löin emoni,
särin sänky-vuoteheni,
20 kannoin rannalle kaluni,
möin ma'ani, söin rahani,
itse rengiksi rupesin.
Toisinnuksia ja selityksiä: 42.
Tois.:
7 syän-puist' oli kaplahani
8 sutte-lutte, soltin poltin
72 katajainen katto päällä
73 havu-katt' oli kartanoni
15 ak'se (eli: a kuin) saatais' sammumahan
21 join ma'ani [kl maa'aini] söin rahani.
1 _sutte-lulte, suitin-luitin_ (säk. 8) ovat n.k. hätävaran sanoja;
sellaisia ovat myöskin; _suitin-luilin_, (säk. 8) _soltin-poltin,
tyylen-lyylen, hoiten-toiten, hoile-loile, viltin-valtin_ j.n.e.
2 _suuri virsi_ = eepillinen ja suurella eli valta-nuotilla laulettava
virsi eli "mökälaulu" (vrt. siv. 26, 28).
7 _syän-puinen_ pehmytpuinen kaplas; joka on tehty puun sydämestä eikä
pinnasta.
10 _esi-tupa_ = tupanen eli "elo-tuvan" vastapäässä ja porstuvan
toisella puolella oleva tupa, jossa ei asuta vaan ruoka-aineita
säilytetään; sitäpaitsi pidetään "es'tupaa" pitoja ja häitä varten.
15 _ak'_ = a kuin (ven. a) mutta kuin.
17 _käkeän_ (kä(k)kiin), k(e)äetä = luvata, aikoa.
Runon P. kuullut Vetkan Oleksantralta Raudusta.
43. Häävirsi.
Kysyin tietä tullehilta,
maata matkan käynehiltä:
»käittäk' tiehen tervehenä,
matkahan ani vapaana?
5 risuloien riuhtomatta,
kantoloien kaapimatta,
oksien otelematta,
tervas-kannon tempomatta,
vesojen vetelemättä;
10 eik' ne oksat ottanehet,
eik' ne kannot kaapinehet,
tervas-kannot temponehet?» —
mie kyselin velloltani,
lausuin lapselta emoni:
15 »mit' olet pahoilla mielin, (III: 501.)
asut alaalla kypärän, (III: 502.)
mit' olet vesissä silmin?
jokos tiellä tessittihin,
jokos maalla massittihin,
20 jok' he virsillä vetivät,
jokos lauluill' lakkasivat,
moitittiink' sinuista siellä,
soimasiitkos suu-sanoilla?
virka, virka — meiän vello!
25 jos lie suotta soimannehet,
jos he kielin kelläsivät,
jos he virsillä vetivät,
jos he lauluill' lakkasivat,
suu-sanoilla soimasivat, —
20 kyll' kotona kostetahan,
maksetaan ison majoilla, —
kuin he suotta soimasivat,
kiusen kielin kelläsivät,
kuin he massiit maan parasta,
35 kuin rikasta rienasivat»; —
mie en tiiä itsekänä,
moittinenkos morsianta,
vain on sulhaista silitän,
käynenk' muita moittimahan,
vain ivannenk' itseäni,
ensin itsein mie ivailen,
sitte vasten muita moitin,
sitt' ei pisty muien moitos;
oma nuokkain on nokinen,
45 oma tohkoin on tohunen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 43.
Tois.:
16 asut alla kulmiesi [k kulmiheisi]
18 (19) jok' se tiellä tessettiin
20 jokos virsillä vetivät
23 suu-sanoilla soimasivat
25 jos he suotta soimasivat
30 meill' on kostajat kotona
kyll' on kostajat kotona
sitt' kotona kostetahan
31 maksajat emon majoilla
meill' on maksajat majoilla.
3,4 kl _tii'een — matka'an_ = tiensä, matkansa; voi myöskin olla illat.
— käittäk' = kävittekö.
5, 6, 7 ensimäiset sanat kl risul_oihen_, kantol_oihen_, oks_i'in_;
nämä muodot vastaavat monikon sekä genit. että illativin muotoja;
mutta koska säk. 8-9 on selvä genetivi: kann_on_ — ves_o'in_ (eikä:
vesoihen), niin ovat edellisetkin genitiviä.
