Sisältö: Kestivalmistukset. Vierasten tulo Niemelään. Passi ja
sen lukeminen. Vierasten tuomiset ja tuliaiset. Morsiamenhaku.
Ellin taika. Vaatteiden laittaminen. Lähtökaali. Tyttären osa.
Morsiamen päänpano. Juohtomiesten vaatteidenotto. Morsianta
itketetään itkuvirsiä laulamalla. Morsiamen jäähyväiset ja lähtö.
Nuoteiden lähtö ja loitsut. Nuoteiden ja juohtajain yhtyminen.
Sekä Niemelässä että Lippolassa oli kestien alusviikolla yllin
kyllin kiirettä. Tuvat, porstuat, kammari pestiin ja kaikki huoneet
siivottiin. Mitä talossa lienee ollut astioita, kaikki puhdistettiin.
Kun talon lusikkojen, ruoka- ja juoma-astioiden, kynttilänjalkojen,
tuolien ynnä muiden sellaisten kapineiden ei arveltu riittävän suuren
joukon syömingeissä, lainattiin niitä naapuritaloista lisäksi. Ja jos
ne eivät olleet kylliksi puhtaat, niin ne puhdistettiin uudestaan.
Jo perjantai-iltahämärissä alkoi Niemelään kokoontua
läksiäiskestivieraita tuomiskontteineen ja pusseineen.
Kun vieraat olivat syöneet ja juoneet, läksi talonväki saunaan
kylpemään ja osa vieraitakin. Useimmat olivat kuitenkin kylpeneet jo
kotonaan. Sitten puheltiin minkä mitäkin illan kuluessa ja juohtajia
odotellessa.
Lippolassa oli samanlainen kiire häävarustuksia tehtäessä kuin
Niemelässäkin. Jo aikaiseen tuli sulhasen eno, Simolan herastuomari,
emäntineen ja lapsineen Lippolaan; sillä vanhan tavan mukaan piti
enoukon olla ensimmäinen juohtomies. Häärahvas, kutsuvieraat,
kokoontuivat vasta lauantai-iltana häätaloon, Lippolaan.
Kun sauna oli kylvetty, varustausivat juohtajat lähtemään. Hevoset
valjastettiin, kellot sidottiin aisoihin ja kulkuset vempeleihin. Kun
he olivat pukeutuneet, antoi isäntä kumpaisellekin juohtomiehelle,
Simolalle ja nuoremmalle pojalleen Pekalle, taskumatin, jossa oli
tavallista viinaa, vaan sulhaselle Juhanalle, annettiin punaista
(siirappi-) viinaa. Kun kaikki oli saatu reilaan, kävivät juohtajat,
sulhanen keskimmäisenä, pöytärahille istumaan, heittivät hatut
päästään ja Simolan johdolla alkoivat veisata:
Pyhä henki virvoittaja,
kuin runsas olet annoill,
ole tuskis kirvoittaja
maali, merell, sekä rannoill.
Piru tyköäm pois karkota,
se hänelt estä ja kiellä,
ettei sais ylösniellä
meit köyhii tällä tiellä.
Sinä rinnois vaikuta,
iloll meit edes saata,
ann nähdä viel omaa maata,
kotiin myös terveenä tuota.
Sitten panivat juohtajat hatut päähänsä ja läksivät. Kotiin jääneet
jatkoivat veisua loppuun asti vanhasta virsikirjasta virrestä 336,
kolmannesta värssystä.
Pihalla kävivät juohtajat kukin omaan rekeensä, roikkasivat
piiskoilla hevosia selkään, ja niin sitä lähdettiin aika jyräkkää.
Sekä talon väki että juohtajia katsomaan tulleet naapurit kokousivat
tuvan rappusille katsomaan juohtajain lähtöä.
Niemelässä odotettiin juohtajain tuloa ikävöiden. Vähä väliä kävivät
nuoret ulkona kuuntelemassa kellojen helinää. Kun juohtajain kellot
alkoivat kuulua, olivat kaikki kaaheillaan, sekä läksiäisvieraat
että juohtajain tuloa katsomaan tulleet naapurit. Yksituumaisesti
määrättiin Mäkelän isäntä lailliseksi laulajaksi sekä lautamies
Lemponen passin lukijaksi.
Juohtajain pihalle tultua varustausivat nuoret miehet hevosia
riisumaan ja korjaamaan. Kun juohtajat olivat tulleet porstuaan,
alkoi Mäkelän isäntä toisten kanssa tuvassa veisata: