"Isä-meidän"; vielä hän lisäsi että tämä oli "maakunnan tarve", ja tätä
lukua hän oli lukenut 20 vuotta (vrt. Hertzberg, Bidrag till Finlands
kulturhistoria på 1600-talet, Vidskepelse, s. 59-60; — erehdystä
vaan on, että mies olisi ollut kotisin Raudusta). Tästä näkyy, miten
suomalaisten runous aikojen kuluessa muuttuu pienessä määrässä, kun 6
säettä melkein muuttumattomina on pysynyt paikkakunnalla ainakin 225
vuotta. Vast'edes saamme nähdä, että toisetkin säkeet siinä vanhassa
luvussa (joka löytyy kirjaanpantuna Valtionarkiston Tuomiokirjoissa v.
1687) löytyvät P:n "maon luvussa".
(Vrt. Loitsurunoja siv. 238, 239, 271: h—273.)
24. Liekkuvirsi.
Kuin mie tehnen, kuin ruvennen
kuin se lienee on parempi,
kuin se lienee kunniampi?
liekos kuolla, vain elä'ä
5 vain paremp' pakoon lie männä? —
paremp' on pakeneminen,
ennenk' nuorra kuoleminen; —
mitäs tehhä, kuin elä'ä,
tämän suuren huolen kanssa,
10 tään suuren surun keralla,
kaihon kauhean keralla;
synny ei syyä leivän kanssa,
painaa ei palan keralla; —
mitäs tehnen kuin ruvennen,
15 kuin se lienee on parempi,
kuin se lienee kuuluisampi,
tehnenkos tuvan tulehen, (I: 191.)
vain vestän vetehen lastut? —
mie jos teen tuvan tulehen,
20 tul'han polttaa mun tuvaini,
jos vestän vetehen lastut,
ves'han viep' mun vestokseni.
Toisinnuksia ja selityksiä: 24.
Tois.:
19 jos mie teen tuvan tulehen
20 tul' on polttaa mun tuvaini
22 ves' on viepi vestokseni.
3 _kunnia_ komparativissa = kunniallisempi.
4 vai_n_ eikä: vai, niinkuin se on kirjakielessä ja Ahlqvist olettaa
(vrt. Ahlqvist, Tutkim. Kalev. tekst. siv. 36); säe kl "liekö kuolla
vain elääne"; (_-ni_ ja) _-ne_ liitetään säkeen lopussa 1:0 _yksikön
partitiviin_, esim. siiaane, majaane, kylääne, kaupuntiine, kalaane,
kutsuntaane, lihaane, lyllyyne, minuune, karsinaane, matoone, emoone,
kunniaane, sanaane, palmikkoone, iloone, värttinääne; 2:0 _monikon
partitiviin_, esim. ilmisiine, tuomisiine; 3:0 _yksikön illativiin_,
esim. eteene, mukaane, sisääne, perääne, päähkeneene, kalaane, minuune,
nojaane, kitaane, tappeluune, taivoseene, lumeene, rakoone, tupaane,
veroone, pakoone, etsinkoone, etsimääne, liukkumaane, katsomaane,
kuulemaane; 4:0 _yksikön 3 pers. pres._ esim. ajaane; myöskin
kieltomuodossa, esim. ei sikiine; 5:0 _yksikön 3 pers. koncessivissä_,
esim. saattaneene, tehtäneene, kanittaneene, vietäneene, unohtaneene,
masentaneene, polkeneene; 6:0 _optativiin_, esim. painukoone; 7:0
_infinitiviin_, esim. elääne, pitääne, kytööne: 8:0 _passiviin_, esim.
pantaneene, saattaneene, ristittiine ja 9:0 samassa merkityksessä
kuin suffiksi _-kana_ Kalevalassa, esim. puoletkaane, millenkääne,
kulloinkaane, hauton'tkaane, havainnutkaane, (en) laulakaane j.n.e.
(Vrt. selitys 20: 2, taulu.)
12 _syntyy_ = sopii.
17 omituista on, että Kalevalassa puhutaan _tuuleen_ rakentamisesta, ja
Kantelettaressa sekä P:lla _tuleen_ rakentamisesta.
18, 21 _vestän_ = veistän.
20 tuvaini = tupani; murteessa kuuluu tämä sana: tuuvvaini (vrt. ed.