15 lukemalla lausuttu: mitä _oot_ p.m.; kun säe laulettiin niin
murteellisuus katosi, niinkuin tekstistä näkyy.
28 _lakata_ — (vrt. ruots. (be)lacka) tessiä (säk. 18), massia (19),
moittia (22, 39), soimata (23), kellätä (26), rienata (35) ja ivata
(40).
39 kl muita _muil_timahan, alkusoinnun tähden.
41 kl _ei_sin itsein.
45 _lohko_ = etutohko = veneen nokka.
Virsi lauletaan kun tulohäissä "kysellään sulhaselta".
44. Häävirsi.
Annoin ainoan sisoni, (III: 519.)
silmiksi Sokialahan,
näkemiksi Nälkälähän;
ois oll't meiän neitosensa, (XXXVIII: 108.)
5 paremmankin paikan väärtti, (XXXVIII: 104.)
paremman talon miniä,
paremmallen paian-saaja,
housun-huolija paremman.
Toisinnuksia ja selityksiä: 44.
Tois.:
4 paremmankin miehen väärtti.
2 _Sokiala_ ehkä = "sokian pojan" (Väinämöisen) koti.
3 _Nälkälä_, vrt. Kal. XXX: 327.
4 kl _neitoseese_ tahi _-seense_, luettuna: _neitosee_(n). Murteessa
kuuluu monikon sekä 1:n että 2:n pers. suffiksi _-nna, -nnä_, vaikka
tämä suffiksi tuskin runoissa esiintyy.
Nuoteet laulavat tämän virren sulhasen kotona.
(Knt. II: 16, 24.)
45. Hää- ja liekkuvirsi.
Niin se lauloi meiän neito,
niin hän lauloi liiritteli,
likkana lipatessansa,
paimenessa käyessänsä,
5 kannon päässä seissessansa,
sinisen salon sisässä,
kaian korven kainalossa:
"tuota toivon tuon iäini, (III: 531.)
tuon iäini, taan ajaini,
10 kaiken kasvanta-ajaini,
kuin mie saisin, minkä soisin,
mitä mielein mun tekeepi, (I: 1.)
aivoin on ajattelevat: (I: 2.)
sulhon suuren ja sorean,
15 sulhon valkea-verisen,
ruunan ruskean hevoisen;
kuin saisin mitä halajan:
sukuhuni suurta miestä, (III: 533, 30.)
lajihini laativaista; —
20 olkoon kiitelty Jumala,
ylistelty yksin Luoja!
sen sain mie, mitä halajin,
mitä mielein mun tekikin,
minkä Luojani lupasi,
25 sen mull' anto Armollinen:
sukuhuin sain suuren miehen,
lajihin sain miehen laaun,
miehen laaun, laativaisen,
sulhon suuren ja sorean,
30 musta-kulman jä korean; —
mie sain miehen mielellisen,
toveritsan toimellisen,
se on viisas vierus-miesi,
se on viisas, ei oo villi,
35 se on hurskas, ei oo hullu,
miehen mitta, miehen varsi,
sekä miehen mieli päässään,
miehen hattu hartioilla,
miehen kinta'at käessä; —
40 ei se rieho ristiäni,
katko ei kaula-ketjujani,
ei sysi sykeröäni; —
ei se vingu viinan päällä,
ei huua humalan päällä,
45 silt' ei hattu jääne jäälle;
itse katsoo kintahansa,
itse hallitsee hattunsa."
Toisinnuksia ja selityksiä: 45.
Tois.:
17 kuin mie saisin Sakkulasta
20 olkoon kiitetty Jumala
27 ylistetty yksin Luoja
23 mitä miele'in teki'i [= tekikin]
26 sukuhuin [kl sukuhein] on suuren miehen
29 miehen suuren ja sorean.
3 _likka_ = lapsenhoitaja tyttö (EK:ssa); likoittaa = olla
lapsenkatsojana.
8, 9 iäini — ajaini = ikäni — aikani; (vrt. selitys N:o 9: 4).
