"Ahaa -- kyllä ymmärrän!" sanoi hän, ja hänen äänensä kuulosti
väsyneeltä. Hänen oli varmaan vaikea ajatella. Hän oli luultavasti
kovin väsynyt.
Hän ei kysynyt sen enempää, enkä minäkään sanonut mitään, vaan koetin
sen sijaan seurata Susi-Larsenin käskyä ja asettaa hänelle kaikki
niin mukavaksi kuin suinkin. Minä hoidin ja vaalin häntä aivan
äidillisesti, hain voiteita, minä sivelin hänen ahavoitunutta ihoaan,
etsin Susi-Larsenin yksityisistä kätköistä pullon portviiniä ja
annoin Thomas Mugridgelle neuvoja, miten hänen tuli järjestää tyhjä
hytti kuntoon.
Tuuli yltyi aivan äkkiä, _Ghost_ kiikkui yhä kiivaammin, ja kun hytti
oli saatu naiselle kuntoon, kiiti laiva hyvää kyytiä eteenpäin. Olin
aivan unohtanut, että Leachia ja Johnsonia oli olemassakaan, kun
äkkiä ylhäältä kannelta kajahti ukkosen ääni: "Vene, ohoi!" Ei ollut
epäilystäkään siitä, ettei tuo ääni ollut Smoken ylhäältä mastosta.
Minä silmäsin haaksirikkoutuneeseen, mutta hän istui nojatuolissaan
taaksepäin nojautuneena, silmät ummessa, ja näytti sanomattoman
väsyneeltä. Epäilin tokko hän oli kuullut huutoakaan, ja päätin,
etten sallisi hänen nähdä sitä raakaa kohtausta, joka varmaan
seuraisi heti, kun karkulaiset saataisiin kiinni. Hän oli uupunut. Se
oli erittäin hyvä. Hän nukahtaisi varmaan sikeään uneen.
Nopeita komentosanoja kajahti kannelta sekä jalkojen töminää ja
purjeiden pauketta, kun _Ghost_ laski tuulen yläpuolelle ja kallistui
toiselle sivulleen. Laivan heilahtaessa alkoi nojatuoli liukua
kajuutan lattialla ja minä kiiruhdin parhaiksi apuun, jotta nainen ei
kaatuisi nurin.
Hän oli niin uninen, että hän katsoi vain hämmästyneenä minuun ja
kulki horjuen hyttiin, jonne minä saatoin hänet. Mugridge irvisti
merkitsevästi minulle, kun käskin hänen palata työhönsä keittiöön,
ja kiusatakseen minua hän kertoi suurella riemulla ampujille, miten
taitava "kamarineitsyt" minä olin.
Nainen nojautui raskaasti minuun, ja luulenpa, että hän vaipui jo
uneen kulkiessaan nojatuolista hyttiinsä. Huomasin sen vasta silloin,
kun hän aivan velttona kaatui vuoteella kuunarin äkisti heilahtaessa
toiselle sivulleen. Hän heräsi, hymyili unisena ja nukkui jälleen --
ja minä jätin hänet nukkumaan, asettaen hänen ylleen vaipan ja hänen
päänsä alle tyynyn, jotka olin ottanut Susi-Larsenin kojusta.