_Lemminkäinen_. Ah, Kyllikki!
Rinteen alta tulevat neitsyet sinisissä vaatteissa neljin rinnatusten,
edellä Kyllikki seppelöitynä, jälessä kolme vanhusta soittaen kannelta,
vanhukset sijoittuvat tulien ääreen, neitoset asettuvat kisa-asentoon,
laulavat:
Ruvetkasme, rohjetkasme,
— kaunis on joukossa jumala —
käykäm siukukset sinelle,
tuokam sieltä seulan täysi,
tehkäsme sininen silta,
jumaloihin mennäksemme,
jumaloihin puhtoisihin,
— kaunis on joukossa jumala —!
_Tiera_. Jollet tule, niin menen yksin.
_Lemminkäinen_. Tiera, sotatoverini, jolsa ja jykevä olet sodassa, vaan
et taida käydä sulosotaa naisten kanssa.
_Tiera_. Ei minua himota hameniekat. — Mantereen puoleiselle rannalle
lähden, nostan purjepuun pystyyn, siellä sinua odotan. (Menee.)
_Kyllikki_. Immet, kiiruhtakaa karkeloon!
Immet ryhtyvät karkeloon puoleksi kaartaen ja kävellen eri kuvioissa,
Lemminkäinen joutuu Kyllikin eteen.
_Lemminkäinen_. Kyllikki korea!
_Kyllikki_. En kanna koruja sinulle! Mies muukalainen, miksi
kierteletkin rantojamme ja täältä tyttöjä kyselet?
_Lemminkäinen_. Sata miestä olen minä. Immistä ihanin olet sinä.
Kalevan kukka! Miksemme me lempisi?
_Kyllikki_. Sinulla on simainen kieli vaan on sydän kavala. Menisinkö
miehelle mitättömälle, yökengässä kävijälle!
_Lemminkäinen_. Monta olen neittä soudatellut, suuta suikkaellut, sinua
silloin sousin, sinulle suikkasin suuta. Sinun tähtesi, ihana Kyllikki,
sadat airot poikki sousin.
_Kyllikki_. Joko metsä puuttui puita.
_Lemminkäinen_. Monta olen naista nähnyt, en veikeytesi veroista. Hyvä,
hempeä on emoni, Kaukoniemeen sun kuletan.
_Kyllikki_. Kaukoniemi, Nälkäniemi. Ei ole sukua sinulla.
_Lemminkäinen_. Vaikken ole suvulta suuri, niin on minulla säkenöivä
säilärauta, se on suurta sukua, sillä nostan nimeni.
_Kyllikki_ veikeillen. Jos suostuisin sinulle, — hyvin heität karkelossa.
_Lemminkäinen_. Kevyt olet käteni varassa, läikyt niinkuin lämmin laine.
_Kyllikki_. Jos suostuisin, vannoisitko ikuisen valan, ettet sodissa
kulje.
_Lemminkäinen_. Vannon vakaasti, en suori sotiin, jos sinäkin vannot,
et kisoihin kierrä.
Karkeloi kiivaasti.
_Kyllikki_. Tanssithan pukuni pilalle.
_Lemminkäinen_ hihkaisten. Hii, hei! Kimahda kannel!
_Kyllikki_. Laske, Lemminkäinen! Huudan veljiäni!
_Lemminkäinen_. Soitan veljesi sotaan!
_Kyllikki_. Oi, minua kurjaa emoni lasta, synnyinkö, kasvoinko tuimalle
tappelialle Nälkäniemeen nääntymään.
_Lemminkäinen_. Älä sure suojiani! Uudet teetän tuvat.
_Kyllikki_. Tuulen tuvat?
_Lemminkäinen_. En sinua pahoin pitele, kaiket ajat armastelen.
Päästää Kyllikin käden. Astu alukseeni!
_Kyllikki_. En tule ennenkuin kiven kuluksi jauhan.
_Lemminkäinen_. Hyvästi, suloiset saaren neidot, hyvä oli täällä
ollakseni joutessani juhlissanne, nyt on lähtö Lemminkäisen.
_1:n ja 2:n neito_. Lähdetkö, Lemminkäinen!
Saaren neidot itkevät.
_Kyllikki_. Mitä itkette immet! Miehen on ikävä oman niemen neitosia.
_Lemminkäinen_. Vaan en lemmettä lähde, otan kukkani keralla.
_Kyllikki_. Tässä seison niinkuin seinä. En tule, en, en pyynnöllä,
enkä pakolla.
_Lemminkäinen_. Niin vien sinut väkisin.
Tempaa Kyllikin syliinsä ja rientää pois.
* * * * *
Näyttämömuutos. Kaukoniemen pirtti, Lemminkäisen köyhä koti.