18, 19 kl suku_heini_, laji_heini_. — _laativainen_ = puhelias.
29 _sulho_ ja _morsia(in)_ tarkoittaa EK:ssa aviopuolisot myöskin
sitten kuin avioliitto on solmittu, ja niin heitä kutsutaan siksi kun
ensimäinen lapsi on heille syntynyt.
40 _riuhtoa_ = repiä; vrt. N:o 30: 12-13.
42 kl sykerö_j_äini; -j- on murteen mukaan liitetty vokaalien väliin,
vaikka sana on yksikön muodossa.
Häävirsi, joka lauletaan läksiäishäissä eli morsiamen kodissa; myöskin
se lauletaan liekussa kun "morsiain" eli nuori vaimo käy vanhempainsa
kotona "oljamissa", kun hän on ollut naituna noin 2 kuukautta.
(Knt. II: 75.)
46. Liekkuvirsi.
Onhan maata muuallakin (III: 572.)
ilma'a etempänäkin,
ei iso'in ikkunalla, (III: 573.)
eikä vellon pellon päässä.
Selityksiä: 46.
1, 2 luettuina kuuluvat viimeiset sanat: muualla_i_, etämpä(n)nä_i_.
3 _ikkunalla_ = ikkunan alla; tarkoitus on: ei (yksistään) isän ikkunan
alla &c.
Lauletaan kun ollaan liekussa ja paimenessa.
(Knt. II: 88.)
Kalevalan IV Runo.
47. Liekkuvirsi.
Mänin suurelle merelle,
mänin merell' kylpömahän;
jo oli meri kylvöttynä,
mänin toiselle merelle,
5 jo oli sekin kylvöttynä;
mänin kohta kolmannelle,
se ol vielä kylpömättä;
panin pai'ain mie pajulle,
hameheni haavan päälle,
10 koivun päälle kostolini,
sukkain mie sulalle maalle,
helmet hiekka-rantaiselle,
sormukset somerikolle, (IV: 32.)
riisuin ristin kaklastani; — (IV: 31.)
15 tuli varas varvikosta,
mies vihainen vitsikosta,
pojan-luntti Luu-mäeltä,
akka laiska lampahista;
otti pai'ain mun pajulta,
20 hamehein on haavan päältä,
koivun päältä kostolini,
sukkain on sulalta maalta,
helmet hiekka-rantaiselta,
sormukset somerikolta,
25 pois on ristini ripusti; —
mänin itkien kotihin, (IV: 37.)
kaaloitellen kartanohon; (IV: 38.)
iso aitassa asuupi,
emo aitan rappuisilla;
30 iso ensinkin kysyypi,
emo olka-pään ylitsen:
»mitäs itket piikueni, (III: 507, IV: 41.)
nuorin lapsein on nurajat?" (III: 508.)
mie sanoin emoselleni:
35 »mänin merell' kylpömähän,
tuli varas varvikosta,
mies vihainen vitsikosta,
akka laiskä lampahista,
pojan-luntti Luu-mäeltä,
40 otti pai'ain mun pajulta,
otti soreat sormukseni,
sukkain on sulalta maalta,
helmein hiekka-rantaiselta,
pois on ristini ripusti,
45 hamehein on haavan päältä,
pois on kantoi kauläa-huilit;» —
emo vasten vastaeli:
»älä itke! piikueni, (IV: 119.)
nuorimpaiseni nureksi, (III: 508.)
50 mäne aittaan sie mäelle, — (IV: 127.)
siel' on kirstu kirstun päällä, — (IV: 129.)
pane päällesi parasta,
valkeaista varrellesi,
hienoista hipiällesi;
55 sitt' mää kirkkohon kukaksi, (IV: 185.)
kaunihiksi kappalihin;
siit' on kaikki katselevat:
'kuin miekin mokoman saisin,
sylissäni syöttelisin,
60 käsissäni käyttelisin,
suussain mie palan purisin,
joka päivä pään pesisin,
joka kuuru kuurajaisin,
joka päivä uuen paian,
65 joka viikko uuen viitan'».
