Agamemnonin palatsin katolla Argossa astuelee vartija ja tähystää
tutkivasti yön pimeään. Kymmenen vuotta peräksyttäin on hän
odottanut nähdäkseen tulimerkin välähtävän, joka ilmoittaisi Troijan
kukistuksen ja kuninkaan pikaisen kotiintulon. Äkkiä ilmestyy
leimahteleva tuli taivaan rannalle. Riemuissaan astuu vartija alas
katolta mennäkseen kertomaan Agamemnonin puolisolle Klytemnestralle
tätä iloista sanomaa. Kuori, jossa laulajina on vanhoja ukkoja,
kokoontuu palatsin ulkopuolelle ja kertoo laivaston lähdöstä
Troijaan. Kuningatar tulee ja toimittaa uhrin. Kuori jatkaa lauluaan
piirityksen historiasta Ifigeneian kuolemaan asti, kun Klytemnestra
esiintyy ja ilmaisee iloisen uutisen, joka myrskyn nopeudella on
kiitänyt vartioroviosta toiseen, kertoen millaiseksi hän kuvittelee
Troijan tilaa. Kuori puolestaan valittaa sodan syytä ja Kreikan
uljaimman nuorison kaatumista Troijan luona ja lausuu pelkäävänsä,
että voitettujen kirous on hurjille voittajille saattava jumalten
koston. Airut ilmoittaa Agamemnonin tulon. Hän kertoo kuvaavasti
piiritysjoukkojen kärsimyksistä. Mutta mitäpä nyt enään valituksista?
Nyt on kaikkien kärsimysaika loppunut, kaatuneidenkin, jotka
onnellisina lepäävät ajattelematta kotiinpalaustaan. Ei, nyt sanotaan
iloiset jäähyväiset kaikille vaivoille.
Kuningatar astuu esille ja sanoo jo kauan odottaneensa nyt lähestyvää
ilon hetkeä; mutta kuori alkaa taas laulaa kurjuutta, minkä
Helenan turmiokas kauneus on aikaan saanut, ja sitä onnettomuutta,
joka vainoo suurta valtaa, ja hiljaista, halvassa, nokeutuneessa
mökkisessä viihtyvää onnea. Nyt saapuu Agamemnon, ja kuori tervehtii
häntä:
Oi terve sä sortaja Ilionin!
Kuningas tervehtii Argoa ja kotijumalia, puhuu Troijan häviöstä ja
kateudesta, jolla aina katsellaan menestyneitä sankaritöitä, ja aikoo
juuri astua asuntoonsa, kun Klytemnestra tulee häntä vastaan ja
puhuttelee häntä upeilevin, ilettävää hellyyttä osoittavin sanoin.
Agamemnon ei ole kuulevinaan hänen mairitteluansa. Kunnioita minua
ihmisenä, äläkä jumalana, lausuu hän, eikä tahdo mielellään asettaa
jalkaansa levitetyille "kirjaville korukudoksille". Vihdoin myöntyy
hän kuitenkin ja astuu kotinsa purppuramatolle, ensin suljettuaan
puolisonsa suosioon Kassandran, Priamon vangitun tyttären, jonka hän
oli tuonut mukanaan Troijasta.
Kuningatar kutsuu Kassandraa perheen jäseneksi -- orjattarena.
Syvästi loukattuna rukoilee Kassandra Apollonin apua. Haltioihinsa
joutuneena ennustaa hän aiottua murhaa, ja kauheissa näyissä kiitävät
hänen silmiensä ohi kaikki Pelopon sukua tahraavat rikokset.
Ennustaen Oresteen palausta ja rukoillen kostoa menee hän sisälle
kärsimään kohtaloansa. Kuori alottaa juuri laulun kun sisältä
kuullaan Agamemnonin huutavan:
Voi mua! Murhaajalta kuolon-iskun sain!
Palatsin portit avautuvat, ja ulos astuu kuningatar kirves olalla.
Jälestä kannetaan Agamemnonin ja Kassandran peitteillä verhotut
ruumiit. Klytemnestra puolustaa tekoaan pitkällä puheella. Suuresti
hän kerskuu siitä, että on surmannut avionrikkojan -- "puolisonsa
häpeän" -- ja riettaan jalkavaimon, jonka tämä oli tuonut mukanaan;
mutta kuori kiroo hänen konnantyötään. Nyt esiintyy kuningattaren
rakastelija, Aigistos, ja iloitsee siitä, että hänen isänsä,
Thyestes, on kostettu. Kuori uhkaa, että hänet on kansa kivittävä,
mutta hän ylönkatsoo heidän uhkauksensa ja vakuuttaa olevansa valmis
tarttumaan valtikkaan sekä kahleilla ja vankeudella kurittamaan
jokaista vastustajaansa. Kun kuorilaulajat paljastavat miekkansa,
välittää kuningatar sopua ja saa Aigiston palaamaan kanssansa
palatsiin, kun sitä vastoin kuori, joka uhaten ennustaa Oresteen
palausta, lähtee kaupunkiin.