Runo 7, Sel. 35).
(Vrt. Knt. I: 199: 23—30.)
25. Liekkuvirsi.
Pääsky-lintu, päivä-lintu, (I: 201).
yö-lintu, lepakko-lintu
lentel' on kesoiset päivät,
sykyetkin yö-syämet;
5 etsi maata maataksensa,
lehtoa levätäksensä,
pesoa muni'iksensa;
saan't ei maata maataksensa,
lehtoo ei levätäksensä
10 pesoo ei muni'iksensa;
muni kultaisen munaisen, [I: 210
valo vaskisen pesoisen,
soti-laivan kannen päälle; —
toi Jumala suuren tuulen,
15 suuren tuulen, ves'-satehen,
kaato pesän kallallensa,
sysähytti syrjällensä,
munat vieri'it vetehen; — [I: 225
pääsky-lintu, päivä-lintu,
20 yö-lintu, lepakko-lintu,
hän lentel' kesoisen päivän,
sykyenkin yö-pimiän,
hän sai rautaa on palaisen,
pikkaraisen pihjalata;
25 hän vei rauan seppälähän:
"seppyein oot selvyeni,
taitaja takojaiseni,
taoit eklen, taoit ennen,
nyt tao tänä'i päinnä,
30 tao rautanen harava!"
teetti rautaisen haravan,
pihjalaiset piit panetti,
vas'est' on valatti varren,
teräksestä naaklat teetti,
35 haravoi meret kokohon,
meren ruuot ruopusteli,
meren kaislat kaaputteli,
meren hiekat helsytteli;
löys' hän puolen valkulaista, (1: 239.)
40 tuon lähätti taivosehen,
sen on kuuks' kumottamahan; (1: 240.)
löys' on puolen ruskulaista,
sen lähetti taivosehen,
sen täheksi taivosehen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 25.
Tähän on verrattava J. Krohn'in Kalevalan Toisinnot I: N:o 155 ja siv.
160.
Tois.:
5 ets' hän maata maataksensa
6 pesoo on muni'iksensa
8 ei saan't maata maataksensa
40 sen lähätti taivosehen (lähättää = lähettää)
40 toisen puolen valkulaista.
15 kl sateene (-teeni).
26 _oot_; omituista on, että tässä 2:nen pers. käytetään runollisena
lisäkkeenä.
34 _naaklat_ = naulat.
36 _ruuot_; ruoko-sanasta.
(Vrt Knt. I: 200 ja 3:as pain. III: 1.)
26. Tantsuvirsi.
Ei ilo ilollen tunnu,
ei remullen millenkänä,
kuin ei vanha Väinämöinen,
entinen ilon-tekijä,
5 lihojaan ei liikuttele,
väkiään ei väännettele,
järkyt' ei jäseniänsä; — (I: 294.)
kuin ei vanha virren-seppä,
vanha laulujen latoja,
10 vanha virsien vetäjä,
kuin ei virka virsiänsä,
eikä las'e laulujansa; —
täss' on entinen evesti,
entinen ilon-tekijä;
15 antakaapas! — mie aloitan,
mie aloitan aika nuotin,
tehhähän leviä leikki,
kierretään kiperä leikki;
kaikki lapset lattialle,
20 kaikki kansa katsomahan,
ilmiset iloitsemahan,
akat meitä auttakaa,
tah' sanalla, tah' kahella,
tah'ka puolell' on puhetta
25 tytöt nuoret nuotiohon;
ilotaan nyt tääkin ilta,
muien iltojen mukahan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 26.
Tois.:
16 mie aloitan aika leikin
22 akat kaikki arttelihin
23 (25) tytöt nuoret työn-tekohon
26 iloitaan on tääkin ilta.
3 P:n runoissa ei mainita _Väinämöisen_ nimeä kuin tässä ja kahdessa
toisessa runossa. Sitä paitsi hän laulaa "Sokeasta pojasta" (= Kalev.
Väinämöisestä).
13 _evesti_ = keikkeä, vurtti, kaikin puolin riski ihminen.
25 _nuotio_ = kun on paljo ihmisiä tukussa, niin sanotaan: "niin on
suuri nuotio".
27. Liekkuvirsi.
Kun olin ison kotona,
mie käin ulkona use'in
uutta kuuta katsomassa, (I: 311.)
ilmaa on ihailemassa, (I: 312.)
