Taustalla tunturimaisema revontulien valaisemana. Oikealla perällä
kota, joka on huurteesta valkea, pitkät jääpuikot riippuvat puiden
oksilta, perällä poroaitaus.
_Pohjolan isäntä_ laskien nahkapussissa olevia rahoja. En vielä
laske tytärpuoltani miehelään, en niin vähillä lunnailla laske, en.
(Paimenelle, joka kiipee poroaidan yli.) Hä, mitä väijyt, väkäleuka?
_Pohjan paimen_. Lasketko Turjan lunnaita?
_Pohjolan isäntä_. Hä, kävi, kosi, kukas ei kosisi.
_Pohjan paimen_. Turja on rikkain poroporho.
_Pohjolan isäntä_. Vaadin vielä saman verran. Vielä on, miekkonen, pyhä
peurakin pyytämättä.
_Pohjan paimen_. Sepäs se tarhaasi onnen toisi, sadoin siirtyisi
vasikat.
_Pohjolan isäntä_. Etkö ole taikoja tehnyt?
_Pohjan paimen_. Metsässä luin loitsuja. Äsken näin haassa jäljet,
peura oli näreitä näykkiellyt.
_Pohjolan isäntä_ haistellen ilmaa. Kuulitko, hä! Haistan vierasta
väkeä! (Piiloittaa nahkapussin mekkonsa alle.)
_Lippo_ tulee, puhuu vilkkaasti. Pyöri päivä!
_Pohjolan isäntä_. Pyöri päivä!
_Pohjan neito_ tulee. Terve Lippo, liukas mies!
_Lippo_ levittää taljan. Siinä sulle, Pohjolan isäntä, sopiipa sillä
seistä vaikka miekkaa mitellessä, hyvin säilällä sivallatkin.
_Pohjan neito_. Itsekö kaadoit karhun?
_Lippo_ kuvailee vilkkaasti. Karhu tuli vastaani kankaalla, löi
kämmentä, vihelsi. Huiskis! Minäkin vihelsin, ryntäsin käsirysyyn,
työnsin nyrkkini kitaan, karhu kiipesi puuhun.
_Pohjan neito_. Ja sinä toiseen puuhun.
_Lippo_. Ai, ai, miekkoset, minä pistin keihääni perään, sellainen
sankari olen!
_Pohjolan isäntä_. Mitä sinulla on laukussasi?
_Lippo_. Arvatkaas!
_Pohjan paimen_. Ketunnahkojako?
_Lippo_. Lipolla on laukussa tarkat tiedot, joka kylän kuulumiset. Näin
kaksi Kalevan miestä peuran ajossa, eksytin ne erämaahan, tänne nyt
suksilla samoovat.
_ Pohjolan isäntä_. Kosjojako kuletat?
_Lippo_ En, oppaaksi osuin. Kurjalankylän kosjot, eivät antaneet ahneet
minulle mitään.
_Pohjan paimen_. Nyt arvaan taljan tarinan.
_Pohjan neito_. Kutka Kalevan miehet!
_Lippo_. Toinen komea kuin päivän poika, Lemminkäinen, lemmen liehtoja!
_Pohjan paimen_. Kohta on, isäntä, taljasi tarpeen. — Minä en tarvitse
tapparata, paremmin ansani asetan.
_Pohjan neito_. Lemminkäinen? Millainen on Lemminkäinen?
_Lippo_. Silmät tuikkaa tulta, oljenkeltaiset hiukset tuulessa; kuin
varjo hiihtää mies lumella.
_Pohjolan isäntä_. Hiihtääkö pyhää peuraa, hä? Entä toinen?
_Lippo_. Toinen tanakka tervaskanto, sotaveikkonsa Tiera.
_Pohjolan isäntä_. Hajallako lie hatarasarvet, koska Halli niin
kiivaasti haukkuu.
_Pohjan paimen_. Joko julkeat tulevat! Menen, katson! (Menee.)
_Lippo_. Tunnen kodasta lihan käryn. — Arvatkaas, mitä vielä laukussani!
_Pohjan neito_. Taitaa jo olla Lapin noita!
_Lippo_ heittää kultavitjat Pohjan neidon syliin. Tuossa Turjalta
noitakalut! — Huiskis, minä vihellän!
Juoksee kotaan.
_Pohjolan isäntä_. Mikset nosta kihloja maasta?
Ottaa vitjat.
_Pohjan neito_. Ei ole niskani vielä norja.
_Pohjolan isäntä_. Voi, miekkonen, näissä on sadan poron hinta.
(Lemminkäinen ja Tiera turkkivaatteissa, tulevat hiihtäen taustalle.)
