Mäenrinne, kisatanner saaressa. Puiden lomasta siintää taustalla vettä;
oikealla takana loimottaa ilovalkea.
Kaksi saaren neitoa tulee hiipien.
_Ensimmäinen saarenneito_. Missä viipyy kaunis Kauko? Kohta jo kisa
alkaa.
_Toinen saarenneito_. Palolla kulkee Kauko paimenena.
_Ensimmäinen neito_. Kauko kairamoi vain Kyllikkiä.
_Toinen neito_. Pilkalla käski Kyllikki. Mitäs muuta, Lemminkäinen
rupesi paimeneksi.
_Ensimmäinen neito_. Mokoman turhan tyttären tähden vaihtoi keihäänsä
karjasauvaan. Jos olisin mies, en niin tekisi.
_Toinen neito_. Pilkalla pilaan suortui, piikasia nyt paimentaa.
_Ensimmäinen neito_. Eipä minua.
_Toinen neito_. Jo ensi yönä Kauko astui aittaasi...
_Ensimmäinen neito_. Herjaatko, hetukka!
_Toinen neito_. Kun suuri sulha tuli saareen, nauroit sinä hänelle, nyt
et enään naura, nauratti Lemminkäinen.
_Ensimmäinen neito_. Tapasipa äitisi kerran sinunkin lehdossa Kaukon
kera, sitte sinut telkesi aittaan.
_Toinen neito_. Ei telkeet tuntoa pitele.
_Ensimmäinen neito_. Kuule, raitinristiltä jo notkuu neitosten jono,
pyhälle töyrylle tulevat tänne. (Kuuluu laulunsäkeitä: "Kaunis on
joukossa jumala".) Edellä kopea Kyllikki.
_Toinen neito_. Saaren vanhimmat valitsivat Kyllikin tämän kevään
kukkeimmaksi.
_Ensimmäinen neito_. Ja puhtaimmaksi —? Kauvan jo piti pyhyyttä,
pitäneekö vielä kauvan. (Nauravat.)
_Ensimmäinen neito_. Mutta katsos, mikä outo vettä vierii?
_Toinen neito_. Hirven sarvet!
_Ensimmäinen neito_. Outo mies soutaa hirven selässä. Hiiden peikko!
_Toinen neito_. Hahhaa! Hirvi sukelsi, viskasi veteen miehen.
Lemminkäinen ja Tiera tulevat.
_Ensimmäinen neito_. Muistatko, kuinka Lemminkäinen saareen tullessaan
ajoi ajopelinsä kumoon. Nyt hän piilee piikasia.
Lemminkäinen hiipii notkeasti taakse ja nostaa tytöt ilmaan, suikkaa
suuta ja laskee ne maahan päästämättä irti.
_Ensimmäinen neito_. Päästä, päästä, rutistathan ruumeniksi.
_Lemminkäinen_ paimenen puvussa, vyöllä tanotorvi. Kuules, kaunis
kassapääni, piilenkö minä piikasia?
_Ensimmäinen neito_. Päästä, kaunis Kauko!
_Lemminkäinen_. Pyöritätkö sanasi?
_Ensimmäinen neito_. Niin sinä piilet piikasia niinkuin havukka piilee
kanoja.
_Lemminkäinen_ toiselle neidolle. Mitä annat lunnaiksesi?
_Toinen neito_. Annan ristit rinnoiltani. Päästä, päästä!
_Lemminkäinen_. Rintojasi ikävöitsen...
_Toinen neito_. Päästä, ettei äitini näkisi!
_Lemminkäinen_ kuiskaa. Tuletko illalla lemmen lehtoon!
_Toinen neito_. Tulen, tulen, kunhan päästät.
Lemminkäinen päästää tytöt, jotka rientävät rinnettä alas, Pohjan
paimen nousee rannasta.
_Pohjan paimen_ karvarintainen, puolisokea, tekee eläimellisen
vaikutuksen. Miksi nauroivat saaren naiset? Paha onni pyytäjälle.
_Lemminkäinen_. Märkähattu, mies mantereinen, mitä teit peuralle, koska
se sinua pelästyi?
_Pohjan paimen_. Näki varjoni vedessä. Tapasin Tapion pyhän peuran
suopungillani. Saaren naiset tekivät tyhjäksi taikani.
_Lemminkäinen_. Peura näki vedessä verisen silmäsi, palavan kuin hiiden
hiillos, siitä peurasi pelästyi. Mitä peurallasi?
_Pohjan paimen_. Pohjolan emäntä tahtoo peuran lunnaiksi, ei työnnä
ennen tytärtään miehelään.
_Tiera_. Itsekö kosissa kuljet?
_Pohjan paimen_. Hä, minäkö, miekkoinen? En, Turjan sulhalle tavotin.
— Metsissä möyryän, etsin puun ja pökkelön koloista, haistan haudat,
etsin syntyjä syviä, umpiputken ailuvia.
_Tiera_. Räämesilmä, oletko noita?
_Pohjan paimen_. Tiedän mitä tiedän, salassa luonnon salvat, ei näe
näkevä silmä, jollei sokaise jumala.
_Lemminkäinen_. Ovatko Pohjan neidot kiihkeämmät näitä meidän simasuita?
_Pohjan paimen_. Viileä on Pohjan neito, ei ole sitä urosta, joka
nostaisi neidon lemmen.
_Lemminkäinen_. Ohoh! Tahtoisinpa nähdä sen naisen, joka minua
vastustaisi.
_Pohjan paimen_. Nyt sinut tunnen kerskastasi, lienet lieto
Lemminkäinen.
_Lemminkäinen_. Mistä tunnet sukuni?
_Pohjan paimen_. Sama uhka, sama katse, sama ääni, sama herjaaja
hävytön. Isäsi tunsin.
_Lemminkäinen_. Keltahattu, umpisilmä! Isoni kertoi sinusta.
_Pohjan paimen_. Olimme yhdessä karjassa kaskimaissa.
_Tiera_. Haastatko taas riitaa, Kauko? Tule kotiin! Ainikki minut
lähetti. Harakat kyntävät peltojasi, hiiret puivat riihtä.
_Pohjan paimen_ suu irvissä. Isosi, kurja mies, sokasi silmäni.
_Lemminkäinen_. Mitä teit karjamaissa, koska isoni sinuun niin
kimmastui?
_Pohjan paimen_ säpsähtäen. Minäkö? Mitä?
_Lemminkäinen_. Ymmärrän isoni mielen. Katsantoosi nosti kaihin, jotta
et häväisisi katseellasi nuoren naisen valkeutta.
_Pohjan paimen_. Olet ihan kuin isosi. — Vielä tuikkaa toinen silmä,
sillä näen vasamaa vuolla. Hähhähhää! (Menee.)
_Tiera_. Häpesikö, herja?