_Lemminkäinen_. tulee keikutellen, heittää kuokan nurkkaan. Kuokkikoon
ontuva orja, ei ole minusta ravassa raatajaksi!.
_Äiti_. Leipä kasvaa kuokkijalle. Äsken kynti orja kyisen pellon, aura
nosti arkun kannen, siihen oli salvattu satoja rahoja.
_Lemminkäinen_. Parempi sodassa saatu ropo kuin kaikki kotoinen kulta.
_Äiti_. Niillä maksoin naisesi lunnaat.
_Lemminkäinen_. Missä Kyllikki, miniäsi?
_Äiti_. Oivan toit taloon miniän, hempeän, helohipiän, Kylli on kensti
kutoja, sileä, sulava...
_Lemminkäinen_. Ainikkihan kutoo kangaspuilla.
_Äiti_. Niemen päässä katselee Kylli oman maan mantereita. Kunhan
tottuu tapoihimme, niin sulaa kaikin sydämin sinulle.
_Lemminkäinen_. Vielä äsken turjotteli. — Tuo olutta, äiti.
Kulkee perälle, missä on kaksi vuodelavitsaa päälletysten, ravistaa
nauraen ylhäällä nukkuvaa Tieraa. Tiera, unenpöpperöinen urho!
_Tiera_. Älä vietävä vetele!
_Lemminkäinen_. Herää kontio, kopelo!
Kiskoo alas Tieran ja istuttaa hänet pöydän taa.
_Anari_ tuoden olutta. Ei katsonut Kauko minua, poloista palkkanaista.
Anari palaa jauhinkivelle.
_Tiera_. Kierähti uneni kerä. Kuljin juuri Pohjolan pimentolassa;
alastomat, vanhat noidat hyppivät kuin riivatut tulikuumalla kivellä,
minä tavotin tapparalla, en osannut.
_Lemminkäinen_. Et hameita hosunut. Muistit muinoiset sotamme.
_Äiti_. Pohjolasta kaikki paha.
_Tiera_. Sieltä kaartaa nyt ikuinen hämärä.
_Äiti_. Sieltä tulee harmaa halla ja turmelee toukomme. Pohjan paimen
lähettää pahat voimat ja loihdut.
_Lemminkäinen_. Pohjan paimen?
_Äiti._ Paimen on kaiken pahan alku. Hän vainosi sinun isääsi.
_Tiera_. Saaressa tapasimme taikurin.
_Lemminkäinen_. Miksi isoni sokaisi paimenen?
_Äiti_. Kamalan tarinan kertoi isäsi... kerran syksyllä... karjassa
näki isäsi... ei, ei, en sitä voi sanoa...
_Tiera_. Hyi! Hiiteen paimen! Mutta Louhi on kytkenyt päivän kivimäkeen.
_Lemminkäinen_. Kuules Tiera, lähtisimmekö taas sotiin, miksi täällä
torkkuisimme.
_Tiera_. Sata salpaa on kellarissa.
_Lemminkäinen_. Hei, miekasta salama, puhkasemme pimeyden ja kytkemme
kiukkuisen emännän kivikellariin.
_Äiti_. Kaukoni, lupasithan Kyllikille, ettet takerru tappeluihin.
_Lemminkäinen_. Mieto on kotoinen, ohrainen olut, tahtoisin maistella
sodan olutta.
_Äiti_. Monet illat itkin sotiasi.
_Lemminkäinen_. Kirkastan vaan kalpojani. (Äiti tuo sotisovat.) Äiti,
luontoni on levoton. Tässä kilpeni, kassapäät katsoivat siinä kuvaansa.
_Äiti_. Sodassa surma, kotona rauha.
_Lemminkäinen_. Kunnia on sotaan kuolla, häpeä kodin kynnykselle. Hei,
emoni! (Nostaa äidin polvelleen.) Olisit notkea, nuori vielä, sinua
koreimmin kosisin.
_Äiti_ riistäytyy leikillä irti. Veitikka verevä, sinulla on karhun
kämmen. Anari, jauhoit jo kivellä kauvan, levähdä tyttö!
_Anari_. Nostaispa minua Kauko!
_Lemminkäinen_. Anari, tuo väkevämpää olutta. Nokisen noidan lapsi,
synnyit pohjan perillä, sano, millainen on Pohjan neito, onko kylmä,
onko huima?
_Tiera_. Sinne nyt hullut hukkaantuvat, Kalevan ja Pohjan miehet kaikki
käyvät kosissa.
_Äiti_. Ankara on Louhi, Pohjolan emäntä, koirilla ajaa kosijat pihalle.
_Lemminkäinen_. Ohhoh! Ei minua ajaisi.
_Äiti_. Mitä sinä poloinen Pohjolassa?