5 otavaista oppimassa; (I: 313.)
taivas tantsi, kuu iloitsi,
tähet löivät leikaria;
mie kuin istuin — maa iloitsi,
mie kuin seisoin — seinä paisto,
10 mie kuin käin — kämärät läikkyit,
mie kuin tantsin — taivas läikky.
Selityksiä: 27.
2 kl usein_i_; _-i_ on joko runomitan täydentämiseksi tahi = -kin.
3 uudesta kuusta eli kuun synnystä laskevat vielä nytkin EK:n
kreikanuskoiset ajanlukunsa. _"Taivaallisia kuita"_ luetaan, niin että
1:0 _Ensimäinen sy[d]änkuu_ alkaa kuun synnystä Joulukuussa, sitten
tulee 2:0 _Toinen sy[d]änkuu_, 3:0 _Vaahtokuu_, 4:0 _Hank'kuu_, 5:0
_Sulama(a)kuu_, 6:0 _Kesäkuu_, 7:0 _Ensimäinen heinäkuu_, 8:0 _Toinen
heinäkuu_, 9—13:0 _Elo—Joulukuu_.
4 _otavainen_ = otava; vrt. sananlaskua: "otavass' on nuoren nousu, kun
on pursto pohjoisessa, päin sarvet suliin maihin".
7 _leikari_ = leikkisä ihminen; lyödä l. = peuhata, pauhaa.
10 kämärä = märännyt eli laho kanto, matala kanto.
(Vrt. Loits. run. 3. 241: l.)
Kalevalan II Runo.
28. Sananlasku
Minkä niitin, sen kokosin (Kalev. II: 65.)
Selityksiä: 28.
Vrt. Loitsr. s. 332: a, säe 9.
29. Liekkuvirsi.
Mie laulan tähän talohon,
tähän täytehen talohon,
tässä täyttä tarvitahan,
täss' on aina annetahan,
5 koko-leivin kuollehille,
kannikoin kävelijöille,
puolin leivin puistajille,
vakoin antaat vaivaisille; —
mie laulan tähän talohon, (XXI: 40.)
10 tähän täytehen talohon,
isännälle uuen turkin, (XXI: 411.)
emännällen kaattuvaisen, (XXI: 412.)
pojallesi miel'-miniän, (XXI: 414.)
tyttärelle mieli-sulhon; — (XXI: 413.)
15 mie laulan tähän talohon, (XXIX: 153.)
tähän täytehen talohon,
tammen keski-tanhualle, (XXIX: 154, XLIV: 183.)
tammellen tasaiset oksat, — (XXIX: 155, XLIV: 185.)
oksat ol'tta vuotamahan,
20 viinaa on vilajamahan, —
joka oksalle omenan, (XXIX: 156, XLIV: 186.)
omenallen kulta-pyörän, (XXIX: 157, XLIV:187.)
kulta-pyörällen käköisen; — (XXIX: 158, XLIV: 188.)
kuin käki kukahteleepi, (IV: 509, XXIX:159.)
25 niin syän pakahteleepi, (IV: 510.)
syän sytty'y tulelle,
pää palollen paukahtaapi; —
sitä mieheks' mie sanoisin,
urohoksi uskaltaisin,
30 ken tuon tammen taittelisi, (II: 91.)
puun pitkän piroittelisi, (II: 92.)
tekis' tyven tynnyriksi,
latvan laivan mastiloiksi,
kesk' on paikan kelleriksi,
35 pikariksi pienet oksat,
tuopiks' on tomiat oksat; —
onhan mulla oimo vello, —
syötett' on sian lihoilla,
kamaroill' on kasvatettu,
40 joka tammen taitteleepi,
puun pitkän piroitteleepi,
tekee tyven tynnyriksi,
latvan laivan mastiloiksi,
kesk' on paikan kelleriksi,
45 pikariksi pienet oksat,
tuopiks' on tomiat oksat; —
tytöt juovat tynnyristä,
pikarista piiat juovat,
pojat juovat puolikosta,
50 ämmät juovat ämpäristä,
miehet juovat mistä saavat,
ukkoloille annetahan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 29.
