Ben-Hurin kasvot loistivat ilosta.
"Nämät sanat, hyvät ystäväni, lopettavat viimeinkin odotuksemme.
Kuninkaan julistaja on ilmestynyt ja ennustanut häntä."
Hän kertoi kirjeen sisällyksen, ja kaikki iloitsivat siinä olevasta
lupauksesta.
"Valmistautukaa", hän jatkoi, "ja lähtekää kotimatkalle. Heti, kun
saavutte kotiin, lähettäkää sana niille, jotka asuvat vielä etempänä,
ja käskekää heitä olemaan valmiit kokoutumaan heti, kun minä käsken.
Minä sillä välin otan selon, onko kuningas tosiaankin ryhtymäisillään
toimiin. Minä lähetän sitte teille tarkemman sanan."
Hän meni luolaan ja kirjoitti kaksi kirjettä, Ilderimille ja
Simonideelle, ilmoittaen saamansa uutisen ja aikeensa lähteä heti
Jerusalemiin. Ne kirjeet hän antoi pikaratsastajille. Kun yö tuli ja
ohjaavat tähdet alkoivat välkkyä taivaan kannella, hän nousi ratsun
selkään ja läksi arabialaisen oppaan kanssa Jordania kohti, aikoen
rientää tavallista Rabbat-Ammonin ja Damaskon välistä karavaanitietä.
Opas oli luotettava ja Aldebaran nopea. Puolen yön tullessa oli
Trakonitis heistä jo jäänyt jälelle, ja he kiiruhtivat etelään päin.