_Lemminkäinen_. leikillä. Vaikka veikaten kosisin!
_Äiti_. Sinulla on naitu, armas nainen.
_Lemminkäinen_. Allapäin astuu aina naiseni. Kaunis on pyy pyytäissäni,
vieraampi jo vieressäni. Tiera, et sinä tajua tautia, joka kutkuttaa
sydäntä. Vetelä on sinun veresi.
_Tiera_ haukotellen. Suloinen on uni ja sauna.
_Lemminkäinen_. Siristelet sisartani, Ainikkia, vaikket arvaa aikeitasi.
_Ainikki_ kangaspuilla. Kauko, heitä herjat!
_Lemminkäinen_ työntäen Tieraa. Kosase, Tiera, kerran. Kuka korvaasi
suhatti, kuka sinut saareen lähetti? Murjotat ja muriset kuin vanha
uroskarhu, mutta salassa haudot haluja. Etkö näe armasta Ainikkia?
_Tiera_ hämillään. Ei ole minusta naimamiestä.
_Lemminkäinen_. Näin vetelet vuosia. Viserrä naisen vieressä, vilahda
kuin tulinen teräs, älä mieti miekkonen. Kas niin, käpsäytä kättä
kullallesi.
_Tiera_ hämillään. Mitä nyt turhia tohiset.
_Lemminkäinen_. Anna suuta salavihkaa!
_Ainikki_. Kauko!
Juoksee pois ovesta.
_Lemminkäinen_. Katso Tiera, nyt tinarintasi sävähti, veri läikähti
väljemmäksi, tao se itse kuumemmaksi.
_Anari_ pesee kasvojansa. Kujalta kuulen nuorten telmeen.
_Kyllikki_ tulee iloisesti. Anari, Anari! (Huomaa Lemminkäisen ja
pysähtyy.) Lemminkäinen!
_Lemminkäinen_. Tulet tuiskuna tupaan, mikä nosti mielen myrskyn.
_Kyllikki_. Luulin sinun kalassa olevan.
_Lemminkäinen_. Missä olit?
_Kyllikki_. Kaukorantoja katselin. Vieras haaksi viiltää vesiä, luulin
siinä veikkoni vierivän. Soutaako Kalevan sankarit?
_Lemminkäinen_. Pohjolaanko? Lähden katsomaan. Tule, Tiera!
Menee Tieran kanssa.
_Anari_. Mitä kuuntelet, Kylli? Kaukomielen askelia?
_Kyllikki_. Kuulen kanteleen kujasta, siellä kisoissa nuoret. (Avaa
arkun.) Tule, katso!
_Anari_. Koreat ovat kisavaatteesi ihan kuin kuuttaren kutomat. Pue ne
viehkeälle varrellesi. (Itsekseen.) Olisipa minulla moiset, vaan ei
minua Kauko katso.
_Kyllikki_. Katso kultaista otsanauhaa.
_Anari_. Loistaa kuin Otavan kultasarvi. Kiinnitän sen kulmillesi.
_Kyllikki_. Entä tämä vitjavyöni?
_Anari_. Tule kisoihin!
_Kyllikki_. Kauko kielsi.
_Anari_. Lähti vesille. Laimeni Lemminpoika!
_Kyllikki_. Laimeni minulle? Sen varsin valehtelet, nokinaama.
_Anari_. Nokinaama? — Sopaansa kirkasti Kauko.
_Kyllikki_. Sotaanko samoisi?
_Anari_. Ei sotaan vaan nauraaksensa Pohjan neidon.
_Kyllikki_. Mitä sanot? Pohjan neidon?
_Anari_. Miehesi rikkoo valansa, mikset rikkoisi sinäkin?
_Kyllikki_. Mitä kuulit, salakorva?
_Anari_. Kysyi Kaukosi minulta: millainen on Pohjan neito, vielä
lemmetön lisäsi: "vaikka veikaten kosisin".
_Kyllikki_. Jos on puheesi puhdas, nyt tuli tuska minulle.
_Anari_. Kautta Ukon kaikkivallan, suorat ovat sanani, Kosta sinä
samalla mitalla. Tule kisoihin, huikaset kaikki hohdollasi!
_Kyllikki_. Kauko miettii miekkojaan, miksen minäkin kisojani. Minä
tulen!
_Anari_. Hiljaa kuin hiiret hirttä pitkin! Menevät hiipien.
_Äiti_ ja Ainikki. Älä itke Ainikki, Kauko lennätti leikin. Tiera on
tasainen mies, usein hän pelasti poikani tuimimmasta tappelusta. Tiera
on hyvä kuin päivä, syvä kuin lähde vaikkei hän viserrä vaimoista.
_Ainikki_. En ole kysynyt sydämmeltäni, en sen lähteitä lukenut.