Minne Lippo livahti.
_Pohjan paimen_ hiipii Lemminkäisen taakse.
_Pohjolan isäntä_. Ripustanko ne kaulallesi?
_Tiera_. Miksi tänne tulimme!
_Lemminkäinen_. Raju on taivaalla räiske tässä pitkässä pimentolassa!
_Tiera_. Pahojen aatosten ahjo!
_Pohjolan isäntä_ lähennellen. Kaunis olet ja kallis, kallis...
_Lemminkäinen_. Katsos Tiera! Pohjan neito! Pohjan tähti!
_Tiera_. Hiihdit kyllä peuran vaan et hiihdä Pohjolan piikaa.
_Pohjan neito_. En ole kallis enkä kaunis.
_Pohjolan isäntä_. Olet ilmetty emosi mutta pehmeämpi, pettävämpi...
_Pohjan neito_. En ole sinun tyttäresi.
_Pohjolan isäntä_. Kallis, kallis olet. Hä, saako isäsi hiukan sivellä,
hä!
_Pohjan neito_. Pois kitsas, koukkasormi!
_Lemminkäinen_. Hahhahaa!
_Pohjolan isäntä_ ja Pohjan neito kääntyvät. Mitä miekkoset! Kirotut
kalevalaiset!
Pohjan neito viskaa vitjat maahan ja menee kotaan.
_Lemminkäinen_ ottaa vitjat maasta. Meni kuin notkea naarashirvi! —
Näilläkö aijot kytkeä ihanan?
_Pohjolan isäntä_ tempaa vitjat. Mitä täältä etsit? Tyhjin käsin tulet
tänne. Onko sinulla karjaa, kultaa, hä!
_Lemminkäinen_. Minäpä kosin kasvoillani.
_Pohjolan isäntä_. Hä! Olispa minulla miekka tässä, kyllä tukkisin
tuhman suusi!
_Lippo_ pistää päänsä esille pureksien poronlapaa. Tapelkaa mutta
tapelkaa hiljaa. Pää huppuun, huiskis, minä vihellän! (Vetäytyy
takasin.)
_Pohjan paimen_. Ei ole vielä aseiden aika!
_Tiera_. Etkö huomaa, Lemminkäinen, ettet ole lempivieras.
_Louhi_ jälessä Pohjan neito. Mitä, miehet, maleksitte. Katso karjaasi,
paimen! (Painien menee.) Ja sinä, katso kolikoitasi, muuten tielle
tippuvat.
_Pohjolan isäntä_ pistää vitjat pussiin. Kyllä talletan tavarani.
_Louhi_ Menetkö jo!
_Pohjolan isäntä_. Menen, menen, kaivan aarteeni aarnihautaan. (Menee.)
_Louhi_. Ystävinäkö tulette vai vihamiehinä vierailette?
_Lemminkäinen_. Paha ystävä on parempi kuin hyvä vieras.
_Louhi_. Hyvin solmit sanasi, solmisit yhtä hyvin hoikan kukkarosi.
_Lemminkäinen_. En minä kärky kultianne.
_Louhi_. Tulitko valmiille tulelle?
_Lemminkäinen_. Ei minua paista paraatkaan noidat. Ohhoh, Pohjolan
emäntä, kylmä huokuu huoneestasi, anna viluisen vieraan lämmitellä
tyttäresi tykönä.
_Louhi_. Tyttäreni on lumesta luotu, pakkanen sinut panisi.
_Lemminkäinen_. Kipenöivä pakkanen kuumentaa vilkkaan vereni. Ah,
Pohjan neito! — Hyvin opetit omasi, kadottiko kielenkannan?
_Louhi_. Neito on käynyt ujoksi monien kosjojen kulkiessa; varsat
väsyivät, väet väheni.
_Lemminkäinen_. Sitä varsaa ei synnytetty, jolla minä menisin.
_Tiera_. Heitä hiiteen turhat tuumat!
_Lemminkäinen_. Pelkäätkö Pohjolan taikoja?
_Tiera_. Vaimojen kanssa en vaan viitsi viisastella. Menen, katson
otustasi, tästä äsken paimen pujahti. (Menee.)
_Lemminkäinen_. Kuules, Pohjolan mahtava emäntä, anna minulle tyttäresi!
_Louhi_. Sinulleko tyttäreni? Hulluttelet, hurja mies!
_Lemminkäinen_. Ei ole kuin miekka minulla mutta sen vallalla vaellan.
_Louhi_. Kyllä latelet lauluja, helistät miekkaa huotrassasi, vaan et
voi takoa sampoa, et voi vangita päivää, et pyhää peuraakaan tavoita.
_Lemminkäinen_. Miksi piilotit päivän kiveen?
_Louhi_. Niin, valon minä teiltä varastin, kehnot kalevalaiset!
_Lemminkäinen_. Kavahda sinä kalevalaista!
_Louhi_. Oh, kuinka minä vihaan teitä, aina te kerskaatte kylvöistänne
ja kynnöistänne. Nyt ette tiedä yön tulosta, ette erota omianne,
kiistelette keskenänne. Niin, tulkaatte tänne mannun myyrät, minä
sokaisen sotijanne.
_Lemminkäinen_. Kiihotit Kalevan miehet, siitä nousee vielä suuri sota!
Anna minulle tyttäresi!
_Louhi_. Silloin annan tyttäreni, kun ammut Tuonelan joutsenen.
_Lemminkäinen_. Valmista hurjat häät, niin teen sulan sovinnon.
_Louhi_. Mitä uhoilet, köyhä kylien kävijä.
_Lemminkäinen_. Muista sanasi, Louhi, en minä kammo kuolemata! Minä
tahdon tyttäresi!
_Louhi_. ponnahtaa. Hornan häät minä sinulle laitan, minulla on
maanalainen mahti, nostan norosta hurjat henget. — Menetkö, mieletön,
muuten halkaisen kallosi avaimellani! (Menee kiivaasti.)
_Lemminkäinen_. Tulta on akalla turkissansa, meni kuin pakkasen pyry.
Lemminkäinen ja Pohjan neito katselevat hetken toisiaan.
_Pohjan neito_ ottaa käteensä yhden Lemminkäisen hiuskiehkuran. Sinäkö
kuulu kohorintojen kuningas!
_Lemminkäinen_. Hiihdin yötä päivää, edessä aina pohjan tähti, putosiko
se taivaalta, näen sen nyt edessäni.
_Pohjan neito_. Me Pohjolan naiset emme riudu rakkaudesta.
_Lemminkäinen_. Kuolette tai kokootte kultaa aittoihinne niinkuin
Louhi, ankara emäntä.
_Pohjan neito_. Sinä naisten lemmen liehtoja! Sääli kultaista päätä.
_Lemminkäinen_. Miksi silität suortuvaani?
_Pohjan neito_. Noilla komeilla kutrillasi viekoitit monen valkean
immen, anastit allesi..
_Lemminkäinen_. Alensin ne astinlaudaksesi!
_Pohjan neito_. Hymyilit ja hylkäsit...
_Lemminkäinen_ ravistaa kiharoitaan. Kätesi on kuin kylmä kyy.
_Pohjan neito_. Olethan tottunut hyväilyihin.
_Lemminkäinen_. Kiehtova ilveskissa! Pois kätesi!
_Pohjan neito_. Sääli sinua, sorea...
_Lemminkäinen_. En sävähdä sääliäsi, sähise vaan, tulikissa!
_Pohjan neito_. Sanoivat sinua sankariksi. Näen keveän kerskurin, en
tarujen, tekojen urosta. Sääli, sääli... Tiedätkö mitä?
_Lemminkäinen_. Sano!
_Pohjan neito_. Tiedätkö, Pohjolan pihalle on pystytetty sata seivästä,
monen päässä keikkuu kalloja.
_Lemminkäinen_. Olen kyntänyt kuoleman peltoja, vaoista kallot
kierivät, kallon täytin olvella, join nauravan naiseni maljan.
_Pohjan neito_. Monen naisen ryöstit, en sitä usko urotyöksi, ryöstä
vereni voima!
_Lemminkäinen_. Olet raudasta rakettu, olet kylmä, kummallinen.
_Pohjan neito_. Hyistä heimoa olemme. Jos me sytymme mieheen, joka ei
suostu omaksemme, sen me kuhertaen kuristamme.
_Lemminkäinen_. Olisipa peltoni kivet kultakokkareita, niillä ostaisin
sinut omakseni.
_Pohjan neito_. Kultaa on kyllä kirstussani. Kysy isältä kauppahintaa.
Urhoa uneksin aina, ehkä kullalle lopulta kumarran.
_Lemminkäinen_. Oivallan isosi matalan mielen, kultaa kamala janoo,
sinua kumminkin enemmän.
_Pohjan neito_. Hurja, hulluja höpiset! Isoni sydänkö palaisi minulle?
_Lemminkäinen_. Näinhän itse. Kuka kurja ei sinuun syttyisi.
_Pohjan neito_. Ei ole tullut sotien sulho.
_Lemminkäinen_. Sinä et kiertäisi kisoihin, nostaisit suuriin sotiin.