Toisinnuksia ja selityksiä: 47.
Tois.:
3 jo oli meret kylvöttynä
7 se ol' meri kylpömättä
9 hamehein on haon [kl haaon] päälle
11 sukka'in sulille maille
17 tuli luntti Luu-mäeltä
25 pois on risti'in ripusti
50 mää sie aitta'an mäelle
52 paa sie päälle'is parasta.
1 _Suuri meri_ = Suomen lahti (jota vastoin Laatukka on "meri").
6 kl ja murteessa: kolmann_ee_lle.
8 _pai'ain_ = paitani; vrt. selitystä 7: 35].
10 _kostoli_, kostuli = pitkä, väliä ja valkoinen päällysnuttu
liina-vaatteesta, ilman nappia; luterilaisilla on "sepalukset"
koristetut, ja naisten kostulien kaulus on usein "kirsilangoilla
tehty"; ylipäätään pitävät kreikkalaiset toimikkaisia (= neljällä
niidellä kudottuja), jota vastaan luterilaiset pitävät murteikkaisia
(= kahdeksalla niidellä kudottuja) ja "kuvaniekkoja kostoliloita".
Pyhäjärven perukirjoissa mainitaan 1753 _kåstol_, Raudussa 1757 ja
Sakkulassa 1769-1770 _kåståli_ ja murteikkainen kostel ("mordicka
_costel_"). Hiitolan perukirjoissa v. 1749 mainitaan: pitkä Puolalainen
päällyspaita ("lång Pålsk öfverskjorta"), luultavasti = kostoli.
17 luultavaksi ei tarkoiteta Luumäen pitäjää, jota vasta 1642 mainitaan.
28 _asua_ = oleskella, pysyä (EK:ssa).
30 kl iso _ei_sinkin kysyypi (alliterationi: _iso eis-_).
32 _piikut_, -uen = piikanen.
54 _hipiä_ = iho.
55 _mää_ = mäne (52 tois. paa = pane).
56 kl kaun_e_heksi; — _kappali_ = kappeli.
57 kl siit' on kaikki katsel(l)ooto.
63 _kuuru_ = aika.
65 _viitta_ = sarkanen puolipitkä, napiton nuttu sekä miehiä että
naisia varten; se on helmoista liehki ja on "kirsitetty" (roihkan päät,
sepalukset ja hihansuut ommeltuina eli kirjoiteltuina kirsilangoilla
säämyskän päällä) ja kaulus on punaisesta verasta; viitat ovat
yhdennäköiset niin luterilaisilla kuin kreikkalaisillakin. Ennen
olivat viitat joko valkeat tahi "vesiharmaat" tahi harmahtavat (=
hopeaharmaat); nykyäksi miehet pitävät "syvätharmaita" (= tummempia)
viittoja. Sakkulassa mainitaan 1685 valmarsjacka eli _vijtta_ ja
Ruokolahdella 1696 _qvinfolkshvita_, Pyhäjärvellä 1745 valmarshvita_,
Raudussa 1760 mans- och gvinfolks-hvitor j.n.e.
(Knt. III: 86—89.)
48. Liekkuvirsi.
Mie käin pilven piitä myöten, (XLVI: 365.)
taiva'an rajoja myöten, (XLVI: 366.)
mie sain silkit silmilleni,
kulta-langat kulmilleni, (IV: 161.)
5 päähäin on hyvät hopeat; — (IV: 156, 162.)
tuli varas varvikosta,
mies vihainen vitsikosta,
pojan-luntti Luu-mäeltä,
akka laiska lampahista,
10 otti silkit silmiltäni,
kulta-langat kulmiltani,
päästäin on hyvät hopeat,
(jatk. = N:o 47 säk. 26—65 mutatis mutandis.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 48.
Tois.:
2 taiva'an raja'a myöten
3 sielt sain silkit silmilleni.
4, 5 (12) _kultalangat_ ja _hyvät hopeat_ tarkoittanee niitä
päänkoristuksia, joita T:ri Th. Schvindt mainitsee Kajalan Rautakaud.
siv. 124—125 ja kuv. 185 ja 343—340. (Knt. III: 86-89.)
49. Liekkuvirsi.
Paremp' ois' oll't mun poloisen (IV: 218.)
olla ilman syntymättä,
syntymättä, kasvamatta; (IV: 219.)
kuin ois' ehtonen emoni,
5 kuin ois maire maammoseni,
kuin ois' kaunis kantajani
veteen ois' vivun vis 'annut,
vaarun keski-valkeahan,
pann't ois' tuutusen tulehen,
10 tyttö tuutusen sisässä:
sitt' ei ois' emosellani,
ei ois' mieli mettä tehnyt,
syän synnyttän't olutta;
mieli terva'a tekisi,
15 syän syttä polttelisi;
paremp' ois' tänä'i päinnä,
huokeamp' ois' huomennakin,
kuin ei ois' ehtonen emoni,
kuin ei ois' synnyttän't minuista,
20 näillen päivillen pahoille, (IV: 221.)
mokomille miel' aloille,
ilkiöille istuimille,
kaikkien sanottavaksi,
kielin kelläeltäväksi; —
25 osael'han mun emoni
osas' hän omenat tehhä,
tarkkas' taimet kasvatella;
ei osann't omenillehen,
osann't ei osa'a luua,
30 ei hän tarkann't taimillehen,
taitan't ei tajuista panna,
osann't ei minun emoni,
ei osann't omeniansa,
eikä tarkann't taimiansa,
35 ei osannut istutella,
pan' hän puillen pyöriville,
veräjille viereville,
varvoille vapiseville,
lehtilöille liekkuville;
40 mihin varpa vaarahtaapi —
mie vaan vierähän keralla;
mihin viere'e veräjä —
mie vaan vierähän keralla;
mihin lehti liekahtaapi
45 mie vaan liekahan keralla;
mihin puu sitt' pyörähtääpi —
mie vaan pyörähän keralla; —
pani ehtonen emoni,
pani paikoillen pahoille,
50 ilkiöille istumille,
kaikkien sanottavaksi,
kielin kelläeltäväksi,
joka pane'e pahempi,
joka kehno kelläjääpi,
55 kehnommaks' mun kenkiäni,
pahemmaksi paklojani.
Toisinnuksia ja selityksiä: 49.
Tois.:
4 kuin ois, se minun emoni
mahtoi ennen maammoseni
mahoit ennen mun emoni
7 vipu vete'en vis'ata [= viskata]
8 panna vaaru valkeahan
pann't ois' vaarun valkeahan
9 panna tuutunen tulehen
12 ei ois mieli mettä tehhä
sitt' ei mieli mettä keitä
13 syän synnyttää olutta
18 kuin ei ois emosueni
19 synnytti minun emoni
31 tarkann't ei taju'u panna
36 jätti puille pyöriville
heitti puille pyöriville
53 joka [ro]skanen paneepi.
5 _maire_ = hyvä, masealuontonen; semmoisia attributia käyttää P.
usein laulussaan, esim. ilmoinen iso; ehtonen emo; kaunis kantaja;
maire (mairehoinen, itk.) maammo; vietre (vietrehoinen, itk.) vello,
siityinen sisär; valkeainen, vakahainen vaalittu, itk. (= lapsi) j.n.e.
7 _vipu_ = pussin-näköinen liinavaatteesta tehty lapsenkätkyt, joka
seipääseen eli "vipupuuhun" ripustetaan; — vis'annut — viskannut.
8, 9 _vaaru_ — tuutunen = vipu, kätkyt.
19 minunen — minä; niin myöskin sinunen, -sen; sanat esiintyvät vaan
partitivissa: minuista, sinuista.
29 _osa- = hyvä osa, onni (osakas = onnellinen; vrt. myöskin lausetta:
"antakoon Jumala osaa ja onnea!"); luua — luoda.
Lauletaan myöskin yksinpäisiäisnä metsässä ja tietä myöten käydessään.
