"Kyllä nuo haisevat pahalta", sanoin minä, "mutta ne pitävät lämmintä
ja estävät sateen ja lumen pääsemästä sisään".
Me tarkastimme valmista hylkeennahkakattoa.
"Se on kömpelö, mutta se täyttää tarkoituksensa ja sehän on pääasia",
lisäsin minä, toivoen että Maud lausuisi minulle tunnustuksensa.
Ja hän taputti käsiään ja selitti, että hän oli hyvin tyytyväinen.
"Mutta täällä on pimeä", sanoi hän seuraavassa silmänräpäyksessä ja
kohautti olkapäitään vaistomaisesti hiukan väristen.
"Miksette puhunut ikkunasta, kun seiniä rakennettiin", sanoin minä.
"Maja rakennettiin teitä varten, ja teidän olisi pitänyt tietää, että
siellä tarvittaisiin ikkunakin."
"Mutta minä en tiedä koskaan sitä, mikä on itsestään selvää, sen te
kyllä tiedätte", sanoi hän nauraen. "Ja sitä paitsi te voitte iskeä
kolon seinään milloin hyvänsä."
"Aivan oikein -- sitä en tullut ajatelleeksi", vastasin minä ja
nyökäytin päätäni viisastellen. "Mutta oletteko muistanut tilata
ikkunalaseja? Tehän voitte soittaa tehtaaseen -- 4451 muistaakseni --
ja ilmoittaa millaista lasia haluatte ja minkä kokoista."
"Se merkitsee kai samaa kuin...", alkoi hän.
"Olla ilman ikkunaa."
Tuo maja oli pimeä ja ruma. Sivistyneessä maassa se enintään olisi
kelvannut sioille. Mutta meidän mielestämme, jotka niin kauan
olimme saaneet asua avonaisessa veneessä, se oli oikein hauska
pieni asunto. Pidettyämme huolta lämmityksestä, joka kävi siten,
että aloimme käyttää hylkeenrasvaa öljynä ja tervattua pumpulia
lampunsydämenä, läksimme hankkimaan lihaa talvitarpeiksi, ja sitten
päätimme rakentaa vielä toisen majan. Metsästäminen kävi meiltä nyt
aivan helposti, me läksimme aamulla varhain matkaan ja palasimme
päivällisen aikana mukanamme koko veneellinen hylkeitä. Ja kun minä
sitten aloin rakentaa majaa, sulatti Maud rasvasta öljyä pitäen
heikolla tulella hylkeenlihaa. Olin kuullut kerrottavan, millä
tavalla lihaa kuivattiin aroilla, ja leikattuamme ohuita viipaleita
ja ripustettuamme ne savuun ne kuivuivat mainiosti.
Toista majaa oli helpompi rakentaa, sillä minä pystytin sen toisen
viereen, jottei siihen tarvittu kuin kolme seinää. Mutta työtä se
sittenkin kysyi, kovaa työtä. Maud ja minä teimme työtä aamusta
iltaan, kunnes olimme aivan uupuneet, ja kun ilta tuli, jaksoimme
tuskin laskeutua levolle ja nukuimme sitten yhtä raskaasti kuin
eläimet. Mutta Maud väitti sittenkin, ettei hän koskaan ollut
tuntenut olevansa terveempi eikä vahvempi kuin nyt. Minä tiesin
omasta kokemuksestani, että asian laita todellakin oli niin, mutta
hän ei sittenkään ollut hentoa liljaa vahvempi, ja minä pelkäsin,
että hän voisi kokonaan murtua. Monta monituista kertaa, kun hän
oli aivan uuvuksissa, näin hänen heittäytyvän selälleen hiekkaan
levätäkseen ja saadakseen uusia voimia. Sitten hän nousi taas pystyyn
ja teki yhtä kovasti työtä kuin koskaan ennen. Mistä hän sai tuon
voiman, sitä en voi ymmärtää.
"Ajatelkaa pitkää lepoaikaa talvella", vastasi hän minulle, kun
minä toin epäilyni esille, "silloin luullakseni olisimme hyvinkin
mielissämme, jos saisimme jotakin työtä."
Me vietimme pientä harjannostajaisjuhlaa minun majassani sinä iltana,
jolloin katto saatiin valmiiksi. Kolmipäiväinen ankara myrsky,
joka oli pyöräyttänyt kompassin kaakosta luoteiseen ja puhaltanut
suoraan meitä vastaan, oli juuri loppumaisillaan. Laineet hyrskyivät
ukkosenjyrinällä ulkolahdelmassa, vieläpä meidänkin suojatussa
satamassamme aaltoili meri ankarasti. Suunnaton kallionkylki ei
suojellut meitä sitä vastaan, ja myrsky ulvoi ja vinkui majan
ympärillä niin ankarasti, että useamman kerran pelkäsin seinien
luhistuvan kokoon. Hylkeennahkakatto, jonka mielestäni olin
pingoittanut yhtä kireälle kuin tynnyrin kannen, pullotteli ja vinkui
tuulen käsissä, ja seiniin ilmaantui useita rakoja, vaikka Maud
luuli tukkineensa kaikki sammalilla. Mutta hylkeenrasvaöljy paloi
kirkkaasti, ja meidän oli lämmin ja hyvä olla.
Ilta kului todellakin hauskasti, ja me olimme yhtämieltä siitä, että
tämä oli hauskin ilta, minkä Kokeilusaarella olimme viettäneet.
Me olimme hyvällä tuulella. Olimme täydellisesti alistuneet
siihen ajatukseen, että saisimme viettää koko talven täällä, ja
varustautuneet myös sen varalta. Hylkeet saisivat nyt meidän
puolestamme milloin hyvänsä lähteä salaperäisille matkoilleen
etelään, eikä myrsky peloittanut meitä. Me tiesimme voivamme suojella
itseämme sekä kosteutta että kylmyyttä ja tuulta vastaan, ja sitä
paitsi meillä oli erinomaisen pehmeät sammalpatjat. Maud oli keksinyt
sen tuuman ja itse kerännyt sammalet, huolimatta minun avustani.
Tänä yönä saisin ensi kertaa käyttää tätä patjaa, ja tiesin, että
nukkuisin kahta vertaa makeammin, koska se oli hänen valmistamansa.
Kun Maud nousi mennäksensä, kääntyi hän äkkiä minuun omituisella
tavalla ja sanoi:
"Jotakin tapahtuu -- se on jo tapahtunutkin. Minä tunnen sen aivan
selvästi. Jokin on tulossa tänne meidän luoksemme. Se lähestyy
parasta aikaa. Minä en tiedä mitä se on, mutta se tulee."
"Hyvääkö vai pahaa?" kysyin minä.
Hän pudisti päätään. "Sitä en tiedä, mutta se on jossakin tuolla
ulkona."
Hän viittasi meren ja myrskyn puolelle.
"Ehkäpä siellä on suojaisa ranta", sanoin minä nauraen. "Mutta totta
tosiaan, mieluummin minä olen täällä kuin lähden sinne tällaisena
yönä. -- Ette te suinkaan pelkää?" kysyin minä, kun menin avaamaan
hänelle ovea.
Hän katsoi pelotta minuun.
"Ja te olette terve? Täysin terve?"
"En koskaan ole ollut terveempi", vastasi hän.
Me juttelimme vielä hetken aikaa, ennenkuin hän läksi.
"Hyvää yötä, Maud", sanoin minä vihdoin.
"Hyvää yötä, Humphrey!" sanoi hän.
Aivan luonnollisesti olimme ruvenneet käyttämään toistemme
ristimänimiä puhuttelusanoina, se oli käynyt ilman minkäänlaista
punnitsemista, aivan yksinkertaisesti ja luonnollisesti vain. Tänä
hetkenä olisin voinut kietoa käsivarteni hänen ympärilleen ja painaa
hänet lähelleni. Aivan varmaan olisin sen tehnyt siinä maailmassa,
johon me molemmat kuuluimme. Mutta niinkuin olot nyt olivat, erosimme
vain sillä tavalla, joka yksin oli mahdollinen. Mutta kun minä jäin
yksin pieneen majaani, tunsin suloista tyydytystä ja iloa ja tiesin,
että meidän välillämme oli nyt side, jotakin hiljaista ja salaista,
jota ei ollut ennen ollut olemassa.