_Äiti_. Anna ajan kulua, kipenä kirpoo hiljaa kahden puun välissä,
lämpenee, kohta on ilmi tulessa. Siirtää seinästä luukun.
_Ainikki_. Kotiin jo astuu Kauko.
_Äiti_. Vaan ei kulje Tiera tiellä. Ymmärrätkö yskän, lapsi?
_Lemminkäinen_ tulee. Mikä lie ollut vieras haaksi. Missä Kylli, miksei
istu ikkunalla? Suloiset silmänsä itkee pilalle, en kärsi naista
hapanhuulta.
_Äiti_. Ainikki, kutsu Kyllikkiä!
Ainikki menee.
_Lemminkäinen_. Tahtoisin iloita illat nuoren naiseni keralla, tämä
vain hiipii hämärissä.
_Anari_ tulee hiipien. Korea Kauko!
_Lemminkäinen_. Anari, oothan kuin pesty kekäle, sinulla on sirkut
silmät.
_Äiti_ menee kuistiin, huutaa. Hoi, Kyllikki, tule kotiin!
_Anari_. Kauko, jos hyvänä pitelet, niin kerron, mitä tiedän.
_Lemminkäinen_. Hyvitän, hyvitän. Kerro, mitä tiedät.
_Anari_. Kylli pyörii nyt kisassa.
_Lemminkäinen_. Taar' avita! Unohtiko vaimo valansa?
_Anari_. Kulkee kädestä käteen, miesten mieliä sytytellen.
_Lemminkäinen_. Kielsinhän kovasti, uskalsiko unohtaa sanani!
_Anari_. Helymielinen harakka, pisteli piloja minusta. Soimasi sinunkin
sotiasi.
_Lemminkäinen_. Kyllä häädän naisen pilkan, opetan omalla ovella. Mitä
odotat, sysisilmä?
_Anari_. Lupasit, Kauko... hyvänä pitää...
_Lemminkäinen_ suutelee huolimattomasti Anaria ja heittää vuoteelle.
Kerjäät, kurja, hyväilyä!
_Äiti_ tullen takaisin. Mitä teet, onneton, kärkyt orjan lasta.
_Lemminkäinen_. Palkkanaiselle annoin palkan. Emoni, äkin nyt tulee
lähtö Lemminkäiselle, sido sotisopani.
_Äiti_. Poloinen poika, mieti ennenkuin leimut tulena.
_Lemminkäinen_. En mieti tekojani, mies on tekonsa jumala.
_Kyllikki_. arkana. Armas Kauko jo kotona?
_Lemminkäinen_. Missä olet ollut, Kylli?
_Kyllikki_. Nukahdin nurmelle, näin maatessani unta, että tuli
tuiskahti tupaamme, hätäännyin, heräsin.
_Lemminkäinen_. En usko naisten unia enkä valoja. Mikset sanonut
suoraan: kävit salaa kisassa.
_Kyllikki_. Salaa vietteli Anari.
_Anari_. Kylli kiusasi minua.
_Äiti_. Mene, katala Anari!
_Anari_. Niin menenkin, vielä käännän kohtalonne. (Itsekseen.) Tuossa
Kyllikin kylpyvasta, sillä lemmen vierotan.
Tempaa vastan kiukaalta ja menee.
_Lemminkäinen_. äidille. Nyt menen, hyvästi emoni.
_Äiti_. Minne menet, poloinen poika?
_Lemminkäinen_. Lähden Pohjolaan, tahdon nähdä näillä silmilläni, onko
neittä Pohjolassa, joka uhmaa urhojakin.
_Äiti_. Kamala on kaksi naista yhden miehen vuotehella.
_Kyllikki_ riippuen käsivarressa. Kaukoni, älä lähde vihassa, katso,
riutuen rukoilen. Etkö näe kyyneleitä?
_Lemminkäinen_. Ei nyt auta ihalat itkut. Sotkit sanasi, sotkit elämäni
valkean vyyhden.
_Äiti_. Kaukoni, Kaukoni, suruun syökset kaikki, itsesi suistat
surmalle.
_Lemminkäinen_. Kudo emo kangastasi, kirjaa siihen miehet, miekat,
otavat, tähdet, hepo ja keihäs, oppaat tekojen tiellä. Jos kuteet
veriin käyvät, silloin on tuhoni tulossa.
_Äiti_. Näin sorrat sydämmeni suruihin.
_Lemminkäinen_. Näin ennen isoni lähti, näin lähden nyt minäkin.
Menee, äiti nojaa päänsä kiuvasta vasten ja purskahtaa itkuun.
_Äiti_. Lempeni lapsi, lempeni lapsi!
_Kyllikki_. Nyt vasta heräsin. Oi, kuinka raukka nyt rakastan!