50. Liekkuvirsi.
Kuin oisin kuollut, koito piika,
piika kalkinen kaonnut;
kuin ois't ehtonen emoni,
kuin ois't maire maammoseni,
5 kuin ois't kaunis kantajani,
kolmi-öiss' ois't kuolettanut,
kaksi-öiss' ois't — mun katalan —
kaksi-öiss' ois't kaottanut;
kuin oisin kuollut kolmi-öissä (IV: 223.)
10 ja kaonnut kaksi-öissä: (IV: 224.)
vaaksa vaatett' ois' pitänyt, (IV: 226.)
kaks' ois lauan kappaletta,
kyynär' ois' pyhäistä maata, (IV: 227.)
ja pari papin sanaista,
15 luku lukkarin puhetta,
kerran kellon kilkahusta; —
mitä henkii ois' vähempi,
sitä huolta huokeampi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 50.
Tois:
1 Kuin oisin kuollut koito poika
2 poika kalkinen kaonnut
11 vaaks' ois vaatetta pitänyt
13 kyynäre pyhäistä maata
14 ja pari papin sana'a
17 mitä henkii ois' vähemmän.
1 _koito_ = heikko, kellä ei ole mitään olopaikkaa.
2 _kalkinen- = onneton.
3 _ois't_ = olisit.
6 myöskin kl kolme-öiss'; -öiss' = -öisnä, -yön vanhana.
(Knt. I: 46, II: 225.)
51. Tantsuvirsi.
Kas ne on pojat, mitkä meillä:
käyvät Saksan saappahassa,
kahen ruplan kaula-huili,
kolmen ruplan korva-rengas,
5 viien ruplan viitta päällä,
kuuen ruplan kussakkoinen,
kymmenen kypärä päässä,
saa'an saappa'at jalassa,
silmät maksavat sinisen,
10 pos'et puhta'an punaisen,
varsi valkean paperin;
nuo viitsiit kylähän männä,
tohtiit toiseen he talohon,
viitsiit männä vierahaisiin,
15 näkyisällä nääöllänsä,
mukaisalla muuollansa,
valkealla varrellansa; —
nuo vaan viere'et verassa,
siitäät käyä sitsevoissa,
20 noill' on tankki taiten tehty,
verka miittiin on mitattu,
ei oo tankki maalla tehty,
tankk' on tehty taivosessa,
sen on kukkaro kutonut,
25 vask' on rihman valmistanut,
hopeainen helsyttänyt,
kuu kulki kue-keränä, [IV: 135.)
kaaret muina kangas-puina,
pilvet pitkät pelsiminä,
30 tähet suihkiit sukkulaisna.
Toisinnuksia ja selityksiä: 51.
Tois.:
4 viien ruplan viitat päällä.
2 kl käv(v)yyt.
3 _huili_ = miesten kaula-riepu, "kaula-sarhvi".
6 _kussakkoinen_, kussakko — (ven. кушакъ [kušak]) lankainen vyö.
8 tarkoitetaan : sadan(ruplan) saappaat.
9-11 sininen (paperi) = viiden ruplan seteli; punainen (paperi) =
kymmenen ruplan seteli; valkea paperi = kahdenkymmenenviiden ruplan
seteli.
15 kl neäöllänsä; näkö-sanasta; vrt. selitysten N:o 20 loppuosaa].
16 muuollansa = muodollansa.
19 _siitäät_ = sietävät; — _sitseva_ = (ven. ситецъ [sitets], ситцевый
[sittsevyj]) sitsi- eli karttunikangas.
20 _tankki_ EK:ssa = takki. — 21 _miittiin_ = miettien.
24-26 tarkoitetaan, että vaatteet ovat kukkarorahoilla ostetut. — Myös:
_nuo_ on kukkaro kutonut.
27 _kue_-kerä = viipsenpuille vyyhitään ja kuteet keritään
"ku(v)e-kerälle".
29 _pelsimet_ = vanhanaikaiset kangaspuut, joilla on vaan kaksi
haarajalkaa; niitä vielä paljon saa nähdä EK:ssa (vrt. kuva N:o 27,
Kalev. III pain. 1887).
30 _sukkulainen_, sukkula = syöstävä.
Virren on P. kuullut Siiterin Sohvilta Palkeelasta.
52. Liekkuvirsi.