Tois.:
26 syän syyttyy on tulelle
30 ken sen tammen taittelisi
ken tään tammen taittelisi
joka tammen taittelisi
31 pitkän puun piroittelisi
40 jott' on tammen taitteleepi
52 akat mistä annetahan.
2 kl tähän täyte'en taloone.
5 näkyy olleen tapana, että kuolleita varten varustettiin leipiä.
7 _puistaja_ = kerjäläinen.
8 _vakka_ on EK:n mitta, = 1/6 osa tynnyriä eli 5 kappaa (niin
ainakin jo 1684 Sakkulassa); jonkatähden myöskin puhutaan esim. 6 n
vakan-maasta j.n.e. EK:n häissä pidetään "lahjukset" vakassa.
12 _kaattuvainen_ (P:n selityksen mukaan) = kate-nuttu, päällysniekka
turkki; EK:n sekä miehet että naiset pitävät tavallisesti turkkia ilman
päällyksettä.
34 _kelleri_ = kellari; kesk' on paikan = keskipaikan on.
36 _tomia_ = vahva, paksu.
37 _oimo_ = oivo; vrt. ati_mo_, ati_vo_; myöskin nimeissä, esim.
Anterm(v)o, Istermo(va), Joukamo(va)inen, Kalermo(va), Pellerm(v)o,
Väinämö(vä)inen, Äyrämö(vä)inen &c; — _vello_ = veli.
39 _kamara_ = sianlihan pinta.
Runo loppu-osa (28-52) on luettava Kal. II (Krohn, Suom. Kirj. Hist.
Kal., s. 410) (Vrt. Knt. I: 10 III: 3 kolm. pain.)
30. Liekkuvirsi.
Turun tyttö, Saaren neito,
Turun morsian mokoma,
Turun Helka, helmi-kakla,
istui Saaren sillan päässä,
5 vuoroin itki, vuoroin nakroi,
vuoroin päätään hän sukiipi,
vuoroin sipuu silmiänsä,
vuoroin panee paklojansa,
kiinnitti hän kenkiänsä;
10 ootteli miestä mielellistä,
sulhaist' on sima-suloista,
joka ei riuhtois' rististänsä,
katkois' ei kakla-ketjyistänsä; —
mies merestä näytteleipi (II: 111.)
15 kulta-suinen, kulta-päinen,
kulta-hattu hartioilla, (II; 117.)
kulta-kinta'at käessä, (II: 119.)
kulta-kihlat kormannossa;
alkoi neittä laaitella,
20 alkoi neiolta kysellä:
"tulets' neitonen minulle?
yhen lehmän lypsäjäksi,
yheksän heruttajaksi,
kymmen-kunnan kytkijäksi,
25 saa'an lehmän saattajaksi,
ja lavesta laskijaksi?" —
neito vasten vastaeli:
"minkä annat palkastani?"
sulho vasten vastaeli:
30 "ilo-viikon ensimäisen,
itkun kaikeks' on iäksi!" —
neito vasten vastaeli:
"ei oo suotu, ei oo luotu, (II: 146.)
eik' oo eukko toivottanut,
35 saunan maass' ei maatessansa,
ollessaan ei olkiloilla,
pehuill' ei levätessänsä"! —
Turun tyttö, saaren neito,
Turun morsian mokoma,
40 Turun Helka, helmi-kakla,
istui saaren sillan päässä,
vuoroin itki, vuoroin nakroi,
vuoroin päätään hän sukiipi,
vuoroin sipuu silmiänsä,
45 vuoroin panee paklojansa,
kenkiänsä kiinnittääpi,
ootteli miestä mielellistä,
sulhaista sima-suloista;
mies merestä näyttele'i,
50 multa-suinen, multa-päinen,
multa-hattu hartioilla,
multa-kinta'at käessä,
multa-kihlat kormannossa;
alkoi neittä laaitella,
55 alkoi neiolta kysellä:
"tulets' neitonen minulle,
yhen lehmän lypsäjäksi,
saa'an lehmän saattajaksi,
kymmen-kunnan kytkijäksi,
60 yheksän heruttajaksi,
ja lavesta laskijaksi?" —
neito vasten vastaeli:
"mitäs sie minulle annat,
minkä annat palkastani?"
