"Mistä hänen voimansa tulee?"
"Sen voimme päättää siitä, millä tavalla hän sitä käyttää. Onko hän
koskaan tehnyt muuta kuin hyvää?"
"Ei."
"Siinä on todistusta kylliksi, että hänen voimansa on Jumalasta."
Ei ole niin helppo yht'äkkiä hylätä toiveita, joita on mielessä
elänyt vuosikausia. Vaikka Ben-Hur sanoi itsekseen, ett'ei maailman
turhuus tietysti ollut minkään arvoinen Messiaasta, niin kuitenkin
hänen loukkautunut kunnianhimonsa oli hyvin itsepäinen eikä tahtonut
ollenkaan taipua. Kuten ihmiset vielä tänäkin päivänä, hänkin arvosteli
Kristusta saman mitan mukaan kuin itseänsä, mutta eikö olisi äärettömän
paljon parempi tuomita itseämme Kristuksen mukaan?
Äidin ajatukset luonnollisesti kääntyivät ensinnä kaikista elämän
huoliin.
"Mitä nyt teemme, poikani?" hän kysyi. "Mihin päin lähdemme?"
Ben-Hur huomasi nyt, kun hänelle tällä tavalla muistutettiin
huolenpito-velvollisuuttansa omaisiaan kohtaan, miten kokonaan kaikki
taudin merkit olivat heistä haihtuneet. Kuten Naamanilla noustessaan
vedestä, oli heidänkin lihansa nyt jälleen yhtä terve ja raitis kuin
pikku lapsella. Ben-Hur riisui manttelinsa ja kääri Tirzan siihen.
"Ota tämä", hän sanoi hymyillen. "Jos vieraan silmät ovat tähän asti
aristelleet sinua, niin ei niiden ainakaan pidä nyt enää loukkaaman
sinua."
Manttelin riisuttua jäi miekka näkyviin Ben-Hurin sivulla.
"Onko nyt sota?" kysyi äiti huolissaan.
"Ei."
"Miksi olet sitte aseissa?"
"Saattaa tulla tarpeen puolustaa natsarealaista."
"Onko hänellä vihollisia? Ketä sitte?"
"Paha kyllä, ei ainoastaan roomalaisia, äiti!"
"Eikö hän ole israelilainen ja rauhan mies?"
"On enemmän kuin kukaan muu, mutta rabbinien ja kirjanoppineiden
mielestä hän on vikapää suureen rikokseen."
"Rikokseenko?"
"Ympärileikkaamattomat ovat hänen silmissään saman arvoiset kuin
juutalaiset, jotka uskollisimmasti noudattavat lakia. Hän saarnaa uutta
oppia."
Äiti oli vaiti, ja he lähestyivät varjoista puuta, joka kasvoi kallion
vieressä. Ben-Hur hilliten halunsa kuulla heidän historiaansa ja
viedä heidät kotiin osoitti heille, miten välttämätöntä oli seurata
tällaisiin tapauksiin soveltuvaa lakia. Jälleen yhteen päässyt perhe
läksi Pahennuksenkallion ylitse kaupunkia kohti, sillä Ben-Hur tahtoi
viedä heidät niin lähelle kuin mahdollista, kosk'eivät he vielä
uskaltaneet mennä perille asti. Naisten paluu maantieltä tapahtui ihan
toisella tavalla kuin meno sinne. He astuivat nopein ja kevein askelin
ja kohta saapuivat uudelle hautaluolalle, joka oli lähellä Kidronin
ojaa ja Absalonin hautaa. He asettuivat siihen, koska se oli tyhjä, ja
Ben-Hur kiiruusti riensi toimittamaan kaupungista, mitä he nykyisessä
tilassaan tarvitsivat.