PARASKEN RUNOT
Kokoeli ja toimitti
Ad. Neovius
Porvoossa,
Werner Söderström,
1893.
Paraskovia Mikitina on syntynyt 4/1 1833? Pietarin kuvernementin
Lempaalan pitäjän Miskunmäen kylässä, joka sijaitsee 5:n virstan päässä
Suomen (Raudun pitäjän) rajasta. Hänen isänsä oli Kuussowan hovin orja
eli elinomainen Iknattalan Mikiitta (k. noin 1849), ja hänen äitinsä
Mikkolan Tatjana (k. noin 1847) oli kotoisin Sakkulan pitäjän Waskelan
eli Arkuntanhuan kylästä. Parasken vanhemmat olivat siis molemmat
kreikanuskoisia karjalaisia (tahi inkerikkoja, ishoreja). V. 1854 meni
Paraske naimisiin lampuoti Larilan Kaurilalle (Gauril Stepanowalle;
k. 1888) hänen äitinsä kotikylän, Waskelan, Larilan talosta, jonka
talonnimestä kylän keskuudessa laulajaa kutsutaan lyhyesti Larin
(= Hilarionin) Paraskeksi. V:sta 1854 on Paraske asunut Sakkulassa
ja v:sta 1891 Porvoossa. Runonsa on hän kuullut enimmäksi osaksi
nuoruutensa aikana "korvakuullolla ja päämuistilla olen kaikki oppinut
mitä osaan" sanoi hän. Pastori Neovius alkoi Sakkulassa ollessaan 1887
kerätä hänen runojansa, jota työtä edelleen jatketaan, ja on runojen
luku kasvanut siinä määrässä, että nykyään on kirjaan pantuna yhteensä
1,152 runoa (eepillisiä, lyyrillisiä ja häärunoja sekä loitsuja ja
itkuja), 1,750 sananlaskua ja 336 arvoitusta, — joiden säeluku yhteensä
on 32,676, josta luvusta kuitenki on poisluettava toisinnukset.
Parasken kuva, tehty Edelfeltin taulun mukaan, on nähtävänä
teoksessa "Suomi 19:lla Vuosisadalla" siv. 53.
Lyhennyksiä:
kl = kuuluu laulussa; Knt = Kanteletar; EK = Etelä-Karjala; P =
Paraske, jonka suusta selitykset enimmäksi osaksi suorastansa ovat
lähteneet.
Kalevalan I Runo
1. Tantsu-virsi.
Mielein on minun tekeepi, (Kalev. I: 1.)
aivoin on ajattelevat, (I: 2.)
mitäs käynen laulamahan,
ja kuta kujertamahan,
5 kuin ei mitään miitittynä,
ei oo kutaan kuin sanella;
millä lailla mie nyt laulan,
kulla lailla kuikuttelen?
pannaan nyt parempi nuotti,
10 luuaan nuotti notkeampi,
tasaisillen tantsijoille,
kepiöillen keikkujille;
tuossa tantsivat tasaiset,
tuossa lystit lyyhäjävät;
15 ei oo porkat polvi-luissa,
kannukset jalan-terissä,
seiväs selkään ei siottu,
havu-vars' ei hartioihin;
voi, nuo herjat, kuin on sorjat!
20 voi, kuin herjat heitteleivät!
yhen muotoiset molemmat,
yhtä kahtaa kumpaisetkin;
noill' on Luoja varren luonut,
Jumala kuvan kyhännyt,
25 luonut Luoja luokin varren,
antan't on tajun tasaisen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 1.
_Tantsuvirret_ laulettiin tanssissa pyhä-iltoina, taikka kun olivat
häät "tupakat" (tupakkaiset = kihlajaiset) häät taikka talkoot, Noin 40
vuotta takaperin oli tapana Etelä-Karjalassa ja Inkereenmaalla, ett'ei
tanssittu ringissä, niinkuin myöhemmin, vaan naiset lauloivat tuvan
"perämaalla" ja miehet "ovensuussa" tahi tuvan ovenpuolella. Ainoasti
kaksi nuorikkoa, poika ja tyttö, tanssivat vastakkaisin keskellä
"siltaa" eli lattiaa (vrt. säk. 11—21). — Tantsuvirsillä on jok'ainoan
säkeen perästä _"laaritus"_. Näillä lauluilla on monenlaatuisia
nuottia (vrt. säk. 9-10), joita _"kannatuksen"_ (eli laarituksen)
mukaan kutsutaan "laari-illa-laare-joo-" "tulla-alle-laari-",
"hei-loo-liira-laila-", "luuri-alla-lei-", "hoi-liitu-lilla" -nuotiksi
j.n.e. Tantsuvirsien nuottia sanotaan _pieneksi_, jota vastaan
liekkulauluilla on _"suuri nuotti"_.
Tois.:
3 mitäs miitin kuin mie laulan
4 ja kuta kuin mie sanelen
7 millä lailla lauletahan
8 ja kulla kujerretahan
18 havu vars' ei hartioissa
Säkeestä 22 haarautuu tämä runo toisannepäin, ja virren"-jatkos" eli
"-eisto" kuuluu: "siint' tunnet pojan pohatan..."
1-2 _Mielein on — aivoin on_ säilytetään tekstissä, sillä jos
kirjakielen mukaan pantaisiin "mieleni" — "aivoni", niin tulisi
suffiksin lyhyelle ni-tavulle runokorko, jota Paraske runoissaan ei
kärsi. — _Aivoin_ on monikkomuoto, jonkatähden tekosana laulussa
kuuluu: _ajattellooti_ (= ajattelevat) — Tekeepi kl tekkööpi.
3-4 laula_mahan_ — kujerta_mahan_ ja kaikki 3:nen Infinitivin
Illativit kuuluvat laulussa _-maani_ ja kerrotessa (kun laulaja
toisen kerran lausuu säkeen): _-maane_. Etelä-Karjalan laulaja
noudattaa laulussa sitä sääntöä, että melkein _jok'ainoa runonsäe
lopetetaan vokaalilla_, joten siis sellaiset muodot kuin: laulamahan
(s. 3), laulan (7), tasaiset (13) lyyhäjävät (14), hartioihin (18),
heitteleivät (20), molemmat (21), luonut (23), kyhännyt (24), varren
(25) ja tasaisen (26) kuuluvat laulussa: laulamaani (-ne), laului
(-la), tasaisii (-se), lyyhääjäti (-te), hartioihi (-he), heittelöötö,
mollooto, luontu, kyhännty, varrii (-re) ja tasaisii (-se); viimeksi
mainitut sulkumerkkien sisässä olevat muodot melkein kaikki ovat ihan
paikkakunnan murteen-omaiset.
5 miititty_nä_ kl miitity_nnä_; Essiivin pääte on aina _-nna_, _-nnä_.
10 luuaan = luodaan.
11 tasaisi_llen_; Allativin pääten on _llen,_ mutta _n_ kuuluu ainoasti
_k, t_ ja _p:n_ edellä.
14 _lyyhätä_ = niiata, hetkailla, lynkistellä.
15 _porkka_ = sasu, kihtikuhmu.
18 _havuvarsi_ = havuseiväs kuuluva havuluutaan, millä uunia havutaan.
20 _heitteleivät_ on refeksiivinen muoto
22 _yhtä kahtaa_ = yhdenvertaiset (vrt. Lönnrotin Sanak.); kenties
sopisi myös lukea: yhtä kättä.
24 _kuva_; kuvaksi sanotaan haloista muodostettua uunin lestiä eli
mallia, jonka ympärille kovasti alustettiin savea, jonka perästä kuva
poltettiin niinkuin miilu, jotta savi koventui niin sanoakseni yhdeksi
suunnattomaksi tiiliksi, uuninsuu hakattiin auki, ja uuni oli valmis.
Näin tehtiin vielä noin 40 vuotta takaperin Etelä-Karjalan savutupien
(pirttien) uunit. — _Kuva_ näkyy 24 säk. olevan käytetyn tässä lestin
eli mallin merkityksessä.
25 _luokki_ = mukaisa, kaunis, muotoisa
2. Liekku-virsi.
Veli-kulta, veikkoseni (I: 11.)
kaunis kasvin-kumppalini, (I: 12.)
lähe kanssa laulamahan, (I: 13.)
lähe kanssa, käy kerralla!
5 lauletaan on laatuisasti,
ve'etään virttä viisahasti; —
mie kuin laula'a alotan,
harvat käyvät nauramahan,
useammat itkemähän,
10 minun lapsen lauluillani,
hupeloisen huuoillani;
kuin mie lapsi liioin laulan,
paljon mieletön mekuitsen.
Toisinnuksia ja selityksiä: 2.
_Liekkuvirret_ ovat saaneet nimensä siitä, että ne lauletaan
_liekussa_. Vanhanaikaiset Karjalan ja Inkereenmaan liekut tehtiin
nuorasta eikä puusta, niinkuin länsisuomalaiset _kiikut_ ja _keinut_,
joita Karjalassa sanotaan "sääriliekuiksi". Nuora köytettiin kujamaan
tahi pirtin orteen niin että nuorasta muodostui ikäänkuin neljä
säärtä; sen alapuoliin liitettiin "pitkuus-" ja joskus myöskin
"poikkuuslauta", joten liekulle mahtui noin toistakymmentä henkeä.
Tavallisesti oli pojilla ja tytöillä eri liekku, vaikka myöskin
joku poika retkalehteli tyttöjen liekulle. Kello 10 aikana illalla
lopetettiin liekkuminen, ja kun ei enään liekkua tarvittu, otettiin
pois nuorat ja laudat. Paitsi "pääsiäisliekussa" laulettiin liekulla
myöskin "neljin' pyhinä" (helluntaina) sekä kesä-aikana sunnuntaina.
Talvella ei liekkua käytetty. Ylipäätään laulettiin liekulla eepilliset
eli kertomarunot, joten _eepilinen runo_ melkein vastaa _liekkuvirttä_.
Kaikki liekkuvirret laulettiin _"suurella"_ ja hitaalla eli "korkealla"
nuotilla, eikä niissä ole sitä laaritus-refrängiä, kuin on usealla
"pienellä" nuotilla.
Runo 2 lauletaan myöskin "yksinpäisiäisnä."
Tois.:
3 lähetään me laulamahan.
2 myös: kasvoin-kumppalini.
5-6 _laatuisasti — viisahasti_; -sti -päätteet kuuluvat laulussa
_-ste_, (niin aina keskellä säettä), mutta niin sanottu "ees-laulaja"
vetää ensikertaisessa laulussaan _-sti_, mikä pääte siis on pidettävä
runollisena sivumuotona Etelä-Karjalan runokielessä. Samoin on
translativin pääte runoissa aina keskellä säettä _-kse_ (vaan
eeslaulajan ensikertaisessa laulussa säkeen lopussa on sivumuoto
_-ksi_); on kuitenkin tekstiin otettu muodot _-sti_ ja _-ksi_, koska ne
ovat kirjakielen mukaan.
(Vrt. Kanteletar II: 270.)
3. Liekkuvirsi.
Lauloin ennen, taisin ennen,
muulloin muitai mie opetin;
nyt en taia itsekänä,
tai' en oikein mie osata,
5 enkä taiten tarkkaella;
kaikk' on virret vienonnehet,
ja laulut lakastunehet, (XXI: 269.)
ilo-kielet kirvonnehet, (XXI: 270.)
istuiss' on ison kotona,
10 vierress' vellon vainiolla,
maatess' on emon majoilla,
sukiiss' on suruista päätä,
huolellista harjatessa,
kaihollista kammatessa;
15 jos en laulella osaile,
laulan laulajan jälestä;
jos en itse laulakana,
laulaa lakki pää-laella;
hot en itse huuakana,
20 huutaa huopa lääpässäni;
jos en itse tantsikana,
tantsiit tallat kengissäni;
jos en tantsii mie osaile,
tantsin tantsijan takana.
Toisinnuksia ja selityksiä: 3.
"Lauletaan myöskin tietä myöten käydessään, yksin oltuaisna tahi
yksinpäisiäisnä, ei vaan sovi reessä (_'liukulauluksi'_, kun reessä
ajetaan eli 'livutaan'), ei myöskään tantsuvirreksi, sillä suurella
nuotilla lauletaan." Virren on Paraske kuullut Pitkälän Mauralta
Metsäpirtin Lapanaisien kylästä. — Runo on tähän sovitettu, koska
siinä puhutaan "jälest' laulamisesta", niinkuin Kal. I: 13-14 puhutaan
laulu-tavasta.
Tois.:
2 muulloin muita'i opetin
6 kaikk' on virret viipynehet.
2 muitai = muitakin.
3 itse_känä_ kl itse_kääni_ (_-kääne_).
6-8 vienon_nehet_, lakastu_nehet_, kirvon_nehet_; päätteet kuuluvat
laulussa: -_neeti_ (_-te_).
10 _sukiiss'_ = sukiessa, harjatessa.
17 _hot_ eli _hoit_ (ven. хоть [hot] = vaikka) jos, vaikka; sanaa
käytetään ainakin Venäjän Karjalassa ja Inkereellä.
22 _talla_ = heinästä tahi oljesta tehty irtonainen pohja kengän
sisässä.
4. Liekkuvirsi.
Lauletaan me lasta kaksi,
pojan kolmen koitellahan,
kuin yhen emon tekemät,
yhen varpuisen valamat,
5 yhen kyyhkyisen kyhäämät,
yhen pyyn pesosta luomat.
Selityksiä: 4.
Lauletaan myöskin metsässä tahi missä hyvänsä, ei vaan häissä.
6 peso = pesä.
5. Liekkuvirsi.
Lauletaan me lasta kaksi,
kuin kaks' on kanan pojoista,
suusta kuin sulan-nenästä,
päästä kuin päivän-kakkarasta;
5 mulla on muhakka muoto,
sana suussain on sulava.
Toisinnuksia ja selityksiä: 5.
Tässä niinkuin edellisessä runossa puhutaan laulutavasta, jonkatähden
ne tavallansa sopivat Kal. I: 16 toisinnusrunoiksi.
Tois.:
1 Lauletaan lasta on kaksi
5 on mulla muhakka muoto
1 me kl myö.
2 pojoista; nominnatiivi: poikonen (vrt. Kalevalan partitivi-muodot:
kauaista, linnuista, rauaista, seläistä ja viikoista); Parasken
runoissa esiintyy myöskin: _ennistä_ (entinen), _tuvaista_ (tupanen),
_v(i)eoista_ (vetonen) y.m.
5 _muhakka_ = tyyni mieleltään, hyvä, masia luonnoltaan.
6. Liekkuvirsi.
Lähtään langot laulamahan,
vellokset vetelemähän,
langot laulavat hyvästi,
vellokset hyvin vetävät;
5 lyyähän käsi kätehen, (I: 21.)
laulamakseen on hyviä, (I: 23.)
lauletaan on laatuisasti,
ve'etään virttä viisahasti,
jottei ilmiset ivaisi,
10 eikä naurais' nuoret naiset;
älkää te kyläiset naiset,
älkää naiset naapuriset,
älkää naiset naurakana,
ilmiset ivehtikänä;
15 älkää ouoks' te otelka,
älkää virheeksi ve'elkä,
minun lapsen laulujani,
hupeloisen huutojani; —
laulaisin mie, taitaisin mie,
20 kuin ei ois kumma kuulijoista,
ihme ilman istujista,
seinän-vieren seisojista;
kuin on ihme — istukohot!
kuin on kumma — kuunnelkohot!
25 lapsen liioin laulujani,
mun hupelon huutojani,
pienen piipatuksiani,
mekujani mielettömän;
jos mie lapsi liioin laulan, (L: 549.)
30 paljon mieletön pakajan,
hupeloinen äijä huuan,
ei oo hullun kieltäjäistä,
ankaran asettajaista,
ken kieltäis' kylältä hullun,
35 asettais' ken armottoman,
Jumalalt' on armot saisi,
Luojalt' on hyvät sanomat;
kiven all' on kieltäjäni,
maan all' on asettajani,
40 kiven all' on kiinteästi,
maan all' on ani syvässä;
muill' on turvat, muill' on armot,
muill' on turvaiset tuvassa,
armoiset katoksen alla;
45 mull' on turva turpehessa,
armo arkussa lepääpi,
armo kirkon aian alla,
mull' on tuulet turvanani,
ahavaiset armonani.
Toisinnuksia ja selityksiä: 6.
Tois.:
15 älkää ouoksi otelko
26 hupeloisen huutojani
29 vaikk' mie lapsi liioin laulan
30 paljon mieletön mekuitsen
35 asettais' on armottoman
48 mun on tuulet turvanani.
1 _lanko_ = sukulainen EK:ssa.
2 _vello_ = veli; _vellos_ = molemmat veljet, veljes.
3, 4 laulavat, vetävät kl laula'at, vetäätä.
5 koko se laulutapa, että käsikkäisin lauletaan on peräti tuntematon
EK:ssa niinkuin Venäjän Karjalassakin; sitä vastoin on se ollut tapana
ainakin Pohjois-Savossa ja ehkä muuallakin; — lyyähän = lyödähän.
6 laulamakseen = laulamaksemme; hyviä kl hyyvvi'i.
9 _ilmiset_ = ihmiset.
20 Ensimäisessä säkeen-jalassa on kaksi kaksoisääntä, jotka laulussa
kuuluvat: _kuei ois_...; ensimäisessä sanassa on siis triftongi.
[Paraske kutsuu säkeen-jalkaa kanta-nimellä; "joka sanassa (= säkeessä)
on neljä kantaa".]
21 _ilman_ = ilman työtä olevia (ihmisiä); vrt. kuitenkin run: _katson
ilman_ (maailman?) _ihmisiä_.
22 _seinänvieren seisoja_, samalla tavoin kuin voi sanoa lattianistuja,
pihanseisoja y.m.
23, 24 kuunnelkohot, istukohot kl kuunnelkooto, istukooto.
28 _meku_ = huuto, äänenmökinä.
31 _äijä_ = paljo.
33 _ankara_ tarkoittaa Etelä-Karjalassa aina samaa kuin jalo, reipas,
ylpeä.
36 _armot_ = hyvyydet, turvat, apu.
(Vrt. Kant. 11: 2609).
7. Liekkuvirsi.
Ei virret Viroista puutu
laulut puut' ei Puntuksesta; —
ennen puuttuut metsät puita,
metsät puita, maat kiviä,
5 tykin-vallit luotiloja,
Suomen turkki suutaria,
kaupunt' on käveliöitä,
ennenkuin me sisot sanoja
eukon lapset lausehia; —
10 ennenkuin virret Viroista,
laulut puuttuit Puntuksesta,
ennen puuttuit pohja-tuulet,
loppuit tuulet lounahista,
muuttuit tuulet murkinoista,
15 ennenkuin loppuit mun loruni,
ennenkuin loppuit loilotukset; —
ei lopu lorina multa,
lopu ei multa loilotukset; —
vielähän mull' on virkkamista
20 vielähän mull on viisi virttä,
kokonaista kolme virttä,
viis' on virttä laulamatta,
kolme ilman koskematta;
niinhän mull' on virtosia,
25 niinkuin seinä-hirtosia;
mie kuin säännyn laulamahan
laulan päivän päästä päähän,
laulan sutkin suorastansa,
kohastaan mie kolme yötä,
30 laulan sutkin syömättäkin,
toisen sutkin juomattakin,
päivän päälle määrästäni,
mie laulan yheksän yötä,
päivän päälle kymmenettä,
35 yhen paiain mie panolla,
yhen vatsan syönnöksellä,
yhen vyön vyötännällä.
Toisinnuksia ja selityksiä: 7.
Lauletaan myös yksinpäisiäisnä sekä tanssissa, kun ei suurella nuotilla
lauleta; — ei vaan sovi häissä eikä reessä. Runo on tähän pantu, koska
sen alku-osassa sanotaan että virsiä löytyy viljalti; vrt. Kalev. I: 45.
Tois.:
9 lapset eukon lausehia
14 muuttuut tuulet murkinoihin
15 ennenkuin loppuit mun lojuni
22 viis' on virttä virkkamatta
30 laulan sutkin suorastansa (kl suoras_teese_)
34 laulan päivät päällekkäisin.
I _Viroista_; _oi_-muoto näkyy olevan alkuperäinen; myöskin Suomeksi
käännetyissä vanhoissa kuninkaallisissa asetuksissa v. 1647 alkaen
kirjoitetaan Ruotsin kuninkaan epiteetien joukossa muun muassa:
"Viroin maan Herttua" eli "Herttua Virois". — Sisällyksen puolesta on
huomattava, että tässä on viittaus Vironmaan runo-rikkauteen.
2 _Puntuksesta_; tarkoitetaan varmaan tunnettua Jaakko Puntuksenpoikaa
Delagardie'ta, synt. 1583, k. 1652. "Jalo herra Jaakko Puntus" on
useasti mainittu Etelä-Karjalan ja Inkereenmaan runoissa, niin puhutaan
esim. hänen sodistansa Wolmarissa (1601), Käkisalmessa ("Suomen
linnassa" v. 1610 ja 1611) sekä Riiassa (1621).
6 ymmärrettävä: ennenkuin Suomen turkki puuttuu suutaria. Kenties on
alkuperäinen säe kuulunut: _Suomen Turku suutaria;_ kuten tiedetään
kutsuttiin Turun kaupunkia ennen _Suomen Turuksi_ (esim. jo Agrikolan
kielessä). Tämä selitys on sitä luonnollisempi kuin paralleli-säkeessä
sanotaan: _kaupunti_ käveliöitä.
8 _k_ sisko-sanassa katoaa EK:ssa, niinkuin myöskin sanotaan _nisan,
laisan, lasen, kosen, posen, vasen_ y. m. (eikä: niskan, laiskan,
lasken, kosken, posken, vasken).
9 _eukko_ = äiti (esim. Pyhäjärven murteessa).
12-14 ilmansuunnat ovat P:n kielessä: _Päivän nousu_ (itä), aamupäivä
(itäkaakkonen), _murkinapäivä_ (kaakkonen) _lounat_ (louna), sitten
_allaisissa lounaissa, keski-illoillaan, päivänlasku_ (länsi) ja
_päivätön pohjainen_ (luoteesta koilliseen); pääsuunnat ovat siis:
murkina, lounat ja pohjanen.
28 sutki (ven. monikk. сутки [sutki]) = vuorokausi; — suorastansa kl
suorasteese.
29 kohastaan kl kohasteen.
35 paiain = paitani. EK:n runokielessä ja joskus puhekielessäkin saa
kuulla sellaisia muotoja kuin: (minun) poj(j)ain, jal(l)ain, (hänen)
poj(j)aase, jal(l)aase; runoissa esiintyy usein sellaisia muotoja kuin
linnuis (lintusi), tu(uv)vain (tupani), virrein (virteni) y.m.
8. Liekkuvirsi.
Ei sanat puhellen puuttu, (I: 45.)
virret laulain ei vähene;
sanat puuttuut saamatuutta,
virret viikon laulamatta; —
5 eihän leipä syyen puutu,
leipä puuttuu saamatuutta,
raha saamatt' ei sikiä,
leipä ei kasva kyntämättä,
kylvämätt' ei touko kasva.
Toisinnuksia ja selityksiä: 8.
Tois.:
7 raha saamatta ei sikii.
3 _saamattuutta_ = pyytämättyyttä, saamattomuutta, "kun ei oo saatuja
sanoja, eikä tuotu tuoniloita."
4 _viikon_ = kauvan.
5 _syyen_ = syöden.
Tähän virteen on yhden kirjaanpanon mukaan lisätty seuraavat,
Etelä-Karjalan taloudellisiin oloihin nyky-aikoina hyvin sopivat säkeet:
leipä kulkee on kulissa,
pehmyt jauho Pietäristä.
9. Liekkuvirsi.
Mie toin virret tullessani,
mitä laulan ollessani,
mull' on virret tiellä tehty,
tie-puolista tempomani, (I: 53.)
5 risuloista riuhtomani, (I: 55.)
kantaloista kaapimani,
kanervista katkomani, (I: 54.)
mie vaan oksista otelin; —
meill' ei virttä viikon tehhä,
10 tehhä ei kuuta eikä kahta,
tuleet tunniss' on parissa,
seitsemässä selkiääpi; —
mie en oo opissa ollut,
käyn't en kielen koululoissa,
15 en oo seissut seppälässä,
takojiin en tanhuvalla,
syön't en rauan suurumia,
likkin't en teräksen lientä,
vaalin't en vasaran vartta,
20 sepän pihtii en pitänyt,
sepän liettä liekuttanut,
painan't en sepän paletta;
omat on virret oppimani,
omat saamain on sanani,
25 otin tuumat otsastani,
nenästäni neuvot keksin,
suustain on sanat suloiset; —
muut lapset oliit opissa,
muut he seisoit seppälässä,
30 seisoit seppiin on pajassa,
takojien tauhuvalla,
söivät rauan suurumia,
sepän piihtii he pitivät,
likkivät teräksen lientä,
35 vaalivat vasaran vartta,
painoit on sepän paletta,
sepän liettä liekuttivat;
mie seisoin selän takana,
seisoin seinän-vieroisessa;
40 muut kuin olivat opissa,
mie olin oven takana.
Toisinnuksia ja selityksiä: 9.
Tois.:
1 Mie tein virret tullessani
13 enhän mie opissa ollut.
17 _suuruma_ = ryyni; tarkoittanee niitä pavun näköisiä rauta-aineita,
jotka tavataan rautamudassa ja välistä hiekassakin.
18 _likkiä_ = juoda latkia, litkiä.
39 _vieroinen_ = vieri.
(Vrt. Knt. II: 280).
10. Liekkuvirsi.
Opp' on teitä, opp' on meitä,
opp' on poikia omia,
opissa on ollehia,
koulussa on käynehiä; —
5 ei oo virret tiellä tehty,
kanervist' ei katkomani, (I: 54.)
mie toin virret tullessani,
mitä laulan ollessani;
ei oo virret eklen tehty,
10 virret on teht' jo viisi vuotta
teht' on touko-torstakina.
Selityksiä: 10.
Säkeitä 1-2 ei P. voi selittää; ehkä on luettava: oppoon teitä &c =
open, opastan teitä; myös lauletaan: Oppo teille, oppo meille.
9 eklen = eilen.
II _Toukotorstakina;_ jossain toisessa P:n runossa mainitaan: toissa
touko-vuonna, ja eräässä P:n häävirressä sanotaan: virret on tehty
viisi vuotta, teht' on toissa torstakina. Kenties on toukotorstaki
= helatorstai, joka on tou'onpanon aikana sekä Toukokuussa (mutta
Karjalaisten vanhan ajanlaskun mukaan on se Sulamaakuussa, joka alkaa
kuun synnystä Huhtikuussa, kun on Hank'kuu loppunut). Vanhempina
aikoina olivat rukoussunnuntai (dominica Rogate) sekä seuraava
maanantai ja tiistai n.k. mustan ristin päivät (ruots. svarta korsets
eller gångdagarna), joina maamiehet kävivät pitkin peltojansa
rukouksia lukien vuoden sadon edestä. Keskiviikkona alkoi lauluviikko
("kanttausviikko"), jolloin kouluteinit kävivät maaseuduilla
laulamassa. Torstaina alkoivat Sääksmäen "Helan-huutamiset". V. 1684
mainitaan, että Loimaalla sanottuna vuoden aikana siunattiin pellot
polttamalla tulta ja ehkä lukemisellakin. Edellä on mainittu, että
etenkin Helluntaina eli "Neljin' pyhinä" laulettiin virsiä liekulla.
11. Liekkuvirsi.
Lennä lintu, kiiä korppi,
hoitamaan mun huoliani,
kantamaan mun kaihojani;
enemmän on mulla huolta,
5 kuin on huolen-hoitajilla,
suuren kaihon kantajilla,
ison huolet, eukon huolet,
mun on viien vellon huolet,
seitsemän sisären huolet,
10 viel' on huoleni omani;
jos mie huolin täänkin huolen,
täänkin murhe'en murennan,
täänkin kaihon kannattelen,
kyll'hän tuulet toista tuovat, (1 67.)
15 ahavaiset antelevat,
meren aaltoset ajavat,
meren tyrskyt työntelevät.
Toisinnuksia ja selityksiä: 11.
Tois.:
8 mull on viien vellon huolet
10 mull' on huoleni omani; huomattava on että suffiksi esiintyy
kahdesti, _oma_-sanan yhteydessä.
16 aalto, Eteläkarjalan murteessa _alto_.
17 tyrsky = aalto, maininki.
(Vrt. Knt. II: 273)
12. Liekku- ja tantsuvirsi.
Mitä miitin kuin mie laulan,
ja kuta kuin mie sanelen?
eikös näin hyvä olisi,
näin pätösin kelpajaisi? —
5 mie kuin mietin mielelleni,
ajattelen aivoilleni:
eikös näin hyvä olisi,
näin pätösin kelpajaisi? —
näinkös virret virketahan,
10 näink' se laulut laitetahan,
näinkös pannaan paikoillensa,
laitetaan latuisillensa? —
eikös näin soma sopisi,
näin pätösin kelpajaisi? —
15 tulkaa virrein mun tupahan,
ikkunoist ja reppänistä,
suuremmat tuvan ovesta!
niin on mulla virtosia,
niinkuin seinä-hirtosia;
15 virret luoksein virratkahan,
niinkuin virtaava vetonen,
poikk' on puolin polvilleni,
kääntykööt kätösihini! —
kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)
25 sykkyrälle synnyttelen,
panen virret palmikolle,
panen aitan parren päähän; (I. 77.)
niit' ei laula kaikki lapset,
ei lajua lapset kaikki,
30 virsiäin ei virkettuini,
latusiin ei laitettuini; —
mie en joua laulamahan,
itse laulan konsa jouan,
kun on pantu palmikolle,
35 sykkyrälle synnytetty; —
siit' mie jouan laulamahan,
kons' ei ruke'et rutaja,
karise ei kakran-ripsit,
kons' ei taitu otran-tähkä,
40 eikä heinikko heläjä; —
kons' on kakrat kaappunalla,
otrat oivo-närttehellä,
kons' on ruke'et rutussa:
siit' mie jouan laulamahan,
45 siit' laulan yheksän yötä,
yhen vatsan syönnöksellä,
yhen paian mie panolla,
yhen vyön vyötännällä.
Toisinnuksia ja selityksiä: 12.
Tois.:
2 ja kuta kuin mie kujerran
20 virret luoksein virtajavat
23 kätehein on käänteleivät
28 siit ei laula kaikki lapset
30 laulujain ei laitettuini
33 silloin laulan konsa jouan.
1 _miit_in allitereeraa _mitä_-sanaan, jonka tähden sanan karjalainen
muoto (eikä: mietin) säilytetään (vrt. s. 5).
3 eikös kl eiköis.
5 _mietin_ allitereeraa _mielelleni_-sanaan, jonkatähden
länsisuomalainen muoto on tähän pantu, vaikka laulussa sana kuuluu:
miitin.
15 _virrein_ = monikon genit. ynnä 1:sen pers. suff.
27 kl mie paan aitan parren päähä.
30, 31 virket_tuini_, laitet_tuini_, = -ettujani.
31 _latusiin_ laitettu = hyvään järjestykseen, peräkkäin laitettu.
41 _kaappuna_ = pieni ympyriläinen närte, mihin ei ole pantu seipäitä,
jota vastoin _närte_ on pitkä ja suikulainen.
(Vrt. Knt. II: 273, 280.)
13. Liekkuvirsi.
Mie kuin lauluille lasei ni,
virren työlle työnteleini,
niin on mulla virtosia,
niin kuin seinä-hirtosia,
5 mutta paikass' on pahassa,
hatun all' on hangen päällä; —
tulkaa virrein mun tupahan,
ikkunoist' ja reppänistä,
poikk' on puolin polvilleni; —
10 kerin virrein mie kerälle, (I: 71.)
synnyttelen sykkyrälle,
mie paan aitan parren päähän; —
ei ne laula kaikki lapset,
pojat ei laula puoletkana,
15 ymmärr' ei yheksänkänä,
minun lapsen laulujani,
hupeloisen huutojani.
Toisinnuksia ja selityksiä: 13.
Tois.:
2 virren töille työnteleini.
1, 2 _laseini, työnteleini_, refleksiviset muodot laske- ja
työntelen-sanoista; vartalon kova kerake pehmenee, esim. annaipi =
antaupi. (Vrt. Knt. II: 280.)
14. Tantsuvirsi.
Täss' on virsien vetäjä,
täss' on laulujen latoja; —
nyt mie virsii on vetelen,
nyt mie laitan laululoini;
5 niinhän mie viritän virttä,
niinkuin virviä vetehen,
niinhän mie puran puhetta,
kuin puran puna-kerätä; (I: 71.)
sitä lähtee kuin läkistä,
10 lähtee kuin läkin sisästä,
sitä tulee kuin tupesta,
kuin lavesta laukeaapi.
Toisinnuksia ja selityksiä: 14.
Tois.:
4 nyt mie laului latelen.
3 virsii = virsiä.
4 laululoini = laululoitani = laulujani.
5 _virittää_ = viskata, mättää.
6 _virvi_ = virpi, pikilanka.
9-10 _läkki_ = ruots. bleck-käril.
12 _lavi_ = lehmänlavin.
Tätä runoa voi myöskin laulaa mojostaa yksinpäisiäisnä. P. on runon
kuullut enonsa tyttäreltä Jerolan Vaslen Outelta.
15. Liekkuvirsi.
Ajo kaksi Karjalaista
ja pari Parikkalaista,
vetiit saanill' on sanoja, (I: 73—76.)
puhehia puu-re'ellä:
5 kuin käi saani salvamehen,
reko vieruhun virahti,
saani kaatu kallellensa,
sysähysi syrjällensä,
putosivat puolet virret,
10 virret tielle virtasivat,
virret juoksivat joelle,
virret juoksiit Jortikkahan; —
nuo ol? varmat Vaintkan lapset,
nuo ol' varmat vahtimahan;
15 pois he poimiit puolet virret,
sysäsiit syen-vetäjän
kanavahan Karjalaisen,
pitkä-tukan turvallensa; —
kalju pohjass' on kanavan,
20 sielä kalju Karjalainen,
pitkä-tukka turvallansa:
"kuin ois tuojaa on tupinan,
asun-antajaa käteeni,
pään mie halki hakkajaisin!"
Toisinnuksia ja selityksiä: 15.
Ei lauleta reessä eikä häissä, mutta saa mu'ittaa tantsulauluksi. —
Virren on P. kuullut pienopäivistänsä.
Tois.:
3 vetiit virsii he re'ellä
vet' on virsii on reellä
4 käi on saani salvamihin
9 putosiit on puolet virret
13 ne on varmat Vaintkan lapset
14 he oot varmat vahtimahan.
1 _Karjala_ luetaan (Eteläkarjalassa) Hiitolan pitäjästä
pohjaiseenpäin. Merkillistä on, että Laatukan rantuemailla (Viipurista
Käkisalmeen ja sieltä Nevajoen toiselle puolelle) ei ole omaa nimeä,
sillä Inkereenmaa luetaan vasta Nevan toiselta puolelta "Valkiaan
kiveen".
2 Ainakin v. 1743 mainitaan _Parikkalan_ pitäjä; sitä ennen kutsuttiin
tätä pitäjää Joukion ja Koitsanlahden pitäjäksi. Eräässä Sakkulan
toisinnuksessa liitetään säkeet: "Kurkijoesta kumpaisetkin, ärmäkkinen
tankk' oli päällä" &c; tästä käy selville, että tarkoitetaan Parikkalan
pitäjäläistä. [Leinbergin tieto, (Finl. Territ. förs. siv. 95) on
väärä.]
3 _saani_ (ven. сани [sani]) = umpilaitanen reki, saahka; "reki joka ei
ole rokkoreki eikä puureki".
6 _reko_ = reki; myös voi olla mahdollista, että on laulettu _rek'
o_(n).
12 _Jortikka_ on eräs kaaletuksenpaikka, sukunimi ja talo Metsäpirtin
Viisjoella.
Virret juoksivat jokea myöten Jortikan kaaletuksenpaikalle, missä oli
matala vesi. (Patriarkkaalisista oloista näissä seuduissa mainittakoon
ohimennen, että Jortikan talossa Kaarnajoen kylässä muutamia vuosia
sitten eli yhdessä tuvassa perhe, jossa oli 42 henkeä.)
13 _Vaintkan lapset_ (ven. Ванька [Vanka], demin. Иванъ [Ivan]) =
Iiwanan lapset, se on: venäläiset, Venäjän-uskoiset karjalaiset,
ishorit, inkerikot, sukkapellit. Kenties on runon tarkoitus, että
kreikan-uskoiset karjalaiset ovat oppineet laulunsa Laatukan
pohjoispuolisilta karjalaisilta.
14 _varma_ = kelvollinen, oiva, uhkea.
17 _kanava_ = maantien oja.
22 _tupina_ = (v. дубина [dubina]) puu-ase, kanki, seiväs, aidas.
23 _asu_ = ase.
16. Tantsuvirsi.
Mie kuin avaan arkun kannen, (I: 87.)
laulun laatikon aloitan,
sitä tulee kuin tupesta,
lähtee kuin läkin sisästä,
5 kuin lavesta laukeaapi; —
mie kuin alan alkatella,
kielelläni kelkatella,
mie laulan larputtelen,
kalkuttelen kannun suusta; —
10 mull' on tuotu tuoni-kirja,
mull' on annettu atesti; —
mie en tauluista tavoita,
umeroo en urkistele;
mie kuin aapsesta alotan,
15 kaikki laulan katkismuksen,
kaikk' sanelen saarna-kirjan,
kaikki virkan virsi-kirjan; —
mull' on ulkona umero,
mull' on taulu tanhualla; —
20 jo mie sen sikälis lauloin,
sen sikälis, tään täkälis, (III: 260.)
Moskovan molemmin puolin,
kahen puolen Kaahvetnitsan.
Toisinnuksia ja selityksiä: 16.
Tois.:
9 kannun suusta kalkuttelen
12 mie en taulu'u [-taulua] tavoita.
6 _alkatella_ = laulaa äläjävällä äänellä, ääntää.
7 _kelkatella_ = kelkattaa, "yhä haastaa niinkuin rämppäkello".
8 _larputtaa_ = lärpättää, yhä pitää puhetta.
9 _kalkutella_ = "kun laulan niinkuin kahta puuta kalkutan".
10 tuoni-kirja = nuottikirja; tuoni — sävel.
12 _taulunen_ = numero-taulu luterilaisissa kirkoissa.
13 _umero_ = numero virsikirjassa tahi kirkon numerotaululla;
urkistella = urkkia, katsoa tarkasti.
14 aapsi = aapinen.
15 katkismuksen kl _katkelmuksen_; mutta P:n selityksestä selvenee,
että katk_is_musta tarkoitetaan — liikuttava todistus siitä, etteivät
kreikan-uskoiset Karjalaiset vielä nimeksikään tunne sitä kirjaa, jota
muut Suomalaiset jo vuosisatoja ovat osanneet ulkoapäin.
21 _sikälis — täkälis_ = sitä — tätä myöten.
22 kl Moskovan _molommin_ puolin.
23 _Kaahvetnitsa_; Inkereellä ja Kaakkois-Karjalassa on usean
paikannimen pääte _-itsa_; niinpä Raudussa (1728): Dudenitsa, Koskitsa
(Kostitsa) ja Usaditsa; Sakkulassa: Porovitsa, Valaits(ova) (nyk.
Volossula); Pyhäjärvellä löytyy niitä viljalti esim. Konnitsa,
Konovitsa (luostari), Mellitsa, Salitsan(ranta) ja Wernitsa. Vielä
viime vuosisadan loppupuolella mainitaan Kahvenitsa, jota nimeä
luultavaksi runossa tarkoitetaan. Pyhäjärvellä on muinaisruno pysynyt
elävämpänä kuin muualla Kaakkois-Karjalassa, vielä nytkin esim.
lauletaan Kalevalan-muotoisia häävirsiä "Pyhäjärvöisiin" häissä.
17. Liekkuvirsi.
Miks' ei soi soria ääni,
ääni ei kaunis kaljahtele,
ääni ei herttainen heläjä,
ääni ei kuuluisa kumaja? —
5 soipis' on soria ääni,
ääni kauno kaljakkoisi,
kuin ois soria soittelija,
kauno kaljakoittelija,
kaunis äänen-kannattaja; —
10 mutt ei soi soria ääni,
ääni ei kaunis kaljahtele,
kuin ei oo soria soittelija,
kaunis kaljakoittelija,
kaunis ei äänen-kannattaja; —
15 ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)
vierr' ei rinta viertehetön,
henk' ei rasvaton heläjä,
kuin ei oo voilla voittajaista,
vetäjäist' ei viertehellä,
20 rasvall' ei rakentajaista; —
kun olin ison kotona,
kumaeli kulkkuseni,
henk' on reikäin mun heläji;
emo ennen voilla voisi,
25 iso rasvoill' on rakensi,
veti vello viertehellä,
mun anto emoni voita,
voita suolaellessansa;
isoin on sian lihaista,
30 sikaa on liho'issansa,
palasiksi pannessansa;
vello vierrettä punaista,
puolikkohon pannessansa; —
tulin toisehen talohon,
35 yli kynnyksen kylähän,
yli pellon naapurihin:
ei anna emonen voita,
voita ei suolaellessansa,
isoin ei sian lihaista,
40 sikaa ei liho'issansa,
palasiks' ei pannessansa,
vello ei vierrettä punaista,
puolikkoon ei pannessansa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 17.
Tois.:
7 kuin ois soittaja soria
10 sill' ei soi soria ääni
22 mun on kulkku'in [-kkuni] kumaji
26 vois' on vello viertehellä
29 isoin on sian liha'a (kl lih_aane_).
5 _soipis'_ on omituinen muoto; ettei se ole = soip[i] s[e] näkyy
siitä, että myöskin voi sanoa: jos kellot soipisiit (soipisivat).
Konditionalis kuuluu säännön mukaisesti: soisin; vrt. runoa: "Jos ne
soisiit kirkon kellot."
6 _kaljakkoia_ = kaljahtaa.
9 _äänen-kannattaja_ = jälest-laulaja, joka kannattaa äänen eli nuotin,
kun hän toisen kerran laulaa saman säkeen, jonka ees'-laulaja ensin on
laulanut; esim.:
eeslaulaulaja: Miks' ei soi soria ääni
jälestlaul. miks' ei soi soria ääni
ees'laul. ääni ei kaunis kaljahtele
jälestlaul. ääni ei kaunis kaljahtele j.n.e.
23 _henk'_ on _reikäin_ = henkireikäni (on...).
29 _liha(i)nen_ = liha; tälläisiä nominia tavataan usein runokielessä,
esim. poikonen (5:2), kieltäjäinen (6:32), asettajainen (6:33),
turvainen (6:43), armoinen (6:44), ahavainen (6:49), virtoinen (-virsi;
7:24), hirtoinen (-hirsi; 7:26), vieroinen (-vieri; 9:39), (a)altoinen
(10:16) j.n.e.
18. Sananlaskun tapainen virsi.
Ei kumaja voiton kulkku, (I: 95.)
henk' ei rasvaton heläjä,
rinta ei vierre viertehetön;
juua tahtoo kuiva kulkku,
5 laulella lipiä kieli,
juossa jalkava hevonen;
tupa on tehty miesten tulla,
talli tantsivan orosen,
läävä lehmän lämmitellä,
10 sauna akkojen asua.
Toisinnuksia ja selityksiä: 18.
Tois.:
8 talli seisovan orosen.
4 _juua_ = juoda.
7-10 säkeet ovat "pantu virren jatkokseksi".
9 _lämmitellä_ refleksivisessä merkityksessä.
10 kl sauna akko'in a_su'u:_ eli _asuune_; — saunavaimo, sauna-akka
= lapsensynnyttäjä. EK:n asuntojen ahtaan tilan tähden muuttavat
lapsensynnyttäjät saunoihin asumaan päästö-ajaksensa.
19. Tantsuvirsi.
Jok' teill' taiten tantsitahan?
meill' jo laiten lauletahan;
la mie laulan laarittelen,
tasaisillen tantsioille,
5 kepiöillen keikkujille,
laulan laauilla sanoilla,
puhehilla puhtahilla:
kun ei muut lihavat laula,
muut verevät vierettele,
10 kun ei laula laaukkaammat,
verevämmät vierettele,
laihan laulaa on tuleepi,
piian kuivan kuikutella,
laulan laihast' on pos'esta, (I: 97.)
15 kuivaisesta kuikuttelen,
vetelen verettömästä; —
sill' ei laula laaukkaammat,
verevämmät vierettele,
jott' se sorjiin suu kuluupi,
20 kaunon varsi vaivahuupi;
mie en huoli huulistani,
enkä suutain mie sureksi,
enkä kiellä kieloistani,
suu on muillakin mukana,
25 kiel' on muilla'i keralla; —
passipo emoselleni!
kaksi kantajaiselleni,
tuhat tuutijaiselleni,
anto mulle kelpo kellon,
30 anto mulle sorian soitun,
anto kaunon kalkkaloisen;
tuota häissä häilyttelen,
kulettelen kuokkimassa,
taian käyä tantsuloissa,
35 aina laulan laarittelen;
tok' en huoli, enkä haali,
kaikist? en kylän sanoista,
puhehist? en kenenkänä;
ketäs pelkään? — en ketäkään; —
40 laulajaksi laaitahan,
soittajaksi soimatahan; —
en oo soittajan sukua,
enkä laulajan lajia,
sormet soittajan kuluvat,
45 väki laulajan väsyypi,
suu puhujan pullistuupi; —
saan't ei ennen mun emoni,
saan't ei lauluilla rahoja,
kiallaan ei killinkiä,
50 kulkullaan ei kunniata;
niinkuin nyt nykyiset naiset,
saavat lauluilla rahoja,
kiallaan on kiitoksia,
kulkullaan on kunniata; —
55 enhän mie rahoitta laula,
suuta kullatt' en kuluta,
hopeoitt' en huokaele,
sanaa en vas'etta vaiha; —
en mie äijäistä anoisi,
60 enkä tyyty'is' vähähän,
polttinan joka pojalta,
alttinan joka akalta,
neljin riunin neitoloista,
viisin riunin vierahilta;
65 ruplan maksoi köyhän tyttö,
polttinan pohatan poika,
riunan vaan rikkahan tytär; —
enemmän rahoja saisin,
kuin herrat hevoisillansa,
70 talon-pojat tammoillansa.
Toisinnuksia ja selityksiä: 19.
"Tantsu-, reki- ja häävirret sekä itkut eivät ole pätkäniekkoja —
se on, niissä ei ole määrättyä pituutta eikä järjestystä niinkuin
tavallisesti liekkuvirsissä, loitsuluvuissa sekä leikkilauluissa;
tantsu- reki- ja häävirret lauletaan niin, että niihin vedetään ja
mätetään ennenkuulluista virsistä mitä mieleen jolahtaa ja tilaisuuteen
sopii, ja sillä tavoin laulua eistetään", sanoi P. — Niinpä N:o 19 on
yhteen sovitettu kuudesta eri kirjaanpanosta: (n:o 21 v. 1891) säkeet
1-46; (n:o 1157 v. 1892) 47-62, 64, 66-70, 96-67; (n:o 1150 v. 1892)
47, 50, 49, 51-53, 55; (n:o 1154 v. 1892) 55-62, 64, 68—70, 65-67;
(n:o 1079 v. 1892) 59-70 ja (n:o 646 v. 1887) 40-58; viimeksi mainittu
kirjaanpano yhdistää edellisen osan, säkeet 146, jälkimmäiseen osaan
ss. 47—70.
Tois.:
32 mitä häissä häilyttelen
55 en nyt mie rahoitta laula
56 suuta kullatta kuluta
61 polttinan joka pojasta
62 alttinan joka akasta
64 viisin riunin vierahista
68 enemp' mie rahoja saisin.
1 _taiten_ = taitaen.
2 _laiten_ = hyvästi.
3 _la_ ynnä presens muodostavat optativin; tavallisesti seuraa sanan
perässä pronom. personale, joskus se jätetään pois, esim. _la panevat,
la sanovat_ (21:23). Sakkulan luterilaisten runoissa tavataan myöskin
muodot: _lahan_ ja _lapa_; sana näkyy merkitsevän: las(k)e, anna (vrt.
J. Krohnin tutkimus Suomi II. 8, s. 503—505).
6 _laatu_ = sopiva, järjestyksessä oleva.
10 _laaukas_ = sopiva, hyvä.
26 _passipo_ = (ven. спасибо [spasibo]) Jumala auttakoon, kiitos.
33 _kuokkimiseksi_ sanotaan kun ollaan "kuokkavieraana" häissä.
40 _laain_,-tia = puhua, sanoa (vrt. ven. ладить [ladit]).
46 _puhua_ = puhaltaa, EK:ssa.
49 Jos tämä runo on kotoisin Kaakkois-Karjalasta tahi Inkereenmaalta,
niin se seikka, että siinä mainitaan _killinkiä_ (ruots. skilling,
mikä sana jo Eddassa esiintyy), viittaa ainakin 1600-lukuun, sillä
jo ison-vihan alussa valloitettiin mainitut maakunnat, jonkatähden
tuli liikkeeseen ruplat, kopeekat ja riunat (= 10 kop.; ven. гривна
[grivna] main. jo 882); ennen luettiin myöskin alttinat (= 3 kop.; ven.
алтынъ [altyn], main. jo 1423), polttinat (= 1/2 rupl.; ven. полтина
[poltina]) ja tenkat (= 1/2, kop.; ven. деньга [denga]), vrt. säk.
61—67.
59 _äijäinen_ = äijä, paljo.
(Vrt. Knt. II: 278)
20. Liekkuvirsi.
Munkos laula'a tuleepi,
munkos vuoroin vieretellä?
la mie laulan laiha poika, (XXI: 301.)
poika kuiva kuikuttelen, (XXI: 302.)
5 vetelen vähä-verinen;
laihan laulella tuleepi,
pojan kuivan kuikutella,
ve'ellä vähä-verisen;
kuin ei muut lihavat laula, (XXI: 298.)
10 muut verevät vierettele,
soriammat souattele,
kaunehemmat kannattele,
kuin ei läula laatuisammat,
kuin ei viisaammat vetele,
15 laulan laihasta pos'esta, (I: 97, XXI: 303.)
kuivaisesta kuikuttelen,
vetelen verettömästä;
sitt' sanoot kyläiset naiset,
sanoot naiset naapuriset
20 — viisaat on akat kylällä,
naiset nouvit naapurissa —:
"laiha on luotu laulamahan,
veretön vetelemähän"; —
senhän mie visusti virkan,
25 sen mie selvästi sanelen:
ei ois laihan laulettava,
laiska on luotu laulamahan,
veltto vettä soutamahan;
ei ois lais'an laulettava,
30 velton vettä souettava,
sorjat suutaan ei kuluta,
kaunot vartt' ei vaivaele,
jott' ei sorjan suu kuluisi,
rannin vars' ei vaivahuisi;
35 mie kuin oon laiha, mie vaan laulan,
mie kuin oon veltto, vettä souan;
niin mie laulan liirittelen,
kuin vieoista vierettelen,
suusta kuin sulan nenästä,
40 pääst' kuin päivän-kakkarasta.
Toisinnuksia ja selityksiä: 20.
Tois.:
1 Munkos laulella tuleepi
3 la mie laulan laiha piika
4 piika kuiva kuikuttelen
5 vetelen vähä-väkinen
6 laihan laula'a tuleepi
8 verettömän vieretellä
10 verevämmät vierettele (XXI: 300.)
13 kuin ei laula laaukkaammat
17 pos'est' on verettömästä
18 sano'ot kyläiset naiset
24 sen mie virkan viisahasti
33 jott' se sorjan suu kuluupi
34 kaunon varsi vaivahuupi
38 niin kuin vettä vierettelen.
2 _vuoroin_ laulettiin aina (vrt. siv. 3), paitsi silloin kun oltiin
"yksinpäisiäisnä", jolloin laulettiin joka säe kahdesti ikäänkuin
"jälest'laulaja" (= puoltaja, säistäjä, Lönnr. esip. Kalev. II §
17) olisi saapuvilla. Kun tällä tavoin lauletaan yksin, esiintyvät
selvimmällä tavalla säkeitten _loppusanojen päämuodot_, kun säe
kerrotaan eli toisen kerran lauletaan, niinkuin alla-olevasta taulusta
näkyy (vrt. myös siv. 42):
Parasken runojen loppusanat kuuluvat:
1. suusanalla luettuina:
2. [sivumuodot] ensikertaisessa laulussa:
3. [päämuodot] kerrotessa:
Nom.
1. mies |2. miesi |3. miesi
1. piika |2. piikui |3. piika
1. ihmeet |2. -meeti |3. -meete, -me'et
1. palentuneet |2. -neeti |3. -neete
Gen.
1. hirre(n) |2. hirrii |3. hirre(n)
1. katokse(n) |2. -toksii |3. -tokse(n)
Part.
1. kunniaa |2. -niaani |3. -niaane, (niaista)
1. vettä|2. -vettui |3. -vettä
1. lih(h)aa |2. -haani |3. -haane (-haista)
1. san(n)aa |2. -naani |3. -naane (-naista)
1. pojaista (poikanen) |2. -jaistu |3. -jaista
1. ol'tta |2. ol'ttu |3. ol'tta
1. mi(n)uista (minunen) |2. -minuuni |3. minuune
1. hy(yv)vii (=hyviä) | 2. hyviihyi |3. hyviini, hyviä
1. oppimii (=-mia) |2. -miihui |3. -miini, -mia
1. vetelemii (=-miä) |2. -miihyi |3. -miini, miä
1. run(n)oi (=runoja) |2. runoiui |3. runoja
1. lausehii (=-hia) |2. -sehiihui, -hiiui |3. -sehiini, -hia
1. ilmisii (=-misiä) |2. -misiini |3. -misiine
Iness.
1. viluss' |2. -lussui |3. -lussa
1. jäless' |2. -lessi |3. -lessä
Elat.
1. pakkasest' |2. -sestui |3. -sesta
Illat.
1. päähä(n) |2. päähii, päähyy |3. päähä(n)
1. kät(t)ee(n) |2. -teeni |3. -teene
1. istuntaa(n) |2. -taani |3. -taane
1. ko(t)tii(n) |2. -tiihi |3. -tiini, (-ne)
1. kartanoo(n) |2. -nuuni |3. -noone
Adess.
1. laitumell' |2. -llui |3. -lla
1. kunniall' |2. -llee (-llui) |3. -lla
1. maill' |2. mailli |3. mailla
1. mättähill' |2. -llyi |3. -llä
1. kunnahill' |2. -lli |3. -lla
Abl.
1. keralt' |2. -lti |3. -lta
1. tavalt' |2. -lti |3. lte
Allat.
1. sommelolle(n) |2. -lli |3. -lle(n)
Transl.
1. iloks' |2. iloksi |3. ilokse
1. luoks' |2. luoksi |3. luokse
Prol.
1. alaits' |2. -tsi |3. -tse
Suff.
1. vakkasein |2. -siini |3. -seini
1. varrellain |2. -laani |3. -llaini
1. ik(k)äin (=ikäni) |2. -keini |3. -käini
1. käyessäin |2. -ssääni |3. -ssäini
1. m(i)un sukuhein (=sukuhuni) |2. -kuhiini |3. -kuheini
1. meiän neiossaa(n) (=neidossamme) |2. -ssaasi |3.- -ssaase
1. si(n)un em(m)ois |2. -oosi |3. -oisi
1. ollakseis' |2. -kseesi |3. -kseisi
1. tultuais |2. -tuvaisi |3. -tuvansi
1. teiän virsissää(n) (=virsissänne) |2. -sääsi |3. -ssääse
1. lapsillee(n) |2.-lleesi |3. lleese
1. kuollaksee(n) |2. -kseesi |3. -kseese
1. paikoillee(n) |2. -lleesi |3. -lleese
1. itsiää(n) |2. -siääsi |3. -siääse
Adv.
1. suorastee(n) (=-staan) |2. -teesi |3. -teese
1. kohastee(n) (=kohdastaan) | 2. -eesi |3. -eese
1. hyväst' |2. -västi |3. -väste
1. somast' |2. -masti |3. -maste
1. laatuisast' |2. -sasti |3. -saste
1. itsekää(n) |2. -sekääni |3. -sekääne
1. huomennai |2. -naaii |3. -nnak(k)i(n)(-na'i)
Pres.
1. viritän |2. -tyi |3. -tän
1. kalkuttelen |2. -telii |3. -telen
1. vak(k)oon |2. (vakoilui) |3. (vakoilen)
1. tul(l)oo (=tulee) |2. -lo'o |3. -lloopi
1. laittelei |2. -leevui |3. -leepi (-leipi)
1. aj(j)aa |2. ajaavui |3. ajaane, -aapi
1. aj(J)aat |2. aj(j)aati |3. aj(j)aata
1. kerkiäät |2. -kiäävyi |3.-kiääti, -ääte
1. näk(k)yyt |2. -yyty |3. -yytö
1. tulloot (=tulevat) |2. -ooti |3. -ooto
1. otteloot (ottelevat) |2. -ooti |3. -oote, -ooto
Impf.
1. virkko(i) |2. -kkui |3. -kko
1. toivat |2. -vui |3. -vat
1. aj(j)oit |2. -oivui |3. -oivat
Konc.
1. sotkenoo |2. -ooni |3. -oone
1. kanittanee |2. -neeni |3. -neene
Inf.
1. maata|2. maatui, tuu |3. maata
1. as(s)uu (=asua) |2. asuuni |3. asuune, asu'u
1. otella |2. -tellu |3. -tella
1. vieretellä |2. -tellii |3. -tellä
1. rykkii (=rykkiä) |2. -kkiini |3. -kkiini (-ne)
1. laulamaa(n) |2. maani |3. -maane
Pass.
1. annetaa(n) |2. -aani |3. -aane
1. ristitti(n) |2. -ttiini |3. -ttiini
1. leikattaa |2. -kattaavui |3. -kattavan
("jos näkisin leikattaa")
(Vrt. Sel. 1-5 ja Sel. 24-25)
12 kaunn_e_h_e_mmat eroaa kirjakielestä; tässä muodossa tulee
komparativi näkyviin, jota vastoin länsisuomalaisissa murteissa
_"kauniimmat"_ voi olla sekä komparativi että superlativi.
17 _nouvi_ = selvä, ymmärtäväinen.
34 _ranni_ = (ehkä: ruots. grann) korea, kaunis.
38 _vieoista_, vetonen-sanasta (vrt. selitys 5: 2). Sakkulan
kielessä diftongiseerataan tai pitennetään vokaali kun _k_ tahi _t_
on hävinnyt sellaisissa sanoissa kuin: keko, _kieon_; joki, _juoen_;
noki, _nuoen_; lato, _loaon_; laki, _loaon_; mato, _moaon_; nato,
_noaon_; käki, _keäen_ (niinkuin myös sanotaan käsi, _keäen_; vesi
_vie'en_); kyty, _kyy'yn_; hiki, _hiien_; suku, _suu'un_ j.n.e. Tämä
murteenomituisuus on tekstissä säilytetty, sillä jos kirjakielen
mukaan kirjoitettaisiin _veoista_, niin se ei täysin allitereeraa
_vierettelen_-sanaan.
21. Tantsu- ja liekkuvirsi.
Mitä varten tänne läksin?
mie en ilman istuntahan,
pihk' en puolisen pitohon,
seinän-vieren en seisontahan; —
5 ilo siinä, missä nuoret,
vaka siinä, missä vanhat; —
sitä varten tänne läksin,
virsiäni virkkamahan,
laulujani laskemahan,
10 leikkiä leventämähän;
tulin ilmisiin iloksi,
tulin rahvahan ratoksi; —
taas meitä moni sanovat,
muutomannet muistelevat,
15 tämän iltaisen ilosta (I: 99.)
tämän päivän pään perästi; —
ilotaan me tääkin ilta,
muien iltojen mukahan,
remutaan me tääkin retki,
20 muien retkien mukahan; —
mitäs minä sanoista huolin,
ketäs pelkään? — en ketäkään! —
la sanovat, la panevat,
viel'hän viimein herkiävät,
25 ennen kuin kuolla kerkiävät;
en mie pannessa pahene,
enkä lauhu laatiessa,
kiintii en kirottaessa;
minkä saavat, hot sanovat
30 sen saavat sanottuansa,
minkä ilman oltuansa,
pahan mielen palkastansa,
pahan mielen, paksun huulen,
kun kirves kivestä saapi, (XII: 153.)
35 napa-koira kalliosta. (XII: 154.)
Selityksiä: 21.
2-4 viimeiset sanat kuuluvat laulussa: istun_taane_, pi_toone_,
seison_taane_, mitkä muodot yhtähyvin voivat olla partitivin kuin
illativin.
3 _pihk' en puolisen_ = pihk'puolisen (pihtipuolisen) en.
6 _vaka_ = vakavuus.
13 Omituista on, että kun subjektina on sana, jolla on kollektivinen
merkitys, esim. _kansa, kyläkunta, jokainen, moni, muutama_ y.m., niin
käyttää P. laulussaan _monikon muotoja_ tekosanassa.
14 _muutomannet_; ehkä = muutomat ne(t).
19 _remuitset_ = riemuitsen.
27 _lauhtua_ = läyhkää.
28 _kiintii_; kiintiin (-tiän), kiinnitä = tulla kiintiäksi; jos
joku esim. nostamisesta sydänalasta on hellä, niin sanotaan että se
on _kiintiinty_ (= kiintiinnyt) ja luullaan että nahka on kiintynyt
ruumiiseen liian lujasti, jonkatähden hierotaan.
32 kl palkas_teese_; niin myöskin palkastein (-stani), suorasteese,
kohasteen; adverbissa käytetään aina _-ste_-muotoja (kts. selitys
2: 5-6.)
22. Loppu-virsi liekussa.
Kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
kyll' on täysi tästä päästä,
tästä tyhjäst' on tytöstä,
lapsest' on emottomasta,
5 täys' on täst' sanelijasta;
älkää te kyläiset naiset,
älkää naiset naapuriset,
älkää äijäistä anoka,
tästä tyhjästä tytöstä,
10 natukasta laulajasta; —
kyll' on, kyll' on; täys' on, täys' on,
pian piisaa on minusta,
tämän iltasen iloksi, (I: 99, XXI: 305.)
tämän päivän päätteheksi.
Selityksiä: 22.
Koska tämä runo on loppuvirsi liekussa, niin P. sanoi kun hän oli sen
laulanut: "Se olkoon virsi viimeinen minun hurjan laulakseni" — eipä
vaan ollut!
8 _äijäinen_ = paljo.
10 _natukka_ = kuivavartaloinen, pieni.
23. Piina-luku.
Tule tänne Herra Ieesus,
saa tänne hyvä Jumala,
piika-lapsen piinasihin; —
päästä piika pintehistä, [I: 173
5 vaimo vatsan vääntehistä, [I. 174
ava'a lihainen lukko,
luinen lukko longottele; — [I: 321
mehiläinen kanna mettä,
suussasi sima sulaapi,
10 kipiöille voitehiksi, (XV: 487.)
haavoillen pareneville;
keitä mettä kielelläsi,
joka kukkasen nenästä,
joka heinän helpehestä,
15 tuo ol'tta Topiolasta,
tuo mettä Mielolasta,
voia niillä voitehilla,
niillä rasvoilla rakenna,
millä Ieesus voiettihin,
20 Maariainen maasittihin,
sisäst' on kivuttomaksi,
alt' on aivan terveheksi,
päältä tuntumattomaksi; —
Jumala on parantaja,
25 Ieesus on terveen-tekijä.
Selityksiä: 23.
Piina-luku eli luku synnytystuskissa.
8:sta säkeestä alkaa se lisäys, joka aina luetaan loitsulukujen
perästä. Loitsut eli "luvut" luetaan, "sopotetaan, lomitetaan"
matalalla äänellä, eikä niitä koskaan laulettu; kun loitsuluvut
ja loitsutemput olivat toimitetut luettiin "Isä-meidän" tahi
"uskontunnustus". Tavallisesti on runomitta loitsuissa huonompi kuin
muissa runoissa, mutta jos loitsut lauletaan, niin helposti runomitta
korjaantuu, niinkuin tässäkin luvussa.
15-16 _Topiola_ (ja _Mielola_); väännetyt Tapiola- ja Metsola-sanoista.
— Mainittakoon, että v. 1687 nostettiin kihlakunnan oikeudessa kanne
erästä Lapinlahden (Sakkulan pitäjästä) miestä vastaan; hän oli
muka lukenut käärmeenluvun, jossa muun muassa oli seuraavat säkeet:
[Lapinlahden kylä oli naapurikylä Vaskelaan, missä P. asuu.]
Tule tänne Herra Kiesus
saa tänne sula Jumala
— — — —
ja edelleen:
ota mette[-tä] Mettolasta
tima Tapiolasta
mesi keitä kielelläs
sima suussas sula[a] j.n.e.,