65 sulho vasten vastaeli:
"itku-viikon ensimäisen,
ilon kaikeksi iäksi!"
neito vasten vastaeli:
"se on suotu, se on luotu,
70 sen on eukko toivottanut,
saunan maassa maatessansa.
ollessansa olkiloilla,
pehuloill' levätessänsä"; —
hän sai miehen mielellisen,
75 sulhaisen sima-suloisen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 30.
Tois.:
6 vuoroin päätä'än suki'i
9 kenkiänsä kiinnittääpi
23 tuh(h)annen heruttajaksi
36 olkiloill' ei ollessansa
ruis-olill' ei ollessansa
69 tuo on suotu, tuo on luotu.
3 _kakla_ = kaula. — 5 _nakroi_ = nauroi; imperfektin 3 pers. _-i_ ei
kuulu murteessa, esim. ajo, laitto, alko.
7 _sivun,_ sipua — pyyhkiä.
8 _pakla_ = paula; virsun nauha.
12, 13 koska tässä puhutaan Turusta ja Helka-morsiamesta, niin
ehkä voi varmuudella päättää, että runo on Länsi-Suomesta, ja kun
puhutaan ristisistä ja kaulaketjyisistä niin voi päättää, että se on
katooliselta ajalta.
14 kl näytte_leihi_, näytte_leipi_ ja näytte_le'i_.
19 _laaitella_ = puhutella. — 21 _tulets'_ = tulet sie.
27 _saa'_an = sadan (siv. 42). — 30 kl _ei_simäisen. 37 pehuti —
pehkut, oljen rikat.
(Vrt. Knt. 3 pain. III: 77.)
31. Liekkuvirsi.
Läksi poika päähkenehen,
toinen poika tuorehesen,
kolma'is keso-kalahan,
neljä'is jänön-jälille,
5 viies on su'en-vihoille;
tuli poika päähkenestä,
toinen poika tuorehesta,
kolma'is keso-kalasta,
neljä'is jänön-jäliltä,
10 ei tullut su'en-vihoilta;
kenen poikaa on ikävä,
se on mänköön etsimähän!
ison poikaa tul' ikävä,
iso läksi etsimähän;
15 nousi suurelle mäelle,
korkeallen kukkulalle,
huusi kerran huisahutti:
"tule poisi, poikueni!"
poika vasten vastaeli:
20 "en pääse, — isosueni, —
pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)
hattarat hapeniani"; —
kenen poikaa on ikävä,
se on mänköön etsimähän!
25 emon poikaa tul' ikävä,
emo läksi etsimähän,
nousi suurelle mäelle,
korkeallen kukkulalle;
huusi kerran huisahutti:
30 "tule pois, mun poikueni!"
poika vasten vastaeli:
"en pääse emosueni,
pilvet päätäin mun pitävät, (II: 154.)
hattarat hapeniani;
35 ota olkii sie kuponen,
pärehii sie vihkeroinen,
mill' sie poltat pilven reunat,
pilven hattarat hajotat"!
emo läksi etsimähän,
40 otti olkii hän kuposen,
pärehii hän vihkeroisen,
mill' hän poltti pilven reunat,
pilven hattarat hajotti; —
hän toi poisi poikasensa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 31
Tois.:
37 kolmas on keso-kalahan
neljäs on jänis-jälille
18 tule pois mun poikaseni
21 pilvet päätäin mun peittävät (-ttääte)
35 ota olkii on kuponen
36 pärehii on vihkeroinen
42 hän [kl. heä(n)] sitt' poltti pilven reunat.
44 hän toi pois oman poj'ansa [kl poj(j)aase].
1-2 kl pääh_keneene_ — tuo_reheene_; _tuores_,-een tarkoittanee
kalastamista; supistun. sanoisssa on illat. EK:ssa: .._h.(n)_.
3 _keso-kala_ = (kesäkala) sieni; tätä lausetta saa kuulla myöskin
puheessa.
5 _suen-viha_ = loitsuluku susia vastaan; tässä on luultavaksi vihat
= vainominen, josta ehkä viha = _loitsuluku_ on saanut merkityksensä;
löytyy esim. maon-, tulen- ja veden-vihoja y.m.
12 m_ä_nee (männöö EK:n murteessa) = menee, on säilytetty niinkuin sana
kuuluu Karjalassa ja osittain Savossakin.
18-20-32 _poikueni — isosueni — emosueni_; poiut, harjut, -uen;
isosut, emosut, orosut, -suen; tälläisia deminutiviä P. tuskin käyttää
runokielessään muutoin kuin nomin. ynnä suffiksin kanssa. — 31 kl
män_köö_.
22 _hattara_ = 1) rätti, kehno repale, 2) vähäinen ja hatara lumi, 3)
pilvi (ei ole tässä merkityksessä EK:ssa tunnettu); — hapenet = huonot
hiukset.
36 _vihkeroinen_ = vihko.
(Vrt. Knt. III: 18)
32. Liekkuvirsi.
Mikä tu'olla näkyypi?
talo tu'olla näkyypi;
mikä tuon talon takana?
tammi tuon talon takana;
5 mikä tammen latvaisessa?
kätkyt tammen latvaisessa;
mikä kätkyen sisässä?
hurst' on kätkyen sisässä;
mikä hurstin hulpelossa?
10 vello hurstin hulpelossa;
mikä vellon olka-päällä?
kirves vellon olka-päällä;
mikä kirve'en-kasassa?
lastu kirve'en-kasassa;
15 mihin lastu sinkahtaapi,
siihen kirkko tehtänehen,
kappal' on kanittanehen;
kuka kirkon kirjottaapi,
kuka kappalin kaniipi?
20 vello seinät vesteleepi,
iso ikkunat koloopi;
kuka lattian lakaisi?
siso lattian lakaisi;
kuka penkin-päät peseepi?
25 emo penkin-päät peseepi,
emo pöyän pyyhkäiseepi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 32.
Virsi lauletaan kun lapset ovat liekussa.
Tois.:
20 vello seinät vestäneepi
21 iso ikkunat tekeepi.
1-2 tu'olla kuuluu laulussa ja murteen mukaan _tuuvalla_.
9-10 _hulpelo_ (myös: hulp_i_lo ja hu_r_pelo) = vaatteen reuna
kankaassa.
13 _kirveen-kasa_ = kirveenterä (_yläkasa_ = kirveenterän ulko- ja
_alakasa_ = sen sisäpuoli).
16-17 tehtä_nehen_, kanitta_nehen_ kl _-neene_ (_-neeni_); _kania_ =
koristaa.
18 kl ja murteessa: kirj_u_ttaapi.
Tämä runo kuuluu tavallaan Kal. II Run. toiseen osaan (säk. 59-224;
vrt. Krohn, l. c. siv. 403).
(Vrt. Knt. I: 215.)
Kalevalan III Runo.
33. Tantsuvirsi, kun uhmallaan lauletaan.
Ei oo teiän virsistähän,
ei teiän sanaisistahan,
ei oo laulut laaukkaita,
ei oo virret viisahia,
5 eik' oo muitenkaan mukaisat:
teill' on virret telkka-päitä;
mie kun laula'a alotan,
laulan päivät pääksekkäisin; (III: 7.)
laulan viikot vierekkäisin,
10 harvat käyvät nauramahan,
useammat itkemähän;
ei ne laula lapset kaikki, (III: 11, 290.)
pojat ei laula puoletkana, (III: 291.)
ei se tiiä yksikänä,
15 ymmärr' ei yheksänkänä, (III: 12.)
minun lapsen laulujani,
mekujain ei mielettömän;
ei iloo iloitsijoille,
ei remuu remuitsijoille,
20 ilo ilman istujille,
remu reunan-katsojille.
Toisinnuksia ja selityksiä: 33.
Lauletaan _"uhmallaan"_ eli kiistaan sillä tavoin, että kun toinen
heittää laulamasta, niin toinen ottaa kiinni ja edistää; sellaiset
virret ovat sisällyksen puolesta _konkkavirsiä_, joissa laulajat
toisiaan soimaavat.
Tois.: 8 laulan päivät päällekkäisin 12 ei lajua kaikki lapset
1-2 kl teiän virsis_tääse_ — sanaisis_taase_ = kirjakielen -_sistansa_;
omituista on, että _yksikön 3 pers._ ja _monikon 1-3 perss. suffiksit_
kuuluvat — suusanalla luettuina: _.(h).(n)_ laulussa: ... se (vrt. ed.
Runo 20, Sel. 2, taulun loppuosa, Impf.).
