Sanantuoja.
Sovittu kokous pidettiin Betanian majatalossa, ja sieltä Ben-Hur läksi
kumppanineen Galileaan, jonne hänen urhotyönsä maine jo oli ehtinyt
ennen häntä. Ennen talven loppua oli hänellä jo koossa kolme legionaa
roomalaiseen tapaan harjoitettuna. Hän olisi voinut koota kaksi sen
vertaa, joll'ei kansan sotainen henki vain olisi ollut sammuksissa.
Hänen täytyi kuitenkin huolellisimmasti salata puuhansa sekä Roomalta
että Herodes Antipaalta. Hän siis toistaiseksi tyytyi kolmeen legionaan
sekä koetti harjoitella niitä ja valmistaa säännölliseen taisteluun.
Sitä varten hän vei alapäälliköt autioon Trakonitis seutuun ja opetti
heitä käyttämään aseita, varsinkin heittokeihästä ja miekkaa sekä
ohjaamaan sotaväen liikkeitä mainiolla roomalaistavalla ja lähetti
heidät sitte kotiinsa harjoittamaan kansaa. Kohtapa jo kansan
joutohetket käytettiin yksinomaan niihin harjoituksiin.
Tietysti siihen tarvittiin hänen puoleltansa kärsivällisyyttä, intoa ja
taitoa, jotka ominaisuudet ovat välttämättömät sellaisissa yrityksissä,
eikä niitä kellään ollut suuremmassa määrässä kuin hänellä, ja hän
niitä myöskin osasi pitää oikeassa arvossa. Hän ponnisteli oikein
uhraavaisesti, mutta tuskinpa hän sittekään olisi saanut mitään aikaan,
joll'ei Simonides olisi toimittanut hänelle aseita ja rahaa ja Ilderim
pitänyt huolta rajan vartioimisesta ja muonan hankinnasta. Sittekin
olisi hyöty jäänyt vielä hyvin vähäiseksi, joll'eivät galilealaiset
olisi olleet niin halukkaita oppimaan.
Galilealaisilla käsitettiin neljä heimoa: Asserin, Sebulonin, Isaskarin
ja Naftalin, jotka asuivat heille maan jaossa tulleilla alueilla.
Temppelin lähiseuduilla asuva juutalainen halveksi näitä pohjoisia
veljiänsä, mutta Talmud lausuu: "Galilealainen rakastaa kunniaa, vaan
juutalainen rahaa."
He vihasivat Roomaa yhtä hehkuvasti kuin rakastivat omaa maatansa,
ja olivat joka kapinassa ensimmäisinä hyökkäämässä ja viimeisinä
väistymässä. Sata viisikymmentä tuhatta galilealaista nuorukaista
kaatui Rooman ja Israelin viimeisessä taistelussa. Suurille juhlille he
tulivat sota-armeijan suuruisissa joukoissa Jerusalemiin ja majailivat
suurissa leireissä, mutta olivat kuitenkin käsitykseltään vapaamielisiä
ja suvaitsevaisia pakanuutta kohtaan. Naapurikansojen kanssa he
elivät sovinnossa. Hebrealaisen nimen kunniaa he olivat kartuttaneet
runoilijainsa kautta, sellaisten kuin laulujen laulun kirjoittaja, ja
profeettainsa kautta, sellaisten kuin Hosea.
Niin urholliseen, ylpeään ja tunteelliseen kansaan vaikutti odotetun
kuninkaan tulosanoma kuin taikavoimalla. Että hän oli tuleva
kukistamaan Roomaa, sekin jo yksinään olisi riittänyt houkuttelemaan
heitä tähän yritykseen; mutta koska hän sitä paitsi oli hallitseva
maailmaa ja hänellä oli oleva valtakunta, mahtavampi kuin keisarin
ja kunniarikkaampi kuin Salomon ja kestävä ijankaikkisesti, niin
se toive oli varsin hurmaava. Niinpä he sielustaan ja sydämmestään
vannoivat hänelle uskollisuutta. Ben-Hur todistaakseen sanojansa
viittasi profeettoihin ja kertoi Baltasarista, joka tuolla Antiokiassa
odotteli kuninkaan tuloa. Täten galilealaiset kuulivat kertomuksen
Messiaasta, joka heille oli melkein yhtä tuttu kuin Jehova itse. Nyt
siis viimeinkin näytti hänen tulonsa aika olevan käsissä. Kuningasta ei
enää tarvinnut odottaa arvaamattoman etäisessä tulevaisuudessa; hän oli
jo läsnä.
Sillä tavalla kuluivat Ben-Hurilta talvikuukaudet. Kevään tullessa oli
hänen johtamansa joukko jo niin harjautunut, että hän voi riemuita:
"Nyt kuningas tulkoon! Hänen ei tarvitse muuta kuin ilmoittaa meille,
mihin hän tahtoo saada valtaistuimensa perustetuksi. Meillä on miekat
turvaamaan sitä hänelle."
Galilealaiset tunsivat Ben-Huria ainoastaan Judan pojan nimellä; muuta
hän ei ollut ilmoittanut.
* * * * *
Eräänä iltana Ben-Hur istui Trakonitiissa muutamien galilealaistensa
kanssa luolan suulla, joka heillä oli asuntona. Silloin ajaa lennätti
arabialainen sanansaattaja hänen luoksensa ja antoi hänelle kirjeen.
Ben-Hur rikkoi sinetin ja luki:
"Jerusalemista 4 p:nä Nisan-kuuta.
Profeetta on ilmestynyt, jota kansa sanoo Eliaaksi. Hän on monta
vuotta oleskellut aavikoilla, ja me uskommekin hänet profeetaksi.
Hänen kielensä myöskin todistaa samaa, sillä hänen puheensa viittaa
häntä suurempaan, joka nyt on tuleva ja jota hän odottaa Jordanin
oikealla rannalla. Minä olen nähnyt ja kuullut häntä, ja se, jonka
tuloa hän ennustaa, on varmaankin se kuningas, jota sinä odotat.
Tule ja päätä itse!
Koko Jerusalem vaeltaa ulos profeetan luo, ja kun muistakin
seuduista kokoutuu sinne kansaa, niin se ranta, jossa hän odottaa,
on saman näköinen kuin Öljymäki pääsiäisjuhlan viime päivinä.