Masentuneena.
Ben-Hur ei poistunut vierashuoneesta yhtä huolettoman vilkkaasti,
kuin oli siihen tullut. Askelet olivat hitaat ja pää miettivästi alas
painuneena. Hän oli tehnyt uuden havainnon, että ihmisellä, jolta on
selkäranka poikki, voi kuitenkin olla terve järki, ja hän ajatteli sitä.
Tuo salaperäinen Idernees-palatsin tapaus oli nyt yht'äkkiä aivan
selvillä.
"Herra olkoon kiitetty", hän itsekseen sanoi, "ett'ei se kaunis
petollinen sireeni saanut minua pahemmin pauloihinsa. Nyt minä käsitän,
ett'en minä häntä rakastanut."
Kun hän vähän ehti tointua kiihtyneestä mielialastaan, niin askeletkin
muuttuivat keveämmiksi. Päästyään siihen paikkaan, josta portaat vievät
pengermältä alas pihaan ja toiset ylös katolle, hän kääntyi ylös päin
ja pysähtyi ylimmälle portaalle.
"Voiko olla mahdollista", hän ajatteli, "että Baltasar olisi osallinen
tuon tytön kavalluksessa? Ei, ei! Teeskenteleminen on harvoin tapana
niin kunnian-arvoisella ijällä. Baltasar on kunnon mies."
Siihen johtopäätökseensä tyytyväisenä hän astui edelleen katolle. Kuu
kumotti täydessä loistossaan taivaalla, mutta sen hopeahohtoa hiukan
himmensi punertava kajastus, jota levisi kaduilla ja toreilla palavista
nuotiotulista. Etäältä kuului Israelin lasten sointuva veisuu. Ben-Hur
kuunteli. Tuntui kuin laulussa olisi ollut tällaiset sanat: "Näin, sinä
Judan poika, me julistamme uskollisuuttamme Herraa Jumalaamme kohtaan
ja rakkauttamme synnyinmaahan, jonka hän on meille lahjoittanut. Oi
jospa Gideon, David tai joku Makkabi astuisi esiin! Me olemme valmiit."
Hänen sielunsa silmään näkyi natsarealaisen naisellinen kuva ja pysyi
näkyvissä hänen astuessaan kattoa myöten suoja-aidan luo. Uudestaan
kiusasi häntä kysymys: "kuka hän on?"
Hän katsahti aidan ylitse alas kadulle ja astui sitte kesähuoneesen
päin. "Koettakoot he mitä hyvänsä", hän itsekseen sanoi, "minä en anna
anteeksi roomalaiselle enkä koskaan jaa omaisuuttani hänen kanssansa
enkä myöskään hänen tähtensä pakene synnyinkaupungistani. Ennemmin
minä kutsun galilealaiset avuksi ja ryhdyn taisteluun; urhollisuudella
saamme heimot puolellemme. Se, joka antoi meille miehen sellaisen kuin
Mooses, hän antaa myöskin johtajan, joll'ei minulla ole menestystä
siinä toimessa. Joll'ei natsarealainen ole siihen valittu, niin tottapa
se sitte on joku muu niistä monista, jotka ovat valmiit kuolemaan
vapauden edestä."
Kesähuone oli sisältä ainoastaan heikosti valaistu. Sinne
katsahtaessaan hän näki Simonideen nojatuolin siirrettynä sellaiseen
paikkaan, josta paraiten voi nähdä toripaikan ympäristöä.
"Kelpo vanhus on jo palannut", hän ajatteli. "Joll'ei hän ole
nukuksissa, niin puhelen hetkisen hänen kanssansa."
Hän astui sisään ja meni hitaasti nojatuolin luo. Katsahtaen korkean
selkänojan ylitse, hän näkikin Esterin istuvan siinä ja nukkuvan
kääriytyneenä isänsä peitteesen, tukka osaksi kasvoilla. Hän hengitti
säännöttömästi, ja Ben-Hur oli kerran kuulevinaan huokauksen. Jokin,
ehkäpä huokaus taikka yksinäisyys, jossa hän oli, näytti ilmasevan
Ben-Hurille, että tyttö levähti pikemmin tuskasta kuin väsymyksestä.
Antaahan luonto lapsille sitä helpotusta, ja Ben-Hur oli tottunut
katsomaan Esteriä melkein lapseksi. Hän seisoi hetkisen ajatuksissaan,
käsivarsin nojaten tuoliin.
"Minä en huoli herättää häntä, eihän minulla ole mitään sanottavaa
hänelle, ei mitään paitsi että rakastan häntä. Hän on Judan tytär ja
kaunis, mutta vallan toisella tavalla kuin tuo egyptiläistyttö. Hänessä
on vain turhamaisuutta, tässä pelkkää luontoa, hänessä kunnianhimoa,
tässä velvollisuuden tuntoa, hänessä oman voiton pyyntöä, tässä
uhraavaisuutta. Ei, tässä ei ole puhetta, rakastanko minä häntä,
vaan rakastaako hän minua. Hän on alusta asti ollut minun ystäväni.
Minä rakastan häntä; hän sitä vastoin ei vielä tiedä, että minä olen
löytänyt sydämmeni valitun. Egyptiläistyttö sai äsken tietää minun
sieluni salaisuuden ja sellaisella tavalla, ett'ei hän suinkaan
näyttäydy talonväelle, niin kauan, kuin minä olen täällä; mutta tämä
tyttö kyllä iloitsee minun kanssani ja toivottaa minulle tervetuloa
sekä sydämmellä että suulla. Hänestä pitää tulla äidilleni toinen tytär
ja Tirzalle rakastava sisar. Minun pitäisi herättää hänet ja kertoa
hänelle kaikki, mutta ei, ei nyt, kaunis Ester, hyvä lapsi, oikea Judan
tytär!"
Hän peräytyi pois yhtä hiljaa, kuin oli tullutkin.