6 _telkka-pää_ = este, vastus; kun esim. häissä lauletaan, niin on
tärkeä, että ees'laulaja koskettelee eri kohtia morsiusparin elämässä
(vrt. selit. N:o 19), vaan jos ei ees'laulaja ole selvä, niin hän
ainoastaan laulaa jonkun korvankuulolla saadun virren loppuun saakka,
joten on vaikeaa milt'ei mahdotontakin eistää (= jatkaa) sellaista
virttä; telkka-pää virsi = lyhyt virsi.
14 _tiiä_ = tiedä.
18,19 il(l)oo — rem(m)uu = iloa — remua.
34. Liekkuvirsi.
Lupa orjon annettihin,
lupa orjon, valta vangin,
juossa jouluna kotihin,
päässä päähän pääsiäisnä,
5 pääsiäisnä, pää-pyhinä;
orjo-parka laitettiihin,
suin sulahan, päin lumehen, (III: 47.)
koprin ilmahan kovahan; — (III: 48.)
ajoi kolm' pyhäistä miestä,
10 kolme Herran enkeliä,;
oli orjo tiellen kuollut,
otettiin on orjon sielu,
suin sulasta, päin lumesta,
koprin ilmast' on kovasta,
15 talutettiin taivoisehen,
ilo-sielujen sekahan,
avattiin hopea-portti,
tuohon tuolit tuotettihin,
tuotihin hopea-tuoli:
20 "istu tuohon, orjo-parka!
jo oot saanut seissaksesi,
orjuuessa ollessasi,
käyessäsi käskyläisnä";
tuotihin hopea-tuopit,
25 mettä, hunajaa sisässä:
"ota tuosta orjo-parka,
saan't oot vettä juuaksesi,
orjuuessa ollessasi,
käskyläisnä käyessäsi"; —
30 ajoi kolm' pyhäistä miestä,
kolme kerran enkeliä,
ol' isäntä tiellen kuollut,
otettiin isännän sielu,
talutettiin taivoisehen,
35 suru-sielujen sekahan,
avattiin tulinen portti,
tuohon tuolit tuotettihin,
tuotihin tulinen tuoli:
"istu tuoss”, ilo-isäntä!
40 jo oot saanut istuuksesi,
isäntänä ollessasi";
tuotihin tulinen tuoppi,
tulta, terva'a sisässä,
tuoll' on käärme kääntele'i,
45 siso-liesku siertele'i:
"juo tuost' ilo-isäntä,
saan't oot ol'tta juuaksesi,
isäntänä ollessasi,
orjo'in olottajana";
50 siit' sanoi ilo-isäntä:
"minkätähen tää minulle?"
orjo vasten vastaeli:
"sentähen tämä sinulle,
olit paha orjoillesi,
55 pahoin maksoit orjon palkan,
veralla virunehella,
saralla märännehellä";
niin sanoi ilo-isäntä:
"ota, ota, — orjo parka! —
60 ota palkka'is paraten!"
orjo vasten vastaeli:
"en taho — ilo-isäntä! —
kuin et maksanut majoilla,
kostan't et ison kotona".
Toisinnuksia ja selityksiä: 34.
Tois.:
4 männä päähän pääsiäisnä [kl -siäissä]
7 suin sulaan on, päin lumehen
20 istu tuossa! orjo-parka
28 ollessais on orjuuessa
38 tuotiin on tuliset tuolit
39 istu tuoho(n) isäntä-parka
44 tuoll' kärme käänteleipi [suusanalla sanottuna]
46 ota tuost' isäntä-parka
50 hän sitt' vasten vastaeli
54 olit paha palveljoille.
1 _orjo_ = orja.
4 _päässä_ = päästä.
8 _kopra_ = koura.
21 EK:ssa sanotaan esim. "konsa mie _saan tulleeks tänne_", "_saan_
huomenna _kuullaksein_" j.n.e. (vrt. myös säk. 27, 40 ja 47); — seison,
EK:ssa infin.: _seissa_ (= seista).
25 kl mettä, hun(n)a'aa sisässä.
27 juua = juoda.
45 _sisoliesku_ = sisiliska.
49 _olottaa_ = ajaa menemään; esim. o. lehmät laitumelle, o. laulua
(=dirigeerata).
51 minkä_tähen_ — sen_tähen_, kl -täh_t_en; tavallisesti kuuluu sana
P:n suussa: _tähen_. — _tää_ = tämä. (Vrt. Knt. III: 26.)