_Pohjan neito_. Nousispa suuri sotija, valtaisi vuoret, mittaisi meret,
vaikka pahalla pakoittaisi!
_Lemminkäinen_. Sinä nostat sen unesi urhon.
_Pohjan neito_. Kulkisi kuin elämä itse, päivän poika.
_Lemminkäinen_. Päivän poika!
_Pohjan neito_. Silloin liittyisin lihaksi. — Sinäkö siinä seisot. Et
ole päivän poika, jota me Pohjolan pimeät piiat ijäti uneksimme.
_Lemminkäinen_. Juovun jo sanoistasi, kuinka humallunkaan sinua
halaillessani.
_Pohjan neito_ naurahtaen. Aina on halusi naisissa! Hiihdäppäs kerran
Tapion valkoinen peura!
_Lemminkäinen_. Sen jo talutin tarhaanne.
_Pohjan neito_. Mikset sanonut isälleni, pahoitit itaran miehen.
_Lemminkäinen_. Sano sitte toinen ehto!
_Pohjan neito_ ilkkuen. Ammu joutsen, sillä voitat emoni mielen!
_Lemminkäinen_. Uneksi, Pohjolan piika, auringon aletessa, silloin
tähystän pohjantähteä Tuonelan mustasta vedestä, tiedän sun seisovan
luhtisi solassa.
_Pohjan neito_. Kun ryöstät vereni voiman...
_Louhi_ tulee. Lippo, sulla on liukas kieli, ethän vaan valehtele!
_Lippo_ pysytellen Louhen takana. Edemmäksi en tule, en, en. Vie
laukkuni, leikkaa kieleni korpille, jos sanankaan vääristän. — Tiedän
sen ihan varmaan, Kaukolla on kotona oma vaimo, sen kuulin kulkeissani.
_Louhi_. Vieläkö täällä venyt, Lemminkäinen!
_Lippo_. Kyllä tulen kun tarvitaan. Huiskis, minä vihellän! (Juoksee
pois.)
_Lemminkäinen_. Valitse nyt vävyksesi!
_Louhi_. Mitä ruoja rehentelet. Sinulla on kotona naitu nainen, ennen
juohettu emäntä. Kehtaatkin, kutale.
_Lemminkäinen_. Mitä minä Kyllikistä! Kylli on kisoissa kävijä!
_Pohjan neito_. Kyllikki Kaukon vaimo!
_Lemminkäinen_. Heitän Kyllikin kylälle.
_Tiera_ työntäen paimenta. Räämesilmä! Nyt olet karhun kämmenissä!
_Lemminkäinen_. Minne pukkia kuletat, kovin puhkuu puskusarvi.
_Tiera_. Piirteli vietävä pilkkuja peuran nahkaan.
_Pohjan paimen_. Laske, muuten tungen sun Hiitolan tulehen!
_Tiera_. Sinulla on juonia enemmän kuin suonia. Ei minua peloita
kahmaiset loihdut.
_Pohjan paimen_. Ken minuun koskee, saa ikuisen vamman?
_Louhi_. Päästä paimen!
_Pohjan paimen_. Kuules, kopea Lemminkäinen, koska jo hiihdit peuran,
niin...
_Louhi_. Hiihtikö Kauko pyhän peuran!
_Pohjan paimen_. Niin, kun lähdet Tuonelan joelle, älä miekkonen katso
taaksesi, muuten sinulle tulee tuho.
_Lemminkäinen_ hyväntuulisena. Sinäkö seisoisit takana?
_Tiera_. Lähdetään jo tästä peikkojen pesästä!
_Lemminkäinen_. Louhi.., ankara emäntä. Älä sinä siitä huoli, vaikka
minulla on kotona vaimo, otan paremman omakseni.
_Louhi_ pilkallisesti. Kysy tyttöä Tuonelasta!
_Lemminkäinen_. Hanki nyt, Louhi, vaan häitä!
_Louhi_. Kutsun kurjat ja kutsun rammat.
_Lemminkäinen_ hilpeästi. Taputa taikinaasi, kanna tulelle kattilat ja
pane oluet kaiken kansan juoda juhlissamme. Hyvästi, Pohjan tähti! Tule
Tiera!
Nousee suksilleen ja hiihtää pois Tieran kera.
_Pohjan paimen_ varjostaen silmiänsä. Taivaalla tulet välähtävät kuin
Kalmanpojan viikatteen kärjestä, se ennustaa suurta surmaa.
_Pohjan neito_. Palaako Kauko sankarina kerran?
_Louhi_. Kyllä on olveni hapanta kun sinä palaat, poloinen poika.
_Pohjan paimen_. Minä hiihdän kuin varjo jälessä.
Tempaa suksensa.