35. Hää-virsi.
Laulan laulajat mokomat, (III: 59.)
metsähän maka'amahan,
suet suuhun [likaa]mahan,
korpit suuhun [kasta]mahan,
5 varikset vatustamahan,
kukon kanssa kornitsahan,
kanan kanssa kammarihin.
Selityksiä: 35.
3-4 sanat ovat niin ilkeitä, ettei sovi panna niitä tekstiin.
6 kornitsa (ven. горнича [gornitsa]) — sali, kamari, tupa. Tämän virren
lauloi nuoteessa Pitkälän Jaakko kerran hääväelle sulhasen talossa
(Lempaalassa) kun P. oli 4:n vuoden vanha, ja virsi on siitä päivästä
pysynyt P:n muistissa. Tästä näkyy miten tarkkamuistinen P. on. Jaakko
tuli kipeäksi omasta laulustaan ja meni kuolioksi, hampaat kiristi hän
kiinni, kieli jäi väliin ja mies vaan löi viehkuroi pyntää; Vaintkalan
ämmä oli popanniekka ja luki jotta hän sitten tuli taas terveeks. —
"Niin pahat ja haltiaakkaat hääväki ja nuoteet voivat olla" sanoi P.
36. Liekkuvirsi.
Tuli vanha Väinämöinen,
ja nuori Joukamoinen, (III: 91.)
puuttuit tiellä vastakkaisin, (III: 92.)
käi on vemmel vempeleesen, (III: 96.)
5 aisa aisaan on tapasi, (III: 93.)
rahe rahkehen nenähän, (III: 94.)
käivät länget länkilöihin; (III: 95.)
alkoit tiellä haastatella:
"ken on vanhin veljeksistä,
10 onkos vanha Väinämöinen,
vain on nuori Joukamoinen?"
sanoi vanha Väinämöinen:
"mull' on paljon työtä tehty,
paljon pantu on kokohon,
15 kaikk' on kivet kyntämäni,
saaret samain on kokohon";
sanoi nuori Joukamoinen:
»mun on vie'et viskomani, (III: 221.)
mun on meret mittomani» (III: 218.)
Toisinnuksia ja selityksiä: 36.
Tois.:
1 Tuo vanha Väinämöinen
2 tul' on nuori Koukamoinen
3 tuliit tiellä vastakkaisin
4 käi on aisa aisan päähän
6 rahe rahkeesen [kl rahkeehen] tapasi
7 käivät länget länki-puihin [kl puihen]
15 mull' on kivet kyntämäni.
Virsi on kuultu Anttilan Palakka-vainaalta Vaskelasta ja Juhana
Kiurulta Vilakkalan Koveralt'ojalta, eikä P. ole kuullut tätä runoa
lapsuudessaan.
19 _mittomani_ = mittaamani; vrt. tall_o_n, N:o 52: 30; temp_o_matta
N:o 43: 8.
37. Häävirsi.
Sen mie tiiän selvällehen, (III: 149.)
timmin-taiten tarkoillehen, (III: 150.)
sen mie tiiän timmin-taiten:
reppänä liki lakea, (III: 151.)
5 lik' on lieska kiukuvata, (III: 152.)
lässä on lehmä lähtemäistä,
vävy lässä läksiäntä;
väleen pois vävy talosta, —
osa-miest' ei outokana.
Selityksiä: 37.
Lauletaan "tulo-" eli "tuliais-häissä", se on: sulhasen kotona, mutta
myöskin — vähän toisin vännettynä — "läksiäis-häissä" eli morsiamen
kotona.
1-2 kuuluu: selväll_eene_, tarkoill_eene_, ja -ll_eese_ (-ll_eesi_).
5 _lieska_ = uunin suun yläpuolella oleva kiukoan-osa (niinpä ainakin
Säkkijärvellä, Kurkjoella ja koko Etelä-Karjalassa). Koska Kalev.
säkeet III: 149-152 luultavaksi ovat kotoisin Sakkulasta (vrt. Krohn,
Suom. kirj. Hist. Kal. siv. 537), niin voinee päättää, että tämän sanan
merkitys ei ole _liekki_, kuten tavallisesti oletetaan, vaan niin kuin
edellä on sanottu, — _kiukuva